Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua läheiseen, jonka vastuuttoman käytöksen vuoksi melkein kuolin lapsena
03.03.2021 |
Minulla on vaikeuksia suhtautua läheiseen, ei perheenjäsen mutta läheinen, jonka vastuuttoman käytöksen vuoksi melkein kuolin lapsena. Tapahtumasta on jo yli 30 vuotta ja itse en sitä muista. Tilanne on mennyt suunnilleen näin (olen muuttanut yksityiskohtia, mutta pääasia on sama): läheinen on vahtinut 3 alle 3 vuotiasta lasta pihalla. Hän on ajatellut olevansa hyödyksi ja nostavansa samalla juomavedet kaivosta kun lapset puuhaavat omiaan. Hän on avannut kaivonkannen, nostanut sangollisen vettä ja kantanut sen sisään. Sillä aikaa minä, hieman yli vuoden ikäinen lapsi, olen kiivennyt kaivon kannelle, tippunut kaivoon ja hukkunut. Minut on nostettu ylös ja saatu elvytettyä, vaikka sydän ei enää lyönyt. Mitään näkyviä vaurioita ei ole jäänyt ja aivotkin pelaa ihan ok eli pahaa happivajetta ei ole syntynyt.
Nyt, kun oma lapseni on samanikäinen kuin olin onnettomuuden tapahtuessa, asia on alkanut vaivaamaan minua. Asia ei ole perheessämme käsitelty oikein mitenkään. Tosiasiat on kerrottu ja siinä se. Läheinen, jonka vahtivuorolla asia tapahtui, ei ole koskaan puhunut minulle tapahtuneesta enkä tiedä kokeeko hän edes aiheuttaneensa onnettomuuden. Vanhemmilta jos asiasta kysyy, he kertovat faktat ja toteavst sen olevan mennyttä ja 'Hyvä ettei käynyt pahemmin.'
En oikein tiedä miten käsitellä asiaa ja mitä tehdä. Katson omaa lastani ja mietin miten läheiseni, jolla on myös omia lapsia jo onnettomuuden aikaan, on voinut olla niin välinpitämätön ja huolimaton pienen avuttoman lapsen kanssa. Miten voisin lähteä käsittelemään asiaa? Onko jotain kirjallisuutta jota voisin lukea, pitäisikö hakeutua terapiaan vai mitä neuvoisit minun tekevän, että saisin asian käsiteltyä ja pääsisin siitä yli?
Kommentit (110)
Monet kommentit täällä kuulostavat taas aika empatiakyvyttömiltä. Osa porukasta täällä tuntuu oikein odottavan pääsevänsä tylyttämään muita melkein minkä tahansa syyn varjolla. Eihän se ihme ole, että asia saattaa vaivata jossain vaiheessa elämää, jos on toisen ihmisen tökerön virheen takia kokenut suurta hätää ja paniikkia, sydämenpysähdyksen ja käynyt elämän ja kuoleman rajamailla. Ymmärrettävä onnettomuus ja täydellisen inhimillinen vahinko on vielä helpompi antaa anteeksi, mutta pikkulasten jättäminen hetkeksikään yksin pihalle kaivon kannen ollessa auki on aikuisen tekemänä törkeä moka. Sukulaisen itsensä kanssa en minäkään tästä asiasta puhumista suosittele, koska oli asia miten päin vain, se tuskin johtaa mihinkään. Itse luultavasti vain välttelisin tätä sukulaista jos hänen seuransa ei muutenkaan miellytä, kaikista ei tarvitse pitää, eikä olla juuri tekemisissäkään. Terapia ja ehkä vanhempien kanssa keskustelu varmastikin ovat parhaita teitä eteenpäin.
En ymmärrä tätä syntipukista ja syyllisen etsimisestä jauhamista täällä. Sitä syyllistä ei tosiaan tarvitse enää etsiä silloin kun se on jo selvillä.
