Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Ei jum a l a uta mistä ihmiset itselleen ongelmia repii. Joo, todella rajattoman oloista toimintaa joku väärien kukkien ostaminen tai hiivan hakeminen kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmiset oikeasti näin rajattomia, että pitää ap:n miehen toimintaa normaalina? Siis olettaen, että olette lukeneet kaikki ap:n esimerkit. Onko suomalaisuus näin rajatonta?
Minä olin 20 vuotta naimisissa rajattoman miehen kanssa. Hän ei ollut samalla tavalla rajaton kuin ap:n mies, mutta hänkään ei ymmärtänyt sitä, miten paljon toisen reviirille saa mennä. Hän myös piilotti tämän kontrolloinnin auttamiseen ja hyvän tekemiseen, kun tiesi paremmin, mitä pitä pitää tehdä.
Tosiasiassa rakkaus on vapautta. Antaa toisen itse päättää, mitä ajattelee, mitä tuntee ja mitä toimii. Niin kauan kuin oma toiminta ei satuta muita ihmisiä, ei kenelläkään ole oikeutta puuttua toisen vapauteen. Siinä on kestävän parisuhteen salaisuus.
Viisaasti kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei jum a l a uta mistä ihmiset itselleen ongelmia repii. Joo, todella rajattoman oloista toimintaa joku väärien kukkien ostaminen tai hiivan hakeminen kaupasta.
Et ymmärrä mistä on kyse ja yksinkertaistat ja vääristät koko asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).
Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nr. 58, miksi olet seurustellut lähes kehitysvammaisen kanssa? Nyt kuulostaa pahasti siltä että joko hän on ollut ihan normaali/älykäs ja sinä julmasti lytännyt häntä TAI olet valinnut helposti hallittavan puolison.
No hän ei ollut normaali. Näytti ulkoisesti kyllä ihan normaalilta, mutta oli heikkolahjainen kumminkin. Kertoi itse asiasta myöhemmin. Ihan testattuja tosi asioita. Minunkin älykkyyteni on testattu, että älä kuvittele ja kuulostele siellä mitään palstatietäjänä.
Minä en julmasti lytännyt häntä, enkä ollut meistä se joka yritti hallita tai kontrolloida toista.
En ole kiinnostunut sellaisesta suhteesta missä toista yritetään hallita, kytätään, omistetaan ja ei kunnioiteta.
Et tiedä mitään siitä suhteesta ja kuvittelet omiasi.
Rajaton yksilö hän oli. Ja suhde ei tosiaan kestänyt kuin pari kuukautta. Oli niin uuvuttavaa.
Suhteessa, jossa älykkyydessä on iso ero ei ole valtasuhteet ihan kohdallaan. Miksi halusit suhteen, joka ei ole asetelmaltaan tasaveroinen?
Ei halunnut ja siksi jätti miehen hyvin nopeasti. Etkö osaa lukea?
Ei ne osaa lukea, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Näitä on tänään vähän joka ketjussa taas liikkeellä.
Näistä kun ei tiedä heittäytyvätkö tahallaan tyhmiksi, vai ovatko oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Siihen turvattomuuteen liittyy myös tuo kyky noudattaa selkeitä lahjatoiveita. Lahjatoiveet koetaan ahdistavana vaatimuksena itseä kohtaan ja siksi pitää antaa jotain ihan muuta. Paras esimerkki oli tuo nuori äiti, joka toivoi lahjaksi rahaa vaunuihin. Hyvät vaunut ovat kalliita, ei nuorella äidillä välttämättä edes ole varaa, vaunuraha olisi todellakin auttanut.
Ja sitten saakin vaunujen hintaiset korvikset, joita ei olisi edes tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet eivät näköjään yhtään tajua mistä tässä ilmiössä on kyse, kun eivät ole siinä olleet uhrina.
Voin kertoa, että ainoa ratkaisu on eroaminen.
Se voi olla vaikeaa ja ei huvittaisi, mutta kannattaa.
Parisuhteen idea ei ole tuollainen, että siinä uupuu ja väsyy. Tai että koko ajan saa olla varpaillaan ja stressata.
