Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
20 vuotta yhdessä, joista n. 10 vuotta naimisissa. Kaksi esi- ja alakouluikäistä lasta.
Minä (mies) olen tuplamaisteri, vaimo maisteri + tradenomi.
Olen ollut toistuvasti ja välillä pitkiäkin pätkiä työttömänä viimeisten 15 vuoden aikana, kun taas vaimollani on aina ollut töitä. Vaimo tienaa n. 5500 e/kk, minä saan tällä hetkellä ansiosidonnaista.
Tilanne rassaa meitä molempia yhtä lailla, ja vaimolla tulee ymmärrettävästi epäoikeudenmukaisuuden ja jopa hyväksikäytetyksi joutumisen tuntemuksia. Ero on ollut lähellä useammin kuin pari kertaa, tosin ei ensisijaisesti taloudellisista syistä.
Asetelma on kohtuullisen siedettävä niin kauan, kunhan en tipu työmarkkinatuelle. Sekin on koettu. Täytyy sanoa, että vaimoni on ollut todella pitkäpinnainen minun suhteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle herää tästä seuraavia kysymyksiä. En tiedä, mikä niistä on oikea, eikä näihin tarvitse vastata.
miksi sinun vaikea uskoa pyyteettömään auttamiseen?
Pelkäätkö, että joudut kiitollisuudenvelkaan?
Uskotko, että ihminen tekee jotain puhtaasta ystävällisyydestä?
Miksi sinulle on tärkeää olla itsenäinen - jos luovut siitä, niin mitä pelkäät, että tapahtuu?Minulle kun tuli mieleen, että tässä on kyse jostain aivan muusta kuin rahan jaosta parisuhteessa.
Ei ole muusta kyse kuin mun omista periaatteista.
Olen aikuinen ja elätän itseni. Jos mulla ei ole johonkin varaa, en hanki sitä. That’s it.
En halua tietenkään olla kiitollisuudenvelassa, koska se nakertaa voimasuhteita parisuhteessa. Pitää olla tasapuolisuus. Lika barn leker bäst.
Jos toinen aina vaan on maksumiehenä, niin kyllä se ajan kanssa murentaa sen toisen arvostusta. Tästä syystä moni mies ei arvosta vaimoaan.
Mun mielestä naisilla on paljon petrattavaa tässä. Emme voi vaatia tasa-arvoa, jos olemme lapsen asemassa. Aikuisuus on sitä, että tienaat omat rahasi, maksat omat laskusi ja hoidat omat asiasi.
🇺🇦🇮🇱
Varmaan koskee enemmän näitä uusperheitä ja toisen kierroksen avo/avioliittoja. En elätä uuden kumppanini lapsia enkä hänen harrastuksiaan. Sen sijaan hän maksaa minulle "vuokraa" n 400 e kuussa jolla pidän taloani pystyssä.
Kaffepulla kirjoitti:
Mulla ja miehellä on eri tulotaso, mies tienaa noin tuplat mitä minä, tai triplat.
Me pidetään rahat erillään, eli kumpikin maksaa omat laskunsa ja matkansa ym.
Kummallakin on oma koti, tosin vietämme miehen luona aikaa enemmän. Miehen luona minä ostan valtaosan ruuista ja olen myös ostanut huonekaluja ym. sinne, en siis koe olevani mikään vapaamatkustaja. Kumpikin maksaa oman asuntonsa kulut riippumatta siitä, kumman luona vietetään aikaa.
Nyt esim. tuli tilanne, kun mies haluaa viikoksi Lappiin ja maksaisi minunkin matkani, mutta en halua lähteä, koska minulla ei ole rahaa.
En halua ottaa mieheltä vastaan mitään matkoja tms. Jos itsellä ei ole varaa, en lähde.
Ihan kuin pelkäisit, että mies ottaa riidan yhteydessä esiin, miten on sinulle maksanut sitä ja tätä kuten lomareissun. Kumpi mahtaa miestä ilahduttaa enemmän, reissu sinun seurassa vai peruunut loma ja säästynyt raha? Periaatteistaan voi joskus joustaa, jos se tuottaa toiselle iloa.
