Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Hoitaako nuo puolisoa väkisin "auttavat" hiiva- ja kukkasipulityypit myös asioita, joita heiltä suoraan pyydetään tai joita ovat luvanneet hoitaa?

Minusta tuntuu, että oma puolisoni yrittää jatkuvasti tehdä ei-toivottuja palveluksia joista on enemmän haittaa kuin hyötyä (sekaantuu asioihin, jotka on mulla hoidossa tai jotka haluan tehdä itse ja olen sanonut sen selvästi), mutta sitten niistä hänelle kuuluvista hommista ja velvollisuuksista ei tahdo tulla mitään. Hän saattaa olla jopa sitä mieltä, ettei hänen tarvitsekaan tehdä asiaa X jonka on luvannut tehdä, kun teki juuri asian Y. (Y=minun tehtävä, jonka hän sotki "auttamalla")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?

Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.

Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.

Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?

Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.

En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä. 

Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.

Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.

Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?

Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)

Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.

Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.

 

Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton. 

Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa?  Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri. 

"1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon."

Kyllä tämä minusta omalta autolta kuulostaa. 

Ok, luin huonosti, sorry. Mut älä silti hauku mua rajattomaksi.

Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä. Ehkä tuossa ostoksille menossa on kyse muusta. Luottamuspulasta? Ehkä hän ei usko, että olet menossa ostoksille, vaan jonnekin muualle. Kukkasipulien osto nyt kuulostaa vaan niin tekosyyltä. Päätti, että joudut nyt keksimään muun tekosyyn... Ai niin, piti olla narsisseja...

Vierailija kirjoitti:

Hoitaako nuo puolisoa väkisin "auttavat" hiiva- ja kukkasipulityypit myös asioita, joita heiltä suoraan pyydetään tai joita ovat luvanneet hoitaa?

Minusta tuntuu, että oma puolisoni yrittää jatkuvasti tehdä ei-toivottuja palveluksia joista on enemmän haittaa kuin hyötyä (sekaantuu asioihin, jotka on mulla hoidossa tai jotka haluan tehdä itse ja olen sanonut sen selvästi), mutta sitten niistä hänelle kuuluvista hommista ja velvollisuuksista ei tahdo tulla mitään. Hän saattaa olla jopa sitä mieltä, ettei hänen tarvitsekaan tehdä asiaa X jonka on luvannut tehdä, kun teki juuri asian Y. (Y=minun tehtävä, jonka hän sotki "auttamalla")

Ei hoida. Minä ainakin joudun varmistamaan monta kertaa, että muistathan varmasti pysähtyä työmatkalla kauppaan hakemaan äidinmaidonkorviketta, että vauva saa aamulla ruokaa tms. Tai hän iloisesti unohtaa, että olimme sopineet menevälle lauantaina leffaan. Hän saattaa muistaa, että oli jotain puhetta leffasta, muttei käsittänyt että se oli ”sopimus”.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaako nuo puolisoa väkisin "auttavat" hiiva- ja kukkasipulityypit myös asioita, joita heiltä suoraan pyydetään tai joita ovat luvanneet hoitaa?

Minusta tuntuu, että oma puolisoni yrittää jatkuvasti tehdä ei-toivottuja palveluksia joista on enemmän haittaa kuin hyötyä (sekaantuu asioihin, jotka on mulla hoidossa tai jotka haluan tehdä itse ja olen sanonut sen selvästi), mutta sitten niistä hänelle kuuluvista hommista ja velvollisuuksista ei tahdo tulla mitään. Hän saattaa olla jopa sitä mieltä, ettei hänen tarvitsekaan tehdä asiaa X jonka on luvannut tehdä, kun teki juuri asian Y. (Y=minun tehtävä, jonka hän sotki "auttamalla")

Ehkä siinä on taustalla se sama asia kuin niissä lahjatoiveissa ("Tarvisin todella lastenvaunut" "Tottakai! Siksipä ostin sinulle he*vetin kalliit korvakorut! Enkös ole ihana ihminen!")

