Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana
08.03.2021 |
Toinen lapseni on kehitysvammainen, toinen lähti Helsinkiin opiskelemaan, ja tuskin muuttaa kotopaikkakunnalle koskaan takaisin.
Itse autan lähellä asuvaa lähes 80v äitiäni viikottain, esim tietokoneasioissa, kuskaamisessa, jne. Hänen ei itse tarvinnut auttaa vanhempiaan, kuolivat suht nuorena, kuten suvun miehetkin.
Kaikki apu kun ei ole sellaista, että voi ostaa palveluna, vähän alkoi mietityttää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhusTuttavani, yli 80-vuotias, teki työuran tietokoneasiantuntijana. Sairastui vuosi sitten muistisairauteen, eikä enää osaa edes vastata sähköpostiin. Traagista, mutta aina vanhuus ei suju kuin Strömsössä.
Jos yli 80-vuotias tuttavasi teki koko työuransa tietokoneasiantuntijana, minkä ikäisenä hän työnsä sillä alalla aloitti?
Hänen on täytynyt olla alan pioneereja Suomessa. Opiskelin itse tietotekniikkaa 70-luvun puolessa välissä ja se oli aivan uutta ja tietenkin myös alkeellisen oloista ohjelmien tekoineen ja reikänauhatulosteineen. Olin parikymppinen silloin. Työpaikalle internet tuli muistaakseni v. 1995. Tuttavasi on kuitenkin täytynyt syntyä jo 30-luvulla, jos on nyt yli 80.
Hän tosiaan oli pioneeri ja aloitti tietohallintoyksikössä jo 1960-luvulla. Ensin toki oli käytössä pahvikorttiarkistot, mutta tahti muuttui vähitellen. Hän opiskeli koko elämänsä lisää ja eteni urallaan. Surullista on seurata, miten sairaus muuttaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon joskus ajatellut, että olisi hyvä jos olisi joku sellainen auttamispooli, johon lapsettomat voisi tehdä työsuorituksia lapsettomien vanhojen ihmisten hyväksi, ja sitten vastavuoroisesti itse saada apua aikanaan. Nämähän voisi olla erilaisia työsuorituksia, kaikista kun ei ole kaikenlaisen avun antajiksi. Toivottavasti tällainen tulee, tämä on kuitenkin niin iso asia, joka koskettaa niin monia.
Sellainen pointti vielä, että se on tytär, joka huolehtii. Lähipiiriä ja tuttavia kun katsoo, niin 90% vanhoista vanhemmistaan huolehtivista on tyttäriä. Silloinkin, kun poika asuu naapurissa ja tyrär kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa puhutaan toistensa ohi kahdesta eri asiasta.
Saako palveluita rahalla? Noh, varmasti saa, jos on rahaa.
Saako välittämistä rahalla, ei saa.
Toki on selvä, etteivät omat lapsetkaan aina välitä. Mutta on se nyt sata kertaa todennäköisempää (jos on ollut hyvä äiti tai isä), että he auttavat kuin jokin kasvoton sosiaalipuoli.
Me suuret ikäluokat ollaan tässä asiassa eri linjalla. Ei sen vanhemman nyt niin kauhean hyväkään ole tarvinnut olla, silti huolehdimme heistä jokainen parhaansa mukaan. Me ei olla totuttu siihen, että omaa vanhempaansa lähtisi arvioimaan, että kuinka hyvin tai huonosti tämä vanhemmuutensa suoritti. Huolehditaan ihan siksi, kun ne on meidän vanhemmat.
Meidän ikäpolven vanhemmilla oli monia paineita. Sodasta tulleet isät juopotteli ja jotkut räyhäsi ja heitti välillä perheensä hankeen. Ei yhtään epätavallista tuolloin. Se otettiin sellaisenaan, kun oli pakko.
Täytyy olla sitten jo aivan kamalat vanhemmat, jos heistä ei välitä yhtään. Ihan pienistä kun ei oteta, elämä ei ollut niin ruusuista silloin kaiken kaikkiaankaan.
Voisin kertoa monta tarinaa aiheesta "Elämää Suomen saloilla sotien jälkeen."
On tässä kuitenkin vanhemmista huoli pidetty. Jos meidän ikäpolvemme pitää oma vanhuuden hoitamisemme ihan erityisesti ansaita, niin siitä vaan.
Entä nykyiset lasten ja nuorten vanhemmat? Oletteko olleet lapsillenne ehdottomasti ansiokkaat hoitajat ja huoltajat? Jos olette, niin missä tulokset? Yhtenäkään aikakautena täällä ei nuoret ole käyttäytyneet niin huonosti, kuin nykypäivänä. Överiksi menevät koulukiusaamistapaukset ja nuorten kasvava pahoinvointi ja masennuslääkkeitten käyttö, huumeongelma, täydellinen epäkunnioitus opettajia kohtaan, somekäyttäytyminen, vanhempien ihmisten perään huuteleminen kadulla (se yksikin tapaus, missä poikajengi seurasi vanhaa koiraansa taluttavaa miestä ja haukkui tätä läskiksi ja uhkasi räkiä päälle jne, mistä oli ihan itse kuvaamaansa materiaalia netissä, on liikaa).
Näidenkö te odotatte hoitavan ja huolehtivan teistä sitten, kun olette vanhoja ja sairaita? Epäilen, että teillä on vielä pahempi ongelma edessä, kuin mitä tällä minun ikäpolvella. Ja meille esitätte vaatimuksia hyvästä vanhemmuudesta, kun omannekin on noin hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhäintaloon mars
katsotaan alkaako lasta kiinnostaa että käytät perinnön (jos sellaista jäisi) johonkin palveluihin :)
Mut on narsisti jättänyt jo perinnöttä (olen se syntipukki) ja kaikki on jo annettu sille suosikkilapselle. Millään perinnöllä ei voi todellakaan mua kiristää tai uhata kun sitä ei ole tulossa muutenkaan!
Suomessa ei voi jättää rintaperillistä perinnöttömäksi.
No teoriassa ei voi mutta käytännössä kyllä. Tämä narsisti lahjoitti kaiken jo, eli kuolinhetkellä ei ole enää mitään mistä vaatia lakiosaa. Annetut mökit, asunnot, osakkeet ym ovat lahjoja ja on tehty paperit joissa erikseen mainittu että tämä ei ole ennakkoperintö.
Eli kuoleman jälkeen mulla ei ole kuin ehkä pieni summa siellä käyttötilillä mistä voin vaatia lakiosan. Saan ehkä 400e. Se suosikki sai 400 000e. Reilukerho.
Ei se oikeasti noin mene. Lueppa asioita vaikka ihan netistä, kun tännekkin osaat kirjoitella. Lakiosaa on loukattu. Paljon löytyy tekstiä ,mihin voit vedota. Vai oletko jättänyt asian hoitamatta ja aikaa on kulunut liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon joskus ajatellut, että olisi hyvä jos olisi joku sellainen auttamispooli, johon lapsettomat voisi tehdä työsuorituksia lapsettomien vanhojen ihmisten hyväksi, ja sitten vastavuoroisesti itse saada apua aikanaan. Nämähän voisi olla erilaisia työsuorituksia, kaikista kun ei ole kaikenlaisen avun antajiksi. Toivottavasti tällainen tulee, tämä on kuitenkin niin iso asia, joka koskettaa niin monia.
Tällaisia on jo. Googleta hakusanalla "aikapankki".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhäintaloon mars
katsotaan alkaako lasta kiinnostaa että käytät perinnön (jos sellaista jäisi) johonkin palveluihin :)
Mut on narsisti jättänyt jo perinnöttä (olen se syntipukki) ja kaikki on jo annettu sille suosikkilapselle. Millään perinnöllä ei voi todellakaan mua kiristää tai uhata kun sitä ei ole tulossa muutenkaan!
Suomessa ei voi jättää rintaperillistä perinnöttömäksi.
No teoriassa ei voi mutta käytännössä kyllä. Tämä narsisti lahjoitti kaiken jo, eli kuolinhetkellä ei ole enää mitään mistä vaatia lakiosaa. Annetut mökit, asunnot, osakkeet ym ovat lahjoja ja on tehty paperit joissa erikseen mainittu että tämä ei ole ennakkoperintö.
Eli kuoleman jälkeen mulla ei ole kuin ehkä pieni summa siellä käyttötilillä mistä voin vaatia lakiosan. Saan ehkä 400e. Se suosikki sai 400 000e. Reilukerho.Ei se oikeasti noin mene. Lueppa asioita vaikka ihan netistä, kun tännekkin osaat kirjoitella. Lakiosaa on loukattu. Paljon löytyy tekstiä ,mihin voit vedota. Vai oletko jättänyt asian hoitamatta ja aikaa on kulunut liian kauan.