Meillä vaimo tienaa 3000€ kuusa ja mies liitonrahaa 1228€, vuokraa maksamme tasan 500/kk/per henkilö ja mies viellä maksaa elatusta kahdelle lapselle n.200€ kuussa. Laskut jaemme tasan tekee noin 600€/kk. Laskekaapa siitä mitä jää molemmille erikseen käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tutkimuksen mukaan vuodesta 1975 lähtien miehen työtilanteen ja pariskunnan avioeroriskin välinen yhteys on kasvanut dramaattisesti. Ennen vuotta 1975 avioituneilla pareilla miehen työttömyys ei juurikaan vaikuttanut avioeron todennäköisyyteen."
"Killewaldin mukaan vaimot ovat vapaampia päättämään, millaisessa avioliitossa he ovat, mutta aviomiesten odotetaan yhä olevan perheen elättäjiä."
Lainaukset tästä:
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001917264.html
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin pelkäisit, että mies ottaa riidan yhteydessä esiin, miten on sinulle maksanut sitä ja tätä kuten lomareissun. Kumpi mahtaa miestä ilahduttaa enemmän, reissu sinun seurassa vai peruunut loma ja säästynyt raha? Periaatteistaan voi joskus joustaa, jos se tuottaa toiselle iloa.
Me ei riidellä, ei ole aihetta. Kumpikin maksaa omat juttunsa, niin ei ole koskaan riidelty rahasta. Eikä muustakaan.
Tuota ilahduttamista en ollut osannut ajatella. Ajattelen yleensäkin asiat omalta kannaltani ja luotan siihen, että muut ajattelevat omalta kannaltaan.
Miehen ilo ei ole mun vastuulla.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elimeni roikkuu ulokkeena ja puolisollani on enemmän vartalon sisällä.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle herää tästä seuraavia kysymyksiä. En tiedä, mikä niistä on oikea, eikä näihin tarvitse vastata.
miksi sinun vaikea uskoa pyyteettömään auttamiseen?
Pelkäätkö, että joudut kiitollisuudenvelkaan?
Uskotko, että ihminen tekee jotain puhtaasta ystävällisyydestä?
Miksi sinulle on tärkeää olla itsenäinen - jos luovut siitä, niin mitä pelkäät, että tapahtuu?Minulle kun tuli mieleen, että tässä on kyse jostain aivan muusta kuin rahan jaosta parisuhteessa.
Ei ole muusta kyse kuin mun omista periaatteista.
Olen aikuinen ja elätän itseni. Jos mulla ei ole johonkin varaa, en hanki sitä. That’s it.
En halua tietenkään olla kiitollisuudenvelassa, koska se nakertaa voimasuhteita parisuhteessa. Pitää olla tasapuolisuus. Lika barn leker bäst.
Jos toinen aina vaan on maksumiehenä, niin kyllä se ajan kanssa murentaa sen toisen arvostusta. Tästä syystä moni mies ei arvosta vaimoaan.
Mun mielestä naisilla on paljon petrattavaa tässä. Emme voi vaatia tasa-arvoa, jos olemme lapsen asemassa. Aikuisuus on sitä, että tienaat omat rahasi, maksat omat laskusi ja hoidat omat asiasi.
Tuosta viimeisestä lauseesta olen samaa mieltä mutta silti ajattelen perhettä yksikkönä joka tekee työtä yhteisen hyvän eteen.
Meillä on yhteinen talous mutta kummallakin on myös omat rahat yhteisten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset saavat suoria tai epäsuoria tulonsiirtoja:
1. Perheen sisäisenä.
2. Yhteiskunnan tulonsiirtoina, koska naisten tulot ovat miehiä pienemmät. Tulonsiirrot jatkuvat miehiä suurempana eläkkeelläkin.
