Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana
08.03.2021 |
Toinen lapseni on kehitysvammainen, toinen lähti Helsinkiin opiskelemaan, ja tuskin muuttaa kotopaikkakunnalle koskaan takaisin.
Itse autan lähellä asuvaa lähes 80v äitiäni viikottain, esim tietokoneasioissa, kuskaamisessa, jne. Hänen ei itse tarvinnut auttaa vanhempiaan, kuolivat suht nuorena, kuten suvun miehetkin.
Kaikki apu kun ei ole sellaista, että voi ostaa palveluna, vähän alkoi mietityttää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.
Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.
Olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti kukaan ei ole hankkinut lapsia tästä syystä, voiko enää itsekkäämpää ollakaan. Ja toivottavasti ne lapset, joiden tulevaisuudeksi on kaavailtu piian roolia, ymmärtävät elää omaa elämäänsä.
Antakaa nyt hyvänen aika aikuisten lastenne elää omaa elämäänsä, ei kenenkään pidä valita opintojaan, työtään, puolisoaan, lapsilukuaan, harrastuksiaan tai asuinpaikkansa sen mukaan, että voi toimia vanhempiensa "juoksupoikana".
Vanhus ei saa kunnollista hoivaa, jos on dementian alkua ja käyttää ostopalveluja ja kukaan ei katso perään.
Tämän olen niin monta kertaa huomannut ystäväpiirissäni. Järkyttävää, mutta totta.
Lievää dementiaa sairastava ei enää pysty huolehtimaan, että saa kaiken, mitä tarvitsee eikä ne ostetut tai kun n palveluksessa olevat avustajat välitä.
Esimerkki lievemmästä päästä: mieheni lapseton täti. Hänellä kävi 2 kertaa päivässä kunnan kotipalvelu. Lisäksi yksityinen kerran viikossa 2 tuntia.
Tädillä ei lapsia. Luin hoitajien ylläpitämää vihkoa, johon merkittiin tapahtumat. Siellä oli ollut joku sijainen, jok oli merkinnyt, että keittiö ja rollaattori on aivan järkyttävän likainen. Paksu kerros likaa. Sanoi puhdistaneensa ne.
Hoitajien tehtävänä oli pestä joka päivä tiskit. Meinattiin juoda tädin kanssa kahvit. Mies haki keittiön kaapista astioita. Joka ikinen kuppi oli likainen. Pinttynyttä likaa. Ne oli korkeintaan huuhtaistu hanan alla. (täti ei itse ollut niitä pessyt, vaan kotiapu. Täti ei pystynyt enää pesemään saati ei ylettynyt sinne kaappiin)
Millaisia tyyppejä sinne kotihoitoon oikein pesiytyy? Jotain apukoululaisen tasoisia lähihoitajia? Tuo on varmaan enemmän pk-seudun ongelma, jossa ei täyspäisiä työntekijöitä oikein saa. Pienemmillä paikkakunnilla sentään jotain järkeä päästä löytyy lähihoitajilta. Kannattaa ehkä tuossakin satsata oikeasti laatuun ja pienempään yritykseen.
Kotihoidolla on tiukat aikataulut. Aikatauluissa ei ole otettu huomioon, että kotihoitaja voi joutua etsimään pitkään autolleen parkkipaikkaa tai jättämään sen kauas, koska hoitajat joutuvat maksamaan pysäköintivirhemaksut itse. Siihen se aika menee, mutta sitä ei oteta huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valtio omistaan huolen pitää, aivan kuten tälläkin hetkellä. Turha huolehtia liikaa. ":)"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuuden vanhukset ovat varmaan vähemmän yksinäisiä, kun kaikki ovat tottuneet nettiin, josta löytää kaikenlaista tekemistä ja seuraa ja netistä saa niitä palveluitakin tilattua. Mummot ja papat vaan kirjoittelee av-palstalla...