Olen ottanut selvää ja hyvin olenkin. Jos omaisuuden siirto tehdään juuri ennen kuolemaa, voi testamenttia moittia ja jakoa kohtuullistaa.
Se narsisti tietää tän hyvin ja teki ne lahjat ja siirrot jo sen takia 65v iässä eli hyvissä ajoin. Se aikaraja on 10v. Narsisti nyt 76 eli se 10v kului ja en voi enää asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää aina nämä keskustelut, joissa tyrmätään ajatus, että lapset auttaisivat vanhuuden tullessa. Tottakai se on luonnollista ja ani harva ei todella auta tai välitä vanhoista vanhemmistaan.
Tuntuu että suurin synti on muistuttaa että kaikki vanhenevat ja perheettömien kannattaisi varautua hyvin. Useimmille se päivä tulee että ei vain pysty tai ymmärrä enää. Vaikka miten skarppi olisit ollut koko elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia, ja nyt vanhemmillani on alkanut tulla terveysongelmia, mm. muistisairaus. Varasin heille koronarokotusajan ja muutenkin olen hoitanut nettiä vaativia asioita. Toki ei ole taattua, että omat lapset aina auttavat iäkkäitä vanhempiaan, mutta varsinkin nyt muistisairauden myötä olen alkanut miettiä omaa vanhuutta. Pelottava ajatus, että muistisairaana joutuisi vieraan edunvalvojan armoille, sen verran on ollut juttuja mediassakin väärinkäytöksistä. Muuten kyllä voi vanhuuteen varautua säästämällä rahaa, jotta voisi ostaa palveluja, mutta jos muisti menee, on täysin viranomaisten armoilla. Pelottaa se, että vieraat ihmiset määräävät rahan käytöstä ja omaisuuden hoidosta.
No jos olet muistisairas höperö niin se on silloin jo se ja sama kuka vastaa raha asioistasi koska et niiden päälle itse enää tajua mitään, et edes sitä että sinulla on ns raha asioita enää.. Kaikkea sitä pitää etukäteen mureksia. Jos on tarpeeksi hyvää ruokaa, suht viihtyisä ja siisti asunto, huolehditaan hygieniasta sekä terveydenhoidosta niin mikä siinä on köpötellessä vaikka asuisi sillon laitoshoidossa. Oma muistisairas äitini asuu juurikin em tavalla ja vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa. Yleinen edunvalvonta hoitaa raha asiat koska en itse jaksanut/halunnut niitä alkaa hoitamaan.
Myös "muistisairas höperö" kyllä usein ymmärtää, erityisesti sairauden varhaisemmassa vaiheessa, jos esimerkiksi kodista kärrätään tunnearvolliset tavarat surutta kaatopaikalle kuten nämä ns. edunvalvojat ovat joillekin tehneet.
Ja mitä tulee laitoshoitoon niin et ilmeisesti ole lukenut, kuinka surkeita oloja laitoksissa voi olla. Ei välttämättä huolehdita edes siitä hygieniasta ja riittävästä ravitsemuksesta, mistään muusta kuten virkistystoiminnasta nyt puhumattakaan. Terveydenhoitoakaan ei välttämättä saa, ei hoideta hoidettavissa olevia vaivoja eikä kukaan ole vaatimassa, että tämä ihminen pitää viedä lääkäriin jos ei ole omaisia. Ei ehkä saa edes riittävää kivunlievitystä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää aina nämä keskustelut, joissa tyrmätään ajatus, että lapset auttaisivat vanhuuden tullessa. Tottakai se on luonnollista ja ani harva ei todella auta tai välitä vanhoista vanhemmistaan.
Tuntuu että suurin synti on muistuttaa että kaikki vanhenevat ja perheettömien kannattaisi varautua hyvin. Useimmille se päivä tulee että ei vain pysty tai ymmärrä enää. Vaikka miten skarppi olisit ollut koko elämäsi.
Kivasti syyllistit lapset. ”Ani harva ei auta tai välitä vanhemmistaan”. Miten tää pitää ratakiskosta vääntää? Ne huonot välit on lähestulkoon yksinomaan sen VANHUKSEN SYYTÄ! On ollut paska väkivaltainen vanhempi. El sellaisesta kukaan tervejärkinen ala huolehtimaan. Lapsuuden paska kohtelu senkun vaan jatkuu jos menee vanhus-vanhemman luo solvattavaksi, uhkailtavaksi ja pahoinpitelemäksi.
T. Narsistin lapsi joka on aikuisenakin joutunut vanhempansa mukiloimaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan miettinyt sellaista tyttökullat - tyylistä ratkaisua, että jos ei ole puolisoa niin asuisi yhden tai useamman naisen kanssa? Kaikilla oma huone ja yhteinen keittiö ja olohuone. Voisi auttaa toisia, jakaa kulut, ostaa yhdessä palveluita ja ylipäätään pitää huolta toisistaan. Sillä tavalla voisi varmaan asua kotona pidempään. Et lehdessä taisi olla juttuakin vastaavasta.
Siskoni kanssa ollaan joskus puhuttu, että vanhana voitaisiin asua yhdessä. No tuskin asutaan, asutaan nimittäin jo nyt naapureina. Jos mulla olisi pallo ja pesäpallomaila, saisin parvekkeelta lyötyä pallon siskoni ikkunaan.
Vuosia sitten luin lehtijutun siskoksista, jotka hommasivat yhteisen asunnon. Kummallakin oli oma huone ja kylppäri, keittiö ja olohuone oli yhteiset. Tuo olisi ihan huippuhomma, harmi, kun ei ole siskoa. Hyvän ystävän kanssa toimisi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhusTuttavani, yli 80-vuotias, teki työuran tietokoneasiantuntijana. Sairastui vuosi sitten muistisairauteen, eikä enää osaa edes vastata sähköpostiin. Traagista, mutta aina vanhuus ei suju kuin Strömsössä.
Jos yli 80-vuotias tuttavasi teki koko työuransa tietokoneasiantuntijana, minkä ikäisenä hän työnsä sillä alalla aloitti?
Hänen on täytynyt olla alan pioneereja Suomessa. Opiskelin itse tietotekniikkaa 70-luvun puolessa välissä ja se oli aivan uutta ja tietenkin myös alkeellisen oloista ohjelmien tekoineen ja reikänauhatulosteineen. Olin parikymppinen silloin. Työpaikalle internet tuli muistaakseni v. 1995. Tuttavasi on kuitenkin täytynyt syntyä jo 30-luvulla, jos on nyt yli 80.
Heh, näin ne tyhmät trollit jäävät kiinni. Tosiaan "työuraa tietokoneasiantuntijana" ei ole voinut tehdä 80-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhusTuttavani, yli 80-vuotias, teki työuran tietokoneasiantuntijana. Sairastui vuosi sitten muistisairauteen, eikä enää osaa edes vastata sähköpostiin. Traagista, mutta aina vanhuus ei suju kuin Strömsössä.
Jos yli 80-vuotias tuttavasi teki koko työuransa tietokoneasiantuntijana, minkä ikäisenä hän työnsä sillä alalla aloitti?
Hänen on täytynyt olla alan pioneereja Suomessa. Opiskelin itse tietotekniikkaa 70-luvun puolessa välissä ja se oli aivan uutta ja tietenkin myös alkeellisen oloista ohjelmien tekoineen ja reikänauhatulosteineen. Olin parikymppinen silloin. Työpaikalle internet tuli muistaakseni v. 1995. Tuttavasi on kuitenkin täytynyt syntyä jo 30-luvulla, jos on nyt yli 80.
Heh, näin ne tyhmät trollit jäävät kiinni. Tosiaan "työuraa tietokoneasiantuntijana" ei ole voinut tehdä 80-vuotias.
Ei se tietokone tyhjästä tullut. Kehittely alkoi kymmeniä vuosia aikaisemmin. Pointti on se, että fiksu ja koulutushaluinen ihminen on muuttunut vanhana henkilöksi, joka ei enää pysty aiemmin työhönsä liittyneisiin asioihin. Kunpa olisikin trollausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.
Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.
Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.
Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.
Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.
Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.
Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.
Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.
Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.
Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.
Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)
Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.
Jos ei ole omaisia tai tuollaiseen vahtimiseen ei ole kiinnostusta, niin ihan sairaalaan pääsee ja sieltä sitten arviointiin.
