Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites nää ystäväpalvelut toimii näin korona-aikana?

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta keväällä luin juttua nuoresta opiskelijasta, jota ei ennen pandemiaakaan kiinnostanut bileet ja baareissa riekkumiset. Hän eli siis omaehtoisessa karanteenissa muuten, mutta kerran viikossa kävi tapaamassa jotain vanhusta. 

Ja näitä auttajia riittää tulevaisuudessa kaikille?

Kirjoitinko muka niin? Vastasin kysymykseen, miten ystäväpalvelut toimivat korona- aikana. Ihan vinkiksi: kun lukee kommentin, kannattaa katsoa, mihin kommentilla vastattiin. 

Voi kyynel. Kylläpä minua nyt niin harmittaa, kun loukkasin etikettiä. Rangaistuksekseni luen ääneen tuhat Ave Mariaa ja paastoan viikon. Onko riittävä rangaistus?

Kaksi tuhatta ja kaksi viikkoa, sitten on riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.

Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.

Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.

Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)

Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuuden vanhukset ovat varmaan vähemmän yksinäisiä, kun kaikki ovat tottuneet nettiin, josta löytää kaikenlaista tekemistä ja seuraa ja netistä saa niitä palveluitakin tilattua. Mummot ja papat vaan kirjoittelee av-palstalla... 

Sinähän sen sanoit! Täällä me kysellään vinkkejä, miten saisi kattilan alas kaapin ylähyllyltä, Ja muut sitten kertovat, että voi vaikka huitaista kattilaa kävelykepillä, mutta kannattaa laittaa pyöräilykypärä päähän, jos kattila kopsahtaakin vähän väärän paikkaan. 

Tällainen palsta pitäis ehdottomasti olla! Just tänään yritin saada laatikkoa yläkaapista, ei ollut jakkaraa eikä pysty varvistaan eikä venytteleen käsiä. Keksin sitten ottaa vasaran ja sillä "hamarapuolella" nappasin laatikosta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuuden vanhukset ovat varmaan vähemmän yksinäisiä, kun kaikki ovat tottuneet nettiin, josta löytää kaikenlaista tekemistä ja seuraa ja netistä saa niitä palveluitakin tilattua. Mummot ja papat vaan kirjoittelee av-palstalla... 

Sinähän sen sanoit! Täällä me kysellään vinkkejä, miten saisi kattilan alas kaapin ylähyllyltä, Ja muut sitten kertovat, että voi vaikka huitaista kattilaa kävelykepillä, mutta kannattaa laittaa pyöräilykypärä päähän, jos kattila kopsahtaakin vähän väärän paikkaan. 

Miten se vanhus on saanut kattilan sinne ylähyllylle?

Se laittoi sen sinne silloin, kun pystyi vielä kiipeämään keittiötikkaille. Sitten se unohti, että sillä on sellainen kattila. Kunnes vuosia myöhemmin katsoi ylöspäin ja huomasi kattilan ylähyllyllä. Ei tässä ole oikeasti mitään kummallista. Mullakin oli vaikka kuinka paljon erilaisia astioita kaapin ylähyllyllä, mutta en yhteen aikaan saanut niitä sieltä alas. Olin laittanut astiat sinne, kun polvieni nivelrikko ei ollut vielä paha. Ja kun en päässyt enää kiipeämään keittiötikkaille, en saanut niitä sieltä poiskaan. Noh, nyt mulla on tekonivelet polvissa ja pystyn taas käyttämään keittiötikkaitakin.  Olen kuitenkin jo alkanut varautua vanhuuteenikin, vaikka eläkeikään on vielä 5 vuotta,  ja kuukauden päästä alkaa keittiöremontti. Ei enää yläkaappeja, joihin en ylety. 

Ohis:

Mistä sait nivelrikon noin nuorena? Onko niveliä kuormittava työ tai lenkkeiletkö tms? Pelkään itsekin nivelrikkoa.

(kannattaa silti rakentaa keittiöön ne yläkaapit. Voihan ne pitää sun aikaan tyhjinä. Asunnon seuraavaa omistajaa kiinnostaa säilytystila)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuuden vanhukset ovat varmaan vähemmän yksinäisiä, kun kaikki ovat tottuneet nettiin, josta löytää kaikenlaista tekemistä ja seuraa ja netistä saa niitä palveluitakin tilattua. Mummot ja papat vaan kirjoittelee av-palstalla... 