Sinähän sen sanoit! Täällä me kysellään vinkkejä, miten saisi kattilan alas kaapin ylähyllyltä, Ja muut sitten kertovat, että voi vaikka huitaista kattilaa kävelykepillä, mutta kannattaa laittaa pyöräilykypärä päähän, jos kattila kopsahtaakin vähän väärän paikkaan.
Miten se vanhus on saanut kattilan sinne ylähyllylle?
Se laittoi sen sinne silloin, kun pystyi vielä kiipeämään keittiötikkaille. Sitten se unohti, että sillä on sellainen kattila. Kunnes vuosia myöhemmin katsoi ylöspäin ja huomasi kattilan ylähyllyllä. Ei tässä ole oikeasti mitään kummallista. Mullakin oli vaikka kuinka paljon erilaisia astioita kaapin ylähyllyllä, mutta en yhteen aikaan saanut niitä sieltä alas. Olin laittanut astiat sinne, kun polvieni nivelrikko ei ollut vielä paha. Ja kun en päässyt enää kiipeämään keittiötikkaille, en saanut niitä sieltä poiskaan. Noh, nyt mulla on tekonivelet polvissa ja pystyn taas käyttämään keittiötikkaitakin. Olen kuitenkin jo alkanut varautua vanhuuteenikin, vaikka eläkeikään on vielä 5 vuotta, ja kuukauden päästä alkaa keittiöremontti. Ei enää yläkaappeja, joihin en ylety.
Ohis:
Mistä sait nivelrikon noin nuorena? Onko niveliä kuormittava työ tai lenkkeiletkö tms? Pelkään itsekin nivelrikkoa.
(kannattaa silti rakentaa keittiöön ne yläkaapit. Voihan ne pitää sun aikaan tyhjinä. Asunnon seuraavaa omistajaa kiinnostaa säilytystila)
Sairastuin kolmekymppisenä nivelreumaan ja olen saanut lukuisia kortisonipiikkejä myös polviniveliini. Kortisoni lisää riskiä nivelrikkoon. Mulla on sattunut myös pari traumaa polviini kaatumisen seurauksena. Viimeisin niistä 2016, kun koira kiskaisi mut nurin ja lensin polvilleni. Edellinen kerta oli vuotta aikaisemmin, kun Helsngin keskustassa Kiasman edessä yksi mukulakivistä oli noussut ylös enkä huomannut sitä vaan kompastuin ja kaaduin polvilleni. Parissa vuodessa mun nivelrikkoni eteni siihen pisteeseen, ettei ollut muuta keinoa enää kuin tekonivelet. Eka polvi leikattiin heinäkussa 2018 ja toinen helmikuussa 2019.
Mä ajattelin asua tässä asunnossa loppuun asti. Jos elän yhtä vanhaksi kuin vanhempani, tässä elämässä pitäisi keikkua vielä yli 30 vuotta. Saa perikunta tehdä uuden keittiöremontin sitten, kun musta aika jättää tai joudun jonnekin hoivalaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuuden vanhukset ovat varmaan vähemmän yksinäisiä, kun kaikki ovat tottuneet nettiin, josta löytää kaikenlaista tekemistä ja seuraa ja netistä saa niitä palveluitakin tilattua. Mummot ja papat vaan kirjoittelee av-palstalla...
Sinähän sen sanoit! Täällä me kysellään vinkkejä, miten saisi kattilan alas kaapin ylähyllyltä, Ja muut sitten kertovat, että voi vaikka huitaista kattilaa kävelykepillä, mutta kannattaa laittaa pyöräilykypärä päähän, jos kattila kopsahtaakin vähän väärän paikkaan.
Miten se vanhus on saanut kattilan sinne ylähyllylle?
