Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti täälläkin kirjoittelee ihmisiä, jotka heittäisi ne roskiin "Kun et kertonut että miksi ei saa heittää roskiin niin päätin heittää". Vaikuttavat karseilta tyypeiltä.
Niille pitää varmaan tehdä joku kirjallinen selvitys pyynnön/toiveen/kiellon syystä, jotta voivat sitten ylhäisyydessään puntaroida, onko toisen syy riittävän hyvä. Koska lähtökohtaisestihan se puoliso on niin tyhmä, että ei itse osaa arvioida, miten asiat kannattaa hoitaa. Tämä roskapussijankkaajakin tiesi heti neuvoa palstalaisia, miten pitää toimia, jos kadottaa korviksen, eikä käynyt mielessäkään, että ehkä sitä roskapussia ei hyvästä syystä vielä ole pystytty tutkimaan kadonneen korviksen varalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kukkasipuliesimerkki on vähän vaikea, niin otetaan toinen.
Sinä olet mies, joka on aina pitänyt maamoottoreista. Haaveesi on joku päivä vielä kunnostaa oma maamoottori ihan viimeisen päälle itse, ja päästä vihdoin osallistumaan muiden maamoottori-intoilijoiden keskusteluihin omallakin panoksella. Olette juuri muuttaneet uuteen asuntoon jossa on pieni autotalli, jossa projektin nyt vihdoin voi aloittaa. Puhutkin innostuneena, että nyt jos jostain löytyy sisällä säilytetty yksipyttyinen Massey-Ferguson alkuperäisellä vauhtipyörällä, tulee kaupat. Rakennat rakkaudella unelmien maamoottorillesi jo etukäteen taidokkaan puisen lavan, jolla sitä voi siirrellä. Suunnittelet, että menette kesällä kaveriesi kanssa Vesivehmaan maamoottoripäiville ihastelemaan ja tunnustelemaan tarjontaa.
Yhtenä torstai-iltana ovikello soi. Siellä on ukko, joka kysyy että minne tämä kone pannaan. Vaimosi on hankkinut sinulle oman maamoottorin yllätykseksi. Se on kaksipyttyinen Johnson ja kauttaaltaan ruosteessa seistyään ulkona vuosikymmeniä. Se ei mahdu tekemällesi lavetille. Molemmat sylinterit ovat niin ruosteessa että ne pitäisi porata uudestaan mutta tiedät jo valmiiksi, että Suomessa ei ole tekijää. Tämä on muutenkin sama puoli-ilmainen moottori, joka on ollut netin kauppapalstalla myynnissä koko sen ajan kun olet asiaa seuraillut.
Tämä moottori ei ollut hieno edes uutena. Se vie kuitenkin nyt harrastustilasi kokonaan, ja vaimo ei voi käsittää, että voit olla niin itsekäs, että edes ajattelet myyväsi pois hänen lahjansa, jonka kuljetuksen järjestäminen Pohjanmaalta Helsinkiin oli hirveän kova vaiva. Ja maamoottoripäivillehän ei nyt ole mitään syytä mennä kun laite on jo hankittu, säästytpä siltäkin ajamiselta.
Vastalahjaksi tästä pyytettömästä hyvän tahdon eleestä sinun harrastuksesi eteen, olet nyt vaimollesi velkaa muutaman viikonlopun tapetointia, kitkemistä ja ravintolaillallisia. Win-win, eikö?
Antakaa kun minä naisselitän teille näin naisena tämän! Lemme lemme lemme!
Tuosta ongelmasta olisi päästy (joo tiedän että olen nopea oppimaan) jos tuo maamoottorimies olisi kertonut etukäteen naiselleen, että ÄLÄ osta minulle maamoottoria.
Ja mahtuuhan se maamoottori nyt olemaan siellä, vaikka sen fergussonin hommaisi myöhemmin.
Sitä paitsi yksi pikku yksittäistapaus. Pitää katsoa sormien läpi, kun eihän meistä kukaan ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)
Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.
Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.
Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton.
Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa? Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri.
"1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon."
Kyllä tämä minusta omalta autolta kuulostaa.
Ok, luin huonosti, sorry. Mut älä silti hauku mua rajattomaksi.
En ole haukkunut, olen ihan toinen tyyppi. Mutta nyt kyllä minäkin pidän sinua vähän rajattomana kun päätit tuollaisesta pienestä kommentista että alkaisin sinua haukkumaan. :D
Tuntuu vähän kiusaamiselta tällainen, minusta ei asiallista :(
Jos kiinnostaa rajattomien ihmisten puoli asiasta, niin kannattaa tsekata tuota vanhaa läheisriippuvaisuusketjua jossa on paljon keskustelua rajattomuudesta: https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon?page…
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako nuo puolisoa väkisin "auttavat" hiiva- ja kukkasipulityypit myös asioita, joita heiltä suoraan pyydetään tai joita ovat luvanneet hoitaa?
