Mies haluaa että muutamme Ouluun. Minä en. Neuvoja?
Mies on syntyjään kotoisin Oulusta, mutta muuttanut sieltä pois alakouluikäisenä eikä siellä asu hänen sukulaisiaankaan edes. Mutta miehellä on jotenkin vahva päähänpinttymä siitä, että se on (hänelle) paras paikka asua. Asumme nyt Helsingissä ja itse olen täältä kotoisin ja meillä molemmilla on työt täällä. Mies saisi siirron Ouluun ja haluaa ehdottomasti, että muutamme. Asia on edennyt ihan riidaksi asti, koska minä en halua muuttaa. Miehen mielestä Helsinki on kamala paikka ja Oulussa olisi kaikki hyvin, myös molemmille lapsillemme. Lapset on sen verran pieniä, että eivät vielä ole koulussa, isompi menee ekalle syksyllä ja siksi mies painostaa, että nyt o se hetki kun kannattaa muuttaa.
Mitä ihmettä teen? Täällä Helsingissä asuu lähisukulaiseni, ystäväni, täällä on työni, harrastukseni jne. Oulussa olen käynyt kerran enkä oikein edes pitänyt paikasta, tosin myönnän että en tiedä siitä paljoa. Neuvokaa joku mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa.
Kommentit (381)
Mikäs mafiakaupunki se Oulu on?:D On lestamafiaa, arinamafiaa ja pizzamafiaa. Puuttuiko jokin vielä?
Vierailija kirjoitti:
Puolesta:
Elämänrytmi! Harmittaa fiksujen ja kauniiden helsinkisinkkunaisystävieni puolesta, kun antavat itsestään kaiken toinen toistaan tyhjänpäiväisten työpaikkojena takia. Kilpailu on kovaa, ja burn out ollut lähes jokaisella. Kaikki etsivät sitä oikeaa, ja kukaan ei rakastu tosissaan. Mielialalääkitys on käytössä. Mielestäni omaa elämäänsä ei kannata haaskata juoksemalla päättymättömässä oravanpyörässä, vaikka Matti Vanhanen kuinka pyytäisi. Lapsien on hyvä oppia elämään kiireen ja kilpailun ulkopuolella, pohjoisessa se ymmärretään paremmin. Päättäkööt sitten aikuisena mitä tekevät.
:D :D :D :D :D :D :D :D .D :D :D :D :D :D :D :D .D
Olet niin väärässä kuin olla ja voi!
Oulussa ja Oulun alueella on enemmän mt-syistä eläkkeellä olevaa nuorisoa kuin missään muualla! Helsingissä eletään terveempää elämää.
https://www.kaleva.fi/nuorten-mielenterveys-laahaa-pohjois-pohjanmaalla…
Vierailija kirjoitti:
Ma a amuuja paljon, mutta siihen helsinkiläinen jo tottunut.
Olet väärässä. Oulussa on erittäin vähän m a m u j a. Se on tilastollinen fakta. Pikkukaupungeissakin on enemmän m a m uj a kuin Oulussa.
Vierailija kirjoitti:
AP, miten näkökenttäsi laajenisi jos vaihdettaisiin Oulun tilalle vaikka Pariisi? Löytyisikö sitten tahtotila esim. vuokrata se Helsingin omistusasunto määräajaksi, ottaa töistä vuorottelu- tai virkavapaata (jos sellainen on mahdollista) ja lähteä toteuttamaan kumppanin haavetta käytännössä riskittä? Toisin sanoen, voiko olla että mielikuvasi Oulusta versus mielikuvasi Pariisista kertoo nyt sen mikä miehesi toiveessa sinua pohjimmiltaan mietityttää, eli sinun elämänlaadun heikkeneminen Oulussa? Mutta sinulla ei ole kokemusta elämästä Oulussa, entä jos muutto parantaisikin sinun elämänlaatua? Määräaikaisuudesta seuraava paineettomuus saattaisi auttaa sinua jopa löytämään erilaista merkitystä vaikkapa uuden työn muodossa.
Tein tällaisen ajatusleikin kun itse jouduin muuttamaan oikein mukavia elinolosuhteitani jotta puolisoni pääsi toteuttamaan tärkeän haaveensa. Tajusin että suurin jarru oli ennakkoluuloni eikä tietenkään tietoni siitä miten tulisi käymään ja päätin hypätä - ja minun tapauksessa elinolosuhteeni paranivat. En voi taata että sinulle käy samoin, mutta jos pystyt testaamaan asian korkeintaan pienillä pintahaavoilla, niin suosittelen kyllä.