Mietin myös, ottaisiko moni kommentoija yhtä täydellisen rennosti, jos tuossa tilanteessa olisi ollut itse tai oma lapsi. Esim. joku ajaisi oman lapsen päältä ylinopeuden vuoksi lapsen ylittäessä suojatietä. Lapsi jouduttaisiin elvyttämään ja olisi sairaalassa pitkän aikaa, mutta toipuisi lopulta. Noh, ei se mitään, vahinkoja sattuu, kukaan meistä ei ole virheetön, syntipukin hakeminen ei auta mitään. En koe, että tuo oleellisesti poikkeaa aloittajan kertomasta tilanteesta. Minusta on inhimillistä, jos tällainen asia herättää negatiivisia tunteita. On tavallista, että nousevat pintaan myöhemmin elämässä omia lapsia saadessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumihiutalesukupolvi srntään. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ellet olisi niin pappa betalar sukupolvea hemmoteltu lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Monet kommentit täällä kuulostavat taas aika empatiakyvyttömiltä. Osa porukasta täällä tuntuu oikein odottavan pääsevänsä tylyttämään muita melkein minkä tahansa syyn varjolla. Eihän se ihme ole, että asia saattaa vaivata jossain vaiheessa elämää, jos on toisen ihmisen tökerön virheen takia kokenut suurta hätää ja paniikkia, sydämenpysähdyksen ja käynyt elämän ja kuoleman rajamailla. Ymmärrettävä onnettomuus ja täydellisen inhimillinen vahinko on vielä helpompi antaa anteeksi, mutta pikkulasten jättäminen hetkeksikään yksin pihalle kaivon kannen ollessa auki on aikuisen tekemänä törkeä moka. Sukulaisen itsensä kanssa en minäkään tästä asiasta puhumista suosittele, koska oli asia miten päin vain, se tuskin johtaa mihinkään. Itse luultavasti vain välttelisin tätä sukulaista jos hänen seuransa ei muutenkaan miellytä, kaikista ei tarvitse pitää, eikä olla juuri tekemisissäkään. Terapia ja ehkä vanhempien kanssa keskustelu varmastikin ovat parhaita teitä eteenpäin.
No lue nyt tuo aloitus ja mieti kuka se lapsia vahtimaan on mahtanut olla. Jos se on ollut vaikkapa kymmenvuotias serkkupoika, jonka aloittajan ajattelemattomat vanhemmat ovat jättäneet lapsia vahtimaan? Kenenkä silloin on vastuu, onko vastuu sen kymmenvuotiaan, vai kukaties jonkun ihan muun?
En ymmärrä tätä syntipukista ja syyllisen etsimisestä jauhamista täällä. Sitä syyllistä ei tosiaan tarvitse enää etsiä silloin kun se on jo selvillä.
Mietin myös, ottaisiko moni kommentoija yhtä täydellisen rennosti, jos tuossa tilanteessa olisi ollut itse tai oma lapsi. Esim. joku ajaisi oman lapsen päältä ylinopeuden vuoksi lapsen ylittäessä suojatietä. Lapsi jouduttaisiin elvyttämään ja olisi sairaalassa pitkän aikaa, mutta toipuisi lopulta. Noh, ei se mitään, vahinkoja sattuu, kukaan meistä ei ole virheetön, syntipukin hakeminen ei auta mitään. En koe, että tuo oleellisesti poikkeaa aloittajan kertomasta tilanteesta. Minusta on inhimillistä, jos tällainen asia herättää negatiivisia tunteita. On tavallista, että nousevat pintaan myöhemmin elämässä omia lapsia saadessa.
No oliko se sellainen ihminen, jolle kannattaa jättää KOLME taaperoa vahdittavaksi? Ei kaikki todellakaan tiedä millasta se voi olla. En mä sitä lähtis liikaa syyllistämään, vahinkoja sattuu kaikille. Oliko vanhemmat ihan järkeviä kun ajatteli että 1 ihminen voi yksinään kattoa kolmea ympäriinsä juoksevaa pikkumuksua? Tais vähän kaikki mokata sinä päivänä.
Ja lastenhoito 30 vuotta sitten oli aivan eri planeetalta kuin nyt. Joku tossa kilju että törkeää huolimattomuutta ja rangaistava teko. Hei haloo, ei ole, vaan onnettomuus! Ja vielä tollaseen aikaan, oikeesti ne lapset on saaneet varmaan ihan yksinäänkin rymytä tuntikausia ja "vahtiminen" on tyyliin sitä että parin min välein joku vähän vilkasee ikkunasta ulos.
Ei sillon ollut sellasta vahvaa läsnäoloa kuin nyt. Eihän ne vanhemmatkaan olleet tossa lasten kanssa, lähtivät puuhaamaan omiaan ja jättivät jonkun vähän kattomaan lasten perään. Lapsia kuoli ennen onnettomuuksissa PALJON ENEMMÄN kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Monet kommentit täällä kuulostavat taas aika empatiakyvyttömiltä. Osa porukasta täällä tuntuu oikein odottavan pääsevänsä tylyttämään muita melkein minkä tahansa syyn varjolla. Eihän se ihme ole, että asia saattaa vaivata jossain vaiheessa elämää, jos on toisen ihmisen tökerön virheen takia kokenut suurta hätää ja paniikkia, sydämenpysähdyksen ja käynyt elämän ja kuoleman rajamailla. Ymmärrettävä onnettomuus ja täydellisen inhimillinen vahinko on vielä helpompi antaa anteeksi, mutta pikkulasten jättäminen hetkeksikään yksin pihalle kaivon kannen ollessa auki on aikuisen tekemänä törkeä moka. Sukulaisen itsensä kanssa en minäkään tästä asiasta puhumista suosittele, koska oli asia miten päin vain, se tuskin johtaa mihinkään. Itse luultavasti vain välttelisin tätä sukulaista jos hänen seuransa ei muutenkaan miellytä, kaikista ei tarvitse pitää, eikä olla juuri tekemisissäkään. Terapia ja ehkä vanhempien kanssa keskustelu varmastikin ovat parhaita teitä eteenpäin.
