Lue keskustelun säännöt.
Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?
23.02.2021 |
Olen siis terapiassa ja käsitellyt mm lapsuutta.
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset, jotka osoittavat suorastaan vihaa ja halveksuntaa niitä omia vanhempiaan ja lähinnä äitejään luulevat, että heille vastataan suurella rakkaudella, kun he alkavat syyttämään ja haukkumaan näitä äitejään menneisyyden virheistä? Nämä lapset tietysti kutsuvat sitä keskustelemiseksi, mutta käytännössä se on lähinnä sen äidin haukkumista.
Minusta se nyt on täysin selvää, että jokainen reagoi ensin tietysti puolustamalla itseään, sitten ehkä tulemalla surulliseksi ja lopulta kieltäytyy puhumasta. Ihan kuten lapsetkin reagoivat kun äidit alkavat arvostella heitä. Jokainen yrittää kai luonnostaan, jotenkin löytää syitä ja selityksiä omalle käytökselleen. Jopa sille huonollekin.Moni vaikuttaa täysin unohtavan minkä ikäisiä nämä äidit olivat, kun syyttävät lapset olivat pieniä lapsia. Jotkut ovat saattaneet olla ihan vaan päälle kaksikymppisiä ja täysin kouluttamattomia peruskoulun jälkeen.
Kyllä nämä äitiään haukkuvat aikuiset lapset kokevat saman kohtalon omien lastensa kanssa, sitten aikanaan. Sukupolvien jatkumo kunnes kasvavat aikuisiksi ja irti vanhemmistaan. Monille se on todella traumaattista se irrottautuminen ja syyttely kestää vuosia. Äitien tulee se kestää, valitettavasti.
Jossain vaiheessa aikuiset lapset viimein saavat sisäistettyä sen tosiasian että äiti eli omassa ajassaan, omassa tilanteessaan, omilla resursseillaan ja itsesyytösten vallassa kuten jokainen uusi äiti tänäkin päivänä elää ja saa aikanaan samat syytökset omilta lapsiltaan. Antakaa armoa itsellenne ja äideillenne. Lopetetaan naisvihan kylväminen sukupolvesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaan, mutta eivät ne lapset koe samaa tilannetta sitten omien lastensa kanssa. Se johtuu siitä, että keskustelua haluavat lapset ovat katkaisseet sukupolvien ketjun ja yrittävät siinä samalla saada myös oman äitinsä irti siitä.
Näiden tytärten keskustelut omien lastensa kanssa menevät ihan eri tavalla. Ja niitä keskusteluja myös käydään eikä yritetä vaientaa lasta heti alkuun.
Ko. taidoista olisi apua myös avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta eivät ne lapset koe samaa tilannetta sitten omien lastensa kanssa. Se johtuu siitä, että keskustelua haluavat lapset ovat katkaisseet sukupolvien ketjun ja yrittävät siinä samalla saada myös oman äitinsä irti siitä.
Näiden tytärten keskustelut omien lastensa kanssa menevät ihan eri tavalla. Ja niitä keskusteluja myös käydään eikä yritetä vaientaa lasta heti alkuun.
Ko. taidoista olisi apua myös avioliitossa.
Vaikea uskoa, että kukaan keskustelupalstalla asiaa vatvova olisi saanut ketjua katkaistua. Ja ketjun katkaissut ymmärtää lisäksi ettei omia vanhempiaan voi muuttaa, mutta heidän tekojaan voi ymmärtää ja niistä oppia omien lasten kanssa.
Narsisti: olen parempi kuin äitini joka suhteessa, nuijin ja nuijin häntä niin kauan että hän alistuu ja myöntää sen. Tajuaa olevansa huono ja surke, ehkä koko mailman huonoin. Se on narsistin tavoite hallita .
On todella mahdoton päästä samalle puolelle sellaisen ihmisen kanssa, joka kokee, että toisen on oltava väärässä, jos on itse oikeassa.
Siinä sitten vastapuoli kokee sovinnon eleen riidanhaastona tai valtataisteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että osa täällä kirjoittavista on jäänyt aikuisena asumaan ikävien vanhempiensa lähelle. Miksi? Ne lapsuuden asiat olisi paljon helpompi jättää taakseen, kun jatkaisi aikuisena matkaa muihin maisemiin. Jos vanhempien kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen edes joulukortin vertaa, niin sitten ei tule. Mutta omaa saati omien lasten elämää ei kannata sillä pilata.