Minusta suurempi kysymys tässä on lasten "pienet pintahaavat", kun joutuvat eroon isovanhemmistaan ja muista sukulaisistaan jotta aikuinen mies pääsee totetuttamaan omia henkilökohtaisia haaveitaan.
Oulullahan on valtaa. Sen tekemättä itse mitään ihmiset rypevät kriiseissään. Missähän syy?
Sitten kun joudutte oululaisen lasun kanssa tekemisiin jostain olemattomasta syystä olette pississä, kun teillä ei ole niitä autuaaksi tekeviä turvaverkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolesta:
Elämänrytmi! Harmittaa fiksujen ja kauniiden helsinkisinkkunaisystävieni puolesta, kun antavat itsestään kaiken toinen toistaan tyhjänpäiväisten työpaikkojena takia. Kilpailu on kovaa, ja burn out ollut lähes jokaisella. Kaikki etsivät sitä oikeaa, ja kukaan ei rakastu tosissaan. Mielialalääkitys on käytössä. Mielestäni omaa elämäänsä ei kannata haaskata juoksemalla päättymättömässä oravanpyörässä, vaikka Matti Vanhanen kuinka pyytäisi. Lapsien on hyvä oppia elämään kiireen ja kilpailun ulkopuolella, pohjoisessa se ymmärretään paremmin. Päättäkööt sitten aikuisena mitä tekevät.
:D :D :D :D :D :D :D :D .D :D :D :D :D :D :D :D .D
Olet niin väärässä kuin olla ja voi!
Oulussa ja Oulun alueella on enemmän mt-syistä eläkkeellä olevaa nuorisoa kuin missään muualla! Helsingissä eletään terveempää elämää.
https://www.kaleva.fi/nuorten-mielenterveys-laahaa-pohjois-pohjanmaalla…
Samaa olin tulossa sanomaan, että kyllä täällä Oulussa mielenterveysongelmia ja burnoutteja riittää. Hoitojonot mielenterveyspuolelle on ihan järkyttävät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, miten näkökenttäsi laajenisi jos vaihdettaisiin Oulun tilalle vaikka Pariisi? Löytyisikö sitten tahtotila esim. vuokrata se Helsingin omistusasunto määräajaksi, ottaa töistä vuorottelu- tai virkavapaata (jos sellainen on mahdollista) ja lähteä toteuttamaan kumppanin haavetta käytännössä riskittä? Toisin sanoen, voiko olla että mielikuvasi Oulusta versus mielikuvasi Pariisista kertoo nyt sen mikä miehesi toiveessa sinua pohjimmiltaan mietityttää, eli sinun elämänlaadun heikkeneminen Oulussa? Mutta sinulla ei ole kokemusta elämästä Oulussa, entä jos muutto parantaisikin sinun elämänlaatua? Määräaikaisuudesta seuraava paineettomuus saattaisi auttaa sinua jopa löytämään erilaista merkitystä vaikkapa uuden työn muodossa.
Tein tällaisen ajatusleikin kun itse jouduin muuttamaan oikein mukavia elinolosuhteitani jotta puolisoni pääsi toteuttamaan tärkeän haaveensa. Tajusin että suurin jarru oli ennakkoluuloni eikä tietenkään tietoni siitä miten tulisi käymään ja päätin hypätä - ja minun tapauksessa elinolosuhteeni paranivat. En voi taata että sinulle käy samoin, mutta jos pystyt testaamaan asian korkeintaan pienillä pintahaavoilla, niin suosittelen kyllä.
Minusta suurempi kysymys tässä on lasten "pienet pintahaavat", kun joutuvat eroon isovanhemmistaan ja muista sukulaisistaan jotta aikuinen mies pääsee totetuttamaan omia henkilökohtaisia haaveitaan.
Niin. Tässähän on nyt miehelle kaikki ja muille ei niin yhtään mitään. Ei niin kuin yhtikäs mitään.
En muuttaisi. Mies voi muuttaa yksin ja muu perhe voi välillä käydä hänen luona lomilla yms ja hän Helsingissä perheen luona.
