Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ihmisestä ei koskaan tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän ollut pelottava tai uhkaava. Sen sijaan saattoi vain kävellä sisälle, mennä kaapeille, sotkea aikataulut, olettaa, että olen käytettävissään kysymättä, reagoida yllättävillä tavoilla. Jos kielsin jotain, lopetti juuri sen ja vain sen. Joka ikinen asia piti mainita tarkasti. Esimerkiksi: Älä viitsi mennä penkomaan meidän keittiön kaappeja tarkoitti hänelle, että keittiön kaappeja ei saa penkoa, mutta muissa huoneissa saa. Normaalille kyläilijälle tuskin olisi pitänyt sanoa kaappien penkomisesta ollenkaan ja kiellettäessä olisi älynnyt sen tarkoittavan muidenkin huoneiden kaappeja. Stressasin, kun en yhtään tiennyt mitä keksii seuraavaksi, kun en juuri sitä asiaa ole tajunnut erikseen mainita.
Oli hyvin raskasta seuraa ja lopulta oli oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta pakko katkaista välit. Yritin kyllä ensin ottaa vähän etäisyyttä, mutta ei se toiminut. En ole koskaan tavannut toista kaltaistaan.
========0
Asberger?
En tiedä, mutta en kyllä usko.
Asperger ei käyttäydy noin, eikä Adhd. En usko, että bipokaan. Yleensä edellämainitut on aika vilpittömiä, mutta kykenemättömiä kontrolloimaan monia impulssejaan. Persoonallisuushäiriöiset tietävät kyllä yleensä tasan mitä tekevät, ainakin jollain tasolla, mutta kun heillä on se oikeutus ja syy aina p*rseilylleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitsisi erikseen sopia mistään valmiiksi esille otetuista vaatteista, pullataikinoista tai huonekasveista, jos olisi yksiselitteisesti selvää että minun tavarat on minun ja sinun tavarat sinun. Toisen kamoja ei siirrellä eikä siivota pois pöydiltä ja lattioilta. Ihme touhua.
Miehet jättävät aika usein tavaraa kuten esim. vaatteita lojumaan ja nainen sitten kulkee perässä, siivoaa ja marmattaa. Mutta naisen mielestä hän ei ole rajaton, tietenkään.
Pidä huoli omista asioistasi, jos ymmärrät niitä paremmin. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että ymmärrän. Vaihtoehtoina on:
Läheisriippuvuus, haluaa miellyttää.
Ylimielisyys, tietää mikä on toiselle parasta.
Oikeutuksen tunne, eli katsoo olevansa oikeutettu toimimaan siten.
Puhdas rajattomuus, eli ei näe, mikä kuuluu omaan tonttiin ja mikä toisen reviiriin.Vaikka ei persoonallisuushäiriötä olisikaan, niin kyllä nämä kaikki kulminoituvat narsismin häiriöön. Läheisriippuvuudessakinnon kyse siitä, ettei narsismi ole tervettä.
Läheisriippuvuus ei suinkaan aina ole narsimia. Ei kannata sekoittaa ja syyllistää turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.
Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".
Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.
Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.
Minä ottaisin tuon jo passiivis-aggressiivisena vittuiluna.
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Niin, etkä voinut kertaakaan sanoa ASIASTA vaan pelkästään pidit luennon miehen ominaisuuksista mitä hän ei ymmärtänyt. Onko tullut mieleen, ettei kaikille mene asiat samalla tavalla perille?
Miten esität kysymyksen miehelle. Otatko pullan? Helppo vastata kyllä tai ei.
Otatko pullan, koska olen juuri leipunut niitä. Mitä odotat vastauksrn olevan? Kyllä vai ei...
Minä kirjoitin tähän ketjuun aiemmin miehen rajattomasta sukulaisesta, joka penkoi kaappejamme.
Kutsuimme kerran hänet jouluksi, siis syömään joulupäivällistä. Seuraavaksi hän ilmoitti, että tulevansa meille tekemään osan ruuista. Hyvää hyvyyttään oli ajatellut, että tarjoaa osan. Minä jouduin sitten soittelemaan, että kutsuimme sut vieraaksi emmekä emännöimään ja tarvitsen keittiön itse (että missäs minä ne loput ruuat teen?) ja, että haluan itse tehdä omia hyväksi havaittuja reseptejä.
Ja siis vain koska kutsuessa ei tullut erikseen mainittua, että koskee syömistä, ei muuta. Sekin olisi ehkä mennyt, että kysyisi sopiiko, jos kokattaisiin yhdessä, mutta ei, olettamilla mentiiin ja sitten sai taas toppuutella.
