Miten teidät on jätetty?

Mies ilmoitti löytäneensä. Olimme yhteisessä kodissa ja hän pakkasi perintöastiansa ja lähti. Meillä yhdessä kaksi aikuista lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkomailla työreissulla, kun en tavoittanut puhelimella/viesteillä naista enää. Puoli vuotta oli suhdetta takana ja lähtiessäni kaikki oli hyvin. Mitään en aavistanut. Oli palannut exänsä luo.

Tässä oli sellainen käänne, että 8 kuukautta kuulin naisen olevan äitiyslomalla, eli melko todennäköisesti meikäläisellä on jossain lehtolapsi. 

Tai lapsi on sen toisen, ei sinun.

Helposti. Nainen laittoi viestin, että on löytänyt rikkaamman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkomailla työreissulla, kun en tavoittanut puhelimella/viesteillä naista enää. Puoli vuotta oli suhdetta takana ja lähtiessäni kaikki oli hyvin. Mitään en aavistanut. Oli palannut exänsä luo.

Tässä oli sellainen käänne, että 8 kuukautta kuulin naisen olevan äitiyslomalla, eli melko todennäköisesti meikäläisellä on jossain lehtolapsi. 

Tai lapsi on sen toisen, ei sinun.

Voisi sanoa suurella varmuudella, että nainen petti sinua ja jätti sinut. Lapsi ei ole sinun, vaan jonkun muun.

Unelmieni mies ilmoitti eräänä iltana käydessämme nukkumaan naapurini synttäribileiden ja liki vuoden aktiivisen seukkailun jälkeen jättävänsä minut, mutta viettävänsä seuraavan päivän luonani, kun on niin hyvä ilmakin.  Asuin siis ok-talossa ja hän kerrostaloyksiössä.

Hän oli saanut viimein virallisen eron,  kertoi haluavansa naida ympäriinsä ja minun olevan niin mustavalkoinen, etten moista sietäisi. Kiitti ja sanoi, ettei olisi ilman minua kestänyt...

Tavattuamme oli tosin kertonut eronsa jo käsitelleensä, kun asiasta kysyin (lyhyt liitto ja asumuserossakin olivat olleet jo useita kuukausia).

Ei sitten jäänytkään, kun vain vollotin eikä jaksanut sellaista katsella. Oli ajatellut, että iloisina grillailemme ja paistamme vaikkapa muurikkalettuja eronhetkeä odotellessamme...

Ihan pari vuotta kipuilin tuota, mutta sitten laskin plussat ja miinukset hahmottelemastani yhteisestä tulevaisuuden kuvasta. Tapahtui viimein äkkiparantuminen.

Seurustelukumppanini oli suhteessa hyvin aloitteellinen ja mielestäni suunnitteli yhteistä tulevaisuutta liian varhaisessa vaiheessa ja liian yksityiskohtaisesti. Olimme kerran lähdössä "edustamaan", ja minä jouduin hankkimaan juhlapuvun ja muuta sälää tätä isoa tilaisuutta varten. Mies lopetti yhteydenpidon yllättäen, ja kun sain hänet lopulta kiinni, hänellä oli sormessa tuliterä vihkisormus: hän oli mennyt naimisiin entisen naisystävänsä kanssa, koska halusi olla naimisissa omilla 50-vuotispäivillään. Jäihän siihen parin viikon marginaali.

Kysymykseeni siitä, miksi mies ei ollut maininnut minulle mitään, ei edes peruuttanut edustustapahtumaa, vaikka tiesi, mitä vaivaa siihen valmistautuminen vaati, hän vastasi kliseellä: "Kyllä mä sulle sen puvun hinnan maksan." Hän ei tajunnut ollenkaan, miksi minä ärsyynnyin. (Tämä mies muuten oli kolmen kuukauden kuluttua omista häistään taas kolkuttelemassa minun oveni takana.)