Tulee mieleen elokuva, jossa miehestään eronnut brittinainen joutui Thaimaassa vankilaan ja ystävystyi muiden naisvankien kanssa joille uskoutui ”kamalasta” eksästään, jossa häntä ärsytti todellisuudessa aivan mitättömät asiat, kuten tapa viikata alushousut, minkä hän ymmärsi vasta kun ne thainaiset kuvitteli hänen joutuneen kokemaan samaa kuin hekin, eli pahoinpitelyä ja paritusta.
Kyseessä oli komedia, mutta tämä kohkaus leivontahiivasta sekä vääristä kukkasipuleista ja päälle neuvot erota kuulostaa ihan yhtä naurettavalta eron syyltä kuin mikä siihen elokuvan oli vitsiksi käsikirjoitettu.
Erota saa kyllä jos ei voi suhteessa hyvin. Siihen ei tarvita mitään fyysistä väkivaltaa.
Sinä et ole ollenkaan kykenevä ymmärtämään mistä ap. ja muut puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Anteeksi nyt vaan, mutta olen samaa mieltä tuon nro 2 kanssa, että kyse on ollut vilpittömästä halusta auttaa ja tehdä toinen (kerrankin?) onnelliseksi, mutta sille nro 1:lle ei vaan mikään näytä kelpaavan ja aivan kaikki tulee tehdä juuri kuten hän haluaa.
Jatkan vielä, että ongelma kuulostaa olevan enemmänkin kommunikoinnissa kuin jonkun terapian tarpeessa.
Mikäli haluat hoitaa asiat itse, älä sano sille toiselle että ne pitäisi tehdä, kun kerran tiedät että toinen tekee kuitenkin parhaansa auttaakseen ja tulkitsee ne sanasi pyynnöksi toimia.
Kokisin ongelmallisena, jos minun pitäisi koko ajan varoa sanomisiani, ettei kumppani tekisi jotain omia johtopäätöksiään ja p*rseilisi niiden pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Tämä kuvastaa hyvin miesten ja naisten erot ajattelussa. Kun kerrot miehelle jotain hän näkee siinä ongelman jonka hän pyrkii loogisesti ratkaisemaan. Monelle miehelle on vaikea ymmärtää että nainen puhuu vain ”lämpimikseen” eikä halua apua tai ratkaisua ongelmaan, vain kuuntelijaa. Myös naisten olisi hyvä ymmärtää miehen logiikkaa joka pyrkii ratkaisemaan pulmia ja myöhemmin johtaa miehen välinpitämättömyyteen jos hän ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan. ”Eilen suutuit kun ostin pyyhkijänsulat ja tänään nalkutat kun en vienyt roskia ulos” tyyppiset umpikujat vievät parisuhteen tilaan jossa kumpikin näkee toisen osapuolen syypäänä ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Siihen turvattomuuteen liittyy myös tuo kyky noudattaa selkeitä lahjatoiveita. Lahjatoiveet koetaan ahdistavana vaatimuksena itseä kohtaan ja siksi pitää antaa jotain ihan muuta. Paras esimerkki oli tuo nuori äiti, joka toivoi lahjaksi rahaa vaunuihin. Hyvät vaunut ovat kalliita, ei nuorella äidillä välttämättä edes ole varaa, vaunuraha olisi todellakin auttanut.
Ja sitten saakin vaunujen hintaiset korvikset, joita ei olisi edes tarvinnut.
Tuntuu kuin rajattomilla ihmisillä olisi joku hirveä fobia tai pelko kuulla ja nähdä se ihminen jota kohtaan ovat rajattomia.
Ihan kuin jotain kamalaa tapahtuisikin jos tekisikin juuri niin kuin toinen tarvitsee, ilman että kävelee toisen yli ja mitätöi toisen siinä samalla.
Siis tuollainen ihan ihme vimma näpäyttää ja näyttää toiselle paikkansa; et tiedä mistään mitään, mutta minäpä täältä ylhäältä päin näytän sinulle. Ole kiitollinen nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).
Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.
Kyllä omiin vanhempiin ja lapsen isään/äitiin voi ihan hyvin tehdä pesäeron. Moni on tehnytkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä, miehellä on persoonallisuushäiriö mutta ei ehkä ihan pahimmasta päästä. Terapia on auttanut jotenkuten mutta on tärkeää löytää osaava terapeutti.