Sinähän sen sanoit! Täällä me kysellään vinkkejä, miten saisi kattilan alas kaapin ylähyllyltä, Ja muut sitten kertovat, että voi vaikka huitaista kattilaa kävelykepillä, mutta kannattaa laittaa pyöräilykypärä päähän, jos kattila kopsahtaakin vähän väärän paikkaan. 

Miten se vanhus on saanut kattilan sinne ylähyllylle?

Se laittoi sen sinne silloin, kun pystyi vielä kiipeämään keittiötikkaille. Sitten se unohti, että sillä on sellainen kattila. Kunnes vuosia myöhemmin katsoi ylöspäin ja huomasi kattilan ylähyllyllä. Ei tässä ole oikeasti mitään kummallista. Mullakin oli vaikka kuinka paljon erilaisia astioita kaapin ylähyllyllä, mutta en yhteen aikaan saanut niitä sieltä alas. Olin laittanut astiat sinne, kun polvieni nivelrikko ei ollut vielä paha. Ja kun en päässyt enää kiipeämään keittiötikkaille, en saanut niitä sieltä poiskaan. Noh, nyt mulla on tekonivelet polvissa ja pystyn taas käyttämään keittiötikkaitakin.  Olen kuitenkin jo alkanut varautua vanhuuteenikin, vaikka eläkeikään on vielä 5 vuotta,  ja kuukauden päästä alkaa keittiöremontti. Ei enää yläkaappeja, joihin en ylety. 

Ja sitten välttämättä tarvitseekin sen kattilan. Jos en ole jotain kattilaa käyttänyt vuosikausiin, niin ei varmasti ole niin tärkeää, että just nyt pitäisi se saada johonkin tarkoitukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia eikä sukulaisia, joten kova kohtalo odottaa vanhana. Eläke tulee olemaan hyvin pieni, joten palveluiden ostoon tuskin on varaa.

Mä voin tulla vapasehtoisena jos ollaan samoilta kulmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.

Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.

Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.

Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)

Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.

Näin on! Olen vähän yli viiskymppinen ja kouluaikoinani opetettiin tyyliin: koti, uskonto ja isänmaa.

Opetettiin, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Puhuttiin kodin lämmöstä ja rakkaudesta ja isovanhemmistakin välittämisestä. Perheet pysyivät yleensä yhdessä. Erot olivat erittäin harvinaisia. Kukaan luokkakavereista i ei ollut eroperheestä. Olin 20-vuotias, kun tunsin ensimmäisen eronneen ihmisen henkilökohtaisesti. Se oli hyvä kaverini.

Joka aamu oli koulussa kristillinen aamurukous. Laulettiin ja rukoiltiin. Valitsi yhtenäiskulttuuri, jossa perhe oli tärkeä.

Nykyään erotaan ja ollan itsekkäitä. Lapseni luokkakavereista yli puolen vanhemmat oli eronneet. (hän aloitti alakoulun v 2007 ja silloin me vanhemmat keräsimme listan kaikkien vanhempien yhteystiedoista. Siitä selvisi)

Vierailija kirjoitti:

50 luvunlapsi kirjoitti:

Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.

75-vuotias vanhus[/quotel

Hei sinulla nimimerkki väärin. Olet 40-luvun lapsi

Olen syntynyt 1945, en nyt jaksa vääntää tuosta nimimerkistäni, hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

Olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti kukaan ei ole hankkinut lapsia tästä syystä, voiko enää itsekkäämpää ollakaan. Ja toivottavasti ne lapset, joiden tulevaisuudeksi on kaavailtu piian roolia, ymmärtävät elää omaa elämäänsä.

Antakaa nyt hyvänen aika aikuisten lastenne elää omaa elämäänsä, ei kenenkään pidä valita opintojaan, työtään, puolisoaan, lapsilukuaan, harrastuksiaan tai asuinpaikkansa sen mukaan, että voi toimia vanhempiensa "juoksupoikana".

50 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites nää ystäväpalvelut toimii näin korona-aikana?

Puhelimella ja tietokoneella, yksinäisyyteen auttaa juttelu jonkun kanssa.

Joku videopuheli voisi olla hyvinkin virkistävä, kun myös näkee eikä vain kuule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.

Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.

Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.

Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)

Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.

Jos ei ole omaisia tai tuollaiseen vahtimiseen ei ole kiinnostusta, niin ihan sairaalaan pääsee ja sieltä sitten arviointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

Olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti kukaan ei ole hankkinut lapsia tästä syystä, voiko enää itsekkäämpää ollakaan. Ja toivottavasti ne lapset, joiden tulevaisuudeksi on kaavailtu piian roolia, ymmärtävät elää omaa elämäänsä.

Antakaa nyt hyvänen aika aikuisten lastenne elää omaa elämäänsä, ei kenenkään pidä valita opintojaan, työtään, puolisoaan, lapsilukuaan, harrastuksiaan tai asuinpaikkansa sen mukaan, että voi toimia vanhempiensa "juoksupoikana".

Vanhus ei saa kunnollista hoivaa, jos on dementian alkua ja käyttää ostopalveluja ja kukaan ei katso perään.

Tämän olen niin monta kertaa huomannut ystäväpiirissäni. Järkyttävää, mutta totta.

Lievää dementiaa sairastava ei enää pysty huolehtimaan, että saa kaiken, mitä tarvitsee eikä ne ostetut tai kun n palveluksessa olevat avustajat välitä.

Esimerkki lievemmästä päästä: mieheni lapseton täti. Hänellä kävi 2 kertaa päivässä kunnan kotipalvelu. Lisäksi yksityinen kerran viikossa 2 tuntia.

Tädillä ei lapsia. Luin hoitajien ylläpitämää vihkoa, johon merkittiin tapahtumat. Siellä oli ollut joku sijainen, jok oli merkinnyt, että keittiö ja rollaattori on aivan järkyttävän likainen. Paksu kerros likaa. Sanoi puhdistaneensa ne.

Hoitajien tehtävänä oli pestä joka päivä tiskit. Meinattiin juoda tädin kanssa kahvit. Mies haki keittiön kaapista astioita. Joka ikinen kuppi oli likainen. Pinttynyttä likaa. Ne oli korkeintaan huuhtaistu hanan alla. (täti ei itse ollut niitä pessyt, vaan kotiapu. Täti ei pystynyt enää pesemään saati ei ylettynyt sinne kaappiin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.

Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.

Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.

Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)

Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.

Jos ei ole omaisia tai tuollaiseen vahtimiseen ei ole kiinnostusta, niin ihan sairaalaan pääsee ja sieltä sitten arviointiin.

Kuka vie?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.

Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.

Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.

Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)

Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.

Jos ei ole omaisia tai tuollaiseen vahtimiseen ei ole kiinnostusta, niin ihan sairaalaan pääsee ja sieltä sitten arviointiin.

Sinne hän on menossa. Juurikin sairaalaan arvioitavaksi. Mutt ei suinkaan kotipalvelu ole häntä sinne hommannut, vaan ne sukulaiset.

Ja entä tuo väliaika. Pakko sukulaisten on häntä vahtia, kun ei saatu sinne arviointiinkaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

Olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti kukaan ei ole hankkinut lapsia tästä syystä, voiko enää itsekkäämpää ollakaan. Ja toivottavasti ne lapset, joiden tulevaisuudeksi on kaavailtu piian roolia, ymmärtävät elää omaa elämäänsä.

Antakaa nyt hyvänen aika aikuisten lastenne elää omaa elämäänsä, ei kenenkään pidä valita opintojaan, työtään, puolisoaan, lapsilukuaan, harrastuksiaan tai asuinpaikkansa sen mukaan, että voi toimia vanhempiensa "juoksupoikana".

Vanhus ei saa kunnollista hoivaa, jos on dementian alkua ja käyttää ostopalveluja ja kukaan ei katso perään.

Tämän olen niin monta kertaa huomannut ystäväpiirissäni. Järkyttävää, mutta totta.

Lievää dementiaa sairastava ei enää pysty huolehtimaan, että saa kaiken, mitä tarvitsee eikä ne ostetut tai kun n palveluksessa olevat avustajat välitä.

Esimerkki lievemmästä päästä: mieheni lapseton täti. Hänellä kävi 2 kertaa päivässä kunnan kotipalvelu. Lisäksi yksityinen kerran viikossa 2 tuntia.

Tädillä ei lapsia. Luin hoitajien ylläpitämää vihkoa, johon merkittiin tapahtumat. Siellä oli ollut joku sijainen, jok oli merkinnyt, että keittiö ja rollaattori on aivan järkyttävän likainen. Paksu kerros likaa. Sanoi puhdistaneensa ne.

Hoitajien tehtävänä oli pestä joka päivä tiskit. Meinattiin juoda tädin kanssa kahvit. Mies haki keittiön kaapista astioita. Joka ikinen kuppi oli likainen. Pinttynyttä likaa. Ne oli korkeintaan huuhtaistu hanan alla. (täti ei itse ollut niitä pessyt, vaan kotiapu. Täti ei pystynyt enää pesemään saati ei ylettynyt sinne kaappiin)

Millaisia tyyppejä sinne kotihoitoon oikein pesiytyy? Jotain apukoululaisen tasoisia lähihoitajia? Tuo on varmaan enemmän pk-seudun ongelma, jossa ei täyspäisiä työntekijöitä oikein saa. Pienemmillä paikkakunnilla sentään jotain järkeä päästä löytyy lähihoitajilta. Kannattaa ehkä tuossakin satsata oikeasti laatuun ja pienempään yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Olen hoidellut oman äitini ja anopin asioita jo vuosia. Kyllä ihmettelen, miten he pärjäisivät, jos meitä aikuisia lapsia ei olisi auttamassa. Pelkästään yhteiskunnan armoilla olisi varsin kolkkoa viettää loppuelämä. Kuka hoitaa vanhuksen asoita, jos hän itse ei jaksa? Yhteiskunta ei kuuntele vanhan ihmisen murheita, eikä pidä kädestä kiinni. Yhteiskunta ei anna inhimillistä lämpöä ja välittämistä. Sitä tarvitsee kuitenkin kaikki ihmiset, myös sinäkin.

No ei kaikilla ole ketään!

Ei lapsettomilla eikö niillä jotka ovat pilanneet suhteen omiin lapsiinsa olemalla sysipaskat vanhemmat. Mun vanhemmat kaltoinkohteli lapsiaan aivan törkeästi koko lapsuutemme ja nuoruutemme. Nyt marttyyrina känisevät ja valittavat miten kiittämättömät huonot lapset on heidät hylänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

Kyllähän monet menee naimisiinkin siksi että on sitten joku joka kokkaa, tiskaa, pyykkää, siivoaa, huoltaa auton ja talon, kuskaa, tekee pihatyöt jne. Miksi sitten lapsilta ei voisi odottaa auttamista yhtä lailla, jos asuvat lähellä? Yhdessähän tätä elämää eletään kuitenkin ja kova työ siinä lapsen kasvattamisessakin on. 

Toivottavasti kukaan ei mene naimisiin luettelemistasi syistä.

Lapsi ei ole valinnut syntyä tähän maailmaan. Se, mitä vanhemmat tarjoavat lapselle tämän kasvaessa ja kehittyessä on vanhempien _velvollisuus_. Siinä epäilemättä on kova työ, mutta yhtä edelleen se lapsi on itse haluttu ja hankittu. Lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa.

Miehen isä ei tarvinnut minkäänlaista kotiapua. Ajoi autoa ja eleli itsekseen ok-talossaan. Mieheni isälle tuli äkillinen tulehdus ja joutui leikkaukseen. Menimme hakemaan kotiuttamispäivänä. Totesimme, että ennen ihan järkevä appeni ei enää ole tolkuissaan. Ei muistanut asioita ja oli täysin sekava.

Sosiaalihoitaja soitteli eri paikkoihin, mutta missään ei ollut edes intervallihoitoon tilaa. Menimme sanomaan lääkärille. Lääkäri sanoi vaan, että käytävät on täynnä potilaita ja lisää tulee. Pakko lähteä pois. Eivät voi pitää siellä. Sanoimme, että asumme 180 km päässä ja joudumme lähtemään sinne tänään. Ei auttanut. Lähdettiin sitten viemään sekavaa miestä kotiinsa. Appi ei ymmärtänyt mistään mitään. Ei edes sitä, että hänellä oli taskussa resepti, jolla olisi pitänyt mennä ostamaan lääkkeitä apteekista. Monen mutkan ja varjeluksen kautta saimme hänet saman päivänä tutkimuksiin ja crp-arvo oli valtava. Sitten huolittiin toiseen sairaalaan ja oli siellä viikkoja. JÄRKYTTÄVÄÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ei rakkaus ole velka eikä lapset velvollisia omien lastensa ja työn ohella passaamaan itsekästä vanhempaansa. Ei edes maailman kilteintä ja rakastavinta vanhempaa.

Katsos kun eivät ne lapset päättäneet tänne syntyä eivätkä valinneet vanhempiaan.

Vanhustenhoito on meillä pitkälti työmarkkinoiden ja työnantajien toiveesta näin päätetty veronmaksajien rahalla järjestää ja jos kaipaat ylisukupolvisia suurperheitä ja olematonta sosiaaliturvaa, niin mars vaikka niihin eteläisiin maihin, joissa tuollainen järjestelmä vallitsee.

Ei se sielläkään pelkkää auvoa ole.

Ennen vanhaan lapset osasivat olla kiitollisia siitä, että vanhemmat olivat heitä hyvin hoitaneet. Tätä opetettiin ihan koulussakin.

Lapset sitten mielellään auttoivat vanhempiaan heidän vanhuudessaan.

Minua järkyttää tämä nykyisten nuorten itsekkyys. Ajattelu, että en ole päättänyt syntyä tänne enkä ole mitään vanhemmilleni velkaa on täyttä sontaa ja psykopatiaa.

Olen seurannut kavereideni toimia ja ovat hyvin paljon joutuneet auttamaan vanhuksiaan. Puolien pitämisessä tarvitaan apua. On myös tärkeää, että lapset katsovat raha-asioiden perään. (virkaholhooja (edunvalvoja) ei pysty saman tapaan seuraamaan arkea.)

Juuri nyt tuttavani äiti on niin dementoitunut, että karkailee kotoaan. Tuttuni sisaruksineen on siellä nyt vuorotellen vahtimassa ja vaativat samalla laitospaikkaa. Kotihoito ei tällaiseen ole ruvennut. Laitoksiin on jonoa. Parin viikon päästä pääsee jonnekin vasta arvioitavaksi.

Näin on! Olen vähän yli viiskymppinen ja kouluaikoinani opetettiin tyyliin: koti, uskonto ja isänmaa.

Opetettiin, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Puhuttiin kodin lämmöstä ja rakkaudesta ja isovanhemmistakin välittämisestä. Perheet pysyivät yleensä yhdessä. Erot olivat erittäin harvinaisia. Kukaan luokkakavereista i ei ollut eroperheestä. Olin 20-vuotias, kun tunsin ensimmäisen eronneen ihmisen henkilökohtaisesti. Se oli hyvä kaverini.

Joka aamu oli koulussa kristillinen aamurukous. Laulettiin ja rukoiltiin. Valitsi yhtenäiskulttuuri, jossa perhe oli tärkeä.

Nykyään erotaan ja ollan itsekkäitä. Lapseni luokkakavereista yli puolen vanhemmat oli eronneet. (hän aloitti alakoulun v 2007 ja silloin me vanhemmat keräsimme listan kaikkien vanhempien yhteystiedoista. Siitä selvisi)

Vanhemman tulee kunnioittaa sitä LASTA!

Ja tätäpä ei kaikki ymmärrä. Meitä hakattiin ilman syytä, kohdeltiin alistavasti ja nöyryytettiin. Aika turha tulla tällaisen jälkeen vaatimaan kunnioitusta. Kun on täydellisesti ensin epäonnistunut vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

Kyllähän monet menee naimisiinkin siksi että on sitten joku joka kokkaa, tiskaa, pyykkää, siivoaa, huoltaa auton ja talon, kuskaa, tekee pihatyöt jne. Miksi sitten lapsilta ei voisi odottaa auttamista yhtä lailla, jos asuvat lähellä? Yhdessähän tätä elämää eletään kuitenkin ja kova työ siinä lapsen kasvattamisessakin on. 

Toivottavasti kukaan ei mene naimisiin luettelemistasi syistä.

Lapsi ei ole valinnut syntyä tähän maailmaan. Se, mitä vanhemmat tarjoavat lapselle tämän kasvaessa ja kehittyessä on vanhempien _velvollisuus_. Siinä epäilemättä on kova työ, mutta yhtä edelleen se lapsi on itse haluttu ja hankittu. Lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa.

Olet palstan vakituinen kirjoittaja. Jokaisessa vanhuksia käsittelevässä keskustelussa toistat nuo 2 asiaa. Että lapsi ei ole valinnut syntyä eikä ole mitään velkaa.

Oikeasti normaalissa perheessä on rakkautta ja rakkaus saa auttamaan puolin ja toisin.

Oletko psykopaatti?