Muistui mieleen aikojen takaa tapaus, kun olin erään hyvin oma-aloitteisen uuden tuttavuuden seurassa istuskelemassa. Hänen puhelimensa soi, ja langan toisessa päässä oli vihainen nainen. Mies kuunteli jonkin aikaa ja sanoi sitten: "Kyllä sä tiedät, kuka täällä on. Kyllä mä sulle sen kossupullon maksan." Yllätyin, ärsyynnyin ja häivyin. En vain tajua ihmisiä, jotka eivät kerro aloittaneensa uuden suhteen jonkun muun kanssa ja yrittävät yksinkertaistaa äkkiä lopettamansa suhteen tavaroiden hinnoitteluksi.

Vierailija kirjoitti:

mikä siinä jättämisessä ottaa naisilla niin koville? putoaako reikä jalustalta? 

jos jätetään niin jätetään. ja tällä palstalla niitä jättövinkkejä vasta tuleekin, tuhansia päivässä 

Eihän siinä itse käyttämisessä mikään.

Useimmiten nää miehet vaan aloittaa avoimen suhteen unohtamatta kertoa siitä kumppanille. Salaillaan, valehdellaan ja tosiaan parhaillaan laitetaan toisen terveys vaaraan.

Kunpa se menisikin niin että "hei, olen tässä ajatellut, että haluaisin eron koska kaipaan muuta". Mut ei, valehdellaan kunnes toinen on varmistettu.

Miksi te miehet ette voi vaan jättää vaan se pitää tehdä pettämisen kautta? Ottaako koville kun ei ole vakioreikää?

Kauan sitten 80-luvun lopulla palasin opiskelupaikkakunnalleni. Muutaman viikon sisällä poikakaverini oli löytänyt asuinkumppanin (joka oli vauvakuumeissaan ripustellut asunnon seinille kymmeniä lehdistä leikattuja vauvojen kuvia). Poikakaverin selitys oli hulvaton: "No en mä ole sen kanssa kovin monta kertaa ollu sillai."  Parinkymmenen vuoden, parin lapsen ja avioeron jälkeen tältä tyypiltä tuli yllättäen tekstiviesti. Muisti kahdenkeskiset lempinimemmekin. En syttynyt enkä vastannut, koska ajan kuluminen ei tee hänen vanhoja temppujaan tyhjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin jätti viestillä. 55v ukko. Ilmeisesti puhelimella soitto olisi vaatinut munaa ja sitä ei sitten löytynytkään. Puoli vuotta myöhemmin lirkutteli vielä perään, kuinka on ikävä ja tykkää edelleen. Siinäpä vaan

Eli uusi vosu jätti ja alettiin kaipailemaan exää? :D

Miten tuokin tuntuu olevan kovin yleistä.

Sori mutta en ole vosu. Mies oli kyllä mt-ja alko-ongelmainen. Mielihyvin laitoin puolen vuoden päästä takaisiin kiertoon:D

Ex laittoi salarakkaansa soittamaan minulle, että Seppo ei halua enää nähdä sua. Ehkä munattomin tapa koskaan jättää.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti puhelimella soitto olisi vaatinut munaa ja sitä ei sitten löytynytkään.

Heh, usein näillä hepuilla sitä ei löydy kirjaimellisestikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ole jätetty (vielä)

Jännä sulkumerkintä.

Panemisen jälkeen ukko sai sanottua, että on vähän miettinyt. No ei ollut ihan loppuun asti kuitenkaan miettinyt, mikä olisi hyvä ajankohta. Sitten alkoi surkutella ITSEÄÄN, että eihän tämä ole hänelle helppoa. Olisin mielummin ottanut sen tekstarin.

Ja niin kuin muutkin äijät tässä ketjussa, tuokin yritti ihan pokkana olla myöhemmin some-yhteyksissä.