Se laittoi sen sinne silloin, kun pystyi vielä kiipeämään keittiötikkaille. Sitten se unohti, että sillä on sellainen kattila. Kunnes vuosia myöhemmin katsoi ylöspäin ja huomasi kattilan ylähyllyllä. Ei tässä ole oikeasti mitään kummallista. Mullakin oli vaikka kuinka paljon erilaisia astioita kaapin ylähyllyllä, mutta en yhteen aikaan saanut niitä sieltä alas. Olin laittanut astiat sinne, kun polvieni nivelrikko ei ollut vielä paha. Ja kun en päässyt enää kiipeämään keittiötikkaille, en saanut niitä sieltä poiskaan. Noh, nyt mulla on tekonivelet polvissa ja pystyn taas käyttämään keittiötikkaitakin. Olen kuitenkin jo alkanut varautua vanhuuteenikin, vaikka eläkeikään on vielä 5 vuotta, ja kuukauden päästä alkaa keittiöremontti. Ei enää yläkaappeja, joihin en ylety.
Ohis:
Mistä sait nivelrikon noin nuorena? Onko niveliä kuormittava työ tai lenkkeiletkö tms? Pelkään itsekin nivelrikkoa.
(kannattaa silti rakentaa keittiöön ne yläkaapit. Voihan ne pitää sun aikaan tyhjinä. Asunnon seuraavaa omistajaa kiinnostaa säilytystila)
Noin ylipäätään, nivelrikon syntymekanismi on hämärän peitossa, kun se voi kehittyä ilman nivelen virheasentoa tai traumaakin, jotka todistetusti altistavat sille.
Jollekin tulee nivelrikko nuorenakin, toiselle ei. Saattaa olla geneettistä alttiutta.
Huippu-urheilijoilla on usein nivelrikkoa aktiiviurannjälkeen, kun kroppaa on viety jatkuvasti äärisuorituksiin. Kohtuus liikunnassakin ja hyvät jalkineet.
Minulle kehittyi suht nuorena harmaakaihi. Sairaalassa istuin kaihileikkausta odottamassa yhdesssä 80-vuotiaiden kanssa. Ei sillekään mitään syytä ollut, niin vain kävi. Sisarusteni silmiä ei ole tarvinnut leikata.
Näön huonontuminen esim. kaihin takia invalidisoi ihmisen, myös vanhuksen. Ei pysty ajamaan autoa, ei hoitamaan pankkiasioita netissä eikä juuri lukemaankaan. Vaikka muuten olisi aktiivinen ja järki päässä. Kaihileikkausta odottaessa voi vierähtää toista vuotta. Yksityisellä leikkaus maksaa hyvinkin 3000€ kaikkinensa. Eikä muuta hoitoa ole kuin leikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.
Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.
Kyllähän monet menee naimisiinkin siksi että on sitten joku joka kokkaa, tiskaa, pyykkää, siivoaa, huoltaa auton ja talon, kuskaa, tekee pihatyöt jne. Miksi sitten lapsilta ei voisi odottaa auttamista yhtä lailla, jos asuvat lähellä? Yhdessähän tätä elämää eletään kuitenkin ja kova työ siinä lapsen kasvattamisessakin on.
Toivottavasti kukaan ei mene naimisiin luettelemistasi syistä.
Lapsi ei ole valinnut syntyä tähän maailmaan. Se, mitä vanhemmat tarjoavat lapselle tämän kasvaessa ja kehittyessä on vanhempien _velvollisuus_. Siinä epäilemättä on kova työ, mutta yhtä edelleen se lapsi on itse haluttu ja hankittu. Lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa.
Olet palstan vakituinen kirjoittaja. Jokaisessa vanhuksia käsittelevässä keskustelussa toistat nuo 2 asiaa. Että lapsi ei ole valinnut syntyä eikä ole mitään velkaa.
Oikeasti normaalissa perheessä on rakkautta ja rakkaus saa auttamaan puolin ja toisin.
Oletko psykopaatti?
En ole vakituinen kirjoittaja ja tämä on ensimmäinen viestini tästä aiheesta. Ehkä useampi kuin yksi kirjoittaja on tästä samalla kannalla?
