Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Ymmärrän, mutta mitä niin pyhää niissä perhanan pyyhkijänsulissa on, että pitää loukkaantua ja saada riita aikaiseksi? Miksi ei voi ohittaa, että ai niin, minä kyllä pyysin, että vaihdan itse, mutta anti olla, nythän ne on vaihdettu.
Näitä tilanteita pitkässä liitossa tulee miljoonia, ihan puolin ja toisin. Vaikka kumpikaan ei ole rajaton tai muukaan tyyppi.
Jos olisi kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta, niin loukkaantumisen ymmärtää.
Olen itse varmaan liiankin suurpiirteinen ja huoleton, olen sitten jotenkin mäntti kun en ymmärrä, että pitäisi loukkaantua kun en ymmärrä loukkaantua.
Ajattelen niin, että mitä vähemmän vääntöä ja pilkunviilaamista parisuhteessa on sitä helpompaa ja sujuvampaa kaikille. Että kun armahtaa itseään ja sitä kumppania, että emme ole kumpikaan täydellisiä, se auttaa paljon.
Jos löytyy rakkautta löytyy ymmärrystä toisen vajavaisuuksiin.
Tai sitten pitää miettiä olemmeko sopivat toisillemme kun koko ajan joku hiertää.Ei aikuinen ihminen voi elää niin, että jokaiseen hänen pyyntöönsä aina suostutaan, tai käsitetään, että joku ohimennen sanottu pyyntö/toivomus on nyt ihan ehdoton. Monesti joutuu pettymään, mutta monesti myös ilahtumaan.
Ei mene niinkuin Stromsössä, puolin eikä toisin, mutta ei tehdä siitä numeroa.Tuleeko teillä paljonkin noita tilanteita? Pitäisikö nyt pysähtyä miettimään jotain?
Siis mitä tilanteita. Puhuin siis siitä, että pitkässä liitossa tulee miljoonia erilaisia tilanteita puolin ja toisin. Jos kaikista tehdään numero ja loukkaannutaan ei tulisi mitään. Kumpikin olemme epätäydellisiä, onneksi.☺ ja ymmärrämme sen.
Tulee myös hauskoja ja mukavia vastapainoksi.Olen siis varmaan liian huoleton ja suurpiirteinen monen mielestä täällä palstalla, en omasta mielestäni. Sitä tarkoitin.
Ei minulla ole ongelmaa rajattomasta kumppanista, toivottavasti ei kumppanillakaan minusta.
En tiedä mitä pitäisi miettiä.
Sun selitykset kuulostavat vähän samalta kun mun rajattoman sukulaisen jutut. Häntä ei hetkauta tai mietitytä se, miksi niin monet loukkaantuvat hänen käytöksestään. Miksi lähisukulaisten kanssa aina ollut sellaista kädenvääntöä. Hänkään ei ymmärrä miksi hänen puuttumisestaan toisten yksityisasioihin "tehdään numero". Hänkin näkee muut ihmiset vajavaisina, joita hän suuressa viisaudessaan vain armollisesti auttaa -- siis puuttumalla oman päänsä mukaan asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja joissa hänellä ei ole mitään sananvaltaa. Koska kaikkihan olisi meille vajavaisille helppoa kun tämä puolijumala päättäisi meidän puolestamme, hänhän se tietää miten asiat pitää tehdä. Me vaan, pikkumaiset, emme halua hänen toimivan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan elämästäni tämän ketjun myötä samanlaisia rajattomia ihmisiä. Olen joistakin jopa miettinyt että he ovat jollain tapaa samanlaisia ja nyt tajusin mikä niitä kaikkia yhdistää. Ei kukaan heistä sinällään paha ihminen ole, mutta heillä on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Onpa silmiäavaava ketju! Oma läheinen ystäväni on myös tällainen jota voisi kutsua rajattomaksi ihmiseksi. Käytös on ahdistanut vuosikymmenet mutta en ole löytänyt sanaa sille kummalliselle tunkeilevalle toiminnalle, joka vaikuttaa hyvää tarkoittavalta mutta kuitenkin ahdistaa ja aiheuttaa syyllisyyden tunteita, kun ei "kelpuuta" toisen apua. Rajaton on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä toimintaa.