Minusta tuntuu, että oma puolisoni yrittää jatkuvasti tehdä ei-toivottuja palveluksia joista on enemmän haittaa kuin hyötyä (sekaantuu asioihin, jotka on mulla hoidossa tai jotka haluan tehdä itse ja olen sanonut sen selvästi), mutta sitten niistä hänelle kuuluvista hommista ja velvollisuuksista ei tahdo tulla mitään. Hän saattaa olla jopa sitä mieltä, ettei hänen tarvitsekaan tehdä asiaa X jonka on luvannut tehdä, kun teki juuri asian Y. (Y=minun tehtävä, jonka hän sotki "auttamalla")
Ainakaan minun entinen seurustelukumppanini ei. Se olikin hyvin ristiriitaista: toisaalta hän julisti, kuinka minun hyvinvointini on ykkösjuttu hänelle, ja tarjoutui jatkuvasti hieromaan ja tekemään ruokaa (tiedän, kuulostaa unelmamieheltä) kaikkien mahdollisten muiden (pakko)palvelusten ja avunantojen ohessa, mutta jos joskus pyysin jotakin - sinänsä vähäistä mutta minulle tärkeää - nämä unohtuivat. Joukkoon mahtui sellaisia minulle todella tärkeitä juttuja, joissa oikeasti olisin tarvinnut apua, ja näissä oli itku lähellä, kun merkitys tuntui katoavan toiselle täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maamoottorielämä olisi minun elämääni niin en edes harkitsisi yhteiseloa.
Turha laittaa noin hulluja esimerkkejä koska nämä ovat ääriesimerkkejä.
Täytyy katsoa itse peiliin jos ei ymmärrä milloin raja tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä. Ehkä tuossa ostoksille menossa on kyse muusta. Luottamuspulasta? Ehkä hän ei usko, että olet menossa ostoksille, vaan jonnekin muualle. Kukkasipulien osto nyt kuulostaa vaan niin tekosyyltä. Päätti, että joudut nyt keksimään muun tekosyyn... Ai niin, piti olla narsisseja...
Aivan. Ja jos ihminen kadottaa korviksensa ja epäilee sen olevan roskiksessa niin silloin se ihminen tarkistaa HETI sen roskiksen kun eikä seisota sitä, ehkä arvokastakin korua siellä roskapussisa pitkään. Näinhän toimii järkevä ihminen. "Voisiko korvis olla roskiksessa, hyvä kun tuuli mieleen, katson ihan heti",
,
Varsinkin jos huushollissa on mies, jolla on tapana toimia noin niinkuin on kerrottu.
Yleensäkin jos epäilee roskiksessa olevan mitä tahansa sinne väärin mennyttä normaalisti tarkistaa asian heti.Muutenhan roskapussi on niin arkinen, tylsä ja puolueeton esine, että en aikuisena ihmisenä ymmärrä että sen viemisestä pitää tehdä arvovalta- ja ihmisoikeusasia.
Tässäpä sketsiaihe Putoukseen. Arvovaltariita roskiksen viemisestä.
Täällä on nyt ihmisiä, jotka ovat päättäneet alapeukuttaa jokaista, joka yrittää vähän laajentaa näkökulmaa. Ei edes kiistää, vaan laajentaa. Tässä roskis-asiassa on paljon komiikkaa, kaiken mahdollisen vakavuuden lisäksi, ja jos ei ymmärrä, että sen huumorin näkeminen EI vesitä sitä vakavampaa puolta asiasta, niin hieman tosikko on.
Minusta on huolestuttavaa, jos nainen (tai kuka tahansa) alkaa tehdä sijaistoimintoja, eli pyytämään roskiksen vain siksi että voi penkoa sitä varalta etä mies on pistänyt sinne kuulumattomia asioita. Todella pitkällä ollaan jo sairaassa kuviossa jos näin pitää toimia. Sen sijaan et puuttuis itse asiaan: "Et muuten laita roskikseen enää mitään mun asioitani, onko selvä? Jos kerran vielä laitat niin se on terapiaan meno, tai jos ei sovi niin suoraan ero", voisi tepsiä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007807668.html
Rajattomuutta se on tuokin.
Dubain prinsessoita pitää hyvää tahtovat ja rakastavat isukit huumattuina vankeina.
Palstapösilöitten mielestä ei varmasti saisi olla onneton, koska hyväähän ne vaan tyttärilleen tahtovat.
Muutenkin varmaan kaikki naiset arabimaissa on palstapösilöitten mielestä onnellisessa asemassa, kun heistä pidetään huolta ja suojellaan heitä kaikin tavoin.
Itse asiassa just nämä "pösilöt" ovat vaarassa joutua itse kohteeksi, kun ovat niin selkeästi vailla jotain. Vailla sitä että mies tekisi puolesta, vailla sitä että mies "suojelisi". Heille nuo näyttäytyvät rakkauden tekoina, kun ovat itse niin rakkautta vailla. Juuri sellaiset päätyvät helposti narskujen/rajattomien uhriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatakseni aloittajan kysymykseen: ei, en usko että on toivoa muutoksesta. Ihmiset eivät yleensä näy muuttuvan, jollei lasketa alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän raitistumista.
Ainakaan mies ei muutu, jos et omalla toiminnallasi ja peilaamisellasi näytä hänelle, mikä on pielessä. Itse sain aviomieheni lopettamaan raivarit noin 30 vuodessa. Tai sitten sen teki testosteronin lasku. :)
Samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat vain ani harvoin tällaisissa kuvioissa, koska tällöin tarvittaisiin aktiivista muuttumista ja halua muuttua ihmiseltä, joka on tottunut kontrolloimaan muita käytökseltään. Aika harva tällainen ihminen on valmis muuttumaan tai edes myöntämään, että jotain muutettavaa on.
Avioliittoon kun menee, pitäisi olla ymmärrys että kompromissejä on tehtävä ja oltava valmis muuttumaan toisen edun eli rakkauden vuoksi. Ja kun ei ymmärretä, niin selittää osan lukuisista eroista :/
Avioliitto-koulua kyllä olisin ajamassa, ilman sen läpikäymistä ja perusjuttujen (kuten kommunikaation haastavuus, menneisyyden merkitys ja miehen ja naisen osittainen erilaisuus) ymmärtämistä ei olisi asiaa elinikäiseen liittoon!
Ei. Kenelläkään, yhtään kenelläkään, edes fundamentalistiuskovaisella ei ole velvollisuutta elää avioliitossa saman katon alla luonnehäiriöisen, väkivaltaisen, päihdeongelmaisen tms. kanssa. Ja se ei ole sen normaalin ihmisen epäonnistuminen tai vika.
Ei mutta jos menee narsistin kanssa yhteen siksi että tämä hivelee itsetuntoasi kehumalla ja muilla sellaisilla "romanttisilla" keinoilla, kannattaa mennä itseensä ja miettiä, miksi meni niin halpaan.
Minun mieheni hivelee itsetuntoani kehumalla ja muilla romanttisilla keinoilla, mutta hän ei ole narsisti. Ei normaali tervejärkinen ihminen oleta toisten ihmisten olevan narsisteja siksi että he ovat mukavia ja kehuvia. Parisuhteessa romanttisuus on ennemmin sääntö kuin poikkeus, eikä siihen "uskominen" tee tarvetta katsoa peiliin halpaan menemisen vuoksi.
Usein vain narsistin kynsiin jääneet kuvailevat, miten ihana se mies oli alussa. Minusta tässä olisi kohta, jossa ihminen voisi paeta.
Miten niin yleensä VAIN narisitin kynsiin jääneet? Kyllä minä ja jokainen tuntemani parisuhteessa eläjä voi sanoa ihan rehellisesti että su kumppani oli aivan ihana alussa. Jos kaikki olisivat paenneet ja etsineen kumppanin joka ei koskaan kehu, he tuskin olisivat yhtä onnellisissa suhteissa mitä nyt ovat.
Olisi hyvin typerää oman arvonsa tuntevana, mukavana ja kivana ihmisenä etsimällä etsiä joku jok kohtelee huonosti jo heti alussa vain siksi, että pääsisi sitten sanomaan että eipähän kehunut, niin ei tarvinut paeta.
Sori epäselkeä sananvalinta. En tarkoittanut, että "vain" narsistit kehuisivat kumppaneitaan. Mutta narsisti valehtelee. Miten nainen ei huomaa epäaitoutta?
Samalla mekanismillä kuin sinä et ymmärrä yhtään mitä sinulle yritetään sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miös kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan käsitä. Jos sille puolisolle tähdentää, että älä MISSÄÄN tilanteessa koske minun tavaroihini tai siirtele niitä: vaatteisiin, astioihin, mihinkään lattialla lojuvaan roinaan, KOSKAAN. Vain tiskikoneessa olevat astiat ja pyykkikorissa olevat vaatteet pestään. Jokainen siivoaa omat tavaransa. Eikö silti usko? Jos puolison vastuulla on esim. pyykkääminen, siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen järjestely yleisesti, mahdotonhan siinä on erottaa mihin saa koskea ja mihin ei. Se, että tekee pyytämättä asioita toisen puolesta tai tekee asiat toistuvasti toisin kuin on käsketty, kuulostaa niin oudolta, että luulisin sen olevan piirre josta on mahdotonta päästä eroon. Kun nyt mietin, niin oman puolisoni äiti on ehkä vähän tuollainen, puolisoni on vaan tehnyt hänelle omat rajansa niin selviksi, ettei anopin käytöksestä ole minulle harmia. Varmaan tulisi meille omilla avaimillaan siivoamaan ja toisi ruokia ym. tavaroita, joita olettaisi meidän tarvitsevan, jos hänellä vain olisi avain.
Sinä et nyt oikein näe metsää puilta. Näillä sinun toimenpiteillä voi ehkä ratkaista yhden ongelman, liittyen nyt sitten vaikka niihin vaatteisiin. Jos elää niin, ettei _ikinä_ koske toisen vaatteisiin, ja tämä kontrolloiva puoliso jaksaa pitää tämän mielessä, niin vaatteista ei enää tule ongelmia. Mutta sama asia pulpahtaa esiin jossain muualla, koska se perimmäinen ongelma ei ole vaatteet, vaan se rajattomuus. Se on kuin yrittäisi teipata jotain pahasti reikiintynyttä vesiämpäriä. Toki jos ongelma ei ole pahimmasta päästä, voi tiukalla järkipuheella saada jotain tulosta aikaiseksi.
En epäile, etteikö puolisosi olisi vaikea ja ehkä rajatonkin tapaus, mutta minusta tuntuu myös siltä, ettei teillä ole pelisäännöt sovittuina, jos ette ole tällaisistakaan (vaate- yms.)asioista selkeästi sopineet. Odotatko sinä, että puoliso huolehtii kodista, perheestä yms. yhteisistä asioista aavistaen, milloin saa tehdä asioita sinunkin puolestasi, ja milloin taas ei? Kyllähän nyt oma tontti ja omat rajat täytyy ainakin yrittää tehdä puolisolle selväksi, ihan kaikkien.
Minä olen se, jonka puoliso lahjoitti perintökasvit pois, koska se ei tykännyt siitä. Mutta totta, olet varmaan oikeassa, en ole koskaan huomannut sanoa ettei minun kasvejani saa lahjoittaa. Voin kyllä kuvitella monta muutakin asiaa, josta nyt en vaan ole huomannut sanoa.
älä oleta mitään meidän parisuhteessa tuollaista ei kannata ainakaan tehdä ollaan nuoria alle 30 vuotiaita minä 28 emäntä 25 ja molemmille diagnosoitu asbergerin syndrooma joten kummankin sosiaaliset taidot heikkoja yhteiselmämä onnistuu silti mutta se vaatii paljon sopimista ja selkeät pelisäännöt sellaisistakin asioista kannataa sanoa erikseen toiselle joita joku muu pitää itsestäänselvyhtenä. Esim imuroidessa vaikka että muista imuroida myös tuolien tai sohvan takaa tai täytä tiskikone koska se saataa jäädä huomaamatta toiselta osapuolelta. Monia muitakin juttuja on minä olen meistä se lievemmin assi ja puoliso nainen on ehkä vielä selvemmin joissakin asioissa. meillä ainoa tapa saada hommat toimiin on sanoa suoraan mitä halutaan vaikka sun hommas on tänään imuroida asunto minä hoidan kaupassa käynnin asiat on sovittava paljolti etukäteen yms.
Imuroimiseen riittää yksi sääntö. Imurin suulakkeen tulee koskea jokaista neliösenttiä asunnon lattiapinta-alasta. Ainoa poikkeus on ne kalusteet joiden alle/jalkojen alle ei voi mennä mitään, eli ovat lattiassa kiinni, eivätkä ole onttoja sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatakseni aloittajan kysymykseen: ei, en usko että on toivoa muutoksesta. Ihmiset eivät yleensä näy muuttuvan, jollei lasketa alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän raitistumista.
Ainakaan mies ei muutu, jos et omalla toiminnallasi ja peilaamisellasi näytä hänelle, mikä on pielessä. Itse sain aviomieheni lopettamaan raivarit noin 30 vuodessa. Tai sitten sen teki testosteronin lasku. :)
Samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat vain ani harvoin tällaisissa kuvioissa, koska tällöin tarvittaisiin aktiivista muuttumista ja halua muuttua ihmiseltä, joka on tottunut kontrolloimaan muita käytökseltään. Aika harva tällainen ihminen on valmis muuttumaan tai edes myöntämään, että jotain muutettavaa on.
Avioliittoon kun menee, pitäisi olla ymmärrys että kompromissejä on tehtävä ja oltava valmis muuttumaan toisen edun eli rakkauden vuoksi. Ja kun ei ymmärretä, niin selittää osan lukuisista eroista :/
Avioliitto-koulua kyllä olisin ajamassa, ilman sen läpikäymistä ja perusjuttujen (kuten kommunikaation haastavuus, menneisyyden merkitys ja miehen ja naisen osittainen erilaisuus) ymmärtämistä ei olisi asiaa elinikäiseen liittoon!
Ei. Kenelläkään, yhtään kenelläkään, edes fundamentalistiuskovaisella ei ole velvollisuutta elää avioliitossa saman katon alla luonnehäiriöisen, väkivaltaisen, päihdeongelmaisen tms. kanssa. Ja se ei ole sen normaalin ihmisen epäonnistuminen tai vika.