En myöskään ole psykopaatti. Sen sijaan olen läheltä useammankin kerran nähnyt, millaista on kun vanhat vanhenevat vanhemmat turvautuvat liikaa aikuisten lastensa apuun. Soittavat yöllä, soittavat kesken työpäivän, soittavat kymmenen kertaa päivässä, soittavat aikuiselle lapselleen silloin kun pitäisi soittaa ambulanssi ja vaikka käydään katsomassa joka toinen päivä kymmenien kilometrien päästä se ei näille riitä vaan syyllistävät ja valittavat. Tällaiseen ei pitäisi kenenkään ryhtyä.
Moni aikuinen lapsi ei itsekään ole enää parhaassa kunnossa, silti pitäisi vielä jaksaa työelämässä jne. Ja monilla on omiakin aikuisia/aikuistuvia lapsia sekä ehkä myös lapsenlapsia, joiden kanssa he haluaisivat viettää aikaa. Vaativa ja avuttomaksi heittäytyvät vanhus vie näistä tunnollista kaikki mehut, he uupuvat ja ovat onnettomia. Kaikin puolin surullista on, että vanhuksen kuolema on helppous. Ei sen tällaista pitäisi olla.
Mikä on epätotta siinä, että lapsi ei ole valinnut syntyä? On myöskin täysin fakta, myös lain edessä, että vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsestaan sekä taloudellisesti että muilla tavoin. Lapsi ei siis voi olla velkaa tästä huolenpidosta, vaikka niin moni vanheneva vanhempi tätä aseena syyllistämisessään yrittääkin käyttää.
On täysin eri asia auttaa omasta halustaan, käydä kylässä siksi että haluaa toisen seuraa, valvoa toisen etua siksi että toinen on rakas ja tärkeä. Mitään näistä ei voi lapseltaan vaatia tai edellyttää. Korkeintaan voi hiljaa mielessään toivoa.
Valvon vanhempieni etua ja autan heitä jo nyt, tuhansien kilometrien päästä, vaikka he ovat vielä työelämässä, osittain rakkaudesta, osittain valitettavasti velvollisuuden tunteesta kuten moni muukin. Sen sijaan en aio tehdä mitään syyllistettäessä tai vaadittaessa, en aio vastailla yöllä puhelimeen tai rynnätä paikalle lentokoneella. Minulla on omakin elämä.
Minulla ei ole eikä tule olemaan lapsia, joten todellakaan huolehdin parhaani mukaan ja ajoissa omasta pärjäämisestäni. Samoin soisin tekevän myös niiden, joilla lapsia on, sillä ei ole ok vain porskuttaa menemään vähät välittämättä ja sitten kaataa kaikki lapsiensa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä kyllä hämmentävää. Samaan aikaa meillä on paljon työttömiä ja paljon varakkaita apua tarvitsevia eläkeläisiä. Kuitenkaan kestään noista työtä tarvitsevista ei ilmeisesti ole palkattavaksi vanhuksia auttamaan. Kuitenkin jostain taikaiskusta ne omat lapset osaavat auttaa, näkevät mitä vanhus tarvitsee tai huomaavat likaiset kupit altaassa. Eikö ne omaiset ole noita samaisia työntekijöitä tai työttömiä, joiden kaikki kyvykkyys laskee kuin napista, kun työvuoro alkaa? Ja nyt nimenomaan yksityisellä toimiessa, jossa aikataulut eivät paina päälle?
Jos sitä omaa vanhusta autetaan iltaisin ilmaiseksi, niin miksei sitä samaa työtä pysty tekemään päivällä palkattuna?
Omituista ajattelua..
Et nyt tajua asiaa. Omaa perheenjäsentä voidaan auttaa ja toivottavasti autetaankin. Vieraita ei käydä paapomaan edes rahasta. Vain perhekeskeisissä yhteiskunnissa (Etelä-Eurooppa, Kauko-Itä jne) vanhuutta arvostetaan ja vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ihan periaatteesta. Meillä on toisin. Vanhus on täällä tuottamaton jäte, ellei ole jonkun lähiomainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.
Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.
Olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti kukaan ei ole hankkinut lapsia tästä syystä, voiko enää itsekkäämpää ollakaan. Ja toivottavasti ne lapset, joiden tulevaisuudeksi on kaavailtu piian roolia, ymmärtävät elää omaa elämäänsä.
Antakaa nyt hyvänen aika aikuisten lastenne elää omaa elämäänsä, ei kenenkään pidä valita opintojaan, työtään, puolisoaan, lapsilukuaan, harrastuksiaan tai asuinpaikkansa sen mukaan, että voi toimia vanhempiensa "juoksupoikana".
Vanhus ei saa kunnollista hoivaa, jos on dementian alkua ja käyttää ostopalveluja ja kukaan ei katso perään.
Tämän olen niin monta kertaa huomannut ystäväpiirissäni. Järkyttävää, mutta totta.
Lievää dementiaa sairastava ei enää pysty huolehtimaan, että saa kaiken, mitä tarvitsee eikä ne ostetut tai kun n palveluksessa olevat avustajat välitä.
Esimerkki lievemmästä päästä: mieheni lapseton täti. Hänellä kävi 2 kertaa päivässä kunnan kotipalvelu. Lisäksi yksityinen kerran viikossa 2 tuntia.
Tädillä ei lapsia. Luin hoitajien ylläpitämää vihkoa, johon merkittiin tapahtumat. Siellä oli ollut joku sijainen, jok oli merkinnyt, että keittiö ja rollaattori on aivan järkyttävän likainen. Paksu kerros likaa. Sanoi puhdistaneensa ne.
Hoitajien tehtävänä oli pestä joka päivä tiskit. Meinattiin juoda tädin kanssa kahvit. Mies haki keittiön kaapista astioita. Joka ikinen kuppi oli likainen. Pinttynyttä likaa. Ne oli korkeintaan huuhtaistu hanan alla. (täti ei itse ollut niitä pessyt, vaan kotiapu. Täti ei pystynyt enää pesemään saati ei ylettynyt sinne kaappiin)
Millaisia tyyppejä sinne kotihoitoon oikein pesiytyy? Jotain apukoululaisen tasoisia lähihoitajia? Tuo on varmaan enemmän pk-seudun ongelma, jossa ei täyspäisiä työntekijöitä oikein saa. Pienemmillä paikkakunnilla sentään jotain järkeä päästä löytyy lähihoitajilta. Kannattaa ehkä tuossakin satsata oikeasti laatuun ja pienempään yritykseen.
Kotihoidolla on tiukat aikataulut. Aikatauluissa ei ole otettu huomioon, että kotihoitaja voi joutua etsimään pitkään autolleen parkkipaikkaa tai jättämään sen kauas, koska hoitajat joutuvat maksamaan pysäköintivirhemaksut itse. Siihen se aika menee, mutta sitä ei oteta huomioon.
Tuolla kävi yksityinen lisäksi. Eikai siihen aikaa kulu, että huomaa likaisuuden ja sitä kautta lisääntyneen tarpeen vaikka siihen siivoukseen? Vai kuljetaanko siellä laput silmillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kyllä hämmentävää. Samaan aikaa meillä on paljon työttömiä ja paljon varakkaita apua tarvitsevia eläkeläisiä. Kuitenkaan kestään noista työtä tarvitsevista ei ilmeisesti ole palkattavaksi vanhuksia auttamaan. Kuitenkin jostain taikaiskusta ne omat lapset osaavat auttaa, näkevät mitä vanhus tarvitsee tai huomaavat likaiset kupit altaassa. Eikö ne omaiset ole noita samaisia työntekijöitä tai työttömiä, joiden kaikki kyvykkyys laskee kuin napista, kun työvuoro alkaa? Ja nyt nimenomaan yksityisellä toimiessa, jossa aikataulut eivät paina päälle?
