Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
151 jatkaa. Itse vastaavassa suhteessa asiat muuttuivat kun tunnistin oman osuuteni.
Millaisia osuuksia sinulla oli? Avaatko vähän?
Meillä kuvio oli sellainen, että minulla oli sellainen kiltin tytön rooli päällä ja kova tahto miellyttää. Lisäksi huono itsetunto. Reaktiona siihen, ettei ääneni tullut kuulluksi, vetäydyin kun olisi pitänyt vaan rohkeasti olla oma itsensä vaikka tulisi yhteentörmäys. Tunsin että en saa arvostusta, en osaa mitään ja että en osaa puhua niin että mua kuunneltaisiin.
Olin siis alivastuullinen ja puoliso ylivastuullinen.
En tajunnut tätä kuviota, koska olen aktiivinen ja vastuutehtäviä kahmiva itsevarmasti esiintyvä sosiaalinen perhonen.
Käytännössä mun piti siis opetella suuttumaan ja tietämään mitä haluan, kestämään se jos olen toisen mielestä väärässä tai raivostuttava.
Mutta tämä oli vain meidän kuvio, varmasti jokaisella on se omansa. Osalla täällä saattaa olla tosiaan myös ihan persoonallisuushäiriöinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo säätäjä suostuisi menemään adhd/add-testiin ja sitten tarvittavaan terpiaan ja lääkitykseen, voisi teillä osalla elämä helpottua. Kuulostaa hirveältä ja jopa potentiaalisesti vaaralliselta, että yksi kouhottaa koko ajan liikuttelemassa kaikkea näkemäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Anteeksi, mutta itse en haluaisi olla puolisosi ikinä. Jokainen virhe on silmissäsi valtava. Puolisosi vaikuttaa hyppivän pillisi mukaan ja tekevän kaikkensa, että leppyisit, kun hän on taas sinun mielestäsi mokannut.
Mietipä nyt hetki. Koko asu täytyy vaihtaa, koska siihen liittyvä puhdas juttu on viety pesuun.
Vieraat odottavat tyhjänpanttina kotona, kun isäntä on kaupassa hakemassa tarpeetonta tavaraa.
Nämä ovat mokia, ei vain "minun mielestäni". Eikä kyse edelleenkään ole näistä kahdesta tapauksesta, vaan näitä tapauksia on 20 joka päivä.
Tuohon päälle, että lapsella ei ollut saappaita päiväkodissa, vaikka satoi, kyllä ne rantakengätkin sopivat vesileikkeihin. Koira ei päässyt pissalle, kun piti käydä kaupassa, vaikkei sieltä mitään tarvittu. Ruokaan laitettiin punasipulin sijasta sama määrä valkosipulia "kun sä niin tykkäät siitä". Jälkiruokavohveleiden kanssa piti olla vaniljakastiketta, mutta kaupasta onkin tuotu suklaajätskiä.
Että hyppii sun pillisi mukaan?
Nämä asiat olisi siis pitänyt hoitaa, kuten sinä haluat. Olisi pitänyt jäädä kotiin koiraa pissattamaan, ruokaan olisi pitänyt laittaa punasipulia, koska sitä sinä olisit halunnut, eikä valkosipulia ja vohveleihin sinä halusit vaniljakastiketta, mutta olikin suklaajäätelöä. Ja koska näin ei tehty, toisella on nyt kyökkipsykologian diagnoosi 'rajaton'.
Totta hemmetissä olisi pitänyt olla kumisaappaat päiväkotiin, mutta ehkä ne unohtuivat? Ehkä tuli - uskallanko sanoakaan - virhe?
En ole sama kommentoija, mutta samaa mieltä olen: en haluaisi olla kanssasi parisuhteessa.
Ei sinun varmasti tarvitsekaan olla hänen kanssaan parisuhteessa.
Toivon että te sählääjät, rajattomat ja kaikki ketkä ette yhtään viitsi ajatella ja miettiä mitä teette, kouhotatte vaan, löytäisitte toisenne.
Saisitte laittaa lapsenne vaikka alasti päiväkotiin, ostaa maidon sijasta vaikka muurauslaastia, heittää toistenne kaikki lempivaatteet uffiin ja sotkea arkenne ihan järkyttäväksi skeidaksi keskenänne.