Elämässä ja avioliitossa tehdään kompromisseja, mutta muutto Helsingistä Ouluun ei kuulu niihin. Jos muutat, niin kadut loppuelämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Vielä huvittavampaa on se että tulkitset helsinkiläisten haluttomuuden muuttaa vaikka Kajaaniin konservatiivisuudeksi ;) Ja outoakin myös, koska koko loppupostauksesi nimenomaan tukee sitä ajatusta, että monimuotoiset valinnat ja mahdollisuudet elämässä rikastuttavat sitä. Ethän sinäkään oman elämänpolkusi päätteeksi muuttaisi mihinkään "kuplaan"? Rajallisemmista mahdollisuuksista monimuotoisempiin elämänmuutos kyllä onnistuu, mutta ei enää toisin päin.
Jos oululaisen teinin käsitys siitä miten hän pääsee kylille on se että sinne menee kaksi bussia tunnissa, se toimii a) jos se vaan on aina ollut niin ja b) hän ei tiedä että Helsingissä busseja keskustaan menee yli 60 tunnissa, eli pysäkille ei koskaan tarvitse tähdätä johonkin tiettyyn aikaan.
Toisin päin homma ei toimi, helsinkiläistä teiniä ei saisi Oulussa käyttämään bussia.
Oulussa ihmiset, varsinkin naiset ovat kateellisia ja ilkeitä. Pahaa puhutaan ja mieluiten selän takana.
Helsingin herrojen syy on kaikki mahdollinen. Pohjoistahan Oulu ei ole, vaan keskellä Suomea noin maantieteellisestikin.
Pari vuotta kokeilin Oulua, ja se riitti. Lähinnä ihmisten vuoksi. Muuten siellä on ihan nättejäkin paikkoja ja edullisempaa kuin pk-seudulla
Oulussa haisee aina paska, kiitos tehtaiden.
Vierailija kirjoitti:
AP, miten näkökenttäsi laajenisi jos vaihdettaisiin Oulun tilalle vaikka Pariisi? Löytyisikö sitten tahtotila esim. vuokrata se Helsingin omistusasunto määräajaksi, ottaa töistä vuorottelu- tai virkavapaata (jos sellainen on mahdollista) ja lähteä toteuttamaan kumppanin haavetta käytännössä riskittä? Toisin sanoen, voiko olla että mielikuvasi Oulusta versus mielikuvasi Pariisista kertoo nyt sen mikä miehesi toiveessa sinua pohjimmiltaan mietityttää, eli sinun elämänlaadun heikkeneminen Oulussa? Mutta sinulla ei ole kokemusta elämästä Oulussa, entä jos muutto parantaisikin sinun elämänlaatua? Määräaikaisuudesta seuraava paineettomuus saattaisi auttaa sinua jopa löytämään erilaista merkitystä vaikkapa uuden työn muodossa.
Tein tällaisen ajatusleikin kun itse jouduin muuttamaan oikein mukavia elinolosuhteitani jotta puolisoni pääsi toteuttamaan tärkeän haaveensa. Tajusin että suurin jarru oli ennakkoluuloni eikä tietenkään tietoni siitä miten tulisi käymään ja päätin hypätä - ja minun tapauksessa elinolosuhteeni paranivat. En voi taata että sinulle käy samoin, mutta jos pystyt testaamaan asian korkeintaan pienillä pintahaavoilla, niin suosittelen kyllä.
Taitaa olla AP:n miehen sepitys.
AP teki selväksi että oulu ei ole se ongelma, vaan muutto yleensä. Eikä tuollaisia testailla "pienillä pintahaavoilla".
Täällä monikin on kommentoinut sitä että heti ehdotetaan eroa. Itse olen sitä mieltä että siihen tuo homma päättyy.
Mitä muuta miehestä vielä paljastuu?
Ei ole aikuisen, vastuullisen, muut huomioon ottavan ihmisen touhuja edes tuollaisen muuton ehdottaminen. Koepallona voisi ehkä heittää, mutta jos asiasta on jo tullut riitaa, se tarkoittaa että mies on koko perhettä koskevan päätöksen mielessään jo tehnyt, ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, miten näkökenttäsi laajenisi jos vaihdettaisiin Oulun tilalle vaikka Pariisi? Löytyisikö sitten tahtotila esim. vuokrata se Helsingin omistusasunto määräajaksi, ottaa töistä vuorottelu- tai virkavapaata (jos sellainen on mahdollista) ja lähteä toteuttamaan kumppanin haavetta käytännössä riskittä? Toisin sanoen, voiko olla että mielikuvasi Oulusta versus mielikuvasi Pariisista kertoo nyt sen mikä miehesi toiveessa sinua pohjimmiltaan mietityttää, eli sinun elämänlaadun heikkeneminen Oulussa? Mutta sinulla ei ole kokemusta elämästä Oulussa, entä jos muutto parantaisikin sinun elämänlaatua? Määräaikaisuudesta seuraava paineettomuus saattaisi auttaa sinua jopa löytämään erilaista merkitystä vaikkapa uuden työn muodossa.
