Oletko jatkanut suhdetta pettämisestä huolimatta?

Miksi ei tule mitään? Saitteko hyvin puhuttua asiasta kun se tuli julki? Onko teillä hyvä keskusteluyhteys? Onko puoliso osoittanut katumustaan ja ilmoittanut haluavansa jatkaa juuri sinun kanssasi?

Me saatiin puolison kanssa asiat kuntoon pitkällä keskustelulla, pienillä teoilla, muutoksilla sekä ihan vain ajan kanssa.

Tsemppiä!

Käy sinäkin vieraissa. Sitten kun on puntit tasassa, niin asia korjautuu itsestään.

Minulla oli muutaman kuukauden pituinen seksisuhde ja mies sai sen selville. Huusi ja raivosi aluksi, mutta ei halunnut kuitenkaan erota. Sovittiin että homma on taputeltu ja tästä ei puhuta enää koskaan. Ei ole puhuttu ja lopetin suhteen.

Annoin anteeksi, jatkettiin, mutta eihän siitä kuitenkaan mitään tullut. Luottamusta ei pystytty enää rakentamaan. Erottiin siis.

Jos pystytte puhumaan asiat halki nyt melko tuoreeltaan, niin se varmasti auttaa. Itse olen jatkanut, vaikka jäin ilman vastauksia. Kyllä se vaikuttaa vielä pitkän ajan päästä, mutta toisaalta niitä ongelmia oli sitä ennenkin. Tässä sitä kuitenkin ollaan, eikä minulla oikeastaan ole vastauksia.

Miksi haluat suhteen ihmisen, joka halveksuu sinua, kanssa?

Luottamus meni eikä palautunut enää ennalleen.  Oli vaikea hyväksyä totuus, että mies oli pystynyt valehtelemaan minulle pidemmän aikaa silmät korvat täyteen ja vehtaamaan selkäni takana surutta, vaikka meillä oli ollut elämä mallillaan.  En pystynyt unohtamaan enkä enää luottanut yhtään. Mies koki aiheesta keskustelun vain turhaksi jankuttamiseksi, eikä suostunut pariterapiaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt vaan yrittää unohtaa, koska hänen sivusuhde oli ollut kuulemma pelkkää seksiä. Koin että mies yritti sanella ehtoja ja painostaa minua hyväksymään tapahtunut,  joten ainoa vaihtoehto oli lopettaa suhde.

Tapahtuneesta on nyt reilu pari vuotta. Olen tyytyväinen, että sain voimaa lähteä.  Näin tapahtuneen jälkeen näen asian uusin silmin. Miehellä oli tunne-elämän häiriötä sekä itsetunnon kanssa vakavia ongelmia. Pettää juorujen mukaan jo uuttakin naistaan.

Jatkettiin. Ei olisi kannattanut. Luottamusongelma nousi esiin joka ristiriitatilanteessa. Ero tuli.

Jatkettiin kyllä, mutta muutaman vuoden päästä asiat menivät entistä huonommin. En pystynyt koskaan unohtamaan mieheni pettämistä, luottamus meni kertaheitoilla. Erosta on jo monta vuotta.

Meillä oli 10 vuotta avioliittoa ja kolme lasta, kun pettäminen paljastui minulle. Useampi kuukausi meni asian läpikäymiseen yhdessä keskustelemalla ja muutamalla terapiakäynnillä. Päätimme jatkaa yhdessä ja teimme muutoksia suhteeseemme. Silti lähes parin vuoden ajan kipuilin asian kanssa ja se tuli esille lähes joka riidassa. Nyt aikaa on jo kulunut muutama vuosi ja voin viimein sanoa, että se ei häiritse minua enää. En ajattele sitä juurikaan ja luotan taas mieheeni. Olen onnellinen, että saimme pidettyä ydinperhe en kasassa ja suhteemme parani jopa entisestään. Mutta kyllä se oli pitkä ja kivinen tie, jotain en kulkisi toista kertaa missään tapauksessa.

Miehen pettäminen paljastui puolisen vuotta sitten. Asia käytiin läpi, ja ensimmäiset kolme kuukautta oli vaikeinta, mun oli todella vaikeaa uskoa, että mies oli pettänyt kaksi vuotta systemaattisesti. Oli kuulemma vaan seksiä, mutta miten se muka tekisi pettämisestä hyväksyttävämpää? 

Mies ei halunnut erota, enkä alkujärkytyksen jälkeen minäkään, joten päätettiin, että jatketaan ja yritetään ottaa toisiamme enemmän huomioon arjessa ja tehdä yhdessä enemmän asioita, eikä linnoittauduta kotona omiin huoneisiimme. En usko, että olisin yksinäni onnellisempi. On asioita, joista en vielä halua luopua, enkä todellakaan halua alkaa etsimään uutta miestä netin syövereistä, sen verran on jo ikääkin.

Ostin kuitenkin oman asunnon, josta en ole miehelle kertonut. Haluan kokea, miltä tuntuu pitää salaisuutta. Asunnon voi laittaa vuokralle tai voin muuttaa siihen itse, jos ajan myötä toteamme, että yhdessäolo ei yrityksestä huolimatta toimi. 