Jos sitä omaa vanhusta autetaan iltaisin ilmaiseksi, niin miksei sitä samaa työtä pysty tekemään päivällä palkattuna?
Omituista ajattelua..
Et nyt tajua asiaa. Omaa perheenjäsentä voidaan auttaa ja toivottavasti autetaankin. Vieraita ei käydä paapomaan edes rahasta. Vain perhekeskeisissä yhteiskunnissa (Etelä-Eurooppa, Kauko-Itä jne) vanhuutta arvostetaan ja vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ihan periaatteesta. Meillä on toisin. Vanhus on täällä tuottamaton jäte, ellei ole jonkun lähiomainen.
Siis mielummin maataan kotona ja maristaan sossun tukia mataluutta, kun mennään töihin, jossa tehtävät ovat samat kuin illalla äidin luona? Joo, en todellakaan ymmärrä tätä logiikkaa.. Ilmeisesti meillä on pikkasen liian hyvät tuet, jos työt eivät kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap luulen, että pystyt kyllä itse hoitamaan asiasi vanhanakin kun nytkin niitä hoitelet toisenkin puolesta. Avuttomia vanhuksia ovat yleensä ne, joilla aina puoliso tai aikuiset lapset ovat hoitaneet kaikki asiat eikä ole itse tarvinnut opetella tai vaivautua.
Tilanne on tietysti eri jos tulee esim. muistisairaus. Silloin ei jossain kohtaa pysty enää asumaan yksin ja hoitamaan asioitaan. Palvelutaloon sitten siinä vaiheessa.
Kyllä esim.liikuntakykyyn vaikuttava sairaus voi tehdä avuttomaksi, vaikka osaisi jonkin asian hoitaa.
Moni muistisairas tahtoo asua kotona, ja heitä pitää siinä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä kyllä hämmentävää. Samaan aikaa meillä on paljon työttömiä ja paljon varakkaita apua tarvitsevia eläkeläisiä. Kuitenkaan kestään noista työtä tarvitsevista ei ilmeisesti ole palkattavaksi vanhuksia auttamaan. Kuitenkin jostain taikaiskusta ne omat lapset osaavat auttaa, näkevät mitä vanhus tarvitsee tai huomaavat likaiset kupit altaassa. Eikö ne omaiset ole noita samaisia työntekijöitä tai työttömiä, joiden kaikki kyvykkyys laskee kuin napista, kun työvuoro alkaa? Ja nyt nimenomaan yksityisellä toimiessa, jossa aikataulut eivät paina päälle?
Jos sitä omaa vanhusta autetaan iltaisin ilmaiseksi, niin miksei sitä samaa työtä pysty tekemään päivällä palkattuna?
Omituista ajattelua..
Yrittäjyys. Suomessa ei uskalleta perustaa yrityksiä. Ei uskalleta perustaa vanhuksille palveluja tuottavia yrityksiä, ellei toiminnan rahoittajana ole kunnat. Ja kunnat taas kilpailuttavat yrityksiä eli et hoiva-alan yrittäjänä voi olla varma, että vaikka yrityksesi nyt saisikin parin vuoden sopimuksen kunnan kanssa, saako vielä sen jälkeenkin vai tuleeko joku isompi toimija, joka (näennäisesti) tarjoaa samat hoivapalvelut halvemmalla.