Hienoa, että on saanut apua.
Meidän pikkuveli on psykopaatti jolla on myös narsistinen persoonallisuushäiriö. Eli häntä ei voi ns parantaa. Veljemme ei ole silti väkivaltainen ihminen. Mutta hän on erittäin älykäs ja kirurgi. Hän osuu juuri siihen muottiin mitä nämä yleisesti ovat. Ja on siis mustaa valkoisella mikä hän on. Mikään tai kukaan ei astu hänen eteensä eikä hän ole toissijainen missään asiassa. Täysin tunteeton ihminen eikä välitä mistään eikä kenestäkään. Välittämisellä en tarkoita hänen työtään, koska työ on hänen pakkomielle ja jatkuva kehitys työssään. Kun oli ensimmäistä kertaa katsomassa leikkausta opiskellessa ja ruuminavausta, niin kaikki muut olivat vähän kauhuissaan ja sillai onko tämä nyt sitten minun juttu ollenkaan, niin hän oli kysynyt saanko kokeilla miltä kuollut ihminen tuntuu sisältä. Hänen opiskelukaverit oli ihmetellyt kuinka tunteeton hän on. Ihmisen anatomiasta tuli sen näyn jälkeen pakkomielle hänelle. Hän sai uskomattomat arvosanat kaikesta, kun valmistui sillloin. Hän on seurustellut 2 kertaa elämänsä aikana ja molemmat naiset on sanonut minulle ja siskolleni, että kun hänestä ei saa kiinni. Hän vaan on ja elää tietyn kaavan mukaan eikä osoita minkäänlaisia tunteita missään asiassa.
Nyt hän elää yksin isossa asunnossa missä kaikki on tip top ja asunto täysin steriili. Ei yhtään ylimääräistä asiaa asunnossaan. Hän ei ikinä soita meille, ei kutsu kylään ei mitään, ei edes tule meidän luokse. Ainoa, joka hänen nykyisessä asunnossa on käynyt on meidän isä. Isä on hänelle tärkeä pelkästään. Isälle on tehnyt ruokaa ja jutelleet sen minkä juttelee. Isä kertoi, kun jäi yöksi hänen luokse, niin veljemme kysyi monta kertaa häneltä, että onko kaikki hyvin ja saatko nukuttua. Isä oli sanonut joo kaikki ok jos saisin nukkua, kun kyselet koko aika. Veljemme oli sanonut hänelle, että kysyn siksi, koska olet ainoa ihminen maailmassa, jonka lähellä haluan olla ja kun kuolet, niin minulla ei ole ketään enää. Isäni ei sanonut, että onhan sulla me muut. Isä tietää mikä veljemme on.
Kun veljemme oli 6v, niin äitini heräsi siihen, kun kaikki veitset oli laitettu hänen ympärilleen kun nukku. Heräs ja ihmetteli miksi minut on ympyröity leipäveitsillä, lihaveitsillä, ruokailuveitsillä ja veli katsoo ovensuussa äitiä eikä sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Anteeksi nyt vaan, mutta olen samaa mieltä tuon nro 2 kanssa, että kyse on ollut vilpittömästä halusta auttaa ja tehdä toinen (kerrankin?) onnelliseksi, mutta sille nro 1:lle ei vaan mikään näytä kelpaavan ja aivan kaikki tulee tehdä juuri kuten hän haluaa.
Mitä apua hänelle on siitä, että tehdään asioita, joita hän ei halua. Eihän se mitään auta. Jos haluaisin koiran ja mulle tuotaisiin kissa niin edelleen ei ole koiraa ja sitten pitää miettiä mitä ihmettä sille kissalle tekee ja pahimmillaan hoitaa sitä sitten 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai puolisollasi vain ole ADHD? Tiedän kaksi ADHD-ihmistä, joilla on vähän tuota samaa vikaa. Ei tosin yhtä pahana, kuin AP kuvailee omaa kumppaniaan. Hirveä hössötys aina päällä, eikä mitenkään kerkeä kuuntelemaan, kun yrittää sanoa, ettei sitä nyt vielä tarvitse tehdä, tai teen sen itse. Toisella näistä on nykyisin lääkitys, ja hän tiedostaa omat ADHD-piirteensä, ja puolisokin osaa jo luovia niiden kanssa, joten perhe-elämä voi ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Tämän täytyy olla provo. Pullan leipomiseen menee monta tuntia ja sait vasta hiivan liuotettua. Kauppaan on varmaankin parin tunnin matka (joopajoo), kun isäntä on hiivanhakureissulla vielä talkoolaisten tullessa. Ja teillä ei tietenkään kumpikaan osaa sanoa, että nyt tehdään pullan sijasta jotain leivinjauheella kohotettavaa ja nopeammin valmistuvaa.
