Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui kun olin noin 2-vuotias. Joka tapauksessa muistan ikkunasta näkyneen kesäisen maiseman eli tämän on täytynyt tapahtua sen vuoden kesällä kun täytin 2.

Olimme sukulaisilla perheeni kanssa ja siellä oli muitakin sukulaisia. Istuin äidin sylissä keinussa kun yllättäen toisen sukulaisperheen lapsi tuli luokseni ja antoi minulle karkkirasian. Se oli luultavasti ensimmäinen kerta kun sain karkkia ja jäi siksi mieleeni.

Ketään ei kiinnosta sinun lapsuudenmuistosi!

Kyllä kiinnostaa monia,näistähän tässä juuri keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Kotona istuin minulle vieraan miehen sylissä ja itkin. En tiedä miksi. Nostin päätäni ja näin miehen heiluttelevan taskukelloaan, että kiinnostuisin siitä ja lakkaisin itkemästä. Tajusin äkkiä, että aikuiset huijaa meitä pieniä. Tämä oli jonkinlainen tietoisuuden herääminen. En kiinnostunut kellosta, mutta lakkasin kuitenkin itkemästä. Ikää on vaikea sanoa, mutta voi olla kolmen paikkeilla.

Se on kamalaa, lapselle hyvin stressaavaa, jos vanhemmat eivät kykene suojelemaan vieraiden kosketuksilta. 

Olin vajaa 4v, kun pikkuveli syntyi. Muistan kun hän tuli äidin mukana kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin ehkä 3v, muistan kuinka leikin olohuoneessa pöydän alla. Vanhemmat makasivat lattialla patjoilla mahataudissa ämpärit vieressä. Asuimme vanhassa puutalossa jossa veti nurkista la lattiat repsottivat. Muovailin edam-juuston punaisesta kuoresta jotakin. Painoin vahaa patteriin ja se suli siihen kiinni.

Vessa oli vanhanaikainen, vesisäiliö ylhäällä ja narusta vedettiin huuhtelu. Minulla oli oranssi hiirihammasmuki jolla isot korvat. Meillä oli oranssi kahvinkeitin joka hajosi. Veimme sen isän kanssa kaatopaikalle jossa oli ihmisiä kaivelemassa roskia. Eräs mies nappasi heti keittimen siihen aikaan kaatopaikalle sai mennä tonkimaan. Tämä 70-luvulla.

Tuosta kaatopaikkamuistostasi tuli mieleeni, että meillä oli joskus 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun alussa sellainen huvittelutapa, että ajoimme joskus kaatikselle katsomaan löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista tavaraa.

.

Vasta nyt paljon myöhemmin olen tajunnut, että lapsuudenperheeni oli wt-tasolla. Lapsena sitä ei tajunnut (onneksi).

En muista ketään muuta naapuruston perhettä, jolla olisi ollut moiset huvittelutavat.

Isä oli menehtynyt hiljattain. Olin 3-4-vuotias. Olin äidin kanssa viinimarjoja syömässä pihakeinussa . Äiti kertoi, että isä on nyt taivaassa. Laskimme ilmapallon (kaasu) ilmaan ja toivotimme hyvästit. Mukaan laitoin viestin kirjeessä.

Lapsi oppii 4v käsittelemään kuka on, ja mitä muut ovat.

Oma muistikuvani on 5v kun isä kokosi isoa junarataa ja isoveli sai ohjata junaa, vaikka minä olisin halunut ohjata!

Sain myös joulupukilta keltaisen ison karhun.

muistan 3v 5kk ikäisestä maalaistalon tuvan lattialla paljussa pesuhetken , ulos päästettiin maaliskuulla ilman hattua ja hanskoja , päälläni oli ruskea äidin ompelema vakosamettinen haalari , radion kuuntelua 1952 iskän sylissä , sitten tuli pian läntö kotitalosta kun sukulaiset

riiteli perinnöstämme , 150v vanhasta sukutilastamme , sitten muistan kaiken senjälkeen......

Isä oli lähdössä töihin n. kilometrin päässä olevaan naapuriin.

Traktorin perässä oli sontatalikko, jonka päälle oli asetettu vanha auton takapenkki.