Olin seurustelusuhteessa, jota varjosti epämääräinen huono fiilis, josta oli toisaalta vaikea saada kiinni - ja näitä kirjoituksia lukiessa mietin, voisiko kyse olla ollut rajattomuudesta.
Esimerkkejä:
-Olin harrastanut yli 10 vuoden ajan erästä asiaa, mistä toisella ei ollut kuin vähän kokemusta. Sain kuulla jatkuvasti, kuinka toimin väärin ja miten minun ennemmin pitäisi tehdä. Yritin jonkin aikaa vastata ja selittää, miksi teen näin ja noin, mutta ajan myötä aloin tiuskahtelemaan, voisiko hän vaikka ensin tutustua kirjallisuuteen, jne. Ei auttanut, neuvoja ja apua vain tuli ja tuli kerta toisensa jälkeen, myös ihan suoraan moittivaan ja holhoavalta tuntuvaan sävyyn.
- Hän näki toiset, niin läheiset kuin vieraat lähtökohtaisesti negatiivisesti: muut ajattelivat ja tekivät väärin ja aina pahoista motiiveista. Oltiin usein tilanteessa, jossa yritin esim. selittää hänelle, että "jos sanot noin, suurin osa reagoi siihen näin". Tähän hän intti, että eivät muut saa niin tehdä, vaan heidän täytyy nähdä homma näin (hänen tapaansa) - ja jos he eivät tee niin, heidän tarkoituksensa on tämä ja tämä paha asia. Mikään ei saanut häntä muusta vakuuttuneksi, ja muiden vain pitäisi alkaa nähdä hänen tapansa ajatella ja toimia kuten hän.
- Olimme useamminkin tilanteessa, jossa kerroin olevani jostakin asiasta jotakin mieltä tai haluavani tehdä jotakin, kun hän järkyttyneenä kertoi, että mehän olimme keskustelleet/sopineet/tms. asiasta aivan eri tavalla. Mietin, että olen varmaan itse tullut hulluksi, sillä en muistanut tällaista tai edes ymmärtänyt miten olisin koskaan voinut sanoa muuta, sillä olin aina ajatellut asian toisin kuin mitä hän väitti. Hän kuitenkin oli aivan varma, että oli minun kanssani asian toisella tavalla käsitellyt, ja syytti minua siitä, että olen valehdellut tai muuttanut mieltäni niin tärkeistä asioista.
Olen melko varma, että tämä ihminen oikeasti vakaasti uskoi olevansa oikeassa ja toimivansa aina parhaalla tavalla. Muistakin läheisistään hänellä oli hyvin täsmälliset visiot, kuinka heidän pitäisi toimia ja tehdä valintoja elämässä - ja jos he eivät näin toimineet, hän oli hyvin ahdistunut ja tolaltaan. Toki hän osasi olla oikeassakin, mutta happi alkoi loppua hänen kanssaan eläessä.
Sama täällä, itselläni on ns. rajaton äiti. Tiedän siis ap:n tunnelmat. Äitini kävelee toistuvasti ns. henkisesti ylitseni, on tehnyt aina niin. Hän välittää yli kaiken ja on hyvinkin empaattinen yleisellä tasolla, muttei omaa sellaista tunneälyä, että kykenisi haluta ottamaan selvää, mitä minä haluan. Oman tahtonsa äitini kyllä kertoo selvästi. Olen henkisesti elämäni aikana niin tukahdutettu, että monen vuoden ajan ainoa mahdollisuus on ollut olla äitini kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, koska tuntuu, että olen ikuisesti ns. "näkymätön Ninni". Voimia ap:lle! Toivottavasti terapia auttaa, että miehesi empatikyky kehittyisi, koska muuten olette parina tuhon tiellä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Anteeksi, mutta itse en haluaisi olla puolisosi ikinä. Jokainen virhe on silmissäsi valtava. Puolisosi vaikuttaa hyppivän pillisi mukaan ja tekevän kaikkensa, että leppyisit, kun hän on taas sinun mielestäsi mokannut.
Mietipä nyt hetki. Koko asu täytyy vaihtaa, koska siihen liittyvä puhdas juttu on viety pesuun.