(Kyseessä ei ole anoppi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Tiedän 100% tarkkaan mitä koit, koska olin tuossa samassa tilanteessa.
Se oli tukalaa h e lv e ttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Niin, etkä voinut kertaakaan sanoa ASIASTA vaan pelkästään pidit luennon miehen ominaisuuksista mitä hän ei ymmärtänyt. Onko tullut mieleen, ettei kaikille mene asiat samalla tavalla perille?
Miten esität kysymyksen miehelle. Otatko pullan? Helppo vastata kyllä tai ei.
Otatko pullan, koska olen juuri leipunut niitä. Mitä odotat vastauksrn olevan? Kyllä vai ei...
Olet kyllä ihan kujalla pulliesi ja luentojesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että ymmärrän. Vaihtoehtoina on:
Läheisriippuvuus, haluaa miellyttää.
Ylimielisyys, tietää mikä on toiselle parasta.
Oikeutuksen tunne, eli katsoo olevansa oikeutettu toimimaan siten.
Puhdas rajattomuus, eli ei näe, mikä kuuluu omaan tonttiin ja mikä toisen reviiriin.Vaikka ei persoonallisuushäiriötä olisikaan, niin kyllä nämä kaikki kulminoituvat narsismin häiriöön. Läheisriippuvuudessakinnon kyse siitä, ettei narsismi ole tervettä.
Läheisriippuvuus ei suinkaan aina ole narsimia. Ei kannata sekoittaa ja syyllistää turhaan.
On se Salomaan mukaan. Olemme kaikki janalla. Janan keskellä on terve narsismi. Janan toisessa päässä narsisti ja toisessa läheisriippuvuus. Molemmilla on terve narsismi hukassa.
Voi ap, ymmärrän hirveän hyvin! Vanhemmillani on tuollaista rajattomuutta ja se tekee kyllä kanssakäymisestä todella hankalaa. Erityisesti isäni tuntuu olettavan että kaikki lukevat hänen ajatuksensa ja hänen ei tarvitse selittää kenellekään mitään, ja hänen ei myöskään tarvitse miettiä toimintaansa yleisesti fiksuksi kaikkien kannalta. Hänellä on itsellään mielikuva mitä toiset tarvitsevat, ja hän toimii sen mukaan. Ainoa vaihtoehto mitä olen keksinyt on se, että en enää mene tilanteisiin missä joudun olemaan hänen varassaan.
Yksi esimerkki jo aikuisiältä. Oltiin kyläilemässä vanhemmillani, lapseni oli tuolloin vauvaikäinen. Hän oli todella huono nukkumaan ja oli todella tarkkaa mihin aikaan päiväune alkavat. Olimme lähdössä sieltä mökille isäni autolla. Olin kysynyt tarkkaan, koska lähtö on, jotta osaan laittaa vauvan valmiiksi ja vauva nukkuisi autossa päiväunensa eli nukkuisi heti kun lähdemme ja olisi virkeä perillä. Olin myös kertonut isälle vauvan huonounisuudesta ja olimme ennen reissua olleet heillä jo kaksi päivää joten asia ja vauvan rutiinien tarkkuus olivat isälleni havaittavissa. Tuli sovittu aika, auto pakattiin, syötin vauvan ja laitoin kaukaloon. Mitä tekee isäni? Alkaa imuroida koko asuntoa, sillä hän ei halua lähteä ennen kuin on siistiä. Olin sanaton. Imuroinnista ei ollut ollut minkäänlaista puhetta. Asunnossa ei edes ollut sotkuista. Tämä viivästytti lähtöä puolisen tuntia. Vauva itki eikä saanut nukahdettua - olisi kyllä nukahtanut sänkyyn, vaunuun tai liikkuvaan autoon. Lähdimme lopulta, vauva huusi autossa neljäkymmentä minuuttia. Pysähdyimme kauppaan ostamaan ruoat mökille, kaikki valitsivat omiaan. Jatkoimme matkaa kohti mökkiä. Vauva viimein nukahti. Isäni kyseli minulta, olinko ostanut itselleni leipää kaupasta. Sanoin että en, ja kerroin, että en tällä kertaa halunnut evääksi leipää - olin varannut ruokatarvikkeita, puuroa, jugurttia ja hedelmiä, kaikkea oli tarpeeksi mökilläoloa varten. En syö leipää juurikaan koska se usein käy vatsani päälle. No, vauva oli nukkunut vajaat puoli tuntia, mökille olisi ollut vielä 50 min ja olin iloinen kun vauva saisi sittenkin kunnon unet. Yhtäkkiä auto pysäytetään. Isäni antaa minulle vitosen. Olen aivan äimänä. Vauva herää. Isä on pysäyttänyt auton jonkun pienen leipomomyymälän pihaan. "Käy nyt ostamassa sitä leipää kun et ostanut." Vauva itki koko matkan mökille ja oli illallakin yliväsynyt ja yöunet viivästyivät.