Ei mutta jos menee narsistin kanssa yhteen siksi että tämä hivelee itsetuntoasi kehumalla ja muilla sellaisilla "romanttisilla" keinoilla, kannattaa mennä itseensä ja miettiä, miksi meni niin halpaan.
Minun mieheni hivelee itsetuntoani kehumalla ja muilla romanttisilla keinoilla, mutta hän ei ole narsisti. Ei normaali tervejärkinen ihminen oleta toisten ihmisten olevan narsisteja siksi että he ovat mukavia ja kehuvia. Parisuhteessa romanttisuus on ennemmin sääntö kuin poikkeus, eikä siihen "uskominen" tee tarvetta katsoa peiliin halpaan menemisen vuoksi.
Usein vain narsistin kynsiin jääneet kuvailevat, miten ihana se mies oli alussa. Minusta tässä olisi kohta, jossa ihminen voisi paeta.
Miten niin yleensä VAIN narisitin kynsiin jääneet? Kyllä minä ja jokainen tuntemani parisuhteessa eläjä voi sanoa ihan rehellisesti että su kumppani oli aivan ihana alussa. Jos kaikki olisivat paenneet ja etsineen kumppanin joka ei koskaan kehu, he tuskin olisivat yhtä onnellisissa suhteissa mitä nyt ovat.
Olisi hyvin typerää oman arvonsa tuntevana, mukavana ja kivana ihmisenä etsimällä etsiä joku jok kohtelee huonosti jo heti alussa vain siksi, että pääsisi sitten sanomaan että eipähän kehunut, niin ei tarvinut paeta.
Sori epäselkeä sananvalinta. En tarkoittanut, että "vain" narsistit kehuisivat kumppaneitaan. Mutta narsisti valehtelee. Miten nainen ei huomaa epäaitoutta?
Miten niin nainen? Valitettavasti myös naisissa on myrkyllisiä ihmisiä. Ja mistä päättelet, että narsisti valehtelee? Hänhän saattaa olla ihastunut kohteeseen ja ihan aidosti kokea tämän ihanaksi, sehän ei liity siihen, ettei hän lopulta pysty kokemaan aitoa rakkautta tai kohtelemaan ihastuksen kohdettaan hyvin.
Narsistin ihastuminenkaan ei ole "oikeaa" ihastumista, vaan hullaantumista siten että on kova tahto saada kokemus viettelyn(eli iskemisen) onnistumisessa. Tämäkin peilaa vain narsistin tarvetta pönkittyä, ja saada pönkitystä toisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatakseni aloittajan kysymykseen: ei, en usko että on toivoa muutoksesta. Ihmiset eivät yleensä näy muuttuvan, jollei lasketa alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän raitistumista.
Ainakaan mies ei muutu, jos et omalla toiminnallasi ja peilaamisellasi näytä hänelle, mikä on pielessä. Itse sain aviomieheni lopettamaan raivarit noin 30 vuodessa. Tai sitten sen teki testosteronin lasku. :)
Samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat vain ani harvoin tällaisissa kuvioissa, koska tällöin tarvittaisiin aktiivista muuttumista ja halua muuttua ihmiseltä, joka on tottunut kontrolloimaan muita käytökseltään. Aika harva tällainen ihminen on valmis muuttumaan tai edes myöntämään, että jotain muutettavaa on.
Avioliittoon kun menee, pitäisi olla ymmärrys että kompromissejä on tehtävä ja oltava valmis muuttumaan toisen edun eli rakkauden vuoksi. Ja kun ei ymmärretä, niin selittää osan lukuisista eroista :/
Avioliitto-koulua kyllä olisin ajamassa, ilman sen läpikäymistä ja perusjuttujen (kuten kommunikaation haastavuus, menneisyyden merkitys ja miehen ja naisen osittainen erilaisuus) ymmärtämistä ei olisi asiaa elinikäiseen liittoon!
Ei. Kenelläkään, yhtään kenelläkään, edes fundamentalistiuskovaisella ei ole velvollisuutta elää avioliitossa saman katon alla luonnehäiriöisen, väkivaltaisen, päihdeongelmaisen tms. kanssa. Ja se ei ole sen normaalin ihmisen epäonnistuminen tai vika.
Ei mutta jos menee narsistin kanssa yhteen siksi että tämä hivelee itsetuntoasi kehumalla ja muilla sellaisilla "romanttisilla" keinoilla, kannattaa mennä itseensä ja miettiä, miksi meni niin halpaan.
Minun mieheni hivelee itsetuntoani kehumalla ja muilla romanttisilla keinoilla, mutta hän ei ole narsisti. Ei normaali tervejärkinen ihminen oleta toisten ihmisten olevan narsisteja siksi että he ovat mukavia ja kehuvia. Parisuhteessa romanttisuus on ennemmin sääntö kuin poikkeus, eikä siihen "uskominen" tee tarvetta katsoa peiliin halpaan menemisen vuoksi.