Tässä muutamia esimerkkejä:
Ystävä on päättänyt että minun pitäisi edetä uralla ja vaihtaa työpaikkaa. Tämän seurauksena tyrkyttää jatkuvasti työpaikkoja joita minun pitäisi hakea. Siis työpaikkoja josta en ole kiinnostunut ja/tai eivät sovi osaamiseeni. Ja olen ihan tavallinen keski-ikäinen ihminen joka osaa hakea halutessaan töitä itsekin ja käyttää tarvittaessa itse omia verkostojaan. Kieltäytymiseen on ihan turha perustella mitään, koska hän on päättänyt etten hae hänen ehdottamiaan työpaikkoja huonon itsetuntoni takia.
On myös mm. tullut ovelle myöhään illalla tekemään hakemuksia kanssani. Siis ilman että asiasta on sovittu yhtään mitään tai edes puhuttu yhtään mitään sellaista sivuavaa. Hän vain päätti että tarvitsen apua hakemusten kanssa (joita en olllut kirjoittamassa), joten hän tunki ovelleni tarjoamaan apuaan. Kohteliaana päästin sisälle ja keitin iltakahvit kun oli ovelle asti tullut, mutta loukkaantui kun kahvittelun jälkeen sanoin meneväni nukkumaan enkä alkanut tekemään hakemuksia hänen kanssa.
Hän on myös kertonut yhteiselle tutulle minun olevani kiinnostunut hakemaan heiltä töitä. Tämä on alallani ihan normaalia, työpaikat menevät usein suhteiden kautta, mutta normaalia ei ole se että tuollaista puhutaan keskustelematta ihmisen kanssa! Olin siis itse täysin tietämätön asiasta. Tilanne oli melko kiusallinen kun yhteinen tuttava tuli kyselemään millaisista työtehtävistä heillä olisin kiinnostunut.
Ystävä myös tietää itseäni paremmin missä minä haluan asua. Olemme mm. keskustelleet kaupungissa olevasta persoonallisesta talosta ja keskustelun lomassa pohdiskelin asuntojen hintoja yleisestä mielenkiinnosta. Keskustelua seuranneena päivänä hän lähetti minulle erikseen viestin, jossa kertoi ettei minun kannattaisi ostaa kyseisestä talosta asuntoa, koska haluan muuttaa toiseen kaupunkiin ja omistusasunnon myyminen voi olla vaikeaa (asun jo omistusasunnossa). Tiesi jo kaupunginkin mihin kuulemma haluan muuttaa.
Kerroin haluavani ostaa uuden television. Ystävä kantoi ovelleni vanhan televisionsa ja tyrkytti sen minulle. Otin vastaan koska omani oli jo mennyt rikkinäisenä kierrätykseen, vaikka ei ihan mieluinen ollutkaan. Rahaa yritin antaa, ei ottanut. Kun olin vihdoinkin ostamassa haluaamani televisiota, kysyin haluaako ystävä vanhansa takaisin. Ei halunnut, mutta loukkaantui kun annoin sen eteenpäin ja kertoili tuttavapiirissä kuinka hänen antama televisio ei kelvannut minulle. Nyt olen läksyni oppinut ja en enää ota häneltä mitään vastaan.
Nämä on pieniä esimerkkejä, mutta ovat vain jäävuoren huippu ja vastaavia tempauksia tulee lähestulkoon aina kun hänen kanssaan on tekemisissä. En usko hänellä olevan mitään persoonallisuushäiriötä, vaan jonkinlainen tunnelukko ja opittuja käytösmalleja. Hauskinta on että kumppaninsa on ihan samalainen, voivat yhdessä järjestellä kaikkien muiden elämää kuinka parhaaksi näkevät :-)
Kuulostaa ikävän tutulta. Mun läheinen sukulainen on juuri tuollainen.
Ihan nauratti tuo työnhakuapu sulle, tuli deja-vu. Kun olin 21-vuotias, sain kerran postia, että minut on hyväksytty opiskelemaan kauppaopistoon, muistaakseni markkinointilinjalle. Olin aivan äimän käkenä.
Sitten kävi ilmi, että tämä rajaton sukulainen oli siis minulta kysymättä pakottanut äitini (heikko, läheisriippuvainen ihminen) lähettämään salaa paperini kauppaopiston oppilashakuun (tämä oli ennen yheishakua, nythän ei enää onnistuisi).
Taustalle on vielä hyvä kertoa se, että rajaton itse oli valmistunut ko. linjalta kauppaopistosta. Minun intressini ja kykyni olivat täysin eri aloilla, mutta eipä hän siitä välittänyt.
Syy siihen että hän pyrki pakottamaan minut opiskelemaan, oli se että HÄN oli huolestunut kun minä olin hakenut yliopistoon ja HÄN oli varma etten sinne missään nimessä pääse.
