Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?

Varhaisin varmistettu muistoni on ajalta kun olin hieman alle 3 vuotta vanha. Ravintolalounas, josta muistan mitä oli ruokana, ympäristön jne. Toki väittän, että aikaisempiakin on. Varsinkin kun tuo niin selvä. Ja minulla paljon lapsuusmuistoja alle 5 vuotta vanhana. Pitkiä tapahtumaketjuja.

Eka ihastumisenikin on noilta ajoilta.

Mulla on paljon muistoja paikasta josta muutimme pois kun olin kolmevuotias, mutta en osaa sanoa mikä niistä on varhaisin ja minkä ikäinen olen ollut. Muistan istuneeni rattaissa ja muistan millaiset ne rattaat olivat. (kankaiset farkunsiniset) Muistan myös istuneeni pyörän takana lastenistuimessa kun äitini pyöräili kylänraittia.

Kun aikuisena, yli 30 vuotta myöhemmin muutin takaisin tälle pienelle paikkakunnalle, kaikki tuntui tutulta. Muistin talon jossa asuimme ja siellä vieraillessani muistin missä mikäkin huone meillä aikoinaan oli, vaikka uudet asukkaat ovat remontoineet ja talossa on erilainen järjestys.

Kotini tulipalon kun olin 3 vuotias, isän ja äidin huudon, kauhun, kiireen, palaneet leluni , mustuneet kirjat joita näin tulipalon jälkeen..muistan kuin eilisen.ja palaneen paperin haju tuo sen muiston heti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paljon muistoja paikasta josta muutimme pois kun olin kolmevuotias, mutta en osaa sanoa mikä niistä on varhaisin ja minkä ikäinen olen ollut. Muistan istuneeni rattaissa ja muistan millaiset ne rattaat olivat. (kankaiset farkunsiniset) Muistan myös istuneeni pyörän takana lastenistuimessa kun äitini pyöräili kylänraittia.

Kun aikuisena, yli 30 vuotta myöhemmin muutin takaisin tälle pienelle paikkakunnalle, kaikki tuntui tutulta. Muistin talon jossa asuimme ja siellä vieraillessani muistin missä mikäkin huone meillä aikoinaan oli, vaikka uudet asukkaat ovat remontoineet ja talossa on erilainen järjestys.

Spesifimpi muisto: meitä lapsia oli kielletty menemästä talon takana olevaan metsään. Lapsena kuvittelin että metsässä on jotain vaarallista ja sinne voi eksyä. Aikuisena huomasin, että se suuri vaarallinen metsä onkin vain pieni metsäkaistale talon ja rautatien välissä, joten syy metsäkieltoon oli todennäköisemmin rautatie kuin itse metsä.

Kun vanhemmat riiteli ja isä meinas läpsiä mua jonkun pikkujutun takia,äiti koppas syliin ja muistaakseni sanoi että tyttöön et koske,joskus ajattelin että olenkohan nähnyt unta, äiti on yleensä ollut alistunut lapatossu narsisti ja sadistisen ukon otteessa?:/

Vierailija kirjoitti:

Otettiin minun 1 v kuvaa. Ketutti kun hirveästi neuvottiin miten olla ja mikä nalle ottaa ja kun en osannut vielä vastat elikkäs puhua mitään, vaikka muiden puheet ymmärsin täysin.

Olin vuosia sitten todella hämmentynyt, kun huomasin, että ystäväni pieni lapsi nauroi kertomalleni hassulle jutulle eli käsitti tilanteen. En ymmärtänyt, että niin pienet lapset käsittävät, mitä muut puhuvat. 

Emme edes nauraneet, vaan kerroin jutun hyvin vakavalla naamalla.

Muistan kun mut tuotiin synnytyslaitokselta kotiin ja otettiin valokuvia, muistan kun sukulaiset kurkki vaunuun ja opin tunnistaan ne, muistan kun makasin pinnasängyssä tai vaunuissa ja oli tylsää. Muistan että ymmärsin kaikki mitä puhutaan, mutta olin kauhuissani etten osaa vastata enkä kävellä. Pystyin tarkkaan kuvailemaan huoneet, värit ym missä silloin 70-l alussa asuttiin. Myös joitain maantieteellisiä asioita esim purettu silta, millainen se oli ennen kuin olin 1 v. Äitini oli kauhistunut että ei sun pitäis muistaa noita asioita, mutta sanoi että ne kaikki pitää paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemmat riiteli ja isä meinas läpsiä mua jonkun pikkujutun takia,äiti koppas syliin ja muistaakseni sanoi että tyttöön et koske,joskus ajattelin että olenkohan nähnyt unta, äiti on yleensä ollut alistunut lapatossu narsisti ja sadistisen ukon otteessa?:/

Hyvä, että äitisi suojeli omaa lastaan, vaikka alistui isäsi kammottavalle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemmat riiteli ja isä meinas läpsiä mua jonkun pikkujutun takia,äiti koppas syliin ja muistaakseni sanoi että tyttöön et koske,joskus ajattelin että olenkohan nähnyt unta, äiti on yleensä ollut alistunut lapatossu narsisti ja sadistisen ukon otteessa?:/

Hyvä, että äitisi suojeli omaa lastaan, vaikka alistui isäsi kammottavalle käytökselle.

