Yhdenvertaisuuskupla ja paluu terveeseen realismiin

Viihdeteollisuus ja nykyinen kasvatusjärjestelmä kärsivät vakavasta rehellisyysvajeesta. Hyvänä esimerkkinä toimivat Euroviisut, jotka mainostavat itseään monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden tyyssijana. Todellisuudessa ruudussa näkyy vuodesta toiseen tarkkaan valikoitu eliitti: nuoria, poikkeuksellisen kauniita ja popteollisuuden kaupallisiin raameihin sopivia ihmisiä. Vähemmistöt otetaan usein mukaan kiintiöinä – ikään kuin lemmikkeinä – jotta organisaatiot voivat esiintyä tasa-arvon edustajina ja kiillottaa omaa kilpeään. Kyseessä on laskelmoitu hyve-signalointi (virtue signaling), joka perustuu valheelle.

Pyrkimys väittää, että nuorten, kiinteiden vartaloiden tai perinteisten sukupuolipiirteiden ihannointi olisi vain kulttuurin tuotetta, on täyttä pötyä. Se pohjautuu evoluutiobiologiaan ja ihmisen luonnollisiin vietteihin. On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, että silmä lepää kauneudessa ja erinomaisuudessa.

Suurin virheemme nykyisessä "yhdenvertaisuus- ja inkluusiokasvatuksessa" on se, että ihmisiä jaetaan jatkuvasti ryhmiä edustaviin lokeroihin kehonkoon, ihonvärin ja suuntautumisen perusteella. Tämä luo uusia rajoja ja kasvattaa yhteiskunnallista polarisaatiota. Lisäksi lapsille uskotellaan, että "kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa" tai että kaikki ominaisuudet ovat samanarvoisia. Tämä on petos, joka murentaa nuorten mielenterveyttä, kun todellisuus ja omat rajat Gaussin käyrällä lopulta tulevat vastaan.

Tarvitsemme paluun sellaiseen terveeseen realismiin ja vahvaan itsetuntoon, jota opetettiin vielä 1960- ja 1970-luvuilla:

Yksilön jakamaton arvo: Ihmistä tulee arvostaa omana itsenään ilman jatkuvaa luokittelua uhriryhmiin.

Kyky sietää ja ihailla erinomaisuutta: Vahva itsetunto mahdollistaa sen, että voimme ihailla muiden kauneutta, älykkyyttä ja menestystä ilman kateutta tai huonommuuden tunnetta. Voimme hyväksyä omat poikkeavuutemme ihanteista ja silti elää onnellista, omannäköistä elämää.

Sivilisaatio etenee heiluriliikkeenä. Äärimmäisyyksiin viety woke- ja identiteettipolitiikka on saavuttamassa päätepisteensä, ja vastaliike kohti terveempää järkeä on jo alkamassa. Tämä ei tarkoita paluuta menneisyyden ennakkoluuloihin – liberaali ja suvaitsevainen suhtautuminen esimerkiksi erilaisiin seksuaalisuuksiin on tullut jäädäkseen. Tulevaisuuden synteesissä yhdistyvätkin nykyajan yksilönvapaudet ja menneisyyden terve realismi.

Aito liberalismi ja demokratia tarkoittavat sitä, että hyväksymme arvojen erilaisuuden ja pystymme tekemään pragmaattista yhteistyötä ilman toistemme moraalista tuomitsemista.