Onneksi pääsin! Muuten olisin saanut vuosia vääntää asiasta rajattoman tädin kanssa.
Ihme tapa ajatella ihmisillä, että voi jotenkin mitätöidä systemaattiset asiat tuolla tavoin, että takertuu johonkin yksittäisiin asioihin. Pyyhkijänsulkiin ja kukkasipuleihin.
Samalla logiikalla mitään koulukiusaamistakaan ei ole, koska mitä se kenenkään psyykettä hajottaa, jos sanotaan läskihu*raksi kerran välitunnissa kolmen vuoden ajan.
Tai ei ole mikään ongelma jos joku virkamiespossu varastaa yhteiskunnan rahoja 1000 000, koska sehän on vain pari hilua per nenä.
Mitä se haittaa jos ulkona sataa vettä, kun nehän on vain pieniä pisaroita. Ei niistä voi kastua.
Mitä se haittaa jos pieraisee sentin päässä toisen nenästä, kun sehän on vain ilmaa. Ei se voi haitata, kun ei se ole vaarallistakaan.
Mitä se haittaa jos toinen ei arvosta sinua ihmisenä? Eihän sen luulisi haittaavan. Elelee vaan siinä toisen jyrättävänä, ja hyväksyy sen ettei ole toiselle ajatteleva mielellinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Ei kun usein se pyytämättä sulat vaihtanut henkilö kokee tehneensä palveluksen. Ja sitten odottaa, että toinen on ihan ikikiitollinen tästä suuresta urotyöstä, joka tämä vaihtaja teki ja oli jälleen niin hyvä ja huomaavainen. Ja kokee tulleensa väheksytyksi jos toinen ei olekaan.
Mulla oli joskus tällainen poikaystävä. Se jatkuvasti väenvängällä ja pyytämättä teki asioita mun eteeni/puolestani (jotka mä olin aivan helposti voinut tehdä itse tai jättää tekemättä kun ei ollut niin väliä) ja sitten oli ihan möksis ja loukkaantunut kun mä en osoittanut mitään ylitsevuotavaa kiitollisuutta. Se asioiden tekijä haluaa olla sankari ja tärkeä ja hieno ihminen, mutta ei ole sille kohteelle kovin helppoa olla kiitollinen asioista, joita ei ikinä halunnut tai pyytänyt.
Mieti tilanne, että toinen haluaa aina väkisin avata sulle auton oven kun olette lähdössä. Sen sijaan että vain itse suoritat tämän yksinkertaisen toimenpiteen, joudut odottamaan, että tämä toinen henkilö kävelee sinne sun ovellesi ja avaa sen. Sitten kiireen vilkkaan asetut paikallesi toivoen, että saat kaikki takinhelmat ja sormet sisään, ennen kuin toinen paiskaa oven kiinni. Ja sen jälkeen joudut kuuntelemaan kuinka onnekas olet, kun sinulla on niin huomaavainen kumppani, että aivan auton ovet avaa puolestasi. Jos et yhdy tähän hehkutukseen tai jos avaat oven itse, saat möksötystä siitä kuinka olet kiittämätön. Ja tämä tapahtuu ihan joka kerta kun olette lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
No onpa tosiaan ihan karmiva ongelma. Tosin en tiedä kummalla. Mitä varten sinun pitää edes mainita, että sinun pitää vaihtaa pyyhkijänsulat sun autoon. Olisit vaan käyny ostamassa ne ja sipulisi ihan ilman eri ilmoitusta. Tajua, että joillakin on IHAN OIKEITA ongelmia. Eikä tällaisia keksimällä keksittyjä. Osannetko itse edes vaihtaa ne sulat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Ymmärrän, mutta mitä niin pyhää niissä perhanan pyyhkijänsulissa on, että pitää loukkaantua ja saada riita aikaiseksi? Miksi ei voi ohittaa, että ai niin, minä kyllä pyysin, että vaihdan itse, mutta anti olla, nythän ne on vaihdettu.
Näitä tilanteita pitkässä liitossa tulee miljoonia, ihan puolin ja toisin. Vaikka kumpikaan ei ole rajaton tai muukaan tyyppi.
Jos olisi kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta, niin loukkaantumisen ymmärtää.
Olen itse varmaan liiankin suurpiirteinen ja huoleton, olen sitten jotenkin mäntti kun en ymmärrä, että pitäisi loukkaantua kun en ymmärrä loukkaantua.
Ajattelen niin, että mitä vähemmän vääntöä ja pilkunviilaamista parisuhteessa on sitä helpompaa ja sujuvampaa kaikille. Että kun armahtaa itseään ja sitä kumppania, että emme ole kumpikaan täydellisiä, se auttaa paljon.