Vierailija kirjoitti:

Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)

Mä taas en tajua, mikä pakkomielle jollakin on vaihtaa ne sulat väkisin toisen puolesta, jos toinen on selvästi sanonut, että vaihtaa itse. Helvetin raskasta se ainakin on, jos puoliso ei yhdellä sanomisella usko, vaan pitäisi selvittää kaikki syyt ja ajatukset pikkujuttujenkin kohdalla omien suunnitelmien taustalla, kun toiselle ei riitä pelkkä "ei kiitos".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.

Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.

Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.

Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.

Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.

Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.

Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.

Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.

Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.

Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.

Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.

Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.

Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.

Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?

Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.

Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.

Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.

Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.

Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.

Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.

Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.

Tämähän ei siis ollut tarina vaihdetuista pyyhkijänsulista, vaan takan on isompi kuva. Ja sinulla on ilmeisesti hahmotushäiriö.

Otin esimerkiksi pyyhkijänsulat ja kukkasipulit, koska niistä aloittaja itse puhui.

Ymmärrän, että nämä olivat vain yksittäinen esimerkki. Mutta en mennyt syvemmälle koska heti olisi joku sanonut, että mitä oikein höliset. Nythän puhuttiin pyyhkijänsulista ja kukkasipuleista.

Olen huomannut, että kun laajentaa näkökulmaa ja antaa lisää esimerkkejä ulkopuolelta aloituksen, niin suuri osa täällä ei enää ymmärrä mistä puhutaan.

Ymmärrän, että takana on isompi kuva.

Mutta silti kannattaa miettiä mitä sanoo ääneen niin kauan kuin asuu ja elää tämänkaltaisen miehen kanssa.

Jos itse loukkaantuu jatkuvasti jos ja kun mies toimii niinkuin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?

Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.

Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.

Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?

Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.

En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä. 

Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.

Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.

Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?

Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)

Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.

Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.

 

Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton. 

Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa?  Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri. 

Mun päähän ei vaan mene tuon toiminnan puolustelijat. 

Vaikka kyseessä olisi yhteinenkin auto, ei normaalit ihmiset mene tekemään huoltotoimia toisen selän takana tilanteessa jossa toinen on nimenomaisesti kieltänyt tekemästä. Silloin kysytään onko tähän kieltoon jokin syy joka on hyvä tietää ennen kuin menee tekemään mitään (yleensä normaaleilla ihmisillä on). Jos syy onkin se, että molemmat vain haluaa tehdä tuon huoltotoimen, niin silloinkin sovitaan yhdessä kumpi sen tekee tällä kertaa tai tehdään yhdessä, eikä edelleenkään luikita itse salaa tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?

Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.

Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.

Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?

Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.

En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä. 

Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.

Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.

Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?

Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)

Just tämmöisiä ne rajattomat ovat kuin sinä.

Kyse ei siis ym. esimerkissä ole niistä pyyhkijöistä tai siitä miksi joku toinen haluaa ne vaihtaa itse (sehän ei kuulu kenellekään muulle mitenkään). Kyse on siitä, että yksi tyyppi pyrkii päättäämään toisten puolesta mitä tehdään, miten se tehdään ja milloin, vaikka kyse olisi asiasta joka ei hänelle mitenkään kuulu, mutta tämä rajaton ei ota huomioon sen toisen henkilön mielipidettä saati oikeutta siihen mielipiteeseen.

 

Sanoitko mua rajattomaksi? Aika rohkeaa :( Täytyy pohtia. Oikeastaan mä kysyn liikaakin toisten mielipiteitä, en usko olevani rajaton. 

Ajattelin koko ajan, että kyseessä on yhteinen auto. Miksi nainenkaan saisi päättää yksin, kuka pyyhkimet vaihtaa?  Jos on hänen auto, sitten tilanne on eri. 

"1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon."

Kyllä tämä minusta omalta autolta kuulostaa. 

Ok, luin huonosti, sorry. Mut älä silti hauku mua rajattomaksi.