Vieraat odottavat tyhjänpanttina kotona, kun isäntä on kaupassa hakemassa tarpeetonta tavaraa.
Nämä ovat mokia, ei vain "minun mielestäni". Eikä kyse edelleenkään ole näistä kahdesta tapauksesta, vaan näitä tapauksia on 20 joka päivä.
Tuohon päälle, että lapsella ei ollut saappaita päiväkodissa, vaikka satoi, kyllä ne rantakengätkin sopivat vesileikkeihin. Koira ei päässyt pissalle, kun piti käydä kaupassa, vaikkei sieltä mitään tarvittu. Ruokaan laitettiin punasipulin sijasta sama määrä valkosipulia "kun sä niin tykkäät siitä". Jälkiruokavohveleiden kanssa piti olla vaniljakastiketta, mutta kaupasta onkin tuotu suklaajätskiä.
Että hyppii sun pillisi mukaan?
Nämä asiat olisi siis pitänyt hoitaa, kuten sinä haluat. Olisi pitänyt jäädä kotiin koiraa pissattamaan, ruokaan olisi pitänyt laittaa punasipulia, koska sitä sinä olisit halunnut, eikä valkosipulia ja vohveleihin sinä halusit vaniljakastiketta, mutta olikin suklaajäätelöä. Ja koska näin ei tehty, toisella on nyt kyökkipsykologian diagnoosi 'rajaton'.
Totta hemmetissä olisi pitänyt olla kumisaappaat päiväkotiin, mutta ehkä ne unohtuivat? Ehkä tuli - uskallanko sanoakaan - virhe?
En ole sama kommentoija, mutta samaa mieltä olen: en haluaisi olla kanssasi parisuhteessa.
No voi v***u. Koiran on päästävä pissalle säännöllisin väliajoin, se on oikeastaan sitovampi olento kuin lapsi (koska lapsi on joko hoidossa tai mukana ja yksin kotona vasta kauan sen jälkeen, kun osaa käydä itse vessassa).
Punasipuli on raaka-aine, valkosipuli on mauste. Ruokaan ei vaan voi laittaa kahta kokonasta valkosipulia, jos sitä aikoo syödäkin.
Ja sä voit ihan vapaasti syödä vohveleita hillon ja suklaajätskin kanssa. Mun ei onneksi tarvitse.
Sinä olet yksi niistä kommentoijista, jotka eivät näe metsää puilta, koska eivät ole koskaan nähneetkään metsää. Ja se on sinun onnesi.
Onneksi en ole parisuhteessa. Jumalauta mitä tolloilua.
World peace.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan käsitä. Jos sille puolisolle tähdentää, että älä MISSÄÄN tilanteessa koske minun tavaroihini tai siirtele niitä: vaatteisiin, astioihin, mihinkään lattialla lojuvaan roinaan, KOSKAAN. Vain tiskikoneessa olevat astiat ja pyykkikorissa olevat vaatteet pestään. Jokainen siivoaa omat tavaransa. Eikö silti usko? Jos puolison vastuulla on esim. pyykkääminen, siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen järjestely yleisesti, mahdotonhan siinä on erottaa mihin saa koskea ja mihin ei. Se, että tekee pyytämättä asioita toisen puolesta tai tekee asiat toistuvasti toisin kuin on käsketty, kuulostaa niin oudolta, että luulisin sen olevan piirre josta on mahdotonta päästä eroon. Kun nyt mietin, niin oman puolisoni äiti on ehkä vähän tuollainen, puolisoni on vaan tehnyt hänelle omat rajansa niin selviksi, ettei anopin käytöksestä ole minulle harmia. Varmaan tulisi meille omilla avaimillaan siivoamaan ja toisi ruokia ym. tavaroita, joita olettaisi meidän tarvitsevan, jos hänellä vain olisi avain.
Sinä et nyt oikein näe metsää puilta. Näillä sinun toimenpiteillä voi ehkä ratkaista yhden ongelman, liittyen nyt sitten vaikka niihin vaatteisiin. Jos elää niin, ettei _ikinä_ koske toisen vaatteisiin, ja tämä kontrolloiva puoliso jaksaa pitää tämän mielessä, niin vaatteista ei enää tule ongelmia. Mutta sama asia pulpahtaa esiin jossain muualla, koska se perimmäinen ongelma ei ole vaatteet, vaan se rajattomuus. Se on kuin yrittäisi teipata jotain pahasti reikiintynyttä vesiämpäriä. Toki jos ongelma ei ole pahimmasta päästä, voi tiukalla järkipuheella saada jotain tulosta aikaiseksi.