Jos löytyy rakkautta löytyy ymmärrystä toisen vajavaisuuksiin.
Tai sitten pitää miettiä olemmeko sopivat toisillemme kun koko ajan joku hiertää.Ei aikuinen ihminen voi elää niin, että jokaiseen hänen pyyntöönsä aina suostutaan, tai käsitetään, että joku ohimennen sanottu pyyntö/toivomus on nyt ihan ehdoton. Monesti joutuu pettymään, mutta monesti myös ilahtumaan.
Ei mene niinkuin Stromsössä, puolin eikä toisin, mutta ei tehdä siitä numeroa.Tuleeko teillä paljonkin noita tilanteita? Pitäisikö nyt pysähtyä miettimään jotain?
Siis mitä tilanteita. Puhuin siis siitä, että pitkässä liitossa tulee miljoonia erilaisia tilanteita puolin ja toisin. Jos kaikista tehdään numero ja loukkaannutaan ei tulisi mitään. Kumpikin olemme epätäydellisiä, onneksi.☺ ja ymmärrämme sen.
Tulee myös hauskoja ja mukavia vastapainoksi.Olen siis varmaan liian huoleton ja suurpiirteinen monen mielestä täällä palstalla, en omasta mielestäni. Sitä tarkoitin.
Ei minulla ole ongelmaa rajattomasta kumppanista, toivottavasti ei kumppanillakaan minusta.
En tiedä mitä pitäisi miettiä.
Se mun miehen rajaton sukulainen on omien sanojensa mukaan suurpiirteinen eikä mikään nipottaja. Haluaa kuulemma välttää draamaa ja rakentaa rauhaa. Olla vaan avuksi. (Ja odottaa, että me myös sännätään häntä auttamaan ja perutaan omat menot koska vaan.) Ei hän vaan siitä loukkaantuisi, että heille kävelee sisään ja kaapeille. Ja kyllä hän olisi kiitollinen, jos joku tuo hänelle kakun. (Minä mäntti laktoosi-intolerantikko en välittänyt peruskakusta. Hän kyllä tiesi, etten voi syödä laktoosia, mutta eihän sitä voi kaikkea muistaa, suurpiirteinen kun on.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
No ei tuossa sellaista pyyntöä esitetä. Toinen tarjoutuu käymään ostamassa, johon toinen, että ei sinun TARVITSE. Kun minä haluan ostaa kukkasipuleita samalla. Olis sanonu suoraan, että EN HALUA, että sinä käyt ostamassa ne, etkä vaihda, etkä puutu mun asioihin enää millään lailla. Onko asia selvä? Sitten, jos ei mene perille, niin voit mennä terapiaan. Sinulla taitaa olla ongelma sanoa, mitä haluat. Tai mitä et halua.
Rajattoman kanssa on raskasta vääntää, en missään nimessä haluaisi asua yhdessä. Ap:llä on vahinko jo tapahtunut, kun lapsetkin on hankittu.
Valitettavasti en usko että tilanne paranee. Mun rajattoman sukulaisen kanssa on asiasta yritetty keskustella, on tiukasti pidetty rajoja, jne... yritetty joka kikkaa, mutta ei se siitä muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajattoman kanssa on raskasta vääntää, en missään nimessä haluaisi asua yhdessä. Ap:llä on vahinko jo tapahtunut, kun lapsetkin on hankittu.
Valitettavasti en usko että tilanne paranee. Mun rajattoman sukulaisen kanssa on asiasta yritetty keskustella, on tiukasti pidetty rajoja, jne... yritetty joka kikkaa, mutta ei se siitä muutu.
Jep. Välien katkaisu rajattomaan sukulaiseen oli alun syyllisyyden tunteen jälkeen elämäni parhaita päätöksiä. Voi tätä ihanaa rauhaa mikä nykyään on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.
Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.
Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.
Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.
Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.
Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.
Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.Tässä on hyvä esimerkki oikeutuksen tunnelukosta. Vaimon vastuulla on ennakoida ja miettiä jokainen sana tarkkaan, että sopu säilyy. Miehen vastuulla ei ole mikään. Eli jos vaimo sanoo, että älä vaihda sulkia, ja mies menee ja vaihtaa, niin vaimon vika kun ylipäätään tuli maininneeksi sulat.
Myös: miten hemmetin huonoja parisuhteita joku voi pitää ihan normaaleina.