Tein tällaisen ajatusleikin kun itse jouduin muuttamaan oikein mukavia elinolosuhteitani jotta puolisoni pääsi toteuttamaan tärkeän haaveensa. Tajusin että suurin jarru oli ennakkoluuloni eikä tietenkään tietoni siitä miten tulisi käymään ja päätin hypätä - ja minun tapauksessa elinolosuhteeni paranivat. En voi taata että sinulle käy samoin, mutta jos pystyt testaamaan asian korkeintaan pienillä pintahaavoilla, niin suosittelen kyllä.
Minusta suurempi kysymys tässä on lasten "pienet pintahaavat", kun joutuvat eroon isovanhemmistaan ja muista sukulaisistaan jotta aikuinen mies pääsee totetuttamaan omia henkilökohtaisia haaveitaan.
Niin. Tässähän on nyt miehelle kaikki ja muille ei niin yhtään mitään. Ei niin kuin yhtikäs mitään.
Onpa mustavalkoista ajattelua. Mitä jos se lasten elinikäinen BFF-kaveri odottaakin juuri siellä oululaisen koulun pihalla? Sielunkumppani, jota ei koskaan kohtaakaan kun vanhemmat olivat ankkuroituneita tapoihinsa ja tottumuksiinsa? Onhan sekin mahdollista! Todellisuudessa kysymys on nyt siitä että perheen isällä on odotuksia, muilla ei. Sehän ei tarkoita etteikö kaikille perheenjäsenille voisi tapahtua muuton seurauksena jotain mahtavaa. Itse kävin kolmen ensimmäisen kouluvuoteni aikana yhteensä viittä eri koulua, yksi niistä jopa ulkomailla. Ei haavoja. Sukulaiset on esipäätettyjä kavereita, on lasten edun mukaista sallia heidän myös itse löytää kaltaisiaan sieluja. Minulla nyt yli kolmekymppisenä on FB-kavereita useammasta noista koulutieni ensiaskelien kouluista, en ole vieraantunut isovanhemmistani tai serkuistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko muuttaa Helsingin lähelle pienempään kuntaan, jos kerran miehesi ei viihdy Helsingissä.
Ouluun muutossa on vielä se, että saatko sinä töitä.
Olipa aivoton neuvo.
Kuinka niin. Ap sanoi, että miehen mielestä Helsinki on kamala paikka. Kaipaa siis sieltä pois.
Kompromissi on asua Helsingin lähellä. Turvaverkot saavutettavissa, muttei joudu asumaan Helsingissä.
Jep. Kompromissi.
Teit ap virheen, kun mainitsit kaupungin, nyt meni ketju Oulu-jankkaamiseksi. Niin kuin itsekin kirjoitit, tässä tilanteessa paikkakunnalla ei ole väliä, vaan tilanteella.
Miehelläsi on joku kriisi. Hän muistelee auvoisia lapsuusvuosiaan, jolloin kaikki aina tuntuu olevan paremmin. Oulu representoi jotain huolettomuutta, varmaan suorastaan paratiisia. Itsellekin iski aikoinaan tällainen vaihe pikkukapunkiin, jossa ala-asteella ollessani asuin perheen kanssa. Tein sitten niin, että lähdin puoleksi vuodeksi sinne töihin ja totesin, että ei hit*o mikä sisäänpäin kääntynyt pikkukylä radan varressa, jonne ihan turha oli haikailla. Onneksi pääsin pois. Homman nimi kun on se, että ne päänsisäiset ongelmat ja pulmat seuraavat, vaikka muuttaisi Timbuktuun.