Sillä penkillä olisi pitänyt istua.

Säikähdin vaihteen narahdusta, ja hyppäsin pois penkiltä, isä lähti ajamaan naapuriin ilman minua.

Jäin itkemään hänen peräänsä.

Käyttäytymisestäni päätellen en voinut olla kovin vanha.

Vierailija kirjoitti:

Varhaisimmat muistot liittyvät varmaankin isän ottamiin kaitafilmeihin kuten siihen että olin 3-vuotiaana rantalomalla Italiassa. Samoin jotain lapsuuden muistoja tulee mieleen katsomalla vanhoja valokuvia. Tosin siihen aikaan valokuvien ottaminen ja filmaaminen oli huomattavasti nykyistä vähäisempää ja ne valokuvat piti varta vasten kehittää, jotta näki mitä niissä oli.

Digi- ja kännykkäkameroiden aikakaudella nykylapsilla ja nuorilla tulee olemaan huomattavasti enemmän tuota visuaalista materiaalia omasta lapsuudesta eikä vain niitä loma-, joulu-  ja syntymäpäiväkuvia.

Tai sitten ei.

Kuvia ei tulosteta ikinä ja ne häviävät bittiavaruuteen.

Makaan vaunuissa ja näen punaista ja oranssia. Veikkaan iäksi 5-6kk. Kesä on varmaan vuoden aika.

Veikkaisin vanhimmaksi muistokseni sitä kun olin kuullut jonkun sanoneen, että muistaa vieläkin asian jonka päätti muistaa lapsena. En tiedä mistä sen kuulin, telkkarista varmaan. Mietin sen olevan tyhmää, mitä jos minäkin nyt vain päättäisin muistaa tämän hetken ja eihän se niin voi toimia. Ironisesti se on yksi harvoista asoista mitä muistan vielä kolmekymppisenä :D En muista hirveän paljoa lapsuudestani mutta sen muistan elävästi. Olin ehkä 4v, sohva oli tosi korkealla kun olin lattialla tummanpunaisella matolla vanhassa asunnossamme.

Varhaisin muisto alle 3 vuotiaana ollessani sairaalassa, missä sain diagnoosin ja kuulin seisoessani sairaalan osaston lasten pinnasängyssä lääkärin sanovan etten tule koskaan paranemaan. Iski raivo ja epätoivo ja heitin lahjaksi saamani pehmolelun lattialle. Lapsen tavalla tajusin jo tuolloin kuinka epäreilu maailma on. Olen elossa mutta sairas edelleen.

olet väärässä, kyllä täällä on monta lukijaa , mutta selvästi valheellisia juttuja ei viitsi lukea

oma lisäys , muistan myös rekiajelun Ristiinan msrkkimoille helmikuulla 1952 , oli paljon lunta ja pakkasta , sinne lampaan vällyjen alle peiteltynä tuijotin tummaa taivasta ja tuikkivia tähtiä ,

luultavasti noilla 2 vuotiaina muistijälkiä omaaveilla on isommat tai muuten älykkäämmät aivot

Olin noin 1,5-vuotias. Muistan kun opin kävelemään.

Muistan että vanhemmat parittelivat kovaäänisesti samassa huoneessa jossa yritin nukkua.

Olin 2-14v

N. 5 vuotiaana ollessani kovasti juonut isäukkoni paiskasi matkaradion lattiaan Lemmoilla.

Myöhemmin  Haukkamäellä  Iski hån koiranpennun lieden kanteen,  veri lensi näyttävästi esim. ikkunalasiin.

Silloin oli kuhinaa pihalla, luulivat kai murhaa.

Faija pamputti päätäni kun olin äiteen lämpöösessä kohdussa ja sylykäs vielä päälleni jotain limaa

Varhaisin muisto, jonka ajankohdan tiedän varmaksi, on kolmevuotissyntymäpäiväni aamusta, kun minut vietiin heti herättyäni omakotitalomme autokatokseen katsomaan lahjaani, joka oli polkupyörä. Samaa 16-tuumaista pyörää ovat sittemmin käyttäneet kolme lastani vuorollaan.