Lue keskustelun säännöt.
Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?
Ketjussa ei ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan hyvällä mielellä muistella.
Itse luulin varmaan 9-vuotiaaksi asti että naiset eivät saa ajaa autoa. Jotenkin sen vaan käsitti niin, kun meillä ajoi aina isä ja jos (harvoin) kylään tuli äidin ystävättäriä, heidän miehensä ajoivat heidät perille ja hakivat. Asuimme metsän keskellä maaseudulla ja suurin "nähtävyys" oli kyläkauppa. Kaikki naapurit jotka siellä autolla kävivät, olivat miehiä. Sitten erään kerran mieslomittajamme lopetti ja tilalle tuli nainen. Olin aivan ällikällä lyöty kun hän ajoi itse meille ja takaisin :D
Kommentit (1226)
Vierailija kirjoitti:
Itse kuvittelin lapsena, että kukaan ei voi päättää omaa ammattiaan itse vaan että se on jotenkin ennalta määrättyä ja joku vaan joutuu telkkariin kertomaan säästä ja jonkun toisen on pakko olla tylsä poliitikko.
Tämä kuvitelma oli oikeasti niin vahva, että olin liki kolmekymppinen kun tajusin että ei hlvetti minäkin olisin voinut mennä lukioon ja pyrkiä sitten yliopistoon farmasiaa lukemaan eikä sitä olisi kukaan/mikään estänyt :-(
Ja voit mennä edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmaisevin järkytykseni oli se, kun tajusin, että eronneena yli 35-vuotiaana naisena on käytännössä mahdotonta löytää enää puolisoa. Ja niillä, joille on siunaantunut lapsia, se puolison löytäminen on vieläkin vaikeampaa.
Jos olisin tämän tajunnut, olisin oikeasti panostanut kumppanin etsimiseen nuorena ja tehnyt asioiden eteen jotain (esim. käynyt viihteellä, laittanut deitti-ilmoituksen ym. sekä viritellyt ulkonäköni niin hyväksi kuin mahdollista).
Kukaan ei kertonut minulle totuutta, joten luulin, että voin ottaa ihan rennosti ja vain odotella ja "kyllä se oikea sitten joskus löytyy jostain" ja tulee tekemään aloitteen. Siis sellainen komea ja fiksu suunnilleen ikäiseni mies. No, eipä tullut koskaan ketään, eikä oikeaa löytynyt.
T. Noin nelikymppinen nainen, loppuelämän selibaatti ja ikisinkkuus edessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta yli 20-vuotiaana, että asiassa kuin asiassa harjoitus tekee mestarin. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että tajusi liian myöhään, ettei kaikista ole musiikkineroksi vaikka kuinka harjoittelisi. Itse tajusin tietyllä tapaa päinvastaisen asian harmillisen myöhään.
Jokaisesta ei tietenkään missään nimessä ole neroksi, mutta suurimmalla osalla meistä on ahkeran työskentelyn seurauksena rahkeita keskivertoa paremmaksi haluamassamme asiassa. Tajusin siis, että vaikkei olisi ns. luontaisesti lahjakas jossain asiassa, niin harjoittelemalla ja ahkeroimalla voi saavuttaa ammattimaisen tai ainakin lähes ammattimaisen tason. Ja sitten taas vaikka olisi minkälaiset neron kyvyt luonnostaan, niin ilman harjoittelua jää vain keskinkertaiseksi. Vaikka olisit esimerkiksi luontaisesti lahjakas tarinoiden kirjoittaja, niin et kuitenkaan kehity loistavaksi kirjailijaksi, jos et lue kirjoja tai harjoittele peruskoulun äidinkielen esseiden jälkeen kaunokirjallista tekstiä.
Tämä tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä, kun sen kirjoittaa auki. Silti olen useamman kerran todistanut, kun ihan aikuiset ihmiset märehtivät: "En osaa asiaa x, kun ei mulla vaan ole sellaisia luontaisia lahjoja." Saatetaan jopa haikailla ja unelmoida, että kunpa voisin harrastaa ja tehdä asiaa x, mutta kun en vain ole lahjakas. Ihan älytöntä! Jos haluat harrastaa jotain, niin aloita harjoittelu ja lopeta surkuttelu joidenkin mystisten nerolahjojen perään.
Olipas rohkaiseva kirjoitus. Kiitos tästä.
Olen koko ikäni ajatellut pianon soiton aloittamista, mutta olen todella epämusikaalinen. Enpäs tiedä nyt kuitenkaan, että voinko minäkin kuitenkin oppia. Olen jo yli puolivuosisataa taivaltanut maan päällä asiaa vain päässäni miettien. Josko sitä ostaisi pianon nyt kuitenkin...