Ei pääse sairaalaan nykyään kovin helposti, ainoastaan päivystyksen kautta. Varmaan pitäisi poliisin tai lanssin korjata sitten talteen kadulta tai henkilön teeskennellä sairaskohtausta.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit on typerin ikäluokka koskaan. Ei mulla muuta/
Ajattelitko tehdä itsestäsi fiksun vaikutelman noin typerällä kommentillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa ketjua ”70-luvun äitien lapset”.
Siinä vähän käsitystä teille millaisia vanhempia suuret ikäluokat oli. Ja siinä vähän käsitystä että ei todellakaan kaikki vanhemmat ansaitse lastensa apua vanhuksina.
Lukekaapa ajatuksella: NIIN MAKAA KUIN PETAA.Nyt alkaa olla kohta nuo suuret ikäluokat tosi avuntarpeessa ja omat lapset ei auta. Ja syystä. Ja se syyllinen on se vanhus itse.
Olen lukenut ko ketjua ja se todellakin se on omien vanhempien haukkumista ja annetaan ymmärtää, että kaikilla oli niin huonosti. Eikä se pidä paikkaansa, mutta kirjoittajat ovat juuri näitä samoja, jotka ovat täälläkin pettymystään kirjoittaneet. En tunne yhtään perhettä, missä suhteet olisivat kokonaan poikki. Olen kuitenkin asunut monella paikkakunnalla ja tuttavia on ympäri Suomen. On niin muodikasta haukkua omia vanhempia "narsisteiksi", vaikka ymmärrys koko sanaan on puutteellinen. Vanhempia on tietysti huonoja ja hyviä, mutta niitä on joka ikäpolvessa. Eikö nykyiset korkeat huostaanottoluvut puhu puolestaan?
Mun vanhempi on narsisti. On hakannut mua nyrkillä, harjalla, remmillä, sähköjohdoilla, mittanauhalla, pitänyt nälässä, rajoittanut vessakänytejä, alistanut ja uhkaillut ja tätä kaikkea kesti 18v. ”Ihan turhaan valitan ja muotitermejä käytän”. Niinkö?
Vähän kunnioitusta nyt meille hakatuille lapsille. Kukaan ei TURHAAN ilman syytä vanhempiaan hauku!! Vaan AIHEESTA!
Voi, kyllähän vanhempien ja etenkin äidin haukkuminen, vihaaminen ja katkeruus on hyvin yleistä. Jostain ne tunteet tulee, mutta ei ne aina ole mitenkään järkeviä, eikä johdu kaltoinkohtelusta, pahoinpitelystä tms.
En tiedä mistä johtuu, että etenkin äidille kiukutteluun on niin helppo purkaa kaikkea mitä maailmassa on pielessä.
Sitten on nekin, joilla on oikeasti syytä olla vihainen ja katkera. Otan osaa että sinulla on ollut kamala äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä ei tarvinnut minkäänlaista kotiapua. Ajoi autoa ja eleli itsekseen ok-talossaan. Mieheni isälle tuli äkillinen tulehdus ja joutui leikkaukseen. Menimme hakemaan kotiuttamispäivänä. Totesimme, että ennen ihan järkevä appeni ei enää ole tolkuissaan. Ei muistanut asioita ja oli täysin sekava.
Sosiaalihoitaja soitteli eri paikkoihin, mutta missään ei ollut edes intervallihoitoon tilaa. Menimme sanomaan lääkärille. Lääkäri sanoi vaan, että käytävät on täynnä potilaita ja lisää tulee. Pakko lähteä pois. Eivät voi pitää siellä. Sanoimme, että asumme 180 km päässä ja joudumme lähtemään sinne tänään. Ei auttanut. Lähdettiin sitten viemään sekavaa miestä kotiinsa. Appi ei ymmärtänyt mistään mitään. Ei edes sitä, että hänellä oli taskussa resepti, jolla olisi pitänyt mennä ostamaan lääkkeitä apteekista. Monen mutkan ja varjeluksen kautta saimme hänet saman päivänä tutkimuksiin ja crp-arvo oli valtava. Sitten huolittiin toiseen sairaalaan ja oli siellä viikkoja. JÄRKYTTÄVÄÄ
Näitä ikäviä tarinoita kuulee paljon. Ja juuri siksi kirjoitin tänne aiemmin, että vanhuksen paras turva on omat aikuiset lapset. Nämä ovat niitä tilanteita, jossa yhteiskunta ei auta, vaan mukana pitää olla välittävä läheinen, joka jaksaa taistella vanhuksen puolesta.