En ole haukkunut, olen ihan toinen tyyppi. Mutta nyt kyllä minäkin pidän sinua vähän rajattomana kun päätit tuollaisesta pienestä kommentista että alkaisin sinua haukkumaan. :D

Minulla oli ex-kumppani, joka ei halunnut esitellä minua ( 7 vuoden aikana ) äidilleen eikä poikansa perheelle, mutta sitä vastoin oli tunkeutumassa minun elämässäni tilanteisiin, joihin en ollut häntä 

pyytänyt.  Minulle tuli sukuloimaan vanhempi pariskunta, ja exä oli saanut sen tietää, niin syöksyi viivana

paikalle.  Sitten tapaus, kun menin tervehtimään vanhaa tätiäni.  Exä syöksyi sinne kukkien kanssa, kun olin

kahvittelemassa.  Hän ei ollut edes tavannut tätiäni aiemmin. 

Menin vanhojen luokkakavereideni luokkakokoukseen, jonne ei ollut tarkoitus viedä puolisoita.  Exä tuli

pokkana tilaisuuteen norkoilemaan.  Näissä esimerkkitapauksissa hän oli onkinut selville, minne olin

mennyt.  Nolotti.

Hänellä oli paljon muitakin, lähes psykopaattisia tempauksia, mutta nuo nyt tuosta rajattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.

Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.

Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.

Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.

Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.

Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.

Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.

Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.

Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.

Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.

Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.

Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.

Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.

Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?

Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.

Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.

Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.

Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.

Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.

Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.

Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.

Tämähän ei siis ollut tarina vaihdetuista pyyhkijänsulista, vaan takan on isompi kuva. Ja sinulla on ilmeisesti hahmotushäiriö.

Otin esimerkiksi pyyhkijänsulat ja kukkasipulit, koska niistä aloittaja itse puhui.

Ymmärrän, että nämä olivat vain yksittäinen esimerkki. Mutta en mennyt syvemmälle koska heti olisi joku sanonut, että mitä oikein höliset. Nythän puhuttiin pyyhkijänsulista ja kukkasipuleista.

Olen huomannut, että kun laajentaa näkökulmaa ja antaa lisää esimerkkejä ulkopuolelta aloituksen, niin suuri osa täällä ei enää ymmärrä mistä puhutaan.

Ymmärrän, että takana on isompi kuva.

Mutta silti kannattaa miettiä mitä sanoo ääneen niin kauan kuin asuu ja elää tämänkaltaisen miehen kanssa.

Jos itse loukkaantuu jatkuvasti jos ja kun mies toimii niinkuin toimii.

Mutta sehän olisi ihan painajaismaista elää suhteessa, jossa pitäisi koko ajan varoa sanomisiaan, ettei provosoi toista tekemään ei-toivottuja asioita, jotka toinen tekee, vaikka hänelle ihan suoraan sanoisi, että "Älä tee, sillä en halua että teet", sillä toinen on saanut päähänsä siitä ajattelemattomasta sanomisesta että niin pitää tehdä kielloista huolimatta. Ei tuollainen ole normaalia aikuisen ihmisen käytöstä ja mielestäni on ihan ymmärrettävää, ettei tuollaisessa suhteessa jaksa kovin pitkään ja on myös ihan ymmärrettävää, että päätyisi kysymään AV:lla voiko tuolle tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä. Ehkä tuossa ostoksille menossa on kyse muusta. Luottamuspulasta? Ehkä hän ei usko, että olet menossa ostoksille, vaan jonnekin muualle. Kukkasipulien osto nyt kuulostaa vaan niin tekosyyltä. Päätti, että joudut nyt keksimään muun tekosyyn... Ai niin, piti olla narsisseja...

Aivan. Ja jos ihminen kadottaa korviksensa ja epäilee sen olevan roskiksessa niin silloin se ihminen tarkistaa HETI sen roskiksen kun eikä seisota sitä, ehkä arvokastakin korua siellä roskapussisa pitkään. Näinhän toimii järkevä ihminen. "Voisiko korvis olla roskiksessa, hyvä kun tuuli mieleen, katson ihan heti",

,

Varsinkin jos huushollissa on mies, jolla on tapana toimia noin niinkuin on kerrottu.

Yleensäkin jos epäilee roskiksessa olevan mitä tahansa sinne väärin mennyttä normaalisti tarkistaa asian heti.