Usein vain narsistin kynsiin jääneet kuvailevat, miten ihana se mies oli alussa. Minusta tässä olisi kohta, jossa ihminen voisi paeta.
Miten niin yleensä VAIN narisitin kynsiin jääneet? Kyllä minä ja jokainen tuntemani parisuhteessa eläjä voi sanoa ihan rehellisesti että su kumppani oli aivan ihana alussa. Jos kaikki olisivat paenneet ja etsineen kumppanin joka ei koskaan kehu, he tuskin olisivat yhtä onnellisissa suhteissa mitä nyt ovat.
Olisi hyvin typerää oman arvonsa tuntevana, mukavana ja kivana ihmisenä etsimällä etsiä joku jok kohtelee huonosti jo heti alussa vain siksi, että pääsisi sitten sanomaan että eipähän kehunut, niin ei tarvinut paeta.
Sori epäselkeä sananvalinta. En tarkoittanut, että "vain" narsistit kehuisivat kumppaneitaan. Mutta narsisti valehtelee. Miten nainen ei huomaa epäaitoutta?
Epäaitoutta?
Ns. grandioosi narsisti on helposti tunnistettavissa. Ajattelet kai sellaista? Piilonarsisti ei todellakaan. Piilonarsistin piirteet puhkeavat yleensä vasta, kun suhde on läheinen, jatkunut jo jonkin aikaa ja kiinteä. Piilo/haavoittuvan narsistin tunnistaminen on mahdotonta lyhyen tuntemisen jälkeen.
Ja ei narsisti välttämättä VAIN valehtele.
Rakastunut ihminen nyt yleensä ajattelee kumppanistaan hyvää. Ja jos myöhemmin toisen käytös muuttuu, on täysin tarpeetonta palata miettimään, miksi en heti tajunnut. Kummallista syyllistämistä sulla.
Jos haluaa olla 100% varma, ettei joudu parisuhteeseen narsistin kanssa, on pysyttävä sinkkuna.
Ei niin valehtelekaan! Tapailemani narsisti kertoi olevansa narsisti, ja käyätti itsestään ja toiminnastaan kaikkia niität sanoja joita olin mielessäni ajatellut hänestä, mutta en puhunut hänelle. Tämä siis kun olin häntä jättämässä. Eli hän suostui puhumaan totta kun kuvitteli sillä saavansa minut käännytettyä, kun olin peräänkuuluttanut totuudenpuhumisen tärkeyttä, ja etten luota häneen. Toki hän raivostui kun sanoin että en siltikään jää tähän, enkä halua tapailun etenevän miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin tän ketjun myötä, että tälle toiminnalle meidän perheessä on nimikin.
Aluksi se tuntui kivalta, huomioonottavalta "ompa kiva, kun toinen siivoaa niin innolla, että heittää roskiin pilkkomani sipulit leikkuulaudalta sillä aikaa, kun vastasin puhelimeen". Aluksi käytöksestä tuli kiitettyäkin, koska se tuntui mahtavalta edellisen elämäni kokemuksiin nähden ja että joku huolehti, joku halusi tehdä puolestani asioita.
Pikkuhiljaa tuli olo, että olen täysin kyvytön, enkä osaa enää mitään itse. Päätäntävalta kaikista pikkuasioistakin katosi jotenkin, kun kaikki tehtiin mun puolesta. Pahimmillaan mies saattoi tulla syrjäyttämään mut jostain tekemisestä, esim. leikkasin ruohoa ja kävin välillä juomassa, mies olikin jo jatkamassa. Tai jos ostin kukkia, jotka haluan istuttaa johonkin paikkaan X, mies oli saattanut laittaa ne paikkaan Y kysymättä ja ihmetteli sitten miksi en ylistäkään häntä taivaisiin. Tai otin pakastettavasta isosta laatikosta mansikoita kulhoon jääkaappiin lapsen kakkua varten ja kun alan tehdä kakkua, nekin on pakastettu.
Meillä tilanne on kuitenkin korjaantunut sellaiseksi, että vain jos puolisolla on vaikeaa (esim. kun oli lomautettuna) tää tämmönen toiminta valtaa alaa. Jonkinlainen selviytymiskeino ilmeisesti. Tähän on päästy niinkin epärakentavasti, että muutaman kerran sain ihan hirveän raivarin asiasta. Että en jaksa tätä, että mun edestä tehdään koko ajan asioita joita en edes pyydä. En halua olla jatkuvasti passattavana ja haluan itse päättää juonko aamulla kahvia vai teetä.
Sitä eroa huomaivuuden ja tällaisen käytöksen välillä on vaikea erottaa, jos sitä ei ole kokenut itse.
Tässä näkee, että kyse on kontrollista. Kun hän on lomautettuna, hänellä ei ole elämäänsä sillä kohta kontrollia, ja hän alkaa kontrolloida kaikkea ympärillään.
