Lue keskustelun säännöt.
Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?
Ketjussa ei ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan hyvällä mielellä muistella.
Itse luulin varmaan 9-vuotiaaksi asti että naiset eivät saa ajaa autoa. Jotenkin sen vaan käsitti niin, kun meillä ajoi aina isä ja jos (harvoin) kylään tuli äidin ystävättäriä, heidän miehensä ajoivat heidät perille ja hakivat. Asuimme metsän keskellä maaseudulla ja suurin "nähtävyys" oli kyläkauppa. Kaikki naapurit jotka siellä autolla kävivät, olivat miehiä. Sitten erään kerran mieslomittajamme lopetti ja tilalle tuli nainen. Olin aivan ällikällä lyöty kun hän ajoi itse meille ja takaisin :D
Kommentit (1226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D
Sama! Itse asiassa mulle vielä aikuisiällä tupakkaa polttava ja viiniä - muuallakin kuin ehtoollisella - juova pappi oli järkytys. Tää on kyllä mukavin tapaamani pappi ja kyllä hänellä muuten kristilliset arvot oli, mutta "Jeesuskin joi viiniä", eikä muuten juonutkaan muuta alkoholia kuin viiniä.
Kuvittelin että papit eivät lankea lihan himoihin kunnes eräs pappi osoitti luulon vääräksi. Oli taitava ja huomaavainen rakastaja, mutta muuten mäntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D
Sama! Itse asiassa mulle vielä aikuisiällä tupakkaa polttava ja viiniä - muuallakin kuin ehtoollisella - juova pappi oli järkytys. Tää on kyllä mukavin tapaamani pappi ja kyllä hänellä muuten kristilliset arvot oli, mutta "Jeesuskin joi viiniä", eikä muuten juonutkaan muuta alkoholia kuin viiniä.
Kuvittelin että papit eivät lankea lihan himoihin kunnes eräs pappi osoitti luulon vääräksi. Oli taitava ja huomaavainen rakastaja, mutta muuten mäntti.
Pekka, tapahtuiko tämä rippikoulussa?
Armeijassa kaikki lähtee samalta viivalta.
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa kaikki lähtee samalta viivalta.
Siis tarkoitin, että on myytti, että armeijassa kaikki muka lähtevät samalta viivalta, ettei vanhempien asema, sukupuoli yms. vaikuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Että kaiken pystyy opettelemaan ja oppimaan, jos osaa rauhoittaa mielensä. Paransin ADHD:N/ADD:N itse itseltäni aivojumpalla ja kovalla ajatustyöllä. Harmi kun olisin tajunnut tämän lukiossa eikä vasta nyt kolmekymppisenä.
ADHD:ta ei pysty parantamaan aivojumpalla, mutta monia muita asioita kyllä. Aivot ovat todella mukautuvainen ja muuttuva elin ja toistamalla tiettyjä tapoja ja ajatuskuvioita voi tehdä ihmeitä omalle toiminnalle. Myös ADHD-ihminen voi opetella tapoja ja toimintoja joilla helpottaa arkea ADHD-haasteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ammattia valitessa kannattaisi katsoa myös palkkatasoa.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta yli 20-vuotiaana, että asiassa kuin asiassa harjoitus tekee mestarin. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että tajusi liian myöhään, ettei kaikista ole musiikkineroksi vaikka kuinka harjoittelisi. Itse tajusin tietyllä tapaa päinvastaisen asian harmillisen myöhään.
Jokaisesta ei tietenkään missään nimessä ole neroksi, mutta suurimmalla osalla meistä on ahkeran työskentelyn seurauksena rahkeita keskivertoa paremmaksi haluamassamme asiassa. Tajusin siis, että vaikkei olisi ns. luontaisesti lahjakas jossain asiassa, niin harjoittelemalla ja ahkeroimalla voi saavuttaa ammattimaisen tai ainakin lähes ammattimaisen tason. Ja sitten taas vaikka olisi minkälaiset neron kyvyt luonnostaan, niin ilman harjoittelua jää vain keskinkertaiseksi. Vaikka olisit esimerkiksi luontaisesti lahjakas tarinoiden kirjoittaja, niin et kuitenkaan kehity loistavaksi kirjailijaksi, jos et lue kirjoja tai harjoittele peruskoulun äidinkielen esseiden jälkeen kaunokirjallista tekstiä.
Tämä tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä, kun sen kirjoittaa auki. Silti olen useamman kerran todistanut, kun ihan aikuiset ihmiset märehtivät: "En osaa asiaa x, kun ei mulla vaan ole sellaisia luontaisia lahjoja." Saatetaan jopa haikailla ja unelmoida, että kunpa voisin harrastaa ja tehdä asiaa x, mutta kun en vain ole lahjakas. Ihan älytöntä! Jos haluat harrastaa jotain, niin aloita harjoittelu ja lopeta surkuttelu joidenkin mystisten nerolahjojen perään.