En pitäisi mitenkään yllättävänä, jos tulevaisuudessa yhteiskunta ei pystyisikään enää tarjoamaan hoivapalveluita. Ei edes ostamalla niitä alihankintana yksityisiltä hoivayrityksiltä. Tämän päivän 80-90 -vuotiaat ovat vielä melko vaatimattomia, vähään tyytyväisiä ja kiitollisia, jos joku kantaa heille 10 € maksavan ruoka-annoksen, jossa on läjä perunamuusijauheesta tehtyä perunamuusia, kolme lihapullaa ja yksi ylikypsäksi keitetty baby-porkkana. Nyt, kun kunnat hoitavat asian ja veloittavat loppuasiakasta eli vanhusta hänen tulojensa mukaan, se suurempituloinen maksaa samalla pienempituloisen perunamuusit, lihapullat ja baby-porkkanat. Molemmat saavat siis saman annoksen, mutta toinen vaan maksaa annoksestaan tosiasiassa enemmän. Jos käy niin, että loppuasiakkaiden pitääkin alkaa itse hankkimaan palvelunsa, he ryhtyvät miettimään, miksi ihmeessä tuollaisen ruoka-annoksen hinta on muka 10 €.
Mä uskon - ja luotan - siihen, että suuret ikäluokat eivät tule tyytymään samaan kuin sukupolvet heitä aikaisemmin. He ovat vaurastuneet, matkustelleet ympäri maailmaa, tutustuneet eri maiden ruokakulttuuriin ja käyneet ravintoloissa syömässä. He ovat valinneet elintarvikkeensa isojen markettien laajasta valikoimasta. En jaksa uskoa, että he haluaisivat vanhanakaan palata kansakoulun ruokalistaan. He osaavat vaatia. Ja kun kysyntä kasvaa, alkaa löytyä myös palvelun tarjoajia. Ei pelkästään ateriapalveluiden vaan myös muidenkin palveluiden.
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä ei tarvinnut minkäänlaista kotiapua. Ajoi autoa ja eleli itsekseen ok-talossaan. Mieheni isälle tuli äkillinen tulehdus ja joutui leikkaukseen. Menimme hakemaan kotiuttamispäivänä. Totesimme, että ennen ihan järkevä appeni ei enää ole tolkuissaan. Ei muistanut asioita ja oli täysin sekava.
Sosiaalihoitaja soitteli eri paikkoihin, mutta missään ei ollut edes intervallihoitoon tilaa. Menimme sanomaan lääkärille. Lääkäri sanoi vaan, että käytävät on täynnä potilaita ja lisää tulee. Pakko lähteä pois. Eivät voi pitää siellä. Sanoimme, että asumme 180 km päässä ja joudumme lähtemään sinne tänään. Ei auttanut. Lähdettiin sitten viemään sekavaa miestä kotiinsa. Appi ei ymmärtänyt mistään mitään. Ei edes sitä, että hänellä oli taskussa resepti, jolla olisi pitänyt mennä ostamaan lääkkeitä apteekista. Monen mutkan ja varjeluksen kautta saimme hänet saman päivänä tutkimuksiin ja crp-arvo oli valtava. Sitten huolittiin toiseen sairaalaan ja oli siellä viikkoja. JÄRKYTTÄVÄÄ
Näitä ikäviä tarinoita kuulee paljon. Ja juuri siksi kirjoitin tänne aiemmin, että vanhuksen paras turva on omat aikuiset lapset. Nämä ovat niitä tilanteita, jossa yhteiskunta ei auta, vaan mukana pitää olla välittävä läheinen, joka jaksaa taistella vanhuksen puolesta.
Useat kommentit ovat sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Itse olen eri mieltä. Tilanne tulee menemään huonommaksi, koska huoltosuhde menee huonommaksi. Jo nyt on tilanne, että hoitohenkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän. Voi niitä tulevia vanhuksia, jotka ovat yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan totta. Jos ainoa omainen on viranomainen, on kyllä vanhana lirissä. Tämän tietävät kaikki, joilla on iäkkäitä sukulaisia.
Juuri näin on. Olen itse seurannut lähiomaisten ponnisteluja ja auttanut mm. omaakin äitiäni toistuvasti. Voi sitä, joka yksin ja heikkona joutuu tappelemaan perusoikeuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia eikä sukulaisia, joten kova kohtalo odottaa vanhana. Eläke tulee olemaan hyvin pieni, joten palveluiden ostoon tuskin on varaa.