Ei. Vaan jokainen on vastuussa omasta toiminnastaan. Silloinkin, kun se toinen on luonnehäiriöinen. Aikuinen ihminen päättää, kestääkö vai lähteekö. Toki toivotaan, ettei se narsku ole pilannut toisen itsetuntoa niin alhaiseksi, että lähteminen ei enää onnistu.
Mutta lähtökohtaisesti. Jos valitset jäädä suhteeseen, niin sitten kannattaa toimia mahdollisimman pienillä pahoilla mielin, itseään kohtaan siis. Vaimo/mies valitsee sanansa tarkkaan ennen kaikkea itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
No ei tuossa sellaista pyyntöä esitetä. Toinen tarjoutuu käymään ostamassa, johon toinen, että ei sinun TARVITSE. Kun minä haluan ostaa kukkasipuleita samalla. Olis sanonu suoraan, että EN HALUA, että sinä käyt ostamassa ne, etkä vaihda, etkä puutu mun asioihin enää millään lailla. Onko asia selvä? Sitten, jos ei mene perille, niin voit mennä terapiaan. Sinulla taitaa olla ongelma sanoa, mitä haluat. Tai mitä et halua.
Ok. Yksittäisenä asiana noin, mutta ei-tyhmä ihminen osaa päätellä, mistä kaikki riidat ja raivoamiset johtuvat. ”Normaalille” ihmiselle menee nopeammin jakeluun, mitä toinen oikeasti tarkoittaa. Siihen ei pitäisi mennä kymmentä vuotta ja kymmentä tuhatta riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
No ei tuossa sellaista pyyntöä esitetä. Toinen tarjoutuu käymään ostamassa, johon toinen, että ei sinun TARVITSE. Kun minä haluan ostaa kukkasipuleita samalla. Olis sanonu suoraan, että EN HALUA, että sinä käyt ostamassa ne, etkä vaihda, etkä puutu mun asioihin enää millään lailla. Onko asia selvä? Sitten, jos ei mene perille, niin voit mennä terapiaan. Sinulla taitaa olla ongelma sanoa, mitä haluat. Tai mitä et halua.
Siis tarkoitaako jonkun mielestä "En tarvitse" sitä, että tarvitsee?? Onko tää joku sellainen marttyyriuhriutumishokema, että "EI TARTTE AUTTAAAA!!!"
Kun ei ole. Olisihan se toinen voinut varmistaa, että haluat siis mennä ihan itse ? Onko nämä tapaukset marttyyrivanhempien tuotoksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Entäs jos sinne roskien joukkoon livahtaisi sinun seuraavan päivän lounas, koska sen luultiin jo olevan vanhentunut tai jotain muuta "avuliasta"? Ehkäpä siksi joku haluaa itse viedä roskat, kun ei voi luottaa siihen, mitä kaikkea sinne roskapussiin hyvää hyvyyttään raivataan kotoa. Hyvin harva alkaa pelätä tuollaista ihan tyhjästä vaan siksi, että toisen on tapana tehdä kaikenlaista epämääräistä roskia viedessään vrt. sipulit ja hiiva.
Olisko helpompi kuitenkin, et sanoo: "annas olla vika kerta kun heität mun ruokia roskiin", kuin lähteä kiertoteitse pelastamaan tilannetta sanomalla, että minä vien roskat, sinä et saa viedä?
Suora puhe, sitä tarvitaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
DDD
Miten tulee mieleen koiran koulutus, että miehen pitää olla kuin koulutettu koira.
Paikka!
Voi hyvä sylvi teidän kanssanne. Miten kauas todellisuudesta on näköjään menty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)
Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.
Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.
Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton.
Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa? Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)
Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.
Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.
Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton.
Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa? Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri.
"1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon."
Kyllä tämä minusta omalta autolta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
DDD
Miten tulee mieleen koiran koulutus, että miehen pitää olla kuin koulutettu koira.Paikka!
Voi hyvä sylvi teidän kanssanne. Miten kauas todellisuudesta on näköjään menty.
Ei, vaan hänen pitää ymmärtää puhetta ja kunnioittaa kumppaniaan ja tämän toiveita sekä uskoa, että kumppanille on omat halut, tavoitteet ja syyt toimia kuten toimii, vaikka ne eivät juuri sillä hetkellä olisikaan ilmiselvät miehelle (tai joissain tapauksissa naiselle).
"Älä vie roskapussia!" Naurettavaako? Ehkä nainen on kadottanut korviksensa ja haluaa tarkistaa vielä varmuuden vuoksi rokiksen enne kuin vie sen jäteastiaan.
Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.
Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.