Tämän tajusin itsekin vasta lähemmäs nelikymppisenä. Että ihan oikeasti kuka vaan (neurologialtaan perusterve ihminen) voi oppia mitä vaan, kun vaan tekee ja toistaa asiaa ja altistaa itseään sille riittävästi.
Olen itse elänyt koko elämäni esimerkiksi sellaisessa harhassa, että en ole liikkunnallinen ihminen, joten en vaan voi koskaan harrastaa esimerkiksi tanssia, melomista tai itsepuolustuslajeja. Opiskelin joitain vuosia sitten aivojen toimintaa self-help kirjojen kautta ja ymmärsin että aivot ovat todella mukautuva elin ja käytännössä mitä vaan voi oppia, kunhan sitä tekee tarpeeksi. Aloin liikkumaan ja alkuun se oli kamalaa, kun jalat ja kädet ei vaan pysyneet askelkuvioiden perässä ja tasapaino oli niin kuralla että pelkäsin kaatumista koko ajan. Mutta jo kuukausien kuluessa aloin huomaamaan pieniä onnistumisia. Nyt vuosien jälkeen harrastus on jatkunut ja tuntuu hullunkuriselta, että olen koko elämäni vain haaveillut ja haikaillut mitään tekemättä, koska olen ollut niin varma etten ole liikunnallinen ihminen enkä siis voikaan oppia.
Sama koskee esimerkiksi kieliopintoja. En ole luonnostaan kielellisesti lahjakas, mutta kun riittävän kauan opettelee, alkaa aivossa rakentumaan yhteyksiä jotka auttavat sanojen muistamista, lauserakenteiden muodostamista ja lausumista. Opin hitaampaa kuin "lahjakkaat", mutta minulla on ihan samanlainen mahdollisuus oppia puhumaan vaikka espanjaa kuin heilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin esikouluun asti, että kaikki ihmiset ovat syntyneet kesällä. (Koska itsekin olin)
Vasta yläasteella tajusin, etteivät kaikki duunarit ole demareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se etttä suomessa tuleee lama aikoja lama aikojen peräään.
Taii ehkä se on vääärin ilmaistu. Oikeammmin olisi ilmaistu etttä suomen talous on niiin pieni että siinä suhteessa heilahduksetkin ovat niiin suuria.[/quote
Typerä saivartelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin lapsena että on pakko tehdä töitä vaikkei haluaisi. Vanhempani ilmeisesti luulevat niin vieläkin. "Milloin meet töihin" kyselyyn alan olla kyllästynyt.
Olen pyörinyt koko elämäni vapaiden suuntien kristillisyydessä. (En enää) Vasta aikuisiällä tajusin, että kaikki ihmiset eivät saa mitään vahvaa kutsua Jumalalta vaan ihan oikeasti voivat elää elämänsä ajattelematta uskonasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin lapsena että on pakko tehdä töitä vaikkei haluaisi. Vanhempani ilmeisesti luulevat niin vieläkin. "Milloin meet töihin" kyselyyn alan olla kyllästynyt.
Pitäähän sitä töitä tehdä eikä anna toisten ihmisten elättää itseään.
Perseen nuolemisella ja mielistelyllä pääsee monesti pitkälle verrattuna itsepäiseen, omista kannoista kiinni pitävään jääräpäähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin lapsena, että opettajat ovat aina viisaita ja kilttejä, ja lääkärit aina oikeassa. Kuvitelmat karisivat, kun ylemmillä luokilla pahin koulukiusaaja oli opettaja ja lääkärin vikadiagnoosista oli lähteä henki.
Aikuisena kuvittelin, että sijoittaminen on kannattavaa vasta sitten, kun saa lottovoiton.
Rehelliset rakennusalan firmat ovat melko harvinaisia.
En nyt varmaan luullut mutta jotenkin olin mieltänyt aina 40v ikään asti että jos tarjotaan uutta työtehtävää niin minun on pakko ottaa se vastaan. Eli jos olen itse hakenut paikkaa niin vaikka en haluaisi sitä sitten haastattelujen jälkeen saada niin jos sitä tarjotaan niin on pakko lähteä nykyisestä kivasta tehtävästä/työpaikasta pois ja ja siirtyä uuteen paikkaan vain koska tehtävää tarjottiin. Kyse ei siis ole työttömänä paikan hakemisesta vaan siirtymisestä vakituisesta paikasta toiseen.
Oli jotenkin hirveän vapauttavaa tajuta nelikymppisenä että hei, jos totean haastattelujen aikana ettei hakemani paikka olekaan kiva niin en joudu istumaan sormet ristissä ja toivomaan että en saa paikkaa vaan voin ihan itse päättää elämästäni ja sanoa ”ei kiitos, olen muuttanut mieltäni eikä paikka enää kiinnosta” jos paikkaa tarjottaisiin.
En ole tyypillisesti mikään henkilö joka ei osaisi sanoa ei joten tässä on ollut mielessäni joku ihme musta aukko.
Kaiken lisäksi oma ammattini on...rekrytoija...joten luulisi että olisin ymmärtänyt jo työn kautta että ei voi sanoa työtarjouksille 😁
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei työ ole kaikille koko elämä eikä sen tarvitse olla.
Lähimmät sukulaiseni ovat sitä ikäluokkaa ja luonnetta, että heille työ on kaikki kaikessa: kaikilla pitää olla hyvä työ että tienaa kivasti ja se onkin sitten kaikenkaikkiaan elämän pääasia ja huippupiste.
Siinä teini-iässä tajusin että hetkinen, eihän se näin mene vaan elämässä on paljon tärkeämpiä seikkoja kuin työ. Työskentelemällä saa elantonsa, mutta se ei ole itselleni hirvittävän merkittävä asia elämässäni noin muuten.
Toinen kevyempi juttu: se ei ole VIRTSANpylväs vaan virstanpylväs. Tämänkin äkkäsin vasta myöhäisteininä. :D
Minulla taas päinvastoin, ajattelin teininä ettei työ ole kovin tärkeää ja on parempi laittaa paukkunsa muihin asioihin. Nyt nelikymppisenä harmittaa kun yrittää tempoilla uralla ja pienellä palkalla. Olisipa tajunnut panostaa silloin nuorena.
Että seksi on pirun tylsää touhua eikä pussaaminen olekaan kiihottavaa.t
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta yli 20-vuotiaana, että asiassa kuin asiassa harjoitus tekee mestarin. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että tajusi liian myöhään, ettei kaikista ole musiikkineroksi vaikka kuinka harjoittelisi. Itse tajusin tietyllä tapaa päinvastaisen asian harmillisen myöhään.
Jokaisesta ei tietenkään missään nimessä ole neroksi, mutta suurimmalla osalla meistä on ahkeran työskentelyn seurauksena rahkeita keskivertoa paremmaksi haluamassamme asiassa. Tajusin siis, että vaikkei olisi ns. luontaisesti lahjakas jossain asiassa, niin harjoittelemalla ja ahkeroimalla voi saavuttaa ammattimaisen tai ainakin lähes ammattimaisen tason. Ja sitten taas vaikka olisi minkälaiset neron kyvyt luonnostaan, niin ilman harjoittelua jää vain keskinkertaiseksi. Vaikka olisit esimerkiksi luontaisesti lahjakas tarinoiden kirjoittaja, niin et kuitenkaan kehity loistavaksi kirjailijaksi, jos et lue kirjoja tai harjoittele peruskoulun äidinkielen esseiden jälkeen kaunokirjallista tekstiä.
Tämä tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä, kun sen kirjoittaa auki. Silti olen useamman kerran todistanut, kun ihan aikuiset ihmiset märehtivät: "En osaa asiaa x, kun ei mulla vaan ole sellaisia luontaisia lahjoja." Saatetaan jopa haikailla ja unelmoida, että kunpa voisin harrastaa ja tehdä asiaa x, mutta kun en vain ole lahjakas. Ihan älytöntä! Jos haluat harrastaa jotain, niin aloita harjoittelu ja lopeta surkuttelu joidenkin mystisten nerolahjojen perään.
Olipas rohkaiseva kirjoitus. Kiitos tästä.
Olen koko ikäni ajatellut pianon soiton aloittamista, mutta olen todella epämusikaalinen. Enpäs tiedä nyt kuitenkaan, että voinko minäkin kuitenkin oppia. Olen jo yli puolivuosisataa taivaltanut maan päällä asiaa vain päässäni miettien. Josko sitä ostaisi pianon nyt kuitenkin...
Minun ei tarvitse olla ystävälinen sisarelleni joka aina valehtelee minulle päin näköä ja syylistää minua kaikessa.Hänen elämän tehtvä se.minun vika ei ollut,meillä ei äitiä ja siskoni joutui hoitamaan minua.Olemme jo eläkeellä molemmat ja samaa jatkaa,jos kohtaan hänet.En ei pakko kohdata ei olla tekemisissä hänen kanssaan kuin muodoliseti,jos tilanne vaatii.Sama ystävkis ryhtyi minulle eläkeläis nainen noi 1-2v.sitten enempi tykö.Käsitää vain palvelua ,hänen tarpeensa.ei vuorovaikutus misään.Vaan hän 1.Laitoin pois,otin ohjaat omasta elämästäni ja voi hyvin juuri siksi!