Älä sinä muuta ja menetä hyvää työpaikkaa, ymmärrät itsekin, että koronan aikaan hyvästä työpaikasta kannattaa pitää kynsin hampain kiinni. Teillä on tukiverkot Helsingissä. Pahimmassa tapauksessa löydät itsesi Oulusta työttömänä ja yksinäisenä ja alat vihata miestäsi tai mies saattaa myös jättää sinut vaikka vuoden päästä muutostanne, mistä sitä koskaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolesta:
Elämänrytmi! Harmittaa fiksujen ja kauniiden helsinkisinkkunaisystävieni puolesta, kun antavat itsestään kaiken toinen toistaan tyhjänpäiväisten työpaikkojena takia. Kilpailu on kovaa, ja burn out ollut lähes jokaisella. Kaikki etsivät sitä oikeaa, ja kukaan ei rakastu tosissaan. Mielialalääkitys on käytössä. Mielestäni omaa elämäänsä ei kannata haaskata juoksemalla päättymättömässä oravanpyörässä, vaikka Matti Vanhanen kuinka pyytäisi. Lapsien on hyvä oppia elämään kiireen ja kilpailun ulkopuolella, pohjoisessa se ymmärretään paremmin. Päättäkööt sitten aikuisena mitä tekevät.
:D :D :D :D :D :D :D :D .D :D :D :D :D :D :D :D .D
Olet niin väärässä kuin olla ja voi!
Oulussa ja Oulun alueella on enemmän mt-syistä eläkkeellä olevaa nuorisoa kuin missään muualla! Helsingissä eletään terveempää elämää.
https://www.kaleva.fi/nuorten-mielenterveys-laahaa-pohjois-pohjanmaalla…
En tekisi asiasta vastakkainasettelua enkä koskaan tekisi tästä naurunaihetta. Sinulla ei taida olla kokemusta uupumuksesta, ahdistuksesta saati masennuksesta. Häpeäisit. Mt-ongelmista kärsiviä on ympäri maata, niin Oulussa kuin Helsingissä. Olen asunut molemmissa ja hoidan työkseni potilaita, ulkopuolelle jää paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat huutavasti apua. Terveisin terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko tuo miehen päähänpinttymä muutosta oikeasti täysin tyhjästä? Siinä tapauksessa outoa, jos siellä ei kerran asu yhtään miehen sukuakaan. Omalla kohdalla sanoisin miehelleni että moikka ja hyvää loppuelämää siellä Oulussa, jos tämä alkaisi jankata täysin tyhjästä muuttoa toiselle puolelle Suomea ihan riitelyyn asti.
Ei kai tyhjästä. On hän aina puhunut siitä miten tykkää Oulusta ja että miten siellä tulee olo kuin olisi kotona jne. Mutta ei hän ole ennen puhunut suoraan että haluaisi muuttaa sinne. Kuulemma on silti kokoajan ajatellut niin. Ap
Huh, ei ole ensimmäinen kerta kun luen, että mies sanoo että "olen aina ajatellut näin" ja se on vaimolle ihan uutta. Joko miehet eivät osaa kertoa mitä oikeasti ajattelevat (miehet mukamas puhuvat suoraan, pa*kat, puhuvat nimeoman strategisesti sen mikä tilanteeseen sopii) tai vaimo ei ole osannut kuunnella. En kyllä minäkään muuttaisi noilla spekseillä, vaikka Oulussa ei ole sen enempää vikaa kuin missään muuallakaan. Ikävä, että tilanne on mennyt noin kärjistyneeeksi. Fiksu tapa tutustua miehesi kotikaupunkiin olisi tietenkin vierailla siellä aina välillä. Onko hän sitä aikaisemmin ehdottanut ja oletko sinä sitä silloin vastustanut? Tuossa tilanteessa sekin vaikuttaa valitettavasti vaikealta.
Oulussa älkää ostako asuntoa Rakennuspalvelu Lehdon rakentamista taloista. Hirveän hintaisia mutta huonosti tehty, paljon ongelmia.
Jos sinne nyt joku on muuttamassa niin muuttakaa Saarelaan tai Kivikkokankaalle. Ei niin paljon lesboja kuin esim Ritaharjussa tai Aaltokankaalla. Metsokangasta en myöskään suosittele vaikka paljon kauniita taloja myynnissä. Siellä on koulut ihan täynnä.
Pizzamafia ei normikansalaisen silmissä näy mitenkään, mutta tosi moni pizzeria on mafian omistama, joten niitä ei haluaisi tukea. Yksi sellainen löytyy myös Kempeleen Zeppeliinistä ja pahoittelut jos on vaihtanut jo omistajaa, mutta ainakin oli ennen vielä mafian nimissä.
Ma a amuuja paljon, mutta siihen helsinkiläinen jo tottunut.