En ymmärrä tätä syntipukista ja syyllisen etsimisestä jauhamista täällä. Sitä syyllistä ei tosiaan tarvitse enää etsiä silloin kun se on jo selvillä.
Mietin myös, ottaisiko moni kommentoija yhtä täydellisen rennosti, jos tuossa tilanteessa olisi ollut itse tai oma lapsi. Esim. joku ajaisi oman lapsen päältä ylinopeuden vuoksi lapsen ylittäessä suojatietä. Lapsi jouduttaisiin elvyttämään ja olisi sairaalassa pitkän aikaa, mutta toipuisi lopulta. Noh, ei se mitään, vahinkoja sattuu, kukaan meistä ei ole virheetön, syntipukin hakeminen ei auta mitään. En koe, että tuo oleellisesti poikkeaa aloittajan kertomasta tilanteesta. Minusta on inhimillistä, jos tällainen asia herättää negatiivisia tunteita. On tavallista, että nousevat pintaan myöhemmin elämässä omia lapsia saadessa.
Siis. uusi yritys, kun edellinen meni plörinäksi.
Kommentoin tätä: ei ole syntipukki tässä tarinassa ehkäpä ihan selvillä. Tai siis, on se aloittajan mielessä selvä, että se on tämä läheinen joka on vastuussa. Mutta entäs jos se läheinen on vaikkapa tapahtuneen aikoihin 10- tai 12-vuotias siskopuoli tai serkkupoika? Kenen vastuu silloin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sillä läheisellä oli 3 alle 3-vuotiasta lasta vahdittavana, kun ei ole edes perheenjäsen? Miksi aloittajan vanhemmat ovat jättäneet lapsen tällaiseen tilanteeseen? Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan.
Sit toinen juttu. Jos nyt ei ole ollut happivajetta niin kukaan ei ole oikeasti hukkunut. Se on ihan legendaa se.
Ehkä vanhemmat halus päästä ap:sta eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Lastenvahti oli aikuinen, koska itselläänkin oli pieniä lapsia. Oli siis kokenut. (Täti, mummi, isoisä, setä, kummi)
- ap on kuollut ja elvytetty, joten happivaje on ollut.
- Ap on viettänyt aikaa sairaalassa tapahtuneen seurauksena.
-Ap:lle ei uskottu jäävän seurauksia ja aivotkin ovat ok.
-(Aivovamma näkyy usein vasta kuukausia trauman jälkeen vaikka kuvat ovat siistit)
-Syyllinen jättänyt yksin 3 taaperoa avoimen kaivon ääreen leikkimään. (Edes 80-l ei jätetty 1-vuotiasta yksin tai taaperoiden kanssa pihalle, eikä oikeastaan edes alle 3-vuotiaita)
- Lastenvahti heittäytyy marttyyriksi, ei halua ottaa vastuuta ja on hankala ihminen. (Mielenterveysongelmat ja teon tahattomuus?)
-Ap:n vanhemmilla on ollut motiivi ja halu painaa asia villaisella. (Ovatko he saaneet korvauksia)
- Ap on todennäköisesti kärsinyt sairaalassa olosta 1-vuotiaana ja hoitomaksutkin todennäköisesti olleet pois perheen muista rahoista.
Syyllisen olisi pitänyt saada rangaistus ja ap:n korvauksia, jos ei pysyvästä vammasta, niin tilapäisestä kivusta ja haitasta.
Ottaisin tiukasti puheeksi vanhempien kanssa ja ehkä syyllisenkin + tilaisin sairaalapaperit.
Alue: Aihe vapaa
Uskomatonta että täällä puolustellaan henkilöä, joka on ollut niin törkeän huolimaton, että jos ei olisi ollut onni matkassa, olisi syyllistynyt pienen lapsen kuolemantuottamukseen. Täysin älyvapaata alkaa tekemään yhtään mitään muuta, kun vahtii noin pieniä lapsia. Ja kyllä, kuolemantuottamus olisi rangaistava teko, vaikka kyseessä olisi "vahinko" - sellainen kun usein johtuu huolimattomuudesta johon ihminen on monesti itse syypää.
Toki normaalille ihmiselle tuollainen olisi traumaattista myös sille hoitajalle. Mutta törkeää toisen henkeä uhkaavaa huolimattomuutta ei voida yleisesti hyväksyä sillä perusteella, että "no mokia nyt sattuu kaikille".