3. Eläkejärjestelmän kautta
-pidempi-ikäisinä naiset ehtivät olla monta vuotta pidempään eläkkeellä kuin miehet (miehet maksavat yli oman osansa, naiset saavat yli oman osansa)
- 90% leskeneläkkeen saajista on naisia
4. Suorittamattomasta varusmiespalveluksesta /siviilipalveluksesta sukupuolensa perusteella
5. Suurempina julkisen terveydenhuollon käyttäjinä
Toinen puoli:
Lisääntymisikäiset naiset kärsivät siitä, että he voivat tulla raskaaksi, mikä vaikuttaa työnantajan haluun palkata naisia. Tämä lähinnä yksityisellä sektorilla.
Naiset tekevät parisuhteessa enemmän kotitöitä ja hoitavat enemmän lapsia (mikä osaltaan alentaa tuloja).
Kokonaisuutena voi sanoa, että miehet elättävät naisia. Erityisesti lapsetomat ikisinkkumiehet elättävät lapsettomia ikisinkkunaisia. Miten suuri tulonsiirto miehiltä naisille on?
Veikkaan, että miehet nauttivat noin 85% työnsä hedelmistä ja naiset 115%.
Minulla ei miehenä ole erityistä valittamista. Mutta voisi tuon asevelvollisuuden/siviilipalveluksen korvata miehille (ja naisille) edes rahallisesti. Ihmettelen kuitenkin miten paljon kaikenmaailman höpötystä on naisten "huonosta asemasta", naisen euro on 80 senttiä ym. potaskaaa.
Mitä katkeraa tuossa sinusta on jos joku sanoo asian joka nyt vaan pitää paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin pelkäisit, että mies ottaa riidan yhteydessä esiin, miten on sinulle maksanut sitä ja tätä kuten lomareissun. Kumpi mahtaa miestä ilahduttaa enemmän, reissu sinun seurassa vai peruunut loma ja säästynyt raha? Periaatteistaan voi joskus joustaa, jos se tuottaa toiselle iloa.
Me ei riidellä, ei ole aihetta. Kumpikin maksaa omat juttunsa, niin ei ole koskaan riidelty rahasta. Eikä muustakaan.
Tuota ilahduttamista en ollut osannut ajatella. Ajattelen yleensäkin asiat omalta kannaltani ja luotan siihen, että muut ajattelevat omalta kannaltaan.
Miehen ilo ei ole mun vastuulla.
Mulla särähti korvaan aika pahasti toi viimeinen lause. En voisi ikinä kuvitella sanovani parisuhteessa noin. En tarkoita, että olisi sun tehtävä tehdä kaikki mahdollinen toisen ilon eteen ja unohtaa oma onni siinä samalla, mutta mun mielestä parisuhteeseen kuuluu se, että tehdään asioita myös vilpittömästi toisen hyväksi ja iloksi. Ja mun mielestä parisuhteeseen kuuluu, että ajatellaan asioita meidän kannalta, ei minun ja sinun. Tietysti on tilanteita, joissa saa ja pitääkin olla itsekäs, mutta on vastaavasti myös tilanteita, joissa, minun mielestäni, hyvässä parisuhteessa pistetään se toinen osapuoli oman itsensä edelle. Itse esimerkiksi voisin sekä ottaa vastaan että maksaa vaikkapa lapin reissun puolisolle, jolla ei ole varaa. Molemmat siinä mielestäni voittaa, kun molemmat saavat matkan hyvässä seurassa.
Mutta parisuhteitahan on monenlaisia ja jos teillä käy ajatukset yksiin siitä, mikä on hyvä parisuhde (niinkuin ilmeisesti käy, kun ette riitelekään), niin sehän on tietysti hyvä ja sovitte ilmeisesti toisillenne. Sehän on tärkeintä.
Miksi naiset tienaavat jopa 80 % miesten palkoista vaikka elävät pidempään ja ovat näin ollen eläkkeelläkin vuosia pidempään kuin miehet keskimäärin? Eläkemaksut ei kuitenkaan ole naisilla yhtään suuremmat. Eikö tuon palkkaeron pitäisi olla enemmän ja lakiin kirjattu kun ero eläkkeen suuruudessa ei tätä kompensoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin pelkäisit, että mies ottaa riidan yhteydessä esiin, miten on sinulle maksanut sitä ja tätä kuten lomareissun. Kumpi mahtaa miestä ilahduttaa enemmän, reissu sinun seurassa vai peruunut loma ja säästynyt raha? Periaatteistaan voi joskus joustaa, jos se tuottaa toiselle iloa.