En epäile, etteikö puolisosi olisi vaikea ja ehkä rajatonkin tapaus, mutta minusta tuntuu myös siltä, ettei teillä ole pelisäännöt sovittuina, jos ette ole tällaisistakaan (vaate- yms.)asioista selkeästi sopineet. Odotatko sinä, että puoliso huolehtii kodista, perheestä yms. yhteisistä asioista aavistaen, milloin saa tehdä asioita sinunkin puolestasi, ja milloin taas ei? Kyllähän nyt oma tontti ja omat rajat täytyy ainakin yrittää tehdä puolisolle selväksi, ihan kaikkien.
Minä olen se, jonka puoliso lahjoitti perintökasvit pois, koska se ei tykännyt siitä. Mutta totta, olet varmaan oikeassa, en ole koskaan huomannut sanoa ettei minun kasvejani saa lahjoittaa. Voin kyllä kuvitella monta muutakin asiaa, josta nyt en vaan ole huomannut sanoa.
Aikamoinen homma ilmoittaa aina joka ikisestä asiasta. Eihän siinä muuta enää ehdi ajattelemaankaan.
Nimenomaan EI joka ikisestä asiasta!! Vaan sovitaan, että toisen tavaroihin tai toisen esille ottamiin tavaroihin ei sotkeuduta koskaan. Ei mihinkään tavaroihin. Yksinkertaista.
Ei se vaan toimi noin rajattoman ihmisen kanssa. Hän keksii aina jonkun asian, jota et ole hoksannut mainita. Ei mielikuvitus riitä kieltämään ja keksimään kaikkea mikä pitäisi erikseen kieltää tai ohjeistaa.
Jos kiellät, ettei saa koskea mun tavaroihin, hän tekee saman yhteisillä tai lasten tavaroilla. Hän ei esimerkiksi koske siihen leivonta-astiaan, mutta onkin yhtäkkiä käyttänyt leivontaan varaamasi aineet ihan kysymättä muuhun, kun et erikseen muistanut/tajunnut laputtaa niitä kaappeihin omiksi tavaroiksesi. Normaali ihminen kysyisi onko varattu johonkin tiettyyn ruokaan.
Hän vie auton juuri sinä iltana, kun olit sanonut käyväsi kaverilla 10km päässä, kun ethän erikseen maininnut meneväsi autolla. Ja jos olisitkin maininnut, hän luuli, että se voi tarkoittaa kaverin kyydillä, ethän maininnut tarvitsevasi juuri meidän autoa. Jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Anteeksi, mutta itse en haluaisi olla puolisosi ikinä. Jokainen virhe on silmissäsi valtava. Puolisosi vaikuttaa hyppivän pillisi mukaan ja tekevän kaikkensa, että leppyisit, kun hän on taas sinun mielestäsi mokannut.
Mietipä nyt hetki. Koko asu täytyy vaihtaa, koska siihen liittyvä puhdas juttu on viety pesuun.
Vieraat odottavat tyhjänpanttina kotona, kun isäntä on kaupassa hakemassa tarpeetonta tavaraa.
Nämä ovat mokia, ei vain "minun mielestäni". Eikä kyse edelleenkään ole näistä kahdesta tapauksesta, vaan näitä tapauksia on 20 joka päivä.
Tuohon päälle, että lapsella ei ollut saappaita päiväkodissa, vaikka satoi, kyllä ne rantakengätkin sopivat vesileikkeihin. Koira ei päässyt pissalle, kun piti käydä kaupassa, vaikkei sieltä mitään tarvittu. Ruokaan laitettiin punasipulin sijasta sama määrä valkosipulia "kun sä niin tykkäät siitä". Jälkiruokavohveleiden kanssa piti olla vaniljakastiketta, mutta kaupasta onkin tuotu suklaajätskiä.
Että hyppii sun pillisi mukaan?
Nämä asiat olisi siis pitänyt hoitaa, kuten sinä haluat. Olisi pitänyt jäädä kotiin koiraa pissattamaan, ruokaan olisi pitänyt laittaa punasipulia, koska sitä sinä olisit halunnut, eikä valkosipulia ja vohveleihin sinä halusit vaniljakastiketta, mutta olikin suklaajäätelöä. Ja koska näin ei tehty, toisella on nyt kyökkipsykologian diagnoosi 'rajaton'.
Totta hemmetissä olisi pitänyt olla kumisaappaat päiväkotiin, mutta ehkä ne unohtuivat? Ehkä tuli - uskallanko sanoakaan - virhe?
En ole sama kommentoija, mutta samaa mieltä olen: en haluaisi olla kanssasi parisuhteessa.
Ei sinun varmasti tarvitsekaan olla hänen kanssaan parisuhteessa.
Toivon että te sählääjät, rajattomat ja kaikki ketkä ette yhtään viitsi ajatella ja miettiä mitä teette, kouhotatte vaan, löytäisitte toisenne.
Saisitte laittaa lapsenne vaikka alasti päiväkotiin, ostaa maidon sijasta vaikka muurauslaastia, heittää toistenne kaikki lempivaatteet uffiin ja sotkea arkenne ihan järkyttäväksi skeidaksi keskenänne.
Mun mielestä tuollainen kohellus kuulostaa joltain keskittymishäiriöltä eikä rajattomuudelta. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ihmisestä ei koskaan tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän ollut pelottava tai uhkaava. Sen sijaan saattoi vain kävellä sisälle, mennä kaapeille, sotkea aikataulut, olettaa, että olen käytettävissään kysymättä, reagoida yllättävillä tavoilla. Jos kielsin jotain, lopetti juuri sen ja vain sen. Joka ikinen asia piti mainita tarkasti. Esimerkiksi: Älä viitsi mennä penkomaan meidän keittiön kaappeja tarkoitti hänelle, että keittiön kaappeja ei saa penkoa, mutta muissa huoneissa saa. Normaalille kyläilijälle tuskin olisi pitänyt sanoa kaappien penkomisesta ollenkaan ja kiellettäessä olisi älynnyt sen tarkoittavan muidenkin huoneiden kaappeja. Stressasin, kun en yhtään tiennyt mitä keksii seuraavaksi, kun en juuri sitä asiaa ole tajunnut erikseen mainita.
Oli hyvin raskasta seuraa ja lopulta oli oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta pakko katkaista välit. Yritin kyllä ensin ottaa vähän etäisyyttä, mutta ei se toiminut. En ole koskaan tavannut toista kaltaistaan.[/quote]
========0
Asberger?
Vierailija kirjoitti:
Olin seurustelusuhteessa, jota varjosti epämääräinen huono fiilis, josta oli toisaalta vaikea saada kiinni - ja näitä kirjoituksia lukiessa mietin, voisiko kyse olla ollut rajattomuudesta.
Esimerkkejä:
-Olin harrastanut yli 10 vuoden ajan erästä asiaa, mistä toisella ei ollut kuin vähän kokemusta. Sain kuulla jatkuvasti, kuinka toimin väärin ja miten minun ennemmin pitäisi tehdä. Yritin jonkin aikaa vastata ja selittää, miksi teen näin ja noin, mutta ajan myötä aloin tiuskahtelemaan, voisiko hän vaikka ensin tutustua kirjallisuuteen, jne. Ei auttanut, neuvoja ja apua vain tuli ja tuli kerta toisensa jälkeen, myös ihan suoraan moittivaan ja holhoavalta tuntuvaan sävyyn.
- Hän näki toiset, niin läheiset kuin vieraat lähtökohtaisesti negatiivisesti: muut ajattelivat ja tekivät väärin ja aina pahoista motiiveista. Oltiin usein tilanteessa, jossa yritin esim. selittää hänelle, että "jos sanot noin, suurin osa reagoi siihen näin". Tähän hän intti, että eivät muut saa niin tehdä, vaan heidän täytyy nähdä homma näin (hänen tapaansa) - ja jos he eivät tee niin, heidän tarkoituksensa on tämä ja tämä paha asia. Mikään ei saanut häntä muusta vakuuttuneksi, ja muiden vain pitäisi alkaa nähdä hänen tapansa ajatella ja toimia kuten hän.
- Olimme useamminkin tilanteessa, jossa kerroin olevani jostakin asiasta jotakin mieltä tai haluavani tehdä jotakin, kun hän järkyttyneenä kertoi, että mehän olimme keskustelleet/sopineet/tms. asiasta aivan eri tavalla. Mietin, että olen varmaan itse tullut hulluksi, sillä en muistanut tällaista tai edes ymmärtänyt miten olisin koskaan voinut sanoa muuta, sillä olin aina ajatellut asian toisin kuin mitä hän väitti. Hän kuitenkin oli aivan varma, että oli minun kanssani asian toisella tavalla käsitellyt, ja syytti minua siitä, että olen valehdellut tai muuttanut mieltäni niin tärkeistä asioista.Olen melko varma, että tämä ihminen oikeasti vakaasti uskoi olevansa oikeassa ja toimivansa aina parhaalla tavalla. Muistakin läheisistään hänellä oli hyvin täsmälliset visiot, kuinka heidän pitäisi toimia ja tehdä valintoja elämässä - ja jos he eivät näin toimineet, hän oli hyvin ahdistunut ja tolaltaan. Toki hän osasi olla oikeassakin, mutta happi alkoi loppua hänen kanssaan eläessä.
Joo.
-Epämääräinen paha olo koko ajan.
-Happi loppuu.
-Toinen pitää holhokkinaan.
Nämä ja jatkuva uuvuttava varpaillaan olo, ovat todellakin ERITTÄIN hyviä syitä EROTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ihmisestä ei koskaan tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän ollut pelottava tai uhkaava. Sen sijaan saattoi vain kävellä sisälle, mennä kaapeille, sotkea aikataulut, olettaa, että olen käytettävissään kysymättä, reagoida yllättävillä tavoilla. Jos kielsin jotain, lopetti juuri sen ja vain sen. Joka ikinen asia piti mainita tarkasti. Esimerkiksi: Älä viitsi mennä penkomaan meidän keittiön kaappeja tarkoitti hänelle, että keittiön kaappeja ei saa penkoa, mutta muissa huoneissa saa. Normaalille kyläilijälle tuskin olisi pitänyt sanoa kaappien penkomisesta ollenkaan ja kiellettäessä olisi älynnyt sen tarkoittavan muidenkin huoneiden kaappeja. Stressasin, kun en yhtään tiennyt mitä keksii seuraavaksi, kun en juuri sitä asiaa ole tajunnut erikseen mainita.
Oli hyvin raskasta seuraa ja lopulta oli oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta pakko katkaista välit. Yritin kyllä ensin ottaa vähän etäisyyttä, mutta ei se toiminut. En ole koskaan tavannut toista kaltaistaan.
========0
Asberger?
No ainakin äitini tapauksessa hän ymmärtää kyllä muiden ihmisten kohdalla, että kaappeja ei saa kaivella, niille ei voi mennä luvatta tai yllärinä kylään, mutta tytär on vain sellainen äidin jatke, joka ajattele juuri niin kuin äitikin. Eli tyttären kaapeille voi mennä, kun äiti haluaa mennä. Tytär haluaa sitä samaa.
Ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ihmisestä ei koskaan tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän ollut pelottava tai uhkaava. Sen sijaan saattoi vain kävellä sisälle, mennä kaapeille, sotkea aikataulut, olettaa, että olen käytettävissään kysymättä, reagoida yllättävillä tavoilla. Jos kielsin jotain, lopetti juuri sen ja vain sen. Joka ikinen asia piti mainita tarkasti. Esimerkiksi: Älä viitsi mennä penkomaan meidän keittiön kaappeja tarkoitti hänelle, että keittiön kaappeja ei saa penkoa, mutta muissa huoneissa saa. Normaalille kyläilijälle tuskin olisi pitänyt sanoa kaappien penkomisesta ollenkaan ja kiellettäessä olisi älynnyt sen tarkoittavan muidenkin huoneiden kaappeja. Stressasin, kun en yhtään tiennyt mitä keksii seuraavaksi, kun en juuri sitä asiaa ole tajunnut erikseen mainita.
Oli hyvin raskasta seuraa ja lopulta oli oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta pakko katkaista välit. Yritin kyllä ensin ottaa vähän etäisyyttä, mutta ei se toiminut. En ole koskaan tavannut toista kaltaistaan.
========0
Asberger?
En tiedä, mutta en kyllä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, itselläni on ns. rajaton äiti. Tiedän siis ap:n tunnelmat. Äitini kävelee toistuvasti ns. henkisesti ylitseni, on tehnyt aina niin. Hän välittää yli kaiken ja on hyvinkin empaattinen yleisellä tasolla, muttei omaa sellaista tunneälyä, että kykenisi haluta ottamaan selvää, mitä minä haluan. Oman tahtonsa äitini kyllä kertoo selvästi. Olen henkisesti elämäni aikana niin tukahdutettu, että monen vuoden ajan ainoa mahdollisuus on ollut olla äitini kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, koska tuntuu, että olen ikuisesti ns. "näkymätön Ninni". Voimia ap:lle! Toivottavasti terapia auttaa, että miehesi empatikyky kehittyisi, koska muuten olette parina tuhon tiellä, valitettavasti.
Tässä tulee kyllä mieleen vääjäämättäkin se, miten tyttöjä on kasvatettu näkymättömiksi, kuulumattomiksi, tilaa viemättömiksi, ja sellaisiksi kenellä nyt ei vaan ole mitään tarpeita, mielipiteitä tai itsenäisen olennon tuntomerkkejä.
Noita tuollaisia äitejä, tätejä ja mummeja kutsutaan sellaisiksi ketkä ovat sisäistäneet misogynian.
Ihan todella surullista.
Onko tässä ketjussa ketään miestä tai poikaa, kenen puoliso kohtelisi rajattomasti?
Se voi olla harvinaisempaa, koska miehiä ja poikia kunnioitetaan enemmän ja tyttöjä/naisia ei.
Olen ollut tuollaisen ihmisen kanssa naimisissa, tosin en selvästikään ihan noin pahan. Koska en suostunut alistumaan hänen rajattomuuteensa vaan kerroin omankin tahtoni, erohan siitä tuli. Miehestä tuli suuri marttyyri, kun en muka osannut arvostaa hänen panostustaan: juu, jos joskus edes olisi neuvoteltu yhdessä asioista, mutta kun exäni sooloili ja oli välinpitämätön toisen tahdosta (samaa, mitä ap kertoi esimerkissään) ja sitten uhriutuminen, kun asiasta huomautetaan, ei sitä jaksa vuodesta toiseen katsella puolustautumatta. Kyllähän tälle on diagnoosikin.....
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Kuulostaa vaan todella huonolta kommunikaatiolta puolin ja toisin. Ymmärrän jos on laittamassa konetta pyörimään, niin saattaa heittää sinne likasiksi luulemiaan vaatteita ja kyllä mun mies esimerkiksi sanoo jos haluaa että en laita jotain astiaa koneeseen, jos siis hänellä jotain leipomista yms. kesken. Mistä sitä muuten voisi tietää? Tietenkin jos olet sanonut että uutta ei tarvitse, niin ehkä tuo kauppaan lähtö oli hölmösti tehty. En nyt ihan noin helposti miksikään rajattomaksi rupeisi sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Kuulostaa vaan todella huonolta kommunikaatiolta puolin ja toisin. Ymmärrän jos on laittamassa konetta pyörimään, niin saattaa heittää sinne likasiksi luulemiaan vaatteita ja kyllä mun mies esimerkiksi sanoo jos haluaa että en laita jotain astiaa koneeseen, jos siis hänellä jotain leipomista yms. kesken. Mistä sitä muuten voisi tietää? Tietenkin jos olet sanonut että uutta ei tarvitse, niin ehkä tuo kauppaan lähtö oli hölmösti tehty. En nyt ihan noin helposti miksikään rajattomaksi rupeisi sanomaan.
Satunnaisesti, joo, mutta ei jatkuvasti. Siinäpä se ero.
Täällä oli vähän aika sitten hauska (tai no "hauska") ketju kumppaneista, jotka änkesivät aina kysymään jotain kun kirjoittaja oli suihkussa tai vessassa. Alkuun vaikutti sattumalta, mutta nopeasti ihan muulta. Kerrankin kun joku ei vastannut huhuiluun, näppärä mies haki ruuvimeisselin ja murtautui kylppäriin...
Yksikin sitten vahingossa lipsautti "menisit jo suihkuun, että mä voin tulla pyykkäämään!" tai vastaavaa millä paljasti, että tahallaan se sinne tuppautuu.
Toiset elävät eri todellisuutta kuin sinä.
Rajattomuuttakin on monenlaista. Oma mieheni on jollain tavalla, mutta ei ihan samalla tavalla. Näkyy entinen siinä, että ei ymmärrä aina, mikä on normaalia ja mikä ei. Jos lapsi haluaa tonnin lelun, ja se raha on tilillä, niin ilman muuta miehen mukaan sen lelun voi ostaa. Tai lapsi voi hyvin ajaa ilman pyöräilykypärää, koska ei meilläkään sellaista ollut lapsena ym. Tai voi sanoa riiteleville lapsille, et tappakaa toisenne. Tää on musta ihan kauheaa :( Mutta siis ei kuulemma tietenkään oikeasti tarkoita, vaan koittaa äärimmäisyyksillä osoittaa lapsille, miten tyhmää riitely on. Mut eihän tuollainen kasvatus ole normaalia!
Oma mies on onneksi ollut oppivainen, ollaan puhuttu paljon sopivaisuuksista ja yhteisistä linjauksista. Tappaa-sana on nyt meillä kielletty, ja tosi paljon on järkevöitynyt muutenkin. On käynyt yksin terapiassa ja ollaan käyty yhdessä, eli nyt tilanne on siedettävä, ja lapsetkin isoja jo ja ihmeen normaaleja.
Tsemppiä kaikilla hankalissa tilanteissa oleville!
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli mieleen adhd. Ex-puolisollani on adhd, ja parisuhde hänen kanssaan oli juuri tuollaista koheltamista ja säätämistä. Impulssit ohjailivat toimintaa kuin pienellä lapsella, kokonaisuus ei hahmottunut, eikä hän kyennyt ennakoimaan tai pysymään sopimuksissa. Jos jostain sovittiin, se unohtui häneltä samantien, kun huomio kiinnittyi johonkin muuhun. Jos hän jotain muisti, niin juuri noin, että pyyhkijät ja sipulit, käynpä hakemassa. Mutta ei muistanut enää sitä, että sehän sovittiin niin, että hän EI käy niitä hakemassa.
Samoin rahaa saattoi mennä ykskaks järjettömiä summia johonkin ihan älyttömään, eikä hänellä tullut mieleenkään, että loppukuussa pitäisi myös syödä ja maksaa laskut.
Ihmisenä hän on ihana ja sydämellinen, ei siis tahallaan halua koheltaa tai aiheuttaa vaivaa. Se hänen päänsä vain toimii noin, että ei pysty ajattelemaan pidemmälle.
Aivan eri asia, kuin rajaton ihminen. Läheisellä on ADHD ja hän koheltaa ja soheltaa, hän ei kuuntele ja vaikka näyttää että hän on kuunnellut, niin ei yleensä ole. Muistikin toimii hyvin valikoivasti ja yleensä vain siinä mikä häntä itseään motivoi. Silti, kuten sanoit itsekin, hän on valtavan hyväsydäminen, mutta poikkeavasta aivotoiminnastaan johtuen yleensä kuin vastuuton, sitoutumiskyvytön aikuinen lapsi. Rajaton ei ikinä tee asioita vilpittömästi tai viattomasti kuten ADHD.
Nämä asiat olisi siis pitänyt hoitaa, kuten sinä haluat. Olisi pitänyt jäädä kotiin koiraa pissattamaan, ruokaan olisi pitänyt laittaa punasipulia, koska sitä sinä olisit halunnut, eikä valkosipulia ja vohveleihin sinä halusit vaniljakastiketta, mutta olikin suklaajäätelöä. Ja koska näin ei tehty, toisella on nyt kyökkipsykologian diagnoosi 'rajaton'.
Totta hemmetissä olisi pitänyt olla kumisaappaat päiväkotiin, mutta ehkä ne unohtuivat? Ehkä tuli - uskallanko sanoakaan - virhe?
En ole sama kommentoija, mutta samaa mieltä olen: en haluaisi olla kanssasi parisuhteessa.