Minulla on sama tilanne. Siksi aloin pari vuotta sitten puolipaniikissa säästämään rahaa matalasta palkastani eläkepäiviä varten. Työuraa on jäljellä vielä lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Toivon itselleni terveyttä ja sitä, että töitä riittää, jotta saan kerrytettyä pieniä säästöjäni.
Ankealtahan tämä tuntuu, mutta on vaan hyväksyttävä, että tällaista oma elämäni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tulee se mummo joka nakittaa naapurin teinin nostamaan painavan laatikon ylähyllyltä, hakemaan kadonneet tv-kanavat paikoilleen, vaihtamaan patterin palohälyttimeen ja konttaamaan sohvan taa tippuneen kaukosäätimen, kun ei ole omia lapsia, jotka kävis edes joskus.
Naapuria ei ole pakko auttaa.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Yksinelävät kestävät paremmin jos kumppani kuolee, eivät ole olleet toisesta riippuvaisia. Jos vakavasti sairastuu niin kyllä hoitoa saa, eihän terve ihminen mitään suurempaa hoitoa tarvitse, taloustöihin saa apua kohtuuhintaan.
Terveellisiä elämäntapoja on syytä noudattaa niin pystyy vanhanakin elämään mukavaa elämää.
"Yksinelävät kestävät paremmin jos kumppani kuolee...?"
Mikä kumppani siltä yksinelävältä kuolee?
Minä olen tajunnut tämän jo kauan. Olen pienen suvun viimeinen ja nuorin jäsen, ei parisuhdetta, lapsia en todenäköisesti pystyisi enää edes saamaan eikä niitä nyt muutenkaan siksi tehdä, että joku sitten auttaisi vanhana.
Olen myös vähävarainen, tästä palkasta ei kerry eläkettä paljon mitään, joten en edes pysty ostamaan palveluja sitten kun niitä tarvitsisin.
Toivon saavani lähteä ns. saappaat jalassa ja suht nuorena, mutta elintapani ovat sen verran terveelliset, että enköhän ole aika pitkäikäinen valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhäintaloon mars
katsotaan alkaako lasta kiinnostaa että käytät perinnön (jos sellaista jäisi) johonkin palveluihin :)
Mut on narsisti jättänyt jo perinnöttä (olen se syntipukki) ja kaikki on jo annettu sille suosikkilapselle. Millään perinnöllä ei voi todellakaan mua kiristää tai uhata kun sitä ei ole tulossa muutenkaan!
Suomessa ei voi jättää rintaperillistä perinnöttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhäintaloon mars
katsotaan alkaako lasta kiinnostaa että käytät perinnön (jos sellaista jäisi) johonkin palveluihin :)
Mut on narsisti jättänyt jo perinnöttä (olen se syntipukki) ja kaikki on jo annettu sille suosikkilapselle. Millään perinnöllä ei voi todellakaan mua kiristää tai uhata kun sitä ei ole tulossa muutenkaan!
Suomessa ei voi jättää rintaperillistä perinnöttömäksi.
No teoriassa ei voi mutta käytännössä kyllä. Tämä narsisti lahjoitti kaiken jo, eli kuolinhetkellä ei ole enää mitään mistä vaatia lakiosaa. Annetut mökit, asunnot, osakkeet ym ovat lahjoja ja on tehty paperit joissa erikseen mainittu että tämä ei ole ennakkoperintö.
Eli kuoleman jälkeen mulla ei ole kuin ehkä pieni summa siellä käyttötilillä mistä voin vaatia lakiosan. Saan ehkä 400e. Se suosikki sai 400 000e. Reilukerho.
Ne vanhukset jotka valittaa että lapset ei auta eikä välitä, ovat 99,99% tapauksista ITSE SYYPÄITÄ TILANTEESEEN.
Paskamaisia vanhempia ei ole mikään velvollisuus auttaa. Ei mikään!
Kehitysvammaiselle löytyy tuettu asumispaikka kyllä helposti.