Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Meillä oli. Se oli järkyttävää. Ero tuli ja nyt olen niin paljon onnellisempi.
N44
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle herää tästä seuraavia kysymyksiä. En tiedä, mikä niistä on oikea, eikä näihin tarvitse vastata.
miksi sinun vaikea uskoa pyyteettömään auttamiseen?
Pelkäätkö, että joudut kiitollisuudenvelkaan?
Uskotko, että ihminen tekee jotain puhtaasta ystävällisyydestä?
Miksi sinulle on tärkeää olla itsenäinen - jos luovut siitä, niin mitä pelkäät, että tapahtuu?Minulle kun tuli mieleen, että tässä on kyse jostain aivan muusta kuin rahan jaosta parisuhteessa.
Ei ole muusta kyse kuin mun omista periaatteista.
Olen aikuinen ja elätän itseni. Jos mulla ei ole johonkin varaa, en hanki sitä. That’s it.
En halua tietenkään olla kiitollisuudenvelassa, koska se nakertaa voimasuhteita parisuhteessa. Pitää olla tasapuolisuus. Lika barn leker bäst.
Jos toinen aina vaan on maksumiehenä, niin kyllä se ajan kanssa murentaa sen toisen arvostusta. Tästä syystä moni mies ei arvosta vaimoaan.
Mun mielestä naisilla on paljon petrattavaa tässä. Emme voi vaatia tasa-arvoa, jos olemme lapsen asemassa. Aikuisuus on sitä, että tienaat omat rahasi, maksat omat laskusi ja hoidat omat asiasi.Te ette asu yhdessä eikä teillä ole lapsia.
Veikkaan, että jos lapsia tulisi tämä kuvio ei enää toimisi.
Miten lasten saaminen estää naista elättämästä itseään?
Olemme ostaneet nykyisen asunnon seurusteluaikoina. Kummatkin oltiin työelämän alussa. Suoraveloituksena menee lainanlyhennys, maksan puolet, puoliso puolet. Minä maksan parittomien kk yhtiövastikkeen, mies parillisten.
Lisäksi maksamme kumpikin 500 euroa kk käyttötilille, josta maksetaan kaikki muut kulut, sähkö, vakuutukset, lasten kulut, ruuat jne.
Minulle jää rahaa tilille näiden jälkeen alle 100 e, miehelle jää yli 1000 e. Minä pärjään sillä satasella, kuten mieskin.
Tonni ei enää riitä pakollisiin, tiedän mieheni laittaa enemmän ja hän maksaa mm kaikki matkat. Joskus on kysynyt onko meillä varaa, olen kertonut minulla ei ole, ei ole tähän palannut vuosiin.
Nyt laina lähenee loppuaan ja lasten kulut kasvaa. Ei olla puhuttu mitä tehdään. Lainaa on vielä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset saavat suoria tai epäsuoria tulonsiirtoja:
1. Perheen sisäisenä.
2. Yhteiskunnan tulonsiirtoina, koska naisten tulot ovat miehiä pienemmät. Tulonsiirrot jatkuvat miehiä suurempana eläkkeelläkin.
3. Eläkejärjestelmän kautta
-pidempi-ikäisinä naiset ehtivät olla monta vuotta pidempään eläkkeellä kuin miehet (miehet maksavat yli oman osansa, naiset saavat yli oman osansa)
- 90% leskeneläkkeen saajista on naisia
4. Suorittamattomasta varusmiespalveluksesta /siviilipalveluksesta sukupuolensa perusteella
5. Suurempina julkisen terveydenhuollon käyttäjinä
Toinen puoli:
Lisääntymisikäiset naiset kärsivät siitä, että he voivat tulla raskaaksi, mikä vaikuttaa työnantajan haluun palkata naisia. Tämä lähinnä yksityisellä sektorilla.
Naiset tekevät parisuhteessa enemmän kotitöitä ja hoitavat enemmän lapsia (mikä osaltaan alentaa tuloja).
Kokonaisuutena voi sanoa, että miehet elättävät naisia. Erityisesti lapsetomat ikisinkkumiehet elättävät lapsettomia ikisinkkunaisia. Miten suuri tulonsiirto miehiltä naisille on?
Veikkaan, että miehet nauttivat noin 85% työnsä hedelmistä ja naiset 115%.
Minulla ei miehenä ole erityistä valittamista. Mutta voisi tuon asevelvollisuuden/siviilipalveluksen korvata miehille (ja naisille) edes rahallisesti. Ihmettelen kuitenkin miten paljon kaikenmaailman höpötystä on naisten "huonosta asemasta", naisen euro on 80 senttiä ym. potaskaaa.
