Kokemuksia kriisipuhelimesta?
Kommentit (21)
Pari vuotta sitten soitin jonnekin tuontapaiseen. Ei minua otettu yhtään tosissaan. Että kannattaa ainakin henkisesti varautua siihen, että se auttaja ei olekaan auttaja. Toki varmaan suurin osa on ihan hyödyllisiä.
Pelottaa vähän että ei oteta tosissaan. Toki myös pelottaa että otettaisiin liian tosissaan...
Ihan positiivinen kokemus. Lapseni sairastui vakavasti ja auttoivat pahimman järkytyksen yli. Ihan vain sillä että kuuntelivat ja huolehtivat minun voinnista.
Vaihtelee. Joskus hyvä. Kerran yöllä kolmen aikaan -konkurssi tulossa ja mies lähti - sanottiin; katso olisiko netissä jotain kivaa. Oikeesti!
Ihan hyviä tyyppejä. Itse mies ja itsetuhoisuuttani soitin.
Suuri kiitos vapaaehtoisille - se kuitenkin pyörii 24/7 ja paljolti vapaaehtoistoimin.
Monelle hyvä vaihroehto akuuttiin hätään. Ja tuntuu, että nykyään naisille syötetään paskaa vanhemmista ja miehistä? Olen siis itse käynyt vuoden. Omituisia läppiä yrittää syöttää minulle. Hyvä lapsuus ja perhe ja miehet on ok.
Olen kerran soittanut. Huomasin parissa minuutissa että olen lukenut paljon enemmän psykologiaa kuin se ihminen siellä langan toisessa päässä. Ei se mamma mistään mitään tiennyt. Varmasti tarkoitti kuitenkin ihan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
On. Ei otettu tosissaan vaikka minä ja vauva hengenvaarassa. Ei edes ohjeistettu soittamaan poliisille. Sanottiin myös että turvakodit täynnä niihin ette pääse millään, keksi joku toinen paikka, soita vaikka naapurin ovikelloa. On se niin hieno tämä suomen maa että pitää ihan ulkomailla asti kaunistella ja valehdella asioita tästä maasta.
Tuossa tilanteessa tosiaan soitto 112 eikä kriisipuhelimeen. Siellä suuri osa ihan vapaaehtoisia joilla ei ole sosiaalialan koulutusta niin ei oo sit tajunnut ohjeistaa oikein :(
Varaudu siihen että on kuin puhuisit kenen tahansa randomin ihmisen kanssa. Aikoinaan kun oli tosi ahdistava tilanne elämässä sairauden takia soitin kaksi kertaa. Ensimmäinen mummeli oli joku sadisti joka oli huomattavan töykeä ja tympeä, toisella kertaa minulta udeltiin kovasti useampaan kertaan että enkö olekin soittanut aiemminkin ja oli vaan todella outo tyyppi.
Soitin kerran, en saanut apua pahemmin. Tuli tunne että olen puheluun vastaajaa paljon paremmin perillä asioista. Olen itse sh, joten ehkä sekin vaikutti asiaan. Sainpahan anonyymisti kuitenkin purkaa asioitani.
Olen soittanut kerran ja vastas vanhempi mies,kerroin asiani niin tämä mies ei puhunut mitään.Yritin pitää keskustelua yllä mutta oli kyllä semmonen tuppisuu että ei onnistunu.Sanoin sille,että ei sinustakaan ollu apua ja lätkäsin luurin korvaan. Annoin kyllä kriisikeskukselle palautetta kyseisestä tuppisuusta vai liekö ollu mykkä.
Olen soittanut pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla minua kyllä kuunneltiin mutta kun yritin lääjentaa keskustelua ongelmani ihan oleelliseen osaan, vastaaja, joka oli mies, siellä toisessa päässä ihan kivahti, että älä sotke asiaa.
Olen saanut myöhemmin tietää että kriisipuhelimen työntekijät katsovat, että puoli tuntia on riittävä aika ongelman käsittelyyn!?!
Soitin pari viikkoa tuon edellisen puhelun jälkeen ja silloin vuorossa ollut vapaaehtoiseksi ilmoittautunut nainen jatkoi puhelua ainakin tuntiin. En kertonut edellisestä puhelustani, mutta hän tajusi ongelmani laajuuden. Hän osasi myös etsiä siihen ihan uuden näkökulman, mikä sai minut huomattavasti rauhallisemmaksi.
Joten välttämättä sieltä ei apua tule. On kuitenkin joku joka kuuntelee. Se kai heidän ensisijainen tarkoituksensa on.
Oikeastaan pelkästään huonoja kokemuksia. Olen soittanut sinne ehkä noin 10 kertaa, mutta en aio soittaa enää.
Soitin kerran enkä soita enää. En tiedä mitä koulutusta saavat, kun eivät osaa sanoa mitään, eikä edes ymmärtää tilannetta saatika ihmisen kriisimieltä.
"eiköhän tämä nyt ollut tässä kun olet viranomaisiin ollut yhteydessä. Keksi jotakin kivaa tekemistä. Hei hei"
Joo mutta kun viranomaiset eivät osanmeet auttaa enkä tiennyt mistä saada enää apua, kun häket ja päivystykset käytyä jo läpi ja im yrityksen jälkeen lähettivät kotiin.
On. Ei otettu tosissaan vaikka minä ja vauva hengenvaarassa. Ei edes ohjeistettu soittamaan poliisille. Sanottiin myös että turvakodit täynnä niihin ette pääse millään, keksi joku toinen paikka, soita vaikka naapurin ovikelloa. On se niin hieno tämä suomen maa että pitää ihan ulkomailla asti kaunistella ja valehdella asioita tästä maasta.