Anxiety eli ahdistuneisuus, asiat ahdistavat ja ahdistusta yritetään lievittää kontrolloimalla. Puoliso parka, ja lapset.En kaipaa sääliä. Meillä on nykyään hyvä olla yhdessä. Se, että stressaavassa elämäntilanteessa palaa vahingolliseen, mutta tuttuun toimintamalliin on hyvin yleistä. Itse näissä tilanteissa alan suorittaa ja vaatia itseltäni liikaa.
Mies on vuosien varrella muuttunut ja kasvanut ja tätä käytöstä on vain, kun on jotain hankaluuksia ja tiedostaa homman itsekin. Lapsuudesta tuttu selviytymistapa hänelle. Tämä on kuitenkin vaatinut häneltä itseltä halua ja kykyä työstää asiaa. Onneksi niin, koska hän on muuten hyvä ihminen ja minulle tärkeä.
Meilläkin on molemmilla, minulla ja miehelläni omat käyttäytymismallimme, ja selviytymisstrategiamme jotka on totakai peruja kauempaa. Tunnistamme molemmat omamme, sekä toistemme vinkeet. Miehelläni on tapana kerätä asioita sisällensä, ja siten olla kaunainen ja lopulta ärähtävä, ja itselläni on taipumusta sitten taas toisentyyppiseen tiukassa paikassa. Jos mie stressaa hän ei jaksa käsitellä asioita, vaan ne alkavat jäädä kaunamuuriksi, silloin minä sanon että huomaan näin tapahtuvan, JA sitten puretaan se asia yhdessä. Tätä se parisuhde mielestäni onkin parhaimmillaan, ei vain täydellistä kivaa, vaan toisen tukemista sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)
Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.
Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.
Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton.
Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa? Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri.
"1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon."
Kyllä tämä minusta omalta autolta kuulostaa.
Ok, luin huonosti, sorry. Mut älä silti hauku mua rajattomaksi.
En ole haukkunut, olen ihan toinen tyyppi. Mutta nyt kyllä minäkin pidän sinua vähän rajattomana kun päätit tuollaisesta pienestä kommentista että alkaisin sinua haukkumaan. :D
Tuntuu vähän kiusaamiselta tällainen, minusta ei asiallista :(
Tuossa nyt vaan yritettiin osoittaa sitä, että tuo kirjoittaja yritti tietää toista paremmin miten hänen pitäisi asia kokea. Niinhän juuri ne rajattomatkin tekevät, tietävät kohdetta paremmin kohteen parhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsestäni tällaisia ns. rajattomuuden piirteitä teini-ikäisenä. Parhaiten muistan tunteen, mikä tuli, kun minua ei kehuttukaan siitä, miten hienosti olin asiat tehnyt ja hoitanut toisten puolesta. Se tuntui suunnattomalta henkilökohtaiselta loukkaukselta, tavalta viestittää minulle, että olen epäonnistunut ihmisenä enkä kelpaa. Siksi reagoin siihen aina syvästi loukkaantumalla ja tein sen niin voimakkaasti syyllistäen, että lopulta minulta pyydettiin anteeksi.
Terapia auttoi tähänkin. En tämän asian takia sinne mennyt, mutta se tuli hoidettua muiden asioiden mukana.
Teineillä on monestikin vielä hakusessa omat ja toisenkin rajat, sekä valtava kuvitelma omasta oikeassaolemisestaan. Kuuluu ihan ikään. Minäkin olin tuollainen, mutta kun kasvoin ja aikuistuin opin paremmat mallit. En tarvinnut terapiaa.
Taas tämä palstalle tyypillinen asenne. "Koska minä koin asian näin, niin kukaan muu ei ole voinut kokea asiaa jollain toisella tavalla. Vain minun totuuteni on se ainoa totuus maailmassa." Tuollaiseen puusilmäisyyteen voisi ehkä terapiaa harkitakin.
Omaan silmään tuo oli kyllä ihan hyvä viesti, ja lopussa vain toteamus ettei terapiaa tarvinnut, vaan pääsi normaalista teinihömpötyksestä yli ilman sitä. Näin sitä ihmiset lukee eri tavalla viestit. Mahtaa tulla sieltä omista persoonista nämä lukuerot. Varsinkin toisten suuhun sanoja tunkevat ovat monesti vähän "erikoisia", ja heille on kaikki muukin ihmisten välinen kommunikaatio hieman hankalaa.
Joku täällä mainitsi osuvasti: EI-sanan ymmärtämättömyys ja huomiotta jättäminen on selkeä merkki rajattomuudesta. Yrität kieltää tai toivoa juuri tiettyä käytöstä, niin periaatteena on aina rikkoa rajat, mitä yrität oman hyvinvointisi takia asettaa. Kaikki itsellesi tärkeät näkemyksesi murskataan ihan vain periaatteesta, koska tämä toinen tietää aina kaiken "paremmin".
