Lue keskustelun säännöt.
Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?
Luin äsken haastattelua, jossa vanhempi henkilö kertoi että hänellä on vain vähän muistoja alle 10 vuoden ikäisestä. Minusta tämä oli outoa, koska väitän itse muistavani paljon asioita jo 2-3 vuoden ikäisestä. Kirjoitan niitä myös tähän ketjuun.
Kuinka varhaisia muistoja muilla on?
Kommentit (243)
Assburger kirjoitti:
Liian yksityiskohtaiset ja pitkät kertomukset "olin 2-vuotias kun.." panevat epäilemään myöhemmin rakentunutta muistikuvaa.
Juuri noin. Pohjalla voi, ehkä, olla jokin oma muistonhippunen, mutta 99% "muistosta" on toisilta kuullusta kertomuksesta muodostunutta valemuistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaisin muisto on kun nukuin vaunuissa kuistilla ja siinä kuomun edessä roikkui jotain eläinhahmoja. Halusin koskea niihin, mutta en saanut kättä ylös kun vaunuissa oli suoja päällä. Kyseessä olivat vauvan vaunut ja vuosi oli 1969.
Muistan myös kun opettelin kävelemään ja kaatua mätkähdin maahan ja isä lohdutti minua.
Muistan miltä äidin käsivarsi tuntui kun istuin sylissä ja nojasin pääni siihen. Muistan kun makasin pinnasängyssä ja katselin kattolampun varjostinta. Se alkoi pelottaa, aloin kitistä ja äiti tuli. Muistan että ajattelin: äiti tulee aina kun alan huutaa.
Varhaisimmat muistot ovat taaperoiästä, mutta ne on pelkkiä yksittäisiä välähdyksiä. Yhdessä istun lattialla ja katson lapsuuden kotini keittiön suuntaan, veikkaan etten osaa vielä kävellä. Toinen muisto on kesältä, ollaan jossain järven rannalla, on lämmintä ja leikin rantavedessä äidin ollessa vieressä. Sit on semmonen muisto talvelta, että oon lähteny ulos ilman kenkiä villasukissa koska oli niin kiire. Muistan sen oman naurun kun huomasin. Sit muistan huutaneeni kodinhoitajaa pyyhkimään vessaan.
Tarkempia muistoja alkaa tulla kun oon ehkä n 5-v, ja siitä eteenpäin muistaa oikeastaan aika hyvin tähän päivään asti kun alkaa vaan muistelemaan. Ainut mikä on jäänyt vaivaamaan on se, että 7-v:na ensimmäisen koulupäivän ja seuraavan puolen vuoden välillä on ihan mustaa. Siitä talvesta en muista mitään. Se hämmentää, koska minulla on tosi hyvä muisti, päivämäärät ja yksityiskohdat jää liiankin helposti mieleen.
Ensimmäinen muistoni on alle 3-vuotiaan iässä. On viileä kevätpäivä, pompin pihalaatoilla ja "laulan" improvisoimaani kukko-kukko-kukko laulua isälleni, joka istuu etuoven edessä portailla ja sanoo jotain nauraen. Muistan tuon hetken varmasti ja tarkasti, kukaan ei ole siitä myöhemmin kertonut. Ajasta olen varma koska täytettyäni 3 v isä sairastui ja talo myytiin.
Noin 4 v alkaen on paljonkin lyhyitä muistoja, todella paljon. Muistan tilanteita perheessä kotona, leikkejä sisarten ja kavereiden kanssa, tilanteita päiväkodista... Esimerkiksi vielä varmasti alle 4 v iästä muistan kuinka olin menossa naapurin lasten kanssa luistelemaan, äiti auttoi laittamaan sormikkaat käteen. Sitten muutimme taas, joten tiedän mihin aikaan muisto ajoittuu... Sanoisin, että noin 4 v. muistoja alkaa olla jo kunnolla enemmän, siinä iässähän puhekin selkeytyy ja asioita alkaa ehkä hahmottaa ja jäsentää kronologisemmin.
Käsittääkseni lapsuuden muistojen unohtuminen liittyy jotenkin aivojen kehitykseen. Itselläni olen ylipäänsä visuaalinen ja rakastan siihen liittyen piirtämistä ym. On esimerkiksi aika hyvä valokuvamuisti vaikka vaikea sanoa mitä se on keskiarvoon verrattuna, onko se edes erikoinen? 😅 Mutta valokuva- ja muutenkin aistimuisti on lapsella vahvempaa kun aikuiset jo järjestävät asioita eritavalla. Käsittääkseni varhaiset lapsuusmuistot säilyvät sitä paremmin mitä enemmän aisteihin perustuvaa muistamista jää muokkaantumatta aivoissa aikuisten järkeistetyksi muistiksi. Aivot eivät tavallaan kirjoita kaikkien tallennettujen muistojen päälle uutta koodia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan syysmyrskyn v. -67 joka kaatoi paljon metsää kuten myöhemmin kuulin. Seisoimme isosiskon kanssa pihalla totisina ja katselimme kun puut heiluivat. Olin vähän päälle 2v.
Isä, vesitorni ja päärynäjäätelö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 2v. Muistan hyvin todentuntuisen unen jossa serkkuni (lapsi, kuollessaan 11-vuotias) makasi hauta-arkussa. Herätin isän aamuvarhain koska minua pissatti. Sanoin isälle "Teemu ei herää enää" Seuraavana aamuna saimme puhelun, jossa kerrottiin serkkuni menehtyneen autokolarissa. Isää kuulemma karmi pitkään tuo mitä sanoin.
Ehkä varhaisimmat muistikuvat on asuinpaikasta jossa asuimme meikäläisen 0-4v aikana. Pikkupoikana esim. laskettelin kolmipyöräisellä asuinrivitalomme viereistä mäkeä alas ajoradalla, mikä tuntui hauskalta puuhalta, mutta sen vaarallisuus ei juolahtanut mieleenkään. Tämä oli joskus 70-luvun loppupuolella, enintään 1978.
Sitten kun pikkusisko syntyi, niin muistan menneeni sängyn alle ja pitelin korviani kun vauvan itku yöllä ärsytti :P
Toisaalta kun näin joku aika sitten netissä vanhoja valokuvia tuolta paikkakunnalta silloisessa asussaan, ei siitä ollut mitään omia muistikuvia, oli kuin olisin ensi kertaa nähnyt sen näköisen paikkakunnan.
Vasta 80-luvun puolelta alkaa olla paremmin muistikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin täyttänyt juuri 3 vuotta. (tiedän koska siltä päivältä ja seuraavalta on päivätty valokuva albumissa) Löysin fluoritabletteja vessasta ja ne olivat minusta niin hyvän makuisia, että söin koko purkillisen. Isä lähti viemään minua lääkäriin ja minulle laitettiin suppo. Muistan vieläkin miten inhottavalta se tuntui.
Olin 2 v. 3kk kun muutimme uuteen kotiin, muistan muuttopäivän. Kerrostalon pihalla mummo vahti minua muuton ajan. Pihalla oli tyttö, minua vähän vanhempi. Se kysyi: ”Moneenko osaat laskea? Minä osaan sataan. Kaksi, yksi, sata.”
En sanonut mitään, mutta ajattelin että onpa typerä tyttö, ei sitä noin lasketa sataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 2.5 vuotias kun minut vietiin paikalliseen keskussairaalaan silmäleikkaukseen. Vieressäni oli tyttö, joka oli pinnasängyssä. Hän seisoi siellä pitäen laidasta kiinni ja jutteli minulle. Se oli outoa minusta, että niin "vanha" tyttö oli laitettu ns. vauvojen sänkyyn.
Vahvin muistoni on kun olin 3-4 vuotias ja minut jätettiin autoon nukkumaan siksi aikaa kun vanhemmat veivät ostoskassit sisälle. Heräsin kuitenkin sinä aikana, yksin, pimeässä autossa ja se pelko mitä tunsin siinä kohtaa on syöpynyt mieleeni. Toinen muisto on myös n.4 ikäisenä kun sain isäni itkemään. Meidän perheellä oli laman aikaan erittäin tiukkaa ja isällä henkisesti vaikeaa joten kiukutteluni jostain pienestä asiasta sai isän itkemään. Halasin isääni ja pyysin anteeksi, mutta se syyllisyys siitä että sain isän itkemään on pysynyt mielessä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin uimarannalla 4-vuotiaana ja kiipeilin rannan leikkipaikalla. Siellä oli myös minua vanhempi tyttö, ehkä 7v. Hän kysyi minulta missä asun ja osasin sanoa "Kuusitie nelosessa" Kysyin missä hän, ja hän vastasi "Suomessa" Ihmettelin miten niin "vanha" vastaa niin typerästi :D
Tämä tapahtui kun olin noin 2-vuotias. Joka tapauksessa muistan ikkunasta näkyneen kesäisen maiseman eli tämän on täytynyt tapahtua sen vuoden kesällä kun täytin 2.
Olimme sukulaisilla perheeni kanssa ja siellä oli muitakin sukulaisia. Istuin äidin sylissä keinussa kun yllättäen toisen sukulaisperheen lapsi tuli luokseni ja antoi minulle karkkirasian. Se oli luultavasti ensimmäinen kerta kun sain karkkia ja jäi siksi mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui kun olin noin 2-vuotias. Joka tapauksessa muistan ikkunasta näkyneen kesäisen maiseman eli tämän on täytynyt tapahtua sen vuoden kesällä kun täytin 2.
Olimme sukulaisilla perheeni kanssa ja siellä oli muitakin sukulaisia. Istuin äidin sylissä keinussa kun yllättäen toisen sukulaisperheen lapsi tuli luokseni ja antoi minulle karkkirasian. Se oli luultavasti ensimmäinen kerta kun sain karkkia ja jäi siksi mieleeni.
Ketään ei kiinnosta sinun lapsuudenmuistosi!
Ulkomaan lomalta, kun olin vajaa 2-vuotias, on muutamia hataria muistoja. Sitten kaksivuotissyntymäpäivästä eteenpäin on jo paljonkin melko teräviä muistoja.
Olin n. kaksivuotias kun katselin isäni laittavan puita puulaatikkoon. Samalla söin tuttia ja se putosi. Rupesin parkumaan ja isä antoi tutin takaisin. Toinen hämärä mielikuva samalla iällä oli kun isä vei kissan sylissään ulos. Oli viimeinen kerta kun näin koko kissaa.
Olin kai 3 vuotta, oltiin muuttamassa. Olin vanhassa kodissa sukulaistädin seurassa joka pakkaili tavaroita. Minua väsytti ja täti teki takeista minulle makuupaikan kun kaikki muu oli jo viety uuteen taloon.
En tiedä miksi tuo on varhaisin selkeä muistoni, minulla oli tunne kuinka yhtä äkkiä olisin pulpahtanut selkeämpään tietoisuuteen. Pitkään luulinkin että kaikilla on sellainen hetki että ”tullaan ihmisiksi”.
No tuskin on. Digikuvaamisen helppous aiheuttaa sen, että suurin osa kuvamateriaalista häviää bittiavaruuteen. Jopa väreistään hitaasti luopuvat 1970-luvun kuvat säilyvät pidempään.