Isälläni oli itselleen leipää ja karjalanpiirakoita, kyse ei siis ollut siitä että mitään olisi puuttunut. Hän vaan ajatteli, että minulle kuuluu olla omat leivät myös, vaikken niitä halunnut. Hän ei myöskään kysynyt minulta, että tuossa matkan varrella olisi leipomomyymälä, poiketaanko siinä - hän vain ajatteli tekevänsä palveluksen tässä minulle.
Aivan kaikki hänen kanssaan on tuollaista. Ei koskaan tiedä mihin hän on ryhtymässä, mutta kaikki on toisten puolesta tehty. Eli täytyy olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Niin, etkä voinut kertaakaan sanoa ASIASTA vaan pelkästään pidit luennon miehen ominaisuuksista mitä hän ei ymmärtänyt. Onko tullut mieleen, ettei kaikille mene asiat samalla tavalla perille?
Miten esität kysymyksen miehelle. Otatko pullan? Helppo vastata kyllä tai ei.
Otatko pullan, koska olen juuri leipunut niitä. Mitä odotat vastauksrn olevan? Kyllä vai ei...
Sanoin monestakin asiasta, mutta siitä juuri tuli sellainen olo että olen kontrolloiva, kun jouduin yhdestä sun toisesta asiasta huomauttamaan ja kertomaan missä rajani menevät. En ole luonteeltani yhtään päsmäri mutta mies tavallaan käyttäytyi jo valmiiksi niin kuin olisin kontrolloiva pirttihirmu, jonka ajatukset ja toiveet hänen on pakko yrittää lukea ja toteuttaa.
Joku sanoikin hyvin että tällainen ihminen ei oikeastaan edes halua nähdä ja tuntea sitä toista ihmistä. Mielestäni mieheni oli suhteessa oman mielikuvansa minusta kanssa, eikä osannut edes ajatella että olisin jotain muuta kuin tämä mielikuva.
KIITOS teille kaikille jotka olette kirjoittaneet kokemuksistanne rajattomien ihmisten kanssa.
Tämä oli minulle uusi termi.
Joudun työelämässä olemaan rajattoman ihmisen kanssa läheisissä tekemisissä - nyt siis osaan nimetä että kyseessä on rajaton käytös. Ensin luulin, että tilanne paranee, kunhan vain parannan kommunikaatiotani ja tutustumme toisiimme paremmin. Että kyseessä olisi kulttuuriero ja vuorovaikutusongelma.
Käytöksensä on kuin suoraan tästä ketjusta, mutta kyse ei ole parisuhteesta tai sukulaisuussuhteesta. Ehkä tämä "ympäristönmuutos" auttaa muitakin hahmottamaan mistä on kyse kun henkilö on rajaton:
- Jatkuvaa ylikävelyä
- "Ei" kaikuu kuuroille korville tai siitä suututaan verisesti
- Hänellä menee iloisesti sekaisin muiden työ ja hänen työnsä: työnkuva, vastuualueet - jopa sisäisissä kokouksissa käyttämäni puheen tukena olevat kalvot pitäisi olla hänen mielensä mukaisella fontilla jne.
- Pakko olla aina oikeassa, ei voi muuttaa mieltään tai myöntää erehtyneensä
- Sovitaan tapaaminen turvatarkastuksen edessä ennen yhteiselle työlennolle lähtöä mutta missään ei näy, löytyy sitten kahvilasta lähtöporttien läheltä eikä ymmärrä mitä pahaa on tehnyt
- Ei varoita saati kysy asianomaisilta ihmisiltä mitä mieltä he olisivat heihin kohdistuvista muutoksista, vaan toteuttaa muutokset vaivihkaa, julkistaa ne ja olettaa kaikkien hyppivän riemusta
- Edelliseen ja muuhunkin liittyen: suuttuu kun muut eivät innostu tarpeeksi näkyvästi hänen ideoistaan
- Vihaa koulutuksia joissa yritetään asettua toisen asemaan ja ymmärtää erilaisia persoonallisuus-, ajattelu- ja käyttäytymistyyppejä.