Hanki kuivahiivaa kaappiin vastaisen varalle ja laita hiivaa pakastimeen (tiiviissä pakkauksessa).
Tämä leipominen on ESIMERKKI ! Kyse ei ole leipomisesta vaan rajattoman ihmisen käyttäytymisessä joka vain jatkuu ja jatkuu vaikka asiasta hänen kanssaan keskustellaan. Narsismiin liittyy vahvasti rajattomuus ja narsistiset ihmiset ei tosiaan ymmärrä tekevänsä väärin , kokemusta on heistä. Onneksi ei enää tarvi olla missään tekemisissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Tämän täytyy olla provo. Pullan leipomiseen menee monta tuntia ja sait vasta hiivan liuotettua. Kauppaan on varmaankin parin tunnin matka (joopajoo), kun isäntä on hiivanhakureissulla vielä talkoolaisten tullessa. Ja teillä ei tietenkään kumpikaan osaa sanoa, että nyt tehdään pullan sijasta jotain leivinjauheella kohotettavaa ja nopeammin valmistuvaa.
Hanki kuivahiivaa kaappiin vastaisen varalle ja laita hiivaa pakastimeen (tiiviissä pakkauksessa).
Tämä leipominen on ESIMERKKI ! Kyse ei ole leipomisesta vaan rajattoman ihmisen käyttäytymisessä joka vain jatkuu ja jatkuu vaikka asiasta hänen kanssaan keskustellaan. Narsismiin liittyy vahvasti rajattomuus ja narsistiset ihmiset ei tosiaan ymmärrä tekevänsä väärin , kokemusta on heistä. Onneksi ei enää tarvi olla missään tekemisissä!
Joo ja jos jokainen kerta kuitataan sillä, että sun nyt pitää vaan ymmärtää sitä toista jne jne niin koska tulee se kohta, että tätä toista osapuolta ymmärretään ja kunnioitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö samaan, mutta exän kanssa sattui monta kertaa vastaavia asioita. Esim oltiin kaupungilla ja hajaannuttin hoitamaan omia asioita. Sovittiin että nähdään tunnin päästä tavaratalon etuovella ja mennään siitä johonkin kahvilaan. Siinä sitten odottelin ja äijää ei näy. Kun se oli varin myöhässä, soitin perään. Oli kahvilassa ja juonut kahvitkin jo. Hä?? Eihän oltu edes puhuttu mihin kahvilaan mennään, hänen ajatuksenjuoksunsa meni aina askeleen edelle. Hauskaa olikin kun näitä tapahtui ulkomalla tai lentokentällä. Melkein myöhästyin koneesta kun odottelin kahvilassa ja mies olikin jo koneessa...
Tapailin miestä, jolla oli samaa. Kerran sovimme tapaavamme kaupan ulkopuolella ja käymme ostamassa ruuat yhteistä viikonloppua varten. Ukkoa ei näy eikä vastaa puhelimeen. Lopulta hän tulee kaupasta ulos ostoskassit kourassa. (Olen kertonut tämän palstalla ennenkin ja sain paljon alapeukkuja, kun en ymmärtänyt miehen avuliaisuutta.) Se oli tosi hämmentävää, kun hän ei lainkaan huomioinut, mitä ajatuksia minulla olisi viikonlopun suhteen, mistä ruuista tykkäisin. Tai sitä että huolestun katoamistempusta. Tai sitä että ajoin toiselta puolelta kaupunkia turhaan tälle "ostosreissulle". Hän myös saattoi ilmestyä oven taakse yllättäen. Reissuun pakkasi yllättäen minulle laukun, niin etten tiennyt sen sisällöstä. Minua käytös suututti ja olo oli ristiriitainen.
