Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Vierailija kirjoitti:

Tämä voittaa kyllä kaikki vastaukset :

Selvisi siinä 25 vuotiaana,että Kun jossakin urheilussa voittaa kultaa jne, esim. MM yleisurheilu kisat(onko semmoista?), olympialaisissa tai lätkän MM kultaa, niin siitä saa ison rahapalkinnon! :D tiedän, nyt tajuan asian ja onhan siinä järkeä enemmän!

mutta oikeasti luulin, että "urheiluhullu" tarkoittaa sitä, että tykkää urheilusta hulluna ja _kultamitalista_ ollaan iloisia vaan siksi kun ollaan parhaita.

En tajunnut sitäkään, että jääkiekkoilijat on rikkaita, ymmärrän nyt miksi ne on niin haluttuja miehiä.. Oisin kyllä sellaista nuotena metsästänyt.

1. Kyllä se voittaminen ja onnistuminen on urheilijoille rahapalkintoa tärkeämpi asia.

2. Urheiluhullulla viitataan yleensä penkkiurheilijaan, ei itse urheilijoihin.

3. Kaikki jääkiekkoilijat ei ole rikkaita. Vain parhaat.

Oon mielestäni yleensä ihan fiksu, mutta tajusin vasta n. 15v, että kun esim jossain kisassa sanotaan "n-y-t nyt!", niin että nuo n, y ja t muodostavat sanan "nyt". Ennen aina olin miettinyt, mistä ne kirjaimet tulee.

Toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitan.

Tajusin joskus päälle 25v., että maa ja ilma=maailma, Palmolive= palmu oliivi. Lisäksi nää rokkibändit on siis jonkinlaisia sanaleikkejä nimeltään, esim. Iron Maiden, Led Zeppelin, Black Sabbath.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Luulin lapsena että raha pysyy aina samana, ei kurssien muutoksia tai pelailua. 2. Tajusin aikuisena että (erään) imurin varren voi irrottaa ja käyttää sitä pienempää osaa, eikä se ole kuin liimattuna kiinni. Ihmettelen vieläkin sitä pientä aukeavaa luukkua kahvassa. 3. Luulin nuorena, että yksi suuri Jumala hoitaa kaikki ihmisten ongelmat lopulta. Vaikka oikeasti ihmisten kannattaa miettiä omat ratkaisut elämässä ja miltä kannalta asioita katsoo. Näkökulma. 4. En tiennyt teininä ja nuorena aikuisena = sinisilmäisenä, että on pelimiehiä, pelkästään seksin perässä olevia (saisihan sitä kai muutenkin joltain) tai valehtelevia miehiä (tai ainakaan ne eivät osu omalle kohdalle, niin harvinaisia, ehkä jossain eteläeuroopassa). Luulin että kaikki ovat yhtä kilttejä kuin itse oli. 5. Ajattelin nuorempana että Äidit ovat kukkaisaikuisia, empaattisia ja kivoja, mutta eivät ole, osa voi olla karskeja kuin miehet. 6. Aikuisena selvisi että ruuvi, naula tai pora voi kimmota kovasta seinästä takaisin, onneksi ei ole kokemusta. 

Tuo selvisi minulle pari viikkoa sitten. Jos imuroi vaikka mattoa ja imuri meinaa jäädä kiinni mattoon niin avaa luukun niin imuri kulkee taas sujuvasti matolla.

Voin pistää paremmaksi: Olen 60-vuotias ja tuo selvisi minulle vasta NYT kun luin tuon  ylläolevan viestin. 

Kertonee kaiken oleellisen imurointitaidoistani ja -innostani.

Tuo ehkä kannattaisi myydä jollekin lehdelle, koska aivan varmasti on olemassa tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia jo voimaantuneita naisia, jotka eivät kiireiltään ole osanneet kiinnittää huomiota moiseen pikkuseikkaan.

Onneksi lehdistö on jo mukana ja päivittäin löytyy vinkkejä urbaaniin elämään, kuten esim. sellainen , että "nainen, oletko aina tuskaillut miten saat kivennäisvesipullon auki?" Sitten näytetään pieni videopätkä, miten otetaan kierrekorkista kiinni ja avataan pullo. Keskusteluosiossa on sitten satapäin mimmejä kiittelemässä ja osa harmittelemassa, kun joutuivat palauttamaan takuuna pullon kauppaan tai toiset, joilla pätäkkää enemmän, niin tyhmä pullo roskiin vaan. 

Olin 15v kun uutisoitiin maailman ensimmäisen koeputkilapsen syntyneen. Luulin, että se lapsi on kasvanut kohdun sijaan koeputkessa ja ajattelin, että sitten minäkin voin tehdä lapsia. Kun asian oikea laita selvisi, koko uutinen menetti merkityksensä. 

Se, että on olemassa onnellisia perheitä, mukavia isiä ja äitejä. Se, että elämän ei ole tarkoitus olla kamppailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkarin lentävä pöllö logon olen nähnyt naamana. Pöllön silmät sieraimina. Siiven päät kulmakarvoina. Pöllön jalat suuna.

Noin 20 vuotiaaksi näin kuvan sellaiseksi, kunnes minulle sanottiin siinä olevan pöllö.

T: Mies alle 30v

OMG, mulla ihan sama! :D

Mistä logosta puhutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkarin lentävä pöllö logon olen nähnyt naamana. Pöllön silmät sieraimina. Siiven päät kulmakarvoina. Pöllön jalat suuna.

Noin 20 vuotiaaksi näin kuvan sellaiseksi, kunnes minulle sanottiin siinä olevan pöllö.

T: Mies alle 30v

OMG, mulla ihan sama! :D

Mistä logosta puhutte?

Ilmeisesti se lentävä pöllö, ei oikein voi muukaan logo olla. Sitä kun kattoo näköjään jonkin aikaa voi nähdä sellaisen vihaisen sian naaman.

Vierailija kirjoitti:

Luulin kolmekymppiseksi asti, että jos ei muista astua pois liukuportaista niiden loputtua, liukuportaiden valtava voima imaisee ja jauhaa jauhelihaksi. Ilmeisesti äitini väitti minulle lapsena näin, eikä vain ikinä tullut mieleen kyseenalaistaa sitä. Siis silleen tiedättekö että en aivan koko aivokapasiteetilla tullut koskaan ajattelleeksi tätä. 

Noh, äitisi oli osittain oikeassa. Yhdeltä ystävältäni puuttuu sormi, jäi liukuportaiden väliin lapsena.

Tajusin vasta joskus 25v, että olvin logossa lukee olvi. Näin sen aina sitä ennen vaan pelkkänä tynnyrinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Että on ok olla oma ittesä.

Tämä!

Ja se ,että ei ole mikään pakko tehdä rahaa rahan tekemisen vuoksi. Ihminen tarvitsee rahaa oikeasti tosi vähän ollakseen onnellinen arjessa. Meille vain rummutetaan sitä, että onnellinen ihminen kuluttaisi koko ajan jotakin ja matkustelisi koko ajan etelään. Tämä on täyttä skeidaa. Toki saa matkustaa jos haluaa, mutta se on kovin yliarvostettua ja maksaa per/kerta aika paljon. Sen rahankin voi jyvittää arjessaan moneen kivaan, vähän pienenmpään asiaan ja onnellisuus on koko lailla samaa tasoa matkustamiseen suhteutettuna, onnen hetkiä tulee vain enemmän :)

Mulla taas kävi päinvastoin. Raha ei koskaan ole ollut mulle mikään mittari, aina kotona on korostettu miten sitä pärjää vähemmällä ja kannattaa valita sellainen ala missä viihtyy jne. En siis ollut rahan perään tai kyennyt koskaan arvostamaan jotain statussymboleja.

Pitkälle kolmikymppisenä tajusin, että rahalla saisi ihan hitosti kaikkea sellaista, mikä tekisi elämänlaadusta parempaa. Mulla voisi olla oma talo, jossa olisi miellyttävä piha ja oma puutarha, sen sijaan että asun kerrostalossa jonka pihalle ei voi mennä kännäävien naapureiden takia. Mulla voisi olla vara matkustaa lapsienkin kanssa ja lomalla olla mukavassa hotellissa, eikä siinä halvimmassa torakkamestassa. Mulla voisi olla vara ostaa kaupasta muutakin kuin punaisen leiman tuotteita, mulla voisi olla vara käydä edes kerran vuodessa kampaajalla. Mulla voisi olla vara ostaa vuosijäsenyys johonkin kivaan urheilumestaan, eikä ainoa urheiluharrastukseen viittaava olisi ne sivusta vuotavat vanhat lenkkitossut. Työkin voisi olla SEKÄ mukavaa ETTÄ hyväpalkkaista, ei sen olisi tarvinnut olla joko tai valinta. Jotenkin mulla oli aina se käsitys, että hyväpalkkaiset työt ovat niin paskoja, ettei niitä kukaan tekisi kuin isompaa rahaa vastaan ja pienipalkkaiset työt on niitä, joita ihmiset tekee pienemmällä palkalla koska se vaan on niin paljon kivempaa. Ja sitten tajuat että olet paskassa työssä paskalla palkalla tai teet jotain määräaikaisia pätkiä, vihaat paikkaa jossa on vara asua ja haaveilet kaikesta siitä, minkä tekeminen vaatisi sitä riihikuivaa rahaa.

Sama plus olin vakuuttunut että näissä töissä on vaan keskivertoa typerämmät ihmiset jotka ei kykene itse edes lamppua vaihtamaan eikä kukaan oikeasti järkevä tarvitse vuosien koulutusta osatakseen pyöritellä papereita pöydän kulmalta toiselle.

Oli siis saatu lapsuudenkodissa iskostettua harvinaisen hyvin se, että ihan jo lukion käyneet on normaali-ihmistä typerämpiä ja kuinka sukulaisetkin oli naurettavan noloja kehuskellessaan kuinka se meidän maijakin on nyt ylioppilas (nytkin kuulen korvissani sen ivallisen naukuvan äänensävyn jota vanhempani käytti).

Tämän seurauksena menin töihin suoraan ylä-asteen jälkeen ja siihen opiskelut jäi. Töitä riitti ihan hyvin reilut pari vuosikymmentä, mutta nyt sitten +40-vuotiaana alkaa olla työttömyys tuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkarin lentävä pöllö logon olen nähnyt naamana. Pöllön silmät sieraimina. Siiven päät kulmakarvoina. Pöllön jalat suuna.

Noin 20 vuotiaaksi näin kuvan sellaiseksi, kunnes minulle sanottiin siinä olevan pöllö.

T: Mies alle 30v

Minä näin Rantasipi-hotelliketjun logon jäniksenä. Linnun nokka oli jäniksen korvