Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa sanoa että rahat on yhteiset ja elintaso sama, jos on nuoresta asti oltu yhdessä kun kummallakaan ei ollut mitään. Jos on yhdessä rakennettu se mitä on. 

Aivan eri tilanne jos toinen on perinyt ison kasan rahaa tai säästänyt ja sijoittanut pitkän aikaa. Aika vaikea siinä sanoa että jaetaanpa kaikki. Minä en ainakaan ole valmis tällaista jakamaan, se olisi aika helppoa tulla hyväksikäytetyksi.

Samat ajatukset. Edellisen puolison kanssa muutettiin yhteen suoraan lapsuudenkodeista tyhjätaskuina opiskelijoina. Omaisuutta ei ollut kummallakaan. Rahat olivat yhteisellä tilillä, jolta maksettiin kaikki. Tämä järjestelmä toimi, koska tulomme olivat suhteellisen samat ja omaisuus hankittiin puoliksi kummankin nimiin. Meillä oli myös samankaltaiset kulutustottumukset, joten rahasta ei ollut tarpeen riidellä.

Nyt en enää samanlaiseen järjestelyyn lähtisi. En välttämättä edes halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Jos kuitenkin päätyisin yhteiseen kotiin ja arkeen jonkun kanssa, olisi hyvä sovittaa yhteiset jutut sen mukaan, että kummallakin on mahdollisuus ja halu käyttää niihin suunnilleen saman verran rahaa. Siipeilijöitä en elämääni halua enkä myöskään ala toisen elättäjäksi. Jos rahasta ei pysty kunnolla keskustelemaan ja etsimään toimivaa ja oikeudenmukaista tapaa hoitaa elämä ja raha-asiat, suhde ei mielestäni olisi vakaalla pohjalla muutenkaan.

Ala toisen elätettäväksi piti kirjoittaa.

Meillä on todella räväkkä tuloero, ansaitsen yli 40 kertaa sen mitä puoliso.

Rahat ovat toki yhteiset joten siinä mielessä ei ole eroa elintasossa.

Mies käyttää rahansa omiin harrastuksiin, hänellä hyvä palkka. Minulla pienet tulot, mutta niistä joudun ostamaan kaiken lapsille ja itselleni sen mitä tarvitsen. Asumis- ja ruokakulut suunnilleen puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on rikkaampi, niin kuin yleensä, rahat ovat yhteiset. Jos nainen on rikkaampi, niin naisella on parempi elintaso.

Miksi teillä on niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Vaan mihin? Eikö saa letun pumppausta, vai kuuluuko sekin au pairin tehtäviin?

Naisia ei pitäisi esineellistää, mutta kyllä sellaisen rahalla saa silti ostettua.

Elän toisessa parisuhteessani, jossa kummallakin aikuiset lapset. Olemme naimisissa ja meillä on avioehto.

Arjen kulut maksamme puoliksi. Varakkaampana pyrin pysymään sellaisessa elintasossa, joka sopii myös puolisolleni. Asumme viihtyisässä aso-asunnossa, jonka maksamme puoliksi. Omistan kesämökin, jossa molemmat viihdymme. Aikuiset lapsemme ovat myös kesäisin siellä käymässä, mutta en halua mökistäni sellaista, jota aikuiset lapset kavereineen voivat halutessaan ilmoitusluontoisesti tai edes pyytämällä lainailla - siitä ei seuraa kuin riitaa. Mies ostaa lahjat omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja minä omilleni. Tästä voisi päätellä että minun lapset saavat enemmän, kun kerran olen varakkaampi, mutta ei, itse asiassa minulla ja lapsillani on vähän toisenlainen lahjomissopimus, eli emme ostele sitä sun tätä, vaan annamme ns. hassuja ja halpoja lahjoja, lähinnä lämpimiä ajatuksia ja vitsejä keskenämme. 

Kyllä mä ehkä arjessa vastaan meidän sisustuksen, ruokailujen yms. kuluista enemmän. Puolisoni on kumminkin halunnut maksaa oman osuutensa, hänellä on oma auto ja mökillä hänellä on oma vene (itse en veneile). Itse hemmottelen itseäni esim. kosmeettisilla hoidoilla, hieronnoilla, kulttuuripalveluilla ja joogaretriiteillä. Jos reissaamme jossain, kumpikin maksaa osuutensa.

Olisi, mutta akka käyttää mun luottokorttia elintasonsa nostamiseen.

Ensin ajattelin että eihän tuo olisi perheessä mitenkään edes mahdollista, mutta tajusin että onhan meillä.