Muutenhan roskapussi on niin arkinen, tylsä ja puolueeton esine, että en aikuisena ihmisenä ymmärrä että sen viemisestä pitää tehdä arvovalta- ja ihmisoikeusasia.

Tässäpä sketsiaihe Putoukseen. Arvovaltariita roskiksen viemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.

Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.

Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.

Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.

Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.

Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.

Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.

Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.

Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.

Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.

Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.

Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.

Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.

Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?

Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.

Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.

Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.

Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.

Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.

Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.

Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.

Tämähän ei siis ollut tarina vaihdetuista pyyhkijänsulista, vaan takan on isompi kuva. Ja sinulla on ilmeisesti hahmotushäiriö.

Otin esimerkiksi pyyhkijänsulat ja kukkasipulit, koska niistä aloittaja itse puhui.

Ymmärrän, että nämä olivat vain yksittäinen esimerkki. Mutta en mennyt syvemmälle koska heti olisi joku sanonut, että mitä oikein höliset. Nythän puhuttiin pyyhkijänsulista ja kukkasipuleista.

Olen huomannut, että kun laajentaa näkökulmaa ja antaa lisää esimerkkejä ulkopuolelta aloituksen, niin suuri osa täällä ei enää ymmärrä mistä puhutaan.

Ymmärrän, että takana on isompi kuva.

Mutta silti kannattaa miettiä mitä sanoo ääneen niin kauan kuin asuu ja elää tämänkaltaisen miehen kanssa.

Jos itse loukkaantuu jatkuvasti jos ja kun mies toimii niinkuin toimii.

Ei loukkaannu, vaan se on ahdistavaa kun joku koko ajan on iholla ja yrittää tehdä puolestasi asioita. Siinä tulee hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä. Ehkä tuossa ostoksille menossa on kyse muusta. Luottamuspulasta? Ehkä hän ei usko, että olet menossa ostoksille, vaan jonnekin muualle. Kukkasipulien osto nyt kuulostaa vaan niin tekosyyltä. Päätti, että joudut nyt keksimään muun tekosyyn... Ai niin, piti olla narsisseja...

Aivan. Ja jos ihminen kadottaa korviksensa ja epäilee sen olevan roskiksessa niin silloin se ihminen tarkistaa HETI sen roskiksen kun eikä seisota sitä, ehkä arvokastakin korua siellä roskapussisa pitkään. Näinhän toimii järkevä ihminen. "Voisiko korvis olla roskiksessa, hyvä kun tuuli mieleen, katson ihan heti",

,

Varsinkin jos huushollissa on mies, jolla on tapana toimia noin niinkuin on kerrottu.

Yleensäkin jos epäilee roskiksessa olevan mitä tahansa sinne väärin mennyttä normaalisti tarkistaa asian heti.

Muutenhan roskapussi on niin arkinen, tylsä ja puolueeton esine, että en aikuisena ihmisenä ymmärrä että sen viemisestä pitää tehdä arvovalta- ja ihmisoikeusasia.

Tässäpä sketsiaihe Putoukseen. Arvovaltariita roskiksen viemisestä.

Kaikilla ei ilmeisesti vain riitä hahmotuskyky ymmärtämään erilaisia tilanteita mitä arjessa voi tulla eteen.

Voi olla satoja erilaisia syitä miksi roskapussi on juuri sillä hetkellä tarkastamatta. Ehkä puhelin soi juuri kun ajatus roskapussin tutkimisesta tulee mieleen, ehkä lapsi yrittää kiivetä kirjahyllyyn ja on mentävä pelastamaan, etätyöntekijällä on työpalaveri kesken ja tarkoitus tutkia roskapussi tauolla tai palaverin jälkeen. Voin keksiä heti vaikka 20 syytä lisää missä tuollainen tilanne voi tulla ja uskoisin ettei ole ongelma muillekaan normaalilla järjellä varustetuille ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa silmiäavaava ketju! Oma läheinen ystäväni on myös tällainen jota voisi kutsua rajattomaksi ihmiseksi. Käytös on ahdistanut vuosikymmenet mutta en ole löytänyt sanaa sille kummalliselle tunkeilevalle toiminnalle, joka vaikuttaa hyvää tarkoittavalta mutta kuitenkin ahdistaa ja aiheuttaa syyllisyyden tunteita, kun ei "kelpuuta" toisen apua. Rajaton on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä toimintaa. 