Me ei riidellä, ei ole aihetta. Kumpikin maksaa omat juttunsa, niin ei ole koskaan riidelty rahasta. Eikä muustakaan.
Tuota ilahduttamista en ollut osannut ajatella. Ajattelen yleensäkin asiat omalta kannaltani ja luotan siihen, että muut ajattelevat omalta kannaltaan.
Miehen ilo ei ole mun vastuulla.
Mahdat olla ankeaa seuraa.
Ei kelpaa puolisolle mun rahat joten köyhäillään sitten molemmat. Kelalta ja äidiltään kyllä ottaa rahaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
"Tutkimuksen mukaan vuodesta 1975 lähtien miehen työtilanteen ja pariskunnan avioeroriskin välinen yhteys on kasvanut dramaattisesti. Ennen vuotta 1975 avioituneilla pareilla miehen työttömyys ei juurikaan vaikuttanut avioeron todennäköisyyteen."
"Killewaldin mukaan vaimot ovat vapaampia päättämään, millaisessa avioliitossa he ovat, mutta aviomiesten odotetaan yhä olevan perheen elättäjiä."
Lainaukset tästä:
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001917264.html
Kyllähän mies maksaa oman osuutensa menoista ansiosidonnaisella päivärahalla. Jos ei kykene, niin elintaso on laitettu liian korkeaksi. Mikäli mies työttömäksi jouduttuaan ottaa kotityöt ja lastenhoidon haltuun, niin naisella ei ole mitään syytä erota. Missään ei pääse niin helpolla, kun voi elää täysihoidossa, käydä töissä ja maksaa puolet yhteisistä menoista. Tuo on monelle naiselle arkipäivää, joten pitäisi onnistua miehiltäkin.
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Ikäviä nämä muunsukupuolisten kirjoittelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi naista kenellä on pienemmät tulot kun minulla koska en ala elättäjäksi.
Sen sijaan ottaisin töissä käyvän naisen ketä elättäisi minut.Älä huoli, kukaan nainen ei ota sinua riesakseen. Voit pitää omat rahasi.
Mä saan tk:ta tonnin käteen kuussa ja muija kaks tonnia työstä . Hyvin pärjätään , muija käy duunissa ja mä hoidan kotityöt . Ei oo edes lapsia riesana . Autolla vaan huristellaan pitkin Suomea ja nautitaan elämästä .
Itse voitin lotossa markka-aikana. Olin silloin opiskelija ja pankki neuvoi sijoituksissa. Ostin meidän kodin, maksoin veljeni velat ja ostin sijoitusasuntoja.
Kun saimme ensimmäisen lapsen, jäin kotiin. Jossain vaiheessa palkkasimme myös lastenhoitajan. Asui naapuriasunnossa, joka on nyt liitetty tähän, n 10 vuotta.
Mies on saanut keskittyä uraansa.
Maksan yhtiövastikkeen sekä lasten harrastukset. Ja käyn kaupassa. Mies maksaa sähkölaskun, vakuutukset, matkoilla kaikki.
Minun sijoitukset ovat kannattaneet, varmaan hänenkin.
Minulle herää tästä seuraavia kysymyksiä. En tiedä, mikä niistä on oikea, eikä näihin tarvitse vastata.
miksi sinun vaikea uskoa pyyteettömään auttamiseen?
Pelkäätkö, että joudut kiitollisuudenvelkaan?
Uskotko, että ihminen tekee jotain puhtaasta ystävällisyydestä?
Miksi sinulle on tärkeää olla itsenäinen - jos luovut siitä, niin mitä pelkäät, että tapahtuu?
Minulle kun tuli mieleen, että tässä on kyse jostain aivan muusta kuin rahan jaosta parisuhteessa.