Kirjat nimeltä "Habits of a Happy Brain" ja vähän erilaiselta näkökulmalta "How to Unf*ck Yourself" avasivat silmäni tästä ja ymmärsin kuinka mukautuvat aivot todella ovat ja kuinka minä voin oppia ja tehdä ihan mitä vain. Olisipa tajunnut nuorena, nyt nelikymppisenä opettelen (ja olen oppinut!) monia asioita. Mutta se vaatii paljon työtä, aikaa ja panostusta, joten ensimmäisenä kannattaa miettiä haluaako asiaa todella niin paljon, että on valmis siihen panostamaan tämän kaiken.
Kiitos sille, joka selitti miksi imurin varressa on se reikä. Eipä olisi ikinä tullut mieleen. Täytyy tämä pian testata.
Hmmm... lukeekohan sitä edes missään ohjekirjassa.
Miehet tosiaan panevat myös niitä rumimpiakin naisia. Tämä selvisi mulle valitettavasti vasta 26-vuotiaana. Olisinpa tajunnut aiemmin niin olisin hankkiutunut neitsyydestäni eroon jo teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monipuolinen ruokavalio on avain terveyteen. Ettei ole normaalia olla jatkuvasti uupunut ja masentunut. Elämä meni masennellessa. Nyt vasta olen itse verikokeiden avulla löytänyt syitä missä mätti. Lääkäreiltä en saanut kuin lääkereseptin, eikä lääke hoida kuin oiretta....
"Lääketieteellisen johtajan mukaan Digifundus Oy tuottaa
Jyväskylän kaupungin diabeetikoiden silmänpohjakuvausten lisäksi oheispalvelut,
joita ovat silmälääkärin lausunto-, ajanhallinta-, kutsu- ja
vastauskirjepalvelu.Palvelukokonaisuuden sisältö on sovittu yhdessä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin
silmätautien yksikön ja Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa.
Lääketieteellinen johtaja toteaa, että vastauskirjeen lähettämisestä, sisällöstä
ja allekirjoituksesta on sovittu yhdessä Jyväskylän kaupungin kanssa.
Kirjeen tarkoituksena on lisätä diabeetikoiden tietämystä sairaudestaan ja sitä kautta
parantaa omahoitoa. Mikäli kirjeen saanut henkilö haluaa lisätietoja kirjeen sisällöstä,
on hänellä mahdollisuus saada lisätietoja paikalliselta diabeteshoitajalta tai omalta lääkäriltään."
---jos joku ei kuitenkaan jaksa/ehdi kokonaan lukemaan.
Lähettääkö ne kutsun kuvaukseen kaikille 100-vuotiaillekin?Siinä kuvauksessa käytetään silmän mustuaista laajentavia tippoja, oftan Tropicamid
Sen pakkausseloste on kyllä melkoinen, kun apuaineiden listassa lukee Keuhkopöhön aiheuttava aine,
siis tuntien kuluttua!
Löytyy käyttöturvallisuustiedotteesta: B e n t s a l k o n i u m k l o r i d i :
"aine on syövyttävää silmille, iholle ja hengitysteille.
Syövyttävää nieltynä.Liuoksen nieleminen voi aiheuttaa aineen joutumisen keuhkoihin ja kemiallisen keuhkotulehduksen vaaran"
Bentsalkoniumkloridi
Oletko saanut sitä jossain muodossa sisuksiisi?
Sitä on joissakin pinnoille käytettävissä desinfiointiaineissa. En voi käyttää niitä. Saan niistä astmaoireita.
Alanuolia sille että joku saa astmaoireita kemikaalista. Omituista.
Vierailija kirjoitti:
Että ihminen voi oppia uusia taitoja harjoittelemalla. Luulin tosi pitkään, että sitä joko osaa, tai ei osaa. Vaikka tietysti ihmiset ovat luonnostaan taitavia eri asioissa, ja vaikka esim. matematiikka olisi vaikeaa, voi sitä silti oppia. Tosin tää ajatusmaailma tuli vanhemmilta, jotka tuntuvat edelleen ajattelevan näin.
Mulla (meillä) oli ihan tämä sama ajatusmalli. Kaikki siis myös piti osata heti ekalla kerralla täysin moitteettomasti eikä virheitä saanut tehdä ja tämä päti siis koulunkäyntiinkin eli jotenkin hassusti koulussa ei käyty jotta oppisi uusia asioita vaan läksyt ja kaikki piti osata ilman opiskelua. Luulin siis olevani täydellisen kelvoton kaikessa on en tietenkään ollut huipputaitava missään täysin kylmiltään.