Vuonna 2017 perheisiin kuulumattomien työikäisten miesten (= lapsettomien sinkkujen) työllisyysprosentti oli huikeat 55%, että semmoisia koko kansan elättäjiä.
Meidän kaupungissa päiväkodit on taas onneksi auki 6:30 - 17:00, koronan alkaessa aukioloa lyhennettiin molemmista päistä. Vuoropäiväkodit on tietty erikseen, ja ne on olleet auki normaalisti. Meilläkin on mummit, kummit ja kaverit, mutta tässä on eletty korona-aikaa vuoden verran, joten ei tulisi pieneen mieleenkään pyytää heiltä tässä tilanteessa apuaja, osa kuuluu riskiryhmiin.
Meillä on ollut yhteiset rahat siitä asti kun 20-vuotiaina alettiin seurustelemaan. Molemmat oli alkuun köyhiä kuin kirkonrotat, kituutettiin opintotuella ja satunnaisilla työkeikkojen palkoilla. Se maksoi kumman tilillä oli rahaa.
Sen jälkeen on eletty yhdessä 20 vuotta. Molemmat on opiskelleet yliopistot valmiiksi, hankittu kaksi lasta, oltu hoitovapailla, opiskeltu toisia tutkintoja, edetty uralla ja ostettu asuntoja. Kaikki rahat on aina olleet yhteisiä, vaikka rahaa on välillä tullut sisään tosi epätasaisesti. Myös kaikki kulut ovat yhteisiä. Yhteisestä kassasta maksetaan minun tyttöjen reissut, miehen poikien reissut, bensat, matkat, lasten tarvikkeet, miehen omat hankinnat ja minun omat hankinnat. Asuntolaina on puoliksi molempien nimissä, samoin auto ja vene.
Isoimmat hankinnat hyväksytetään toisillamme (mies halusi uuden telkkarin, minä uudet lasketteluvarusteet) mutta lähinnä siksi että samalle kuulle ei satu useampaa kallista hankintaa vaan että ne jakaantuvat tasaisemmin. Luotan mieheeni taloudellisesti täysin.
Meillä on mieheni kanssa elintasossa eroa noin 20 senttiä seisaalaan.!
Minä olen tavis ja puoliso on tohtori ja hyvin menee.
Meillä on ollut aina yhteiset rahat ja yhteinen elintaso.. Olemme eläkeläisiä, molemmat pienituloisia ja miehen eläke menee vuokraan kokonaan. Minun pienemmällä eläkkeellä ostetaan ja maksetaan kaikki ostot ja kulut. Tulot ei riitä kuluihin, mutta säästöön on kerätty rahaa ja saadaan maksettua ylimääräiset kulut ja lääkkeet. Meillä on kaikki ollut aina yhteistä, sillä tavalla saa rahat riittämään.
Helppoa sanoa että rahat on yhteiset ja elintaso sama, jos on nuoresta asti oltu yhdessä kun kummallakaan ei ollut mitään. Jos on yhdessä rakennettu se mitä on.
Aivan eri tilanne jos toinen on perinyt ison kasan rahaa tai säästänyt ja sijoittanut pitkän aikaa. Aika vaikea siinä sanoa että jaetaanpa kaikki. Minä en ainakaan ole valmis tällaista jakamaan, se olisi aika helppoa tulla hyväksikäytetyksi.
Mulle ei ole juurikaan merkitystä sillä mitä toinen ansaitsee, mutta en ole valmis maksamaan toisen kuluja, kun on kuitenkin omat lapsetkin elätettävänä.
On sama, koska elämme perheenä. Minä tienaan enemmän ja maksan enemmän. Teen myös kotityöt ja hoidan lapset jotta mies saa toimia yrittäjänä.
Musta on ihan käsittämätön ajatuskin että perheessä olisi eri elintasoja.
Me ollaan oltu yhdessä jo yli 20 vuotta ja tähän mahtuu kaikenlaisia vaihteita, sellaisia että tulot ovat olleet kutakuinkin samat ja sellaisia että toisella ei ole ollut tuloja ollenkaan ja ihan kaikenlaisia komboja siltä väliltä.
Meillä on omat rahat mutta yhteinen talous ja kausina jolloin toisella ei ole ollut tuloja, parempituloinen on ottanut täyden vastuun taloudesta, muuten ollaan jaettu menot suunnilleen tulojen mukaan.