Ap kysyy, miten menee. No, vaihtelevasti. Pidän siis takaoven auki, mikä tietysti merkitsee sitä, etten ole antanut anteeksi. Mutta on myös hyviä hetkiä, enemmän yhdessäoloa ja hellyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pettäminen paljastui puolisen vuotta sitten. Asia käytiin läpi, ja ensimmäiset kolme kuukautta oli vaikeinta, mun oli todella vaikeaa uskoa, että mies oli pettänyt kaksi vuotta systemaattisesti. Oli kuulemma vaan seksiä, mutta miten se muka tekisi pettämisestä hyväksyttävämpää? 

Mies ei halunnut erota, enkä alkujärkytyksen jälkeen minäkään, joten päätettiin, että jatketaan ja yritetään ottaa toisiamme enemmän huomioon arjessa ja tehdä yhdessä enemmän asioita, eikä linnoittauduta kotona omiin huoneisiimme. En usko, että olisin yksinäni onnellisempi. On asioita, joista en vielä halua luopua, enkä todellakaan halua alkaa etsimään uutta miestä netin syövereistä, sen verran on jo ikääkin.

Ostin kuitenkin oman asunnon, josta en ole miehelle kertonut. Haluan kokea, miltä tuntuu pitää salaisuutta. Asunnon voi laittaa vuokralle tai voin muuttaa siihen itse, jos ajan myötä toteamme, että yhdessäolo ei yrityksestä huolimatta toimi. 

Ap kysyy, miten menee. No, vaihtelevasti. Pidän siis takaoven auki, mikä tietysti merkitsee sitä, etten ole antanut anteeksi. Mutta on myös hyviä hetkiä, enemmän yhdessäoloa ja hellyyttä.

Taidat olla jonkin verran läheisriippuvainen. Itse ainakin epäonnistuneen suhteen jälkeen olen mieluummin yksin. Pärjään näin paremmin kuin saman katon alla jonkun kanssa, jonka läsnäolo ahdistaa suurimman osan ajasta.

Jos joskus alkaisin uudelleen parisuhteeseen, niin pitäisin oman kodin itselläni ja jossain määrin myös oman yksityisyyteni. Pidän uutta parisuhdetta epätodennäköisenä, mutta ns. kevytsuhde kävisi. Tällä hetkellä on pari sellaista.

Luottamus kun on kerran rikottu, se on oikeasti rikottu. Ihminen joka pystyy kerran valehtelee pystyy myös jatkossa. Turhan sinisilmäinen ei pidä olla.Sen olen tässä elämässä oppinut,kantapään kautta. Itse en pysty jos minua on petetty niin palamaan suhteeseen.

up

Jos puoliso pettää se on moro.

Vierailija kirjoitti:

Luottamus kun on kerran rikottu, se on oikeasti rikottu. Ihminen joka pystyy kerran valehtelee pystyy myös jatkossa. Turhan sinisilmäinen ei pidä olla.Sen olen tässä elämässä oppinut,kantapään kautta. Itse en pysty jos minua on petetty niin palamaan suhteeseen.

Myös ihminen, joka ei ole koskaan valehdellut, saattaa pystyä valehtelemaan. Jokaiselle on se ensimmäinen kerta.

Itse petin joskus ja sain siitä niin karvaan oppitunnin että ei enää koskaan. Siinä missä pettäjistä halutaan ajatella että yksi pettäminen ja koko ihminen on siitä lähtien läpimätä koko elämänsä, eihän se nyt pidä paikkaansa. Jotkut ns oppii virheistään, tietysti jotkut jatkavat samaan malliin pettäen jatkuvasti.

Mun mielestä jokaisen pitää vaan hyväksyä että se oma kumppani voi pettää ja monesti pettääkin. Emme me ole niin yksiavioisia kuin haluaisimme uskoa. Mutta seuraava kysymys on, mitä se pettäminen haittaa? Tietysti paras, jos se ei tulisi ilmi ikinä niin kumppaniin ei sattuisi ja suhde voisi vaan jatkua. :)

Suhde jatkuu pettämisestä huolimatta. En ole kertonut asiasta puolisolle. :)

Petin exiä toisten naisten kanssa, mutta en sitä ikinä heille kertonut, vaan annoin heille väärää kuvaa itsestäni huonona kumppanina, kun halusin päättää säädöt heidän kanssaan, ja se sai heidät uskomaan, että he jättivät minut.

Todellisuudessa he näin välttyivät minun pettämistunnustuksilta ja heille tuli parempi mieli, kun saivat jättää nössön miehen pettäjän sijaan, joka olisi mahdollisesti satuttanut heitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Petin exiä toisten naisten kanssa, mutta en sitä ikinä heille kertonut, vaan annoin heille väärää kuvaa itsestäni huonona kumppanina, kun halusin päättää säädöt heidän kanssaan, ja se sai heidät uskomaan, että he jättivät minut.

Todellisuudessa he näin välttyivät minun pettämistunnustuksilta ja heille tuli parempi mieli, kun saivat jättää nössön miehen pettäjän sijaan, joka olisi mahdollisesti satuttanut heitä enemmän.

Toivottavasti et koskaan satu minun tielleni.