Vaimo ostaa koko ajan kaikkea turhaa pientä kivaa ja muutenkin kaikki mitä ostaa on merkkitavaraa. Minä tienaan kaksi kertaa enemmän ja siihen keräämäni pääomatulot päälle. Syön Pirkka-suklaata ja suunnittelen Lidlin vaelluskenkien ostamista.

On. Puolisolla elintaso on alle metrin.

Miehellä on menestyvä bisnes, velaton talo ja paljon muutakin omaisuutta. Emme asu Suomessa ja minä teen ihan tavallista työtä.

Miehen eurosta menee 80 c naiselle. Miehelle jää 20 c. Siitä on monta tutkimusta.

Loismammat elävät kernaasti miestensä rahoilla.

Tavallaan on, koska minä säästän ja sijoitan ja puoliso ostelee kaikenlaista. Ostaa toki minullekkin ja tarjoaa paljon, tienaa 2 kertaa enemmän. Joku päivä näillä sijoituksilla maksan yhteisen asuntolainamme pois :)

Totta kai ne rahat ovat yhteiset, kun mies tienaa enemmän. Mukava elellä siivellä.

Silloin kun olin työtön ja satunnaisten taskurahatulojen takia - puolison tulot vaikuttivat työmarkkinatukeen siihen aikaan ja taskurahatuloista ei kertynyt työssäoloehtoa - niin vapaaehtoisesti tingin omastani, eli en ostanut itselleni mitään mikä ei ollut välttämätöntä ja luovuin maksullisista harrastuksista. Miehen annoin harrastaa kallista harrastustaan, en nähnyt mitään syytä kieltää sitä, vaikka rahat olivatkin tiukalla. Aina kun otin asian puheeksi, että minäkin haluaisin tienata jotain, mies suuttui ja sanoi, että rahat on yhteisiä. Lähinnä tähän puheeseeni liittyi toive muuttaa paikkakunnalle, missä olisi minullekin töitä. Nyttemmin on muutettu yhdessä ja mies tienaa n. 600 euroa nettona kuukaudessa enemmän, mutta sen verran varmaan miehen harrastuksetkin maksaa enemmän. Meillä on omat tilit ja yhteinen taloustili. Yhteiselle tilille laitetaan se mitä laitetaan, kumpikin oman kykynsä mukaan, siitä maksetaan ruoka ja asuminen, omista maksetaan omat vaatteet ja harrastukset. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jos samassa taloutta asutaan, pitäisi rahojen olla enemmiltä määrin yhteisiä, samoin kuin elintason.

mies53v

Oikeass olet. Hävettää oikein joskus muiden puolesta, kun ihmiset on olevinaan samaa perhettä, mutta toinen elää ja kituttaa , toinen elää leveesti. Noloa. 

Meillä laitettiin kaikki tilit TAI- tileiksi, ja kaikki tilit molempien verkkopankkiin. Tämä oli pankista saamani paras ohje ikinä. Jos toinen kuolee aikaisemmin, niin tilit eivät lukitu ja leski voi jatkaa elämää surusta huolimatta. Silti kumpikin käytti omaa alkuperäistä tiliään. Rahasta ei ole koskaan ollut erimielisyyttä, kaikki on yhteistä.

Tienaan nettona n. 5000-6000e/kk. Mies n. 4000-5000e. Molemmilla omat tilit ja rahat ja säästöt. Toki yhteiset esim. Asumiskulut puoliksi. Tietyt laskuta puoliksi. Lasten menot puoliksi. Tasa arvoa ja molemmat maksaa yhtäpalljon tuloista riippumatta. Muuten omat rahat ja säästöt. Minusta on törkeää jos kaikki rahat yhteisiä. Koska itse teen työtä palkkani eteen, niin se ei kuulu perheelle vaan minulle. Jokainen pystyy halutessaan tienaamaan ja säästämään oman omaisuutensa. Näin myös lapsille opetamme.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan on, koska minä säästän ja sijoitan ja puoliso ostelee kaikenlaista. Ostaa toki minullekkin ja tarjoaa paljon, tienaa 2 kertaa enemmän. Joku päivä näillä sijoituksilla maksan yhteisen asuntolainamme pois :)

Meillä aikalailla sama tilanne. Mun tulot on 30% perheen tuloista mutta säästän tai sijoitan "taskurahani" ja mies kuluttaa omansa. Näin mulla on aina rahaa esim reissuihin tai maksan meidän syömiset ravintolassa tms. Muuten yhteiset tulot ja menot