Esim tällä hetkellä mies on yrittäjä jonka yritys on kärsinyt pahasti koronasta eikä hän ole voinut maksaa itselleen palkkaa reiluun vuoteen. Minä maksan mukisematta kaikki laskut ja mies toimi samoin kun olin kotona lasten ollessa pieniä useamman vuoden. Mielestäni reilua, me olla sitouduttu tähän perheeseen ja toisiimme ja eletään elämää sillä tarkoituksella että yhdessä pysytään loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Just näin ja jos se ei onnistu mies saa kenkää talosta, tiedetään.
On.
Minä saan käyttää 30e verenpaine mittaria kun mies on ostanut itselleen markkinoiden kalleimman ja moderneimman mittarin, jota saa vain hän käyttää.
Hänellä on kolme velatonta hyvää autoa (hinnat noin 50 000-100 000e) ja itselläni edullinen perusauto josta maksan 300e/kk.
Ostelee kaikkia kalliita juttuja kuten harrastusta varten 6500e aseen ja muita varusteita 3000e.
Näyttää aina miten osakkeet nousee ja paljonko on voitolla.
Minä ja lapset kituutetaan minun palkalla.
Lapset käy sääliksi, luulevat varmaan että ollaan köyhiä, eivät edes ymmärrä että isänsä on todella varakas, mutta ei vain osta muille kuin itselleen.
Tämä on tosi raskasta.
On sama. Eli käytännössä vaimo vetää koko perheen elintasoa reippaasti alaspäin.
Kyllä on eri elintaso, mutta makuuasennossa se ei niin haittaa. Seisaaltaan toinen tarvitsee jakkaran.
Vierailija kirjoitti:
On.
Minä saan käyttää 30e verenpaine mittaria kun mies on ostanut itselleen markkinoiden kalleimman ja moderneimman mittarin, jota saa vain hän käyttää.
Hänellä on kolme velatonta hyvää autoa (hinnat noin 50 000-100 000e) ja itselläni edullinen perusauto josta maksan 300e/kk.
Ostelee kaikkia kalliita juttuja kuten harrastusta varten 6500e aseen ja muita varusteita 3000e.
Näyttää aina miten osakkeet nousee ja paljonko on voitolla.
Minä ja lapset kituutetaan minun palkalla.
Lapset käy sääliksi, luulevat varmaan että ollaan köyhiä, eivät edes ymmärrä että isänsä on todella varakas, mutta ei vain osta muille kuin itselleen.Tämä on tosi raskasta.
Jos lapset on yhteisiä niin miksei isä osallistu heidän elatukseen ja miksi hyväksyt tilanteen?
Jos mies on rikkaampi, niin kuin yleensä, rahat ovat yhteiset. Jos nainen on rikkaampi, niin naisella on parempi elintaso.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa sanoa että rahat on yhteiset ja elintaso sama, jos on nuoresta asti oltu yhdessä kun kummallakaan ei ollut mitään. Jos on yhdessä rakennettu se mitä on.
Aivan eri tilanne jos toinen on perinyt ison kasan rahaa tai säästänyt ja sijoittanut pitkän aikaa. Aika vaikea siinä sanoa että jaetaanpa kaikki. Minä en ainakaan ole valmis tällaista jakamaan, se olisi aika helppoa tulla hyväksikäytetyksi.
Samat ajatukset. Edellisen puolison kanssa muutettiin yhteen suoraan lapsuudenkodeista tyhjätaskuina opiskelijoina. Omaisuutta ei ollut kummallakaan. Rahat olivat yhteisellä tilillä, jolta maksettiin kaikki. Tämä järjestelmä toimi, koska tulomme olivat suhteellisen samat ja omaisuus hankittiin puoliksi kummankin nimiin. Meillä oli myös samankaltaiset kulutustottumukset, joten rahasta ei ollut tarpeen riidellä.
Nyt en enää samanlaiseen järjestelyyn lähtisi. En välttämättä edes halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Jos kuitenkin päätyisin yhteiseen kotiin ja arkeen jonkun kanssa, olisi hyvä sovittaa yhteiset jutut sen mukaan, että kummallakin on mahdollisuus ja halu käyttää niihin suunnilleen saman verran rahaa. Siipeilijöitä en elämääni halua enkä myöskään ala toisen elättäjäksi. Jos rahasta ei pysty kunnolla keskustelemaan ja etsimään toimivaa ja oikeudenmukaista tapaa hoitaa elämä ja raha-asiat, suhde ei mielestäni olisi vakaalla pohjalla muutenkaan.
Te ette asu yhdessä eikä teillä ole lapsia.
Veikkaan, että jos lapsia tulisi tämä kuvio ei enää toimisi.