- Ei halua palautetta. Kieltäytyy siitä.
- Alentuva suhtautuminen kaikkiin ihmisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Tiedän 100% tarkkaan mitä koit, koska olin tuossa samassa tilanteessa.
Se oli tukalaa h e lv e ttiä.
Eikä mikään muu ihmissuhde ole jäänyt vaivaamaan jälkeenpäin tällä tavalla. Epäilen oikeastaan edelleenkin sitä, olinko minä se epänormaali ja kontrolloiva ”justiina” jolle maailman avuliainkaan ihminen ei ollut tarpeeksi hyvä.
Minäkin kiitän tästä ketjusta. Olen ollut aivan sekaisin avioeroni jälkeen. Eksäni sai pääni selaisin. Ei hän narsku ollut, mutta kaikki piirteet kuitenkin. Olen ihmetellyt, mikä hän oikein oli? Nyt tajuan. Hän oli rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ymmärrän hirveän hyvin! Vanhemmillani on tuollaista rajattomuutta ja se tekee kyllä kanssakäymisestä todella hankalaa. Erityisesti isäni tuntuu olettavan että kaikki lukevat hänen ajatuksensa ja hänen ei tarvitse selittää kenellekään mitään, ja hänen ei myöskään tarvitse miettiä toimintaansa yleisesti fiksuksi kaikkien kannalta. Hänellä on itsellään mielikuva mitä toiset tarvitsevat, ja hän toimii sen mukaan. Ainoa vaihtoehto mitä olen keksinyt on se, että en enää mene tilanteisiin missä joudun olemaan hänen varassaan.
Yksi esimerkki jo aikuisiältä. Oltiin kyläilemässä vanhemmillani, lapseni oli tuolloin vauvaikäinen. Hän oli todella huono nukkumaan ja oli todella tarkkaa mihin aikaan päiväune alkavat. Olimme lähdössä sieltä mökille isäni autolla. Olin kysynyt tarkkaan, koska lähtö on, jotta osaan laittaa vauvan valmiiksi ja vauva nukkuisi autossa päiväunensa eli nukkuisi heti kun lähdemme ja olisi virkeä perillä. Olin myös kertonut isälle vauvan huonounisuudesta ja olimme ennen reissua olleet heillä jo kaksi päivää joten asia ja vauvan rutiinien tarkkuus olivat isälleni havaittavissa. Tuli sovittu aika, auto pakattiin, syötin vauvan ja laitoin kaukaloon. Mitä tekee isäni? Alkaa imuroida koko asuntoa, sillä hän ei halua lähteä ennen kuin on siistiä. Olin sanaton. Imuroinnista ei ollut ollut minkäänlaista puhetta. Asunnossa ei edes ollut sotkuista. Tämä viivästytti lähtöä puolisen tuntia. Vauva itki eikä saanut nukahdettua - olisi kyllä nukahtanut sänkyyn, vaunuun tai liikkuvaan autoon. Lähdimme lopulta, vauva huusi autossa neljäkymmentä minuuttia. Pysähdyimme kauppaan ostamaan ruoat mökille, kaikki valitsivat omiaan. Jatkoimme matkaa kohti mökkiä. Vauva viimein nukahti. Isäni kyseli minulta, olinko ostanut itselleni leipää kaupasta. Sanoin että en, ja kerroin, että en tällä kertaa halunnut evääksi leipää - olin varannut ruokatarvikkeita, puuroa, jugurttia ja hedelmiä, kaikkea oli tarpeeksi mökilläoloa varten. En syö leipää juurikaan koska se usein käy vatsani päälle. No, vauva oli nukkunut vajaat puoli tuntia, mökille olisi ollut vielä 50 min ja olin iloinen kun vauva saisi sittenkin kunnon unet. Yhtäkkiä auto pysäytetään. Isäni antaa minulle vitosen. Olen aivan äimänä. Vauva herää. Isä on pysäyttänyt auton jonkun pienen leipomomyymälän pihaan. "Käy nyt ostamassa sitä leipää kun et ostanut." Vauva itki koko matkan mökille ja oli illallakin yliväsynyt ja yöunet viivästyivät.
Isälläni oli itselleen leipää ja karjalanpiirakoita, kyse ei siis ollut siitä että mitään olisi puuttunut. Hän vaan ajatteli, että minulle kuuluu olla omat leivät myös, vaikken niitä halunnut. Hän ei myöskään kysynyt minulta, että tuossa matkan varrella olisi leipomomyymälä, poiketaanko siinä - hän vain ajatteli tekevänsä palveluksen tässä minulle.