Joo näitä oli sit aika usein...yleensä vaan lähdin pakoon ulos.

Ensimmäinen muisto on äitiyspakkaúksen pahvilaatikosta. Siellä oli punainen ympyrä jota reunusti musta ympyrä. Tuijotin sitä.

Seuraava muisto on kun minusta otettiin selkäydinpunktio, olin vuoden vanha, minulla oli aivokalvontulehdus. 

Istun eteisen lattialla ja seurailen 3 ja 8 vuotta vanhempien veljieni hulluttelua puisen, varrellisen pyörillä varustetun härpäkkeen kanssa. Härpäke oli petsattu keltaiseksi ja vaaleanpunaiseksi. Tiirailen asemapaikastani vanhempieni sängyn alle ihmetellen valojen ja varjojen leikkiä lattiassa. Olen alle vuoden vanha, sillä en osannut vielä kävellä.

Toinen muistikuva on rattaissa istumisesta. Sisus oli jännästi välkehtivää helmiäishohtoista materiaalia, jonka auringon valo värjäsi hennon vaaleanpunervaksi. Isä työnsi rattaita. Vanhemmillani oli tapana lähteä iltakävelylle lähikortteleille. Muistan ihmetelleeni hämärässä Kalevan kirkon työmaavaloja. Olen syntynyt -64, kirkko valmistui -66.

4 v. Insesti, äiti ja isä molemmat, me kolmisin tai erikseen.

Naapurin setä, joka kylvetti minut ja työnsi munansa suuhuni. Minut jätettiin yäkylään tälle lapsettomalle pariskunnalle, vaikken halunnut. Itkin pelosta, isä ja äiti humalassa kömpivät omaan kotiiniimme samassa kerrostalossa, ylempi kerros

Minut raiskattiin.

En saanut edes itkettyä, olin shokissa ilm.

Änkytys, unissakävely ja allevirtsaaminen alkoi tästä.. kuten myös viikottaiset seksisessiot, pornolehdet, yhteissaunominen jne.

Jatkuva laiminlyönti, väkivalta ja seksiaktiot lapsuudessa 4 - 12 v.

Muista talon, sikai tiedän vuodet.

Olen nyt 57, terapiat eivät ole auttaneet, psyykenlääkkeetkään eivät. Magnan paperit. Alisuoriutuja. Seksi ei toimi.

Mitään sykulaissuhteita en pidä yllä.

Lapsuudesta muistan pelkotilat, pakko-oireita ja miellyttämisenhalun.

Pornolehdet ja näläntunteen myös.

3 v 4 kk, muistan uuteen kotiin muuton ja parvekkeella katselun.

Vierailija kirjoitti:

4 v. Insesti, äiti ja isä molemmat, me kolmisin tai erikseen.

Naapurin setä, joka kylvetti minut ja työnsi munansa suuhuni. Minut jätettiin yäkylään tälle lapsettomalle pariskunnalle, vaikken halunnut. Itkin pelosta, isä ja äiti humalassa kömpivät omaan kotiiniimme samassa kerrostalossa, ylempi kerros

Minut raiskattiin.

En saanut edes itkettyä, olin shokissa ilm.

Änkytys, unissakävely ja allevirtsaaminen alkoi tästä.. kuten myös viikottaiset seksisessiot, pornolehdet, yhteissaunominen jne.

Jatkuva laiminlyönti, väkivalta ja seksiaktiot lapsuudessa 4 - 12 v.

Muista talon, sikai tiedän vuodet.

Olen nyt 57, terapiat eivät ole auttaneet, psyykenlääkkeetkään eivät. Magnan paperit. Alisuoriutuja. Seksi ei toimi.

Mitään sykulaissuhteita en pidä yllä.

Lapsuudesta muistan pelkotilat, pakko-oireita ja miellyttämisenhalun.

Pornolehdet ja näläntunteen myös.

Huhhuh. Ihan sanattomaksi vetää 😔 Rukoilen puolestasi 🤍

Olin ehkä 3v, muistan kuinka leikin olohuoneessa pöydän alla. Vanhemmat makasivat lattialla patjoilla mahataudissa ämpärit vieressä. Asuimme vanhassa puutalossa jossa veti nurkista la lattiat repsottivat. Muovailin edam-juuston punaisesta kuoresta jotakin. Painoin vahaa patteriin ja se suli siihen kiinni.

Vessa oli vanhanaikainen, vesisäiliö ylhäällä ja narusta vedettiin huuhtelu. Minulla oli oranssi hiirihammasmuki jolla isot korvat. Meillä oli oranssi kahvinkeitin joka hajosi. Veimme sen isän kanssa kaatopaikalle jossa oli ihmisiä kaivelemassa roskia. Eräs mies nappasi heti keittimen siihen aikaan kaatopaikalle sai mennä tonkimaan. Tämä 70-luvulla.

Kotona istuin minulle vieraan miehen sylissä ja itkin. En tiedä miksi. Nostin päätäni ja näin miehen heiluttelevan taskukelloaan, että kiinnostuisin siitä ja lakkaisin itkemästä. Tajusin äkkiä, että aikuiset huijaa meitä pieniä. Tämä oli jonkinlainen tietoisuuden herääminen. En kiinnostunut kellosta, mutta lakkasin kuitenkin itkemästä. Ikää on vaikea sanoa, mutta voi olla kolmen paikkeilla.

Tämä muisto menee nyt varmaan niiden outoukisen puolelle, mutta jokaisella on omat kokemuksensa. Olin päälle kolmivuotias, kun leikin. Yhtäkkiä ympäriltäni katosi kirkas valokehä, jonka suojissa siihen asti olin ollut. Psykologit osannevat selittää sen niin, että tulin tietoiseksi itsestäni.

Varhaisempi kokemus on tavallisempi, siihen liittyi puheen ymmärtämisen oppiminen. Olin juuri oppinut kävelemään, minulla oli tuoli tukena, ja äiti sanoi. "Ei". Ymmärsin, mutta en muista lopetinko heti. Nämä tapahtuivat 1950.-luvun alussa.

Minulta leikattiin pienenä nielurisat ja putkitettiin korvat, olen ollut jotain 3-4. Muistan sairaalassa kun minulle laitettiin taikarasvaa käteen ja tippa, käskettiin laittaa käsi sivulle ja katsoa kattoon joka oli vihreä ja suuri lamppu. Kai ne siinä tunki suoraan suoneen jotain nukutusainetta kun sitten en enää muista mitään. Seuraava muisto on kun olin huoneessa jossa oli myös muita lapsia tippojensa kanssa ja yhden pojan tippa alkoi vetää verta taaksepäin ja se veri meni siinä letkussa, sen äiti jotenkin hätääntyi ja huusi hoitajaa paikalle, ehkä tämä itelle kanssa jäänyt siksi mieleen kun olen huomannut että on jokin hätä. Muistan myös kun se korvan putki tippui meidän kylpyammeeseen ja kissa oli aina ammeen alla piilossa. Itsellä kaikki muistot ovat kovin visuaalisia.

Varhaisin muisto: istun keskellä pirtin lattiaa ja itken, äitini pukee peilin edessä ja on lähdössä sairaalaan kipeän polven takia. Olin viisikymppinen, kun kysyn muistosta sisareltani, miksi en liiku ja istun vain paikallani. Sisareni on aivan hölmistynyt: et voi muistaa tuota, olit puolen vuoden ikäinen. 

Seuraava muisto: Olen pirtissä, minä olen jo syönyt, toisia istuu vielä pöydässä, yläkerrasta kuuluu kolahdus ja vanhempi veljeni juoksee ohitseni, kovaa hälinää - isäni isäpuoli on saanut kohtauksen ja pudonnut sängystä -kuolee myöhemmin sairaalassa - olen 2,5 vuotias.

Olen lääkärissä ja lääkäri kysyy, haluanko jäädä kaupungin sairaalaan vai haluanko oman kunnan sairaalaan. Minä kysyn vanhemmiltani, tuleeko yhtä paljon vieraita, jos jään kaupunkiin. Sairaala-ajalta on jo monta muistoa - täytän niihin aikoihin 3 vuotta.

Ensimmäiset muistoni eivät ole iloisia, mutta onnellisen lapsuuden viettänyt lapsi muistaa enemmän ja muistot ulottuvat kauemmas.  (Tästä on tehty tutkimus)

muistan kuinka veljeni syntyi (olin tuolloin 2,5v) ja minut vietiin kummisetäni ja tätini luo hoitoon. en muuta tuosta reissusta muista, muuta kuin että heräsin keskellä yötä ja pimeässä suunnistin yksin vieraassa talossa vessaan. uskoisin tuon olleen varhaisin muisto.