Ympäripyöreillä selityksillä, että haluaa olla yksin vähän aikaa. Suhdetta takana 10 v ja yhdessä asuttu joku 6 v. Piti mennä naimisiin alle vuoden päästä, kirkot ja hääpaikat varattu. Silloin niin naivi, en tajunnut merkkejä. Ilmeisesti uus muija ollut jo useamman kuukauden tuolloin ja varmaan ollut muitakin. Noh, sitä yksinolemista sitten kesti pari kuukautta kun mulle kerrottiin, että "on löytynyt toinen". Huoh mikä selkärangaton reppana. Kyllähän ne asiat selkeni mullekin siinä vaiheessa, että on pahasti huijattu ja valehdeltu. Kyllä tuhosi jotain mussa peruuttamattomasti vaikka siitä on jo kauan. Vihaa ja katkeruutta ei ole enää mutta eipä sitä anteeksi voi antaa vieläkään.

No, tämä nyt oli sellainen teinien viaton kädestäpitelysuhde 14-vuotiaana, mutta kuitenkin... Äiti pyysi minua yksi kerta hakemaan lähikaupasta ainekset lettutaikinaan. Oli vielä aamu enkä ollut meikannut. Lähdin verkkareissa ja tavallisessa t-paidassa kauppaan. Poikaystävä oli kavereidensa kanssa kaupan pihalla eikä ollut tuntevinaan minua. Myöhemmin laitoin tekstarin, miksei edes moikannut. Vastasi "No hei noi sun vaatteet ja naama, mun kaverit oli sitä mieltä ettei me enää olla yhdessä"

Ei kai siinä sitten mitään, minua lähinnä huvitti tuo "jättämisen" syy :D

Uusi nainen tuli ovella vastaan kun menin tapaamaan silloista miestä. Näkyi että oli ollut takana kiihkeä yö :D No se oli siinä sitten. Ei tarvinnut muita selityksiä.

16 vuotiaana vanhempi poikaystävä jätti tekstarilla, syyksi kertoi ikäeron ja sen että en päässyt hänen kanssa baariin. Sen jälkeen ei ole kukaan jättänyt. Itse olen kyllä muutaman suhteen päättänyt.

Lakukissa kirjoitti:

16 vuotiaana vanhempi poikaystävä jätti tekstarilla, syyksi kertoi ikäeron ja sen että en päässyt hänen kanssa baariin. Sen jälkeen ei ole kukaan jättänyt. Itse olen kyllä muutaman suhteen päättänyt.

Niin on pojat erilaisia🤷 Minun poikaystävä (18v) odotti niin pitkään että minäkin (16v) tulin täysikäiseksi, ja päästiin yhdessä baariin. Aikanaan mentiin naimisiin, omakotitalo ja kaksi lasta:)

Vierailija kirjoitti:

Syöpädiagnosin vuoksi. Myös toinen nainen oli "valmiina", kun alkoivat heti seurustella.

Hyi hitto mikä ukko.

Vierailija kirjoitti:

Ympäripyöreillä selityksillä, että haluaa olla yksin vähän aikaa. Suhdetta takana 10 v ja yhdessä asuttu joku 6 v. Piti mennä naimisiin alle vuoden päästä, kirkot ja hääpaikat varattu. Silloin niin naivi, en tajunnut merkkejä. Ilmeisesti uus muija ollut jo useamman kuukauden tuolloin ja varmaan ollut muitakin. Noh, sitä yksinolemista sitten kesti pari kuukautta kun mulle kerrottiin, että "on löytynyt toinen". Huoh mikä selkärangaton reppana. Kyllähän ne asiat selkeni mullekin siinä vaiheessa, että on pahasti huijattu ja valehdeltu. Kyllä tuhosi jotain mussa peruuttamattomasti vaikka siitä on jo kauan. Vihaa ja katkeruutta ei ole enää mutta eipä sitä anteeksi voi antaa vieläkään.

Ystäväpariskunta oli ollut yhdessä teineistä asti. 10 vuoden jälkeen yhtäkkiä tuli FB molemmilta päivityksiä, miten kaikki loppuu aikanaan jne, ja viikko tuosta nainen oli päivittänyt suhdestatuksensa uuden miehensä kanssa. Sääli loppui kyllä lyhyen tätä kohtaan, ystävämiestä sen sijaan säälittää.