Tässä muutamia esimerkkejä:

Ystävä on päättänyt että minun pitäisi edetä uralla ja vaihtaa työpaikkaa. Tämän seurauksena tyrkyttää jatkuvasti työpaikkoja joita minun pitäisi hakea. Siis työpaikkoja josta en ole kiinnostunut ja/tai eivät sovi osaamiseeni. Ja olen ihan tavallinen keski-ikäinen ihminen joka osaa hakea halutessaan töitä itsekin ja käyttää tarvittaessa itse omia verkostojaan. Kieltäytymiseen on ihan turha perustella mitään, koska hän on päättänyt etten hae hänen ehdottamiaan työpaikkoja huonon itsetuntoni takia.

On myös mm. tullut ovelle myöhään illalla tekemään hakemuksia kanssani. Siis ilman että asiasta on sovittu yhtään mitään tai edes puhuttu yhtään mitään sellaista sivuavaa. Hän vain päätti että tarvitsen apua hakemusten kanssa (joita en olllut kirjoittamassa), joten hän tunki ovelleni tarjoamaan apuaan. Kohteliaana päästin sisälle ja keitin iltakahvit kun oli ovelle asti tullut, mutta loukkaantui kun kahvittelun jälkeen sanoin meneväni nukkumaan enkä alkanut tekemään hakemuksia hänen kanssa.

Hän on myös kertonut yhteiselle tutulle minun olevani kiinnostunut hakemaan heiltä töitä. Tämä on alallani ihan normaalia, työpaikat menevät usein suhteiden kautta, mutta normaalia ei ole se että tuollaista puhutaan keskustelematta ihmisen kanssa! Olin siis itse täysin tietämätön asiasta. Tilanne oli melko kiusallinen kun yhteinen tuttava tuli kyselemään millaisista työtehtävistä heillä olisin kiinnostunut.

Ystävä myös tietää itseäni paremmin missä minä haluan asua. Olemme mm. keskustelleet kaupungissa olevasta persoonallisesta talosta ja keskustelun lomassa pohdiskelin asuntojen hintoja yleisestä mielenkiinnosta. Keskustelua seuranneena päivänä hän lähetti minulle erikseen viestin, jossa kertoi ettei minun kannattaisi ostaa kyseisestä talosta asuntoa, koska haluan muuttaa toiseen kaupunkiin ja omistusasunnon myyminen voi olla vaikeaa (asun jo omistusasunnossa). Tiesi jo kaupunginkin mihin kuulemma haluan muuttaa.

Kerroin haluavani ostaa uuden television. Ystävä kantoi ovelleni vanhan televisionsa ja tyrkytti sen minulle. Otin vastaan koska omani oli jo mennyt rikkinäisenä kierrätykseen, vaikka ei ihan mieluinen ollutkaan. Rahaa yritin antaa, ei ottanut. Kun olin vihdoinkin ostamassa haluaamani televisiota, kysyin haluaako ystävä vanhansa takaisin. Ei halunnut, mutta loukkaantui kun annoin sen eteenpäin ja kertoili tuttavapiirissä kuinka hänen antama televisio ei kelvannut minulle. Nyt olen läksyni oppinut ja en enää ota häneltä mitään vastaan. 

Nämä on pieniä esimerkkejä, mutta ovat vain jäävuoren huippu ja vastaavia tempauksia tulee lähestulkoon aina kun hänen kanssaan on tekemisissä. En usko hänellä olevan mitään persoonallisuushäiriötä, vaan jonkinlainen tunnelukko ja opittuja käytösmalleja. Hauskinta on että kumppaninsa on ihan samalainen, voivat yhdessä järjestellä kaikkien muiden elämää kuinka parhaaksi näkevät :-)

Kuulostaa ikävän tutulta. Mun läheinen sukulainen on juuri tuollainen.

Ihan nauratti tuo työnhakuapu sulle, tuli deja-vu. Kun olin 21-vuotias, sain kerran postia, että minut on hyväksytty opiskelemaan kauppaopistoon, muistaakseni markkinointilinjalle. Olin aivan äimän käkenä.