Jätin hänet sen jälkeen kun selvisi, miten kaunainen ja vainoava hän oli eksäänsä kohtaan, kosti myös lasten kautta. Koki antaneensa avioliitossa kaikkensa mielenterveyttä myöten ja silti kiittämätön ex-vaimo oli kuulemma vain kiusannut häntä koko ajan. Tällaisen miehen kanssa en suhdetta jatkaisi tai yrittäisi korjata. Ei ole mitään mahdollisuutta päästä samalle aaltopituudelle.
Tässä oli minusta myös hyvä esimerkki. Se miksi monet eivät tätä ilmeisesti tunnu ymmärtävän on se, että tuo käytös on kontrollin halua naamioituna hyväntahtoisuuteen. Ja kun se saattaa ihan oikeasti ollakin hyväntahtoisuutta, mutta tuo käytös taas kumpuaa siitä kontrollin tarpeesta pitää kaikki langat itsellään käsissä, koska nämä ihmiset usein kuvittelevat olevansa ainoita, jotka ymmärtävät ja tietävät miten asiat kuuluu hoitaa, joten vastuukin on vain heillä. Eivät ymmärrä, että tapoja ja motiiveja toimia on muitakin ja ihan yhtä oikeita, kuin se oma pinttynyt ajatusmaailmansa. Juu on kokemusta.
Täällä ei kyllä monikaan kommentoija ymmärrä mikä on rajaton ihminen. Rajaton ihminen ei tee mitään hyvää hyvyyttään ja auttaakseen vaan käyttää paapomista ja auttamista kontrolloinnin välineenä ja syynä marttyyriuteen. Sellaisen ihmisen kanssa on raivostuttava elää. Kaikki verhotaan näennäiseen hyväntahtoisuuteen, mutta motivaationa kaiken takana on huomatuksi tuleminen, kiitollisuuden kalastaminen ja oman paremmuuden osoittaminen. Rajattomalla ihmisellä on huono itsetunto ja epäterve kuva ihmissuhteista. Rajaton ihminen on osittain jäänyt pikkulapsen tasolle. Rajattomuus on sairas periytyvä käyttäytymismalli. Narsistit ovat usein täysin rajattomia ja opettavat rajattomuutta eteenpäin lapsilleen. Terve ihminen tunnistaa omat ja muiden rajat jo melkeinpä vaistomaisesti, terve ihminen osaa kunnioittaa toisen selkeästi asettamia rajoja eikä tarvitse jatkuvaa muistuttelua rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei kyllä monikaan kommentoija ymmärrä mikä on rajaton ihminen. Rajaton ihminen ei tee mitään hyvää hyvyyttään ja auttaakseen vaan käyttää paapomista ja auttamista kontrolloinnin välineenä ja syynä marttyyriuteen. Sellaisen ihmisen kanssa on raivostuttava elää. Kaikki verhotaan näennäiseen hyväntahtoisuuteen, mutta motivaationa kaiken takana on huomatuksi tuleminen, kiitollisuuden kalastaminen ja oman paremmuuden osoittaminen. Rajattomalla ihmisellä on huono itsetunto ja epäterve kuva ihmissuhteista. Rajaton ihminen on osittain jäänyt pikkulapsen tasolle. Rajattomuus on sairas periytyvä käyttäytymismalli. Narsistit ovat usein täysin rajattomia ja opettavat rajattomuutta eteenpäin lapsilleen. Terve ihminen tunnistaa omat ja muiden rajat jo melkeinpä vaistomaisesti, terve ihminen osaa kunnioittaa toisen selkeästi asettamia rajoja eikä tarvitse jatkuvaa muistuttelua rajoista.
Varmasti tämäkin totta osittain, mutta en ole samaa mieltä siitä, että ainoastaan narsismiin tms. muuhun persoonallisuushäiriöön taipuvaiset ihmiset käyttäytyisivät rajattomasti. Ihmisen ei tarvitse olla psyykkisesti sairas tai täysin epävakaa manipuloija hullu omatakseen huonoja käyttäytymismalleja. Minä nimittäin uskon kyllä, että ihmisellä voi olla vilpittömästi halu toimia auttavasti ja hyvin mutta keinot olla siihen täysin vääriä.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).