Oli oikeasti melko järkytys tajuta reilusti aikuisikäisenä että ihminen saa tehdä virheitä ja erehtyäkin ja se on täysin ok, koska niistä oppii eikä maailma siihen kaadu. Ettei kukaan ole seppä syntyessään. vaan tavallaan virhe onkin lahja koska se on opiksi. Samalla oli myös hurjaa ymmärtää, että itselle mieluisaa harrastusta tosiaan tarvitse jättää ja unohtaa kertakokeilun jälkeen vaan sitä saa harrastaa vaikka olisi aluksi ihan umpisurkeakin.
Edelleen on silti vaikea ymmärtää kuinka nykylapset/nuoret uskaltaa tavoitella unelmiaan ja kuinka ajatusmallina on lyttäyksen sijaan jopa hieman ylikin toiseen äärilaitaan mennyt tsemppi kuinka kuka vaan voi olla mitä vaan jos vain haluaa. Että ihan omalla tahdonvoimalla voi olla vaikka ammattilaiskoripalloilija 160 senttisenä.. :-)
Ei varmaan tarvitse erikseen tätä mainita, että olen täydellisen alisuoriutunut oikeastaan kaikessa elämässäni, koska mikään ei ikinä riittänyt silloin kun se pohja loppuelämää varten olisi pitänyt rakentaa.
N40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karmaisevin järkytykseni oli se, kun tajusin, että eronneena yli 35-vuotiaana naisena on käytännössä mahdotonta löytää enää puolisoa. Ja niillä, joille on siunaantunut lapsia, se puolison löytäminen on vieläkin vaikeampaa.
Jos olisin tämän tajunnut, olisin oikeasti panostanut kumppanin etsimiseen nuorena ja tehnyt asioiden eteen jotain (esim. käynyt viihteellä, laittanut deitti-ilmoituksen ym. sekä viritellyt ulkonäköni niin hyväksi kuin mahdollista).
Kukaan ei kertonut minulle totuutta, joten luulin, että voin ottaa ihan rennosti ja vain odotella ja "kyllä se oikea sitten joskus löytyy jostain" ja tulee tekemään aloitteen. Siis sellainen komea ja fiksu suunnilleen ikäiseni mies. No, eipä tullut koskaan ketään, eikä oikeaa löytynyt.
T. Noin nelikymppinen nainen, loppuelämän selibaatti ja ikisinkkuus edessä
Hmmm, minä löysin puolison 41-vuotiaana eronneena useamman lapsen äitinä. Samoin ovat löytäneet eronneet kaverini. Yhdistävä tekijänä meillä on ollut se, ettemme ole jääneet odottamaan, että joku tulee ja ottaa, vaan olemme olleet itse aktiivisia myös.
Vierailija kirjoitti:
Vasta aikuisena tajusin, että suomuorakas (sieni) on nimeltään suo-muorakas, ei suomu-orakas.
Hups! Kiitos tiedosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että nämä meidän täytyy nähdä, soitellaan, palataan ym ei tarkoita oikeasti mitään muuta kuin sitä, että kyseistä ihmistä ei kiinnosta ollenkaan sun seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maikkarin lentävä pöllö logon olen nähnyt naamana. Pöllön silmät sieraimina. Siiven päät kulmakarvoina. Pöllön jalat suuna.
Noin 20 vuotiaaksi näin kuvan sellaiseksi, kunnes minulle sanottiin siinä olevan pöllö.
T: Mies alle 30v
Minä näin Rantasipi-hotelliketjun logon jäniksenä. Linnun nokka oli jäniksen korvat jne. Vasta joskus pitkällä aikuisuudessa tajusin sen esittävän lintua.
Mulla sama! Ja KOP-pankin logossa en nähnyt oravaa, vaan isopäisen pienipyrstöisen linnun, joka rinta röyheänä purjehtii veden päällä.
Ei voi olla totta, minäkin luulin logoa linnuksi. :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että taskulaskimen C-nappi hävittää kaikki näyttöön naputetut numerot. Aina ennen tuli hakattua kaikkea randomia, että näyttö nollaantui.
Ei tullut paljon kuunneltua koulun matikkatunneilla. 😁
Luulin kolmekymppiseksi asti, että jos ei muista astua pois liukuportaista niiden loputtua, liukuportaiden valtava voima imaisee ja jauhaa jauhelihaksi. Ilmeisesti äitini väitti minulle lapsena näin, eikä vain ikinä tullut mieleen kyseenalaistaa sitä. Siis silleen tiedättekö että en aivan koko aivokapasiteetilla tullut koskaan ajattelleeksi tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin varmaan 16-vuotiaaksi asti että kaikki uutistoimistot ovat objektiivisia, eikä niillä ole ikinä mitään agendaa. :D
Mä taisin olla 36-vuotias kun tajusin tuon.. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että toimittajien ym pitäisi olla neutraaleita ja puolueettomia uutisjuttuja tehdessään. Olisi melko älytöntä, että esim illan lätkäkierroksen tulokset olisi jokaisessa lehdessä erilaiset ihan vaan toimittajan oman mielipiteen vuoksi. Tai oikea lottorivi, koska jutun tehnyt toimittaja ei vaan tykkää yhtään kutosista eikä yseistä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuvittelin lapsena, että kukaan ei voi päättää omaa ammattiaan itse vaan että se on jotenkin ennalta määrättyä ja joku vaan joutuu telkkariin kertomaan säästä ja jonkun toisen on pakko olla tylsä poliitikko.
Tämä kuvitelma oli oikeasti niin vahva, että olin liki kolmekymppinen kun tajusin että ei hlvetti minäkin olisin voinut mennä lukioon ja pyrkiä sitten yliopistoon farmasiaa lukemaan eikä sitä olisi kukaan/mikään estänyt :-(
No minne sinä sitten jouduit töihin ja kuka sinut sinne määräsi?
Mä menin suoraan peruskoulusta samaan firmaan pskatöihin jossa toinen vanhempanikin työskenteli. Ei sitä varmaan kukaan erikseen "määrännyt" vaan se tapahtui enemmänkin kuin autopilotilla näin jälkeenpäin katsottuna, koska se vaan oli niin selvä asia että ekaan firmaan vaan töihin johon pääsee eikä mitään muita vaihtoehtoja edes ajatellut.
Sen jälkeen on samat pska- ja pätkätyöt jatkuneet ja enää ei tunnu olevan tarjolla edes niitä. Toisaalta hyvä koska ne ei voisi vähempää kiinnostaa.
Luulin, että köyhillä ihmisillä (kuten me oltiin) on sauna ja rikkailla suihku. Ajattelin, että sitten kun kaikki rikastuvat sen verran ja kehitys menee eteen päin, niin kaikilla on suihkut eikä kenenkään tarvitse mennä saunaan ja saunat häviävät.
Kun sitten muutin kerrostaloon, olin suorastaan järkyttynyt, kun ihmiset kulkivat rapussa kylpytakeissaan pesuvadit kainalossa kellariin saunaan. Ihmettelin, että MIKSI kun kaikilla on asunnossaan suihku.
Edelleen määrittelen saunan "paikka on jonne on pakko mennä peseytymään, jos on niin köyhä, ettei ole suihkua".
Olen lapsesta asti lukenut tosi paljon kirjoja. Joskus jopa useaa samaan aikaan. Vasta tuhansien kirjojen jälkeen keski-ikäisenä tajusin, että kirjan voi myös jättää kesken, jos se ei kiinnostakaan. Olisi tällä jotain tekemistä sen kanssa, että kaikki lautaselle otettu ruoka piti syödä loppuun?
Luulin yliopistoon mennessäni, että se on kaiken sivistyksen ydin ja kehto, ja kaikki siellä käyttäytyvät sen mukaisesti. Järkytys oli valtava, kun opiskelijatoiminta oli pelkkää ryyppäämistä, professorit pitivät mykkäkoulua toisilleen, puukottivat selkään tutkimusapuraha-asioissa, vikittelivät opiskelijoita, tieteelliset konferenssit olivat tilaisuus päästä ulkomaille dokaamaan, oma alani huomattavan naisvaltainen, mutta professuurit kuitenkin lankesivat aina miehille jne. Ihan hiekkalaatikkoleikkiä yliopistossakin. Sain jatko-opinto-oikeuden, mutta ei kiinnostanut se maailma enää. Nyt ole opena yläasteella ja viihdyn. Teinit ovat hauskoja ja työkaverit kivoja.
Toinen: Tajusin vasta aikuisena, että Finnair on yhdestelmä samoista FINN ja AIR. Tämä valkeni, kun kuulin jonkun lausuvan sanan englanniksi.
Just äskettäin tajusin, että on tosiasioita joita ei saa sanoa ääneen. Ei edes vaikka asia on historian kirjoissa de facto.
Mä luulin 70-luvun lopulla neljän vanhana, että kaikki mitä TV-kuvasta näkyy on siellä telkkarin sisällä. Luulin vielä, että pitää maksaa että pääsee sinne. Juuei mielikuvituksella ollu rajoja mitä telkkarin sisällä se pölinä olikaan ku Dallaskin tuli perjantaina.
..eikä siitä mitään traumoja tullu..(tai ei ollu rahaa lääkkeisiin ku rahat meni siihen 21 tuuman juhlamallin. ...väritelevisio