Kaikki eivät ole kotoisin jostain peräkyliltä.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti: olen parempi kuin äitini joka suhteessa, nuijin ja nuijin häntä niin kauan että hän alistuu ja myöntää sen. Tajuaa olevansa huono ja surke, ehkä koko mailman huonoin. Se on narsistin tavoite hallita .
Tältä se kärjistetysti kuulostaa. Milloin se riittää että pyytää anteeksi, miten voi menneet virheet korjata? Pitääkö loppuelämä pyydellä anteeksi olemassaoloaan vai mitä nämä lapset vaativat? Vai vihataanko hautaan saakka ja opetetaan omatkin lapset vihaamaan isovanhempia? Mikä on se tavoite kun halutaan "keskustella" vuodesta toiseen? Mitä halutaan saavuttaa kun mennyttä ei takaisin saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tältä se kärjistetysti kuulostaa. Milloin se riittää että pyytää anteeksi, miten voi menneet virheet korjata? Pitääkö loppuelämä pyydellä anteeksi olemassaoloaan vai mitä nämä lapset vaativat? Vai vihataanko hautaan saakka ja opetetaan omatkin lapset vihaamaan isovanhempia? Mikä on se tavoite kun halutaan "keskustella" vuodesta toiseen? Mitä halutaan saavuttaa kun mennyttä ei takaisin saa?
No, kerro nyt mistä se lapsi sinua syyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omissa äitipiireissä olemme ylpeitä kun lapset ovat saavuttaneet enemmän kuin me. Kyllä jokainen tohtorinväitös tai korkea asema muistetaan kehua muille mammoille, ei kadehtia.
Se on hienoa. Se että sinun äitipiireissäsi on näin ei tarkoita sitä että kaikissa piireissä olisi. Oman äitini vastaus kuulumisieni kertomiseen aikanaan oli usein "minulla ei ole ollut mahdollisuutta...". Kuulostaako ylpeydeltä?
Siis osa äideistä kehuskelee lapsiensa saavutuksista muille, mutta lapselle sitten on eri ääni kellossa. Miten lapsi on edelleen niin hankala, vaikka on jo noin aikuinen ja menestynyt. Et sitten osaa tuotakaan tehdä, vaikka olet joku hieno maisteri. Tms.
Oma äitini oli tuollainen. En kyllä antanut asian kos
Lapsesi Sitten joskus kirjoittavat, meillä ei ollut kunnon ruokaa koskaan, einesmakaroonilaatikkoa syötiin , äiti vaan jankkasi äidistään miten paljon fiksumpi hän on ja ihan maisteri, mummo ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että osa täällä kirjoittavista on jäänyt aikuisena asumaan ikävien vanhempiensa lähelle. Miksi? Ne lapsuuden asiat olisi paljon helpompi jättää taakseen, kun jatkaisi aikuisena matkaa muihin maisemiin. Jos vanhempien kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen edes joulukortin vertaa, niin sitten ei tule. Mutta omaa saati omien lasten elämää ei kannata sillä pilata.
Kaikki eivät ole kotoisin jostain peräkyliltä.
.
sieltä metropolista voi muuttaa peräkylään tai toiseen metropoliin jos vaan pystyy äidistä irtautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti: olen parempi kuin äitini joka suhteessa, nuijin ja nuijin häntä niin kauan että hän alistuu ja myöntää sen. Tajuaa olevansa huono ja surke, ehkä koko mailman huonoin. Se on narsistin tavoite hallita .
Tältä se kärjistetysti kuulostaa. Milloin se riittää että pyytää anteeksi, miten voi menneet virheet korjata? Pitääkö loppuelämä pyydellä anteeksi olemassaoloaan vai mitä nämä lapset vaativat? Vai vihataanko hautaan saakka ja opetetaan omatkin lapset vihaamaan isovanhempia? Mikä on se tavoite kun halutaan "keskustella" vuodesta toiseen? Mitä halutaan saavuttaa kun mennyttä ei takaisin saa?
Te siis olette keskustelleet vuodesta toiseen? Miksi se ei etene? Yleensä terapiassa käyvät lapset eivät jää vuosiksi jankkaamaan samaa asiaa.
Miksi et kysy suoraan lapselta noita kysymyksiä? Mikä on tavoite ja mitä halutaan saavuttaa. Ja sitten usko se vastaus, mikä sinulle annetaan. Nuo edeltävät lauseet meinaan olevat täysin vainoharhaisia ja suurimmalla todennäköisyydellä lapsella on täysin eri motiivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät muuten toivo, että äidit pyytäisivät anteeksi olemassaoloaan vaan tekojaan tai tekemättäjättämisiään.
Ensimmäisessä on kyse häpeän kokemuksesta ja toisessa syyllisyydestä. Ihmisen ei tarvitse hävetä koko olemassaoloaan, vaikkei kaikki mene aina putkeen. Ei ole mitenkään mahdollista, että kaikki sujuisi aina ongelmitta.
Vierailija kirjoitti:
Tältä se kärjistetysti kuulostaa. Milloin se riittää että pyytää anteeksi, miten voi menneet virheet korjata? Pitääkö loppuelämä pyydellä anteeksi olemassaoloaan vai mitä nämä lapset vaativat?
No, omalta kohdalta voin sanoa että itselle riittäisi se että hyväksytään se että lapsella nyt vaan on tällainen kokemus lapsuudestaan. Se että pyydät anteeksi ei poista sitä kokemusta, se on edelleen olemassa ja lapsen tehtävä ei ole sinulle vakuutella että sillä ei ollut mitään väliä koska sinulle tuli paha mieli siitä että hän sen sanoi ääneen. Se ei myöskään tarkoita sitä että lapsi vihaa sinua tai olisi ikuisesti katkera.
Oma vanhempani tuntuu olettavann että nyt kun hän on asian myöntänyt on minun vuoroni pyytää anteeksi ja vakuuttaa hänelle että hän on tehnyt parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä se kärjistetysti kuulostaa. Milloin se riittää että pyytää anteeksi, miten voi menneet virheet korjata? Pitääkö loppuelämä pyydellä anteeksi olemassaoloaan vai mitä nämä lapset vaativat? Vai vihataanko hautaan saakka ja opetetaan omatkin lapset vihaamaan isovanhempia? Mikä on se tavoite kun halutaan "keskustella" vuodesta toiseen? Mitä halutaan saavuttaa kun mennyttä ei takaisin saa?
No, kerro nyt mistä se lapsi sinua syyttää?
Minun lapseni syyttää minua empatian puutteesta. Tiedän, olen käytännönläheinen ja rationaalinen ihminen, eikä empatia ole vahvin alueeni, mutta kiistän olevani hirviö tai narsisti. Olen aina ollut läsnä lapsilleni, auttanut ja tukenut isoissa ja pienissä asioissa, kuunnellut murheet ja yrittänyt olla hyvä, mutta se ei riitä. Olen kuulemma huono kasvattaja ja mun pitäisi mennä terapiaan, vaikka en itse koe siihen tarvetta. Lapseni mielestä mun pitäisi muuttua ja koska en muutu, olen huono. Hän kutsuu minua narsistiksi, mutta minulla ei tutkitusti ole persoonallisuushäiriötä. Psykologi on kuulemma puoskari, kun ei sitä todentanut. Lapsi itse ei kestä mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Viimeisenä keinona vetoaa aina siihen, että olen kasvattanut hänet ja siksi hän on sellainen tai tällainen. Olen aika väsynyt.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ettehän te kritiikkiä sietämättömät vanhemmat edes halua lastenne itsenäistyvän ja aikuistuvan. Kun kerran edelleen vanhempi haluaa määrätä mistä on lupa keskustella niin siinä on se sama vanhempi-lapsi asetelma kuin aina ennenkin, vanhempi määrää ja lapsi tottelee.
Ei tuossa mitään tasavertaista ihmissuhdetta synny ettekä sitä tunnu edes haluavan. Haluatte pitää ne lapset siinä samassa liekassa ja jossain ihmeellisessä kunniavelassa että saatte hyppyytettyä lapsianne suorittamaan milloin mitäkin vaatimianne palveluksia. Lasten itsenäistyminen ja aikuistuminen on vaarallista kun riskinä on että ne ei tule palvelemaan teidän loputtomia tarpeitanne.