Useat kommentit ovat sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Itse olen eri mieltä. Tilanne tulee menemään huonommaksi, koska huoltosuhde menee huonommaksi. Jo nyt on tilanne, että hoitohenkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän. Voi niitä tulevia vanhuksia, jotka ovat yksin.
Riippuu millaisia lapsia ihmisellä on, olen 75 vuotias en tarvitse toistaiseksi mitään huolenpitoa, pidän huolta kunnostani, matkustelen, tapaan ihmisiä. Ainoa lapseni ei kykene minua auttamaan, hyvin selviän ilman hänen apuaan. Hyvä suhde meillä muuten on.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä ei tarvinnut minkäänlaista kotiapua. Ajoi autoa ja eleli itsekseen ok-talossaan. Mieheni isälle tuli äkillinen tulehdus ja joutui leikkaukseen. Menimme hakemaan kotiuttamispäivänä. Totesimme, että ennen ihan järkevä appeni ei enää ole tolkuissaan. Ei muistanut asioita ja oli täysin sekava.
Sosiaalihoitaja soitteli eri paikkoihin, mutta missään ei ollut edes intervallihoitoon tilaa. Menimme sanomaan lääkärille. Lääkäri sanoi vaan, että käytävät on täynnä potilaita ja lisää tulee. Pakko lähteä pois. Eivät voi pitää siellä. Sanoimme, että asumme 180 km päässä ja joudumme lähtemään sinne tänään. Ei auttanut. Lähdettiin sitten viemään sekavaa miestä kotiinsa. Appi ei ymmärtänyt mistään mitään. Ei edes sitä, että hänellä oli taskussa resepti, jolla olisi pitänyt mennä ostamaan lääkkeitä apteekista. Monen mutkan ja varjeluksen kautta saimme hänet saman päivänä tutkimuksiin ja crp-arvo oli valtava. Sitten huolittiin toiseen sairaalaan ja oli siellä viikkoja. JÄRKYTTÄVÄÄ
Näitä ikäviä tarinoita kuulee paljon. Ja juuri siksi kirjoitin tänne aiemmin, että vanhuksen paras turva on omat aikuiset lapset. Nämä ovat niitä tilanteita, jossa yhteiskunta ei auta, vaan mukana pitää olla välittävä läheinen, joka jaksaa taistella vanhuksen puolesta.
Useat kommentit ovat sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Itse olen eri mieltä. Tilanne tulee menemään huonommaksi, koska huoltosuhde menee huonommaksi. Jo nyt on tilanne, että hoitohenkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän. Voi niitä tulevia vanhuksia, jotka ovat yksin.
Riippuu millaisia lapsia ihmisellä on, olen 75 vuotias en tarvitse toistaiseksi mitään huolenpitoa, pidän huolta kunnostani, matkustelen, tapaan ihmisiä. Ainoa lapseni ei kykene minua auttamaan, hyvin selviän ilman hänen apuaan. Hyvä suhde meillä muuten on.
Oletko miettinyt, miten hoidat asiat 10 vuoden päästä, tai 20 vuoden? Tee nyt ainakin edunvalvontavaltuutus jos sitä ei vielä ole.
Ymmärrän pointin, itse olen miettinyt samaa.
Enkä pelkästään vanhuutta, vaan elämää jo nyt. Jos vaikka kaatuisin kotona ja löisin pääni tai saisin jonkun aivoveritulpan, ei mua ihan heti kukaan kyselis. Ystävien kanssa toki viesteillään usein, mutta eipä nekään samalla minuutilla olisi oven takana, voisinhan vaan olla pois luurin äärestä tai muuten kiireinen.
No jos olet muistisairas höperö niin se on silloin jo se ja sama kuka vastaa raha asioistasi koska et niiden päälle itse enää tajua mitään, et edes sitä että sinulla on ns raha asioita enää.. Kaikkea sitä pitää etukäteen mureksia. Jos on tarpeeksi hyvää ruokaa, suht viihtyisä ja siisti asunto, huolehditaan hygieniasta sekä terveydenhoidosta niin mikä siinä on köpötellessä vaikka asuisi sillon laitoshoidossa. Oma muistisairas äitini asuu juurikin em tavalla ja vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa. Yleinen edunvalvonta hoitaa raha asiat koska en itse jaksanut/halunnut niitä alkaa hoitamaan.