Sitten kävi ilmi, että tämä rajaton sukulainen oli siis minulta kysymättä pakottanut äitini (heikko, läheisriippuvainen ihminen) lähettämään salaa paperini kauppaopiston oppilashakuun (tämä oli ennen yheishakua, nythän ei enää onnistuisi).

Taustalle on vielä hyvä kertoa se, että rajaton itse oli valmistunut ko. linjalta kauppaopistosta. Minun intressini ja kykyni olivat täysin eri aloilla, mutta eipä hän siitä välittänyt.

Syy siihen että hän pyrki pakottamaan minut opiskelemaan, oli se että HÄN oli huolestunut kun minä olin hakenut yliopistoon ja HÄN oli varma etten sinne missään nimessä pääse.

Onneksi pääsin! Muuten olisin saanut vuosia vääntää asiasta rajattoman tädin kanssa.

Ai kamala, tämä ihminen kuulostaa aivan painajaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä. Ehkä tuossa ostoksille menossa on kyse muusta. Luottamuspulasta? Ehkä hän ei usko, että olet menossa ostoksille, vaan jonnekin muualle. Kukkasipulien osto nyt kuulostaa vaan niin tekosyyltä. Päätti, että joudut nyt keksimään muun tekosyyn... Ai niin, piti olla narsisseja...

Aivan. Ja jos ihminen kadottaa korviksensa ja epäilee sen olevan roskiksessa niin silloin se ihminen tarkistaa HETI sen roskiksen kun eikä seisota sitä, ehkä arvokastakin korua siellä roskapussisa pitkään. Näinhän toimii järkevä ihminen. "Voisiko korvis olla roskiksessa, hyvä kun tuuli mieleen, katson ihan heti",

,

Varsinkin jos huushollissa on mies, jolla on tapana toimia noin niinkuin on kerrottu.

Yleensäkin jos epäilee roskiksessa olevan mitä tahansa sinne väärin mennyttä normaalisti tarkistaa asian heti.

Muutenhan roskapussi on niin arkinen, tylsä ja puolueeton esine, että en aikuisena ihmisenä ymmärrä että sen viemisestä pitää tehdä arvovalta- ja ihmisoikeusasia.

Tässäpä sketsiaihe Putoukseen. Arvovaltariita roskiksen viemisestä.

No ehkä naisella oli etsiminen kesken kun yhtäkkiä lapsi kaatui naamalleen toisessa huoneessa ja alkoi itkemään.

On se nyt perkele jos ei kumppanille riitä toisen "Hei, älä vie roskia", vaan pitää ihan erikseen alkaa perustelemaan miksi niitä ei saa viedä. Miksi ihmeessä kukaan nimenomaan kieltäisi toista viemästä roskia, jollei hänellä olisi ihan joku syy miksi niitä roskia ei saa viedä??? Ja miksi ne roskat on pakko viedä, vaikka on selvästi kuullut kun toinen kieltää?? Onko siinä joku teinikapina takana: "Sähän et mua määräile! Minä saan omassa kodissani roskat viedä jos haluan!"

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä.

Jos puoliso kieltää viemästä roskapussin, niin voisko vain uskoa, että sillä on varmasti ihan hyvä ja järkevä syy sille, miksi hän ei halua, että vien roskat? Voihan sitä kysyä, jos niin kovasti kiinnostaa, sen sijaan, että vie vain kiellosta huolimatta.

Mun puoliso kielsi mua laittamasta muutamia keittiön tasolla olevia muoviroskia (tyhjiä ruokapakkauksia) muovinkeräysastiaan. En kysynyt miksi, mutta oletan, että tarvitsee niitä rasioita johonkin, enkä alkanut väkisin laittamaan niitä pois, vaikka yleensä nuo on ollut tapana hävittää. Minusta ihan normaalia toimintaa meiltä molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan, että kadotin korvikseni ja haluan katsoa ovatko ne siellä.