Onko rajattomuus periytyvää niin, että lapsi haluaa sitä? Ei siis niin, että hyvää tarkoittava äiti/isä lannistaisi lapsen näkymättömäksi vaan niin, että lapsi oppii pitämään tätä palvelua itsestäänselvyytenä.
Tuntemallani rajattomalla ihmisellä on tytär, alakoulun viimeisillä luokilla, joka uskoo kaikkien ihmisten olevan häntä varten. Tavallaanhan kaikki lapset aluksi uskovat noin, mutta yleensä ovat oppineet pois tästä ennen kouluikää. Tämä lapsi siis edelleen esiteininä kuvittelee, että jos hän vaikka haluaa jotain, vaikka kylpylään, aikuisen ykkösprioriteetti on viedä hänet sinne. Hänellä ei käy mielessäkään, että aikuinen voisi haluta muuta. Hän on myös hyvin kateellinen, jos joku kaveri tai aikuinen tekee jotain ilman häntä. Kun siis hänhän on omasta mielestään se kaiken keskipiste. Tämä siis siitä huolimatta, että vanhemmat tekevät paljon hänen kanssaan. Sen olen huomannut, että kaverit ovat vähentyneet parin viime vuoden aikana.
Hän olettaa, että muut siivoavat jälkeensä eikä oikeastaan ole edes kiinnostunut oppimaan tekemään itse. Olen hoitanut tätä lasta paljon pienempänä ja vieläkin ja aina on ihmetyttänyt, että mistä tämä pohjaton itsekkyys kumpuaa. Ainahan lapset ja esiteinit ovat jonkin verran itsekkäitä, mutta tämä on kyllä ihan eri tasolla kuin muilla tuntemillani lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko rajattomuus periytyvää niin, että lapsi haluaa sitä? Ei siis niin, että hyvää tarkoittava äiti/isä lannistaisi lapsen näkymättömäksi vaan niin, että lapsi oppii pitämään tätä palvelua itsestäänselvyytenä.
Tuntemallani rajattomalla ihmisellä on tytär, alakoulun viimeisillä luokilla, joka uskoo kaikkien ihmisten olevan häntä varten. Tavallaanhan kaikki lapset aluksi uskovat noin, mutta yleensä ovat oppineet pois tästä ennen kouluikää. Tämä lapsi siis edelleen esiteininä kuvittelee, että jos hän vaikka haluaa jotain, vaikka kylpylään, aikuisen ykkösprioriteetti on viedä hänet sinne. Hänellä ei käy mielessäkään, että aikuinen voisi haluta muuta. Hän on myös hyvin kateellinen, jos joku kaveri tai aikuinen tekee jotain ilman häntä. Kun siis hänhän on omasta mielestään se kaiken keskipiste. Tämä siis siitä huolimatta, että vanhemmat tekevät paljon hänen kanssaan. Sen olen huomannut, että kaverit ovat vähentyneet parin viime vuoden aikana.
Hän olettaa, että muut siivoavat jälkeensä eikä oikeastaan ole edes kiinnostunut oppimaan tekemään itse. Olen hoitanut tätä lasta paljon pienempänä ja vieläkin ja aina on ihmetyttänyt, että mistä tämä pohjaton itsekkyys kumpuaa. Ainahan lapset ja esiteinit ovat jonkin verran itsekkäitä, mutta tämä on kyllä ihan eri tasolla kuin muilla tuntemillani lapsilla.
Tästä lapsesta tulee siis juuri sellainen tunne, että hän pitää muita ihmisiä itsensä jatkona, ei itsenäisinä erillisinä ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
onko rajaton puoliso uusi narsisti?
Minä näen asian niin että rajattomuus on juuri hyvä sana kuvaamaan ihmistä joka ei osaa erottaa itseänsä toisesta. Eli ei tunnista toisten rajoja, eikä omiaankaan. Narsisti on edelleen henkilö joka ei kykene tuntemaan rakkautta, ja on kateellinen kaikille jotka siihen kykenevät. Sellainen joka kahmii itselleen toisista välittämättä, ja joka esittää rakkautta, silti koko ajan tietäen että häneltä puuttuu aito onnellisuuteen kykeneminen samalla kun hän näkee toisten siihen kykenevän. Rajaton ihminen voi aivan hyvin rakastaa, hänen keinonsa vain ovat vääränlaiset. Tämä pieni ero erottaa narsistin. Narsismille samantyyppistä on psykopatia. Joskin psykopaatti ei ole kiinnostunut rakkaudesta, toisin kuin narsisti.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007807668.html
Rajattomuutta se on tuokin.
Dubain prinsessoita pitää hyvää tahtovat ja rakastavat isukit huumattuina vankeina.
Palstapösilöitten mielestä ei varmasti saisi olla onneton, koska hyväähän ne vaan tyttärilleen tahtovat.
Muutenkin varmaan kaikki naiset arabimaissa on palstapösilöitten mielestä onnellisessa asemassa, kun heistä pidetään huolta ja suojellaan heitä kaikin tavoin.