Aivan kaikki hänen kanssaan on tuollaista. Ei koskaan tiedä mihin hän on ryhtymässä, mutta kaikki on toisten puolesta tehty. Eli täytyy olla kiitollinen.
Juuri tuota se on, ja näitä esimerkkejä on aika turha tänne edes kirjoittaa, kun täysin ymmärtämättömät ihmiset mitätöi ne systemaattisesti ja syyttää juuri kiittämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Tiedän 100% tarkkaan mitä koit, koska olin tuossa samassa tilanteessa.
Se oli tukalaa h e lv e ttiä.
Eikä mikään muu ihmissuhde ole jäänyt vaivaamaan jälkeenpäin tällä tavalla. Epäilen oikeastaan edelleenkin sitä, olinko minä se epänormaali ja kontrolloiva ”justiina” jolle maailman avuliainkaan ihminen ei ollut tarpeeksi hyvä.
Minun "rajattomani" muisti kertoa minulle kuinka: "Minä se nyt vaan olen tällainen liian hyvä ihminen".
Joo minä liian paha ihminen heitin hänet raivokohtauksen vallassa helkkariin elämästäni. Ja oli paras päätös ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava keskustelu. Entinen mieheni oli juuri tällainen ja meinasin tulla hulluksi. Kirjaimellisesti tunsin että olen sekoamassa kun mies olisi tehnyt kaikkensa eteeni ja ärsyynnyin häneen päivä päivältä enemmän.
Ystävättäret, joille koitin ongelmastamme kertoa suhtautuivat samoin kuin moni tässä keskustelussa ja huomasin että he pitivät minua turhasta valittajana. Joku sanoikin etten vaan osaa arvostaa hyvää miestä.
Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miten ahdistavaa on, kun toisen ihmisen huomio on itsessä jatkuvasti ja erilaisia tarpeettomia (ja useimmiten pieleen menneitä) palveluksia pitää vastaanottaa koko ajan. Tulee nurkkaan ahdistettu olo, eikä voi enää hengittää vapaasti.
Niin, etkä voinut kertaakaan sanoa ASIASTA vaan pelkästään pidit luennon miehen ominaisuuksista mitä hän ei ymmärtänyt. Onko tullut mieleen, ettei kaikille mene asiat samalla tavalla perille?
Miten esität kysymyksen miehelle. Otatko pullan? Helppo vastata kyllä tai ei.
Otatko pullan, koska olen juuri leipunut niitä. Mitä odotat vastauksrn olevan? Kyllä vai ei...
Sanoin monestakin asiasta, mutta siitä juuri tuli sellainen olo että olen kontrolloiva, kun jouduin yhdestä sun toisesta asiasta huomauttamaan ja kertomaan missä rajani menevät. En ole luonteeltani yhtään päsmäri mutta mies tavallaan käyttäytyi jo valmiiksi niin kuin olisin kontrolloiva pirttihirmu, jonka ajatukset ja toiveet hänen on pakko yrittää lukea ja toteuttaa.
Joku sanoikin hyvin että tällainen ihminen ei oikeastaan edes halua nähdä ja tuntea sitä toista ihmistä. Mielestäni mieheni oli suhteessa oman mielikuvansa minusta kanssa, eikä osannut edes ajatella että olisin jotain muuta kuin tämä mielikuva.
Niinpä. On aika raskasta kun toisella on ihan oma kuvitelma sinusta ja hän tietää sinua paremmin mitä ajattelet, tunnet, haluat, millainen olet.
Ja kuvitelma on jotenkin niin alentava.
Itse sanoinkin omalle "rajattomalleni" että hänelle sopisi kumppaniksi paremmin nukke, kuin oikea ihminen. Saisi leikkiä sen kanssa eikä rikkoa oikeaa elävää ihmistä.
No todennäköisesti hän olisi varmaan syyttänyt sitä nukkeakin hu*raamisesta ja pettämisestä, mitä tosin harjoitti ihan itse.
Koin aha-elämyksen tästä ketjusta. Tässä on sanoitettu ne kokemukset mistä johtuu osa ongelmistani. Hyvä ketju.
Miehet jättävät aika usein tavaraa kuten esim. vaatteita lojumaan ja nainen sitten kulkee perässä, siivoaa ja marmattaa. Mutta naisen mielestä hän ei ole rajaton, tietenkään.
🇺🇦🇮🇱