Jos puoliso kieltää viemästä roskapussin, niin voisko vain uskoa, että sillä on varmasti ihan hyvä ja järkevä syy sille, miksi hän ei halua, että vien roskat? Voihan sitä kysyä, jos niin kovasti kiinnostaa, sen sijaan, että vie vain kiellosta huolimatta.

Mun puoliso kielsi mua laittamasta muutamia keittiön tasolla olevia muoviroskia (tyhjiä ruokapakkauksia) muovinkeräysastiaan. En kysynyt miksi, mutta oletan, että tarvitsee niitä rasioita johonkin, enkä alkanut väkisin laittamaan niitä pois, vaikka yleensä nuo on ollut tapana hävittää. Minusta ihan normaalia toimintaa meiltä molemmilta.

Niin kuulostaa. Jos mies sanoo, että "älä heitä noita roskiin" niin itselleni tulee ensimmäiseksi mieleen, että miehellä on joku syy miksi hän haluaa niiden säilyvän. Ilmeisesti täälläkin kirjoittelee ihmisiä, jotka heittäisi ne roskiin "Kun et kertonut että miksi ei saa heittää roskiin niin päätin heittää". Vaikuttavat karseilta tyypeiltä.

Jos kukkasipuliesimerkki on vähän vaikea, niin otetaan toinen.

Sinä olet mies, joka on aina pitänyt maamoottoreista. Haaveesi on joku päivä vielä kunnostaa oma maamoottori ihan viimeisen päälle itse, ja päästä vihdoin osallistumaan muiden maamoottori-intoilijoiden keskusteluihin omallakin panoksella. Olette juuri muuttaneet uuteen asuntoon jossa on pieni autotalli, jossa projektin nyt vihdoin voi aloittaa. Puhutkin innostuneena, että nyt jos jostain löytyy sisällä säilytetty yksipyttyinen Massey-Ferguson alkuperäisellä vauhtipyörällä, tulee kaupat. Rakennat rakkaudella unelmien maamoottorillesi jo etukäteen taidokkaan puisen lavan, jolla sitä voi siirrellä. Suunnittelet, että menette kesällä kaveriesi kanssa Vesivehmaan maamoottoripäiville ihastelemaan ja tunnustelemaan tarjontaa.

Yhtenä torstai-iltana ovikello soi. Siellä on ukko, joka kysyy että minne tämä kone pannaan. Vaimosi on hankkinut sinulle oman maamoottorin yllätykseksi. Se on kaksipyttyinen Johnson ja kauttaaltaan ruosteessa seistyään ulkona vuosikymmeniä. Se ei mahdu tekemällesi lavetille. Molemmat sylinterit ovat niin ruosteessa että ne pitäisi porata uudestaan mutta tiedät jo valmiiksi, että Suomessa ei ole tekijää. Tämä on muutenkin sama puoli-ilmainen moottori, joka on ollut netin kauppapalstalla myynnissä koko sen ajan kun olet asiaa seuraillut.

Tämä moottori ei ollut hieno edes uutena. Se vie kuitenkin nyt harrastustilasi kokonaan, ja vaimo ei voi käsittää, että voit olla niin itsekäs, että edes ajattelet myyväsi pois hänen lahjansa, jonka kuljetuksen järjestäminen Pohjanmaalta Helsinkiin oli hirveän kova vaiva. Ja maamoottoripäivillehän ei nyt ole mitään syytä mennä kun laite on jo hankittu, säästytpä siltäkin ajamiselta.

Vastalahjaksi tästä pyytettömästä hyvän tahdon eleestä sinun harrastuksesi eteen, olet nyt vaimollesi velkaa muutaman viikonlopun tapetointia, kitkemistä ja ravintolaillallisia. Win-win, eikö?

Isä lupasi ostaa pojalle mopon. Poika vertaili, hankki titoa, kyseli kokemuksia ja teki päätöksensä. Kertoi isälle ( jolla ei mopokokemuksia, ei konekiinostunut ihminen, ei mopotietoja katsellut)

Ei, juuri sitä mopoa isä ei osta. Minkä muun tahansa saman hintaisenkin mutta ei juuri sitä.

Ei perusteluja miksi.