Mikään muukaan tasavertainen ihmissuhde ei toimi niin että toinen määrää ja toinen tottelee. Jos kerran haluatte sen tasavertaisen ihmissuhteen lastenne kanssa niin alkakaa itsekin käyttäytymään kuin aikuiset, kohdelkaa ni
Voi olla. Mutta mikä tarve se vanhemmillakaan lapsissaan on riippua? Ihan vapaasti voi ne terveet hyväkuntoiset vanhemmat vetää itse rajat ja järjestää elämänsä sellaiseksi ettei tarvitse joka asiaan soitella lapsiaan apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti: olen parempi kuin äitini joka suhteessa, nuijin ja nuijin häntä niin kauan että hän alistuu ja myöntää sen. Tajuaa olevansa huono ja surke, ehkä koko mailman huonoin. Se on narsistin tavoite hallita .
Tältä se kärjistetysti kuulostaa. Milloin se riittää että pyytää anteeksi, miten voi menneet virheet korjata? Pitääkö loppuelämä pyydellä anteeksi olemassaoloaan vai mitä nämä lapset vaativat? Vai vihataanko hautaan saakka ja opetetaan omatkin lapset vihaamaan isovanhempia? Mikä on se tavoite kun halutaan "keskustella" vuodesta toiseen? Mitä halutaan saavuttaa kun mennyttä ei takaisin saa?
Jos nyt alkuun vaikka pyytäisit anteeksi niitä juttuja mitä olet tehnyt väärin etkä sitä olemassaoloasi, tuo tuommoinen epärehellinen temppuilu ja venkoilu on se mitä yhtään kukaan ei jaksa määräänsä enempää varsinkin jos rajoja on rikottu ja väärää tehty.
Älä viitsi jauhaa paskaa, aikuinen ihminen, ei kukaan usko että välit ois poikki jostain pikku asiasta, ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta eivät ne lapset koe samaa tilannetta sitten omien lastensa kanssa. Se johtuu siitä, että keskustelua haluavat lapset ovat katkaisseet sukupolvien ketjun ja yrittävät siinä samalla saada myös oman äitinsä irti siitä.
Näiden tytärten keskustelut omien lastensa kanssa menevät ihan eri tavalla. Ja niitä keskusteluja myös käydään eikä yritetä vaientaa lasta heti alkuun.
Ko. taidoista olisi apua myös avioliitossa.
Höpöhöpöä. Lapset menevät näillä vaan eri tavalla piloille. Miksi syvästi eheytynyt koittaisi saada äitiään irti tuosta ketjusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta eivät ne lapset koe samaa tilannetta sitten omien lastensa kanssa. Se johtuu siitä, että keskustelua haluavat lapset ovat katkaisseet sukupolvien ketjun ja yrittävät siinä samalla saada myös oman äitinsä irti siitä.
Näiden tytärten keskustelut omien lastensa kanssa menevät ihan eri tavalla. Ja niitä keskusteluja myös käydään eikä yritetä vaientaa lasta heti alkuun.
Ko. taidoista olisi apua myös avioliitossa.
Höpöhöpöä. Lapset menevät näillä vaan eri tavalla piloille. Miksi syvästi eheytynyt koittaisi saada äitiään irti tuosta ketjusta?
Sinä et ole rakkaudesta koskaan kuullu? Se tulee vanhempaa kohtaan aika automaagisesti oli se ansaittua tai ei, siks hirviövanhempia on niin vaikea päästä karkuun, heitä haluaa ymmärtää ja heihin haluaa uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta eivät ne lapset koe samaa tilannetta sitten omien lastensa kanssa. Se johtuu siitä, että keskustelua haluavat lapset ovat katkaisseet sukupolvien ketjun ja yrittävät siinä samalla saada myös oman äitinsä irti siitä.
Näiden tytärten keskustelut omien lastensa kanssa menevät ihan eri tavalla. Ja niitä keskusteluja myös käydään eikä yritetä vaientaa lasta heti alkuun.
Ko. taidoista olisi apua myös avioliitossa.
Höpöhöpöä. Lapset menevät näillä vaan eri tavalla piloille. Miksi syvästi eheytynyt koittaisi saada äitiään irti tuosta ketjusta?
Narsistien lemppari lause jonka taakse mennä piiloon, mutku muutkin on ihan yhtä surkeita kun minä, ei ole, me pystytään parempaan, vahingossa, kodka sinä olet karmea tahalteen. <3
Oma äitini oli tuollainen. En kyllä antanut asian koskaan häiritä pätkääkään vaan tein juuri mitä itse halusin ja miten halusin. Olen menestynyt erinomaisesti elämässä, vaikka en edelleenkään osaa laittaa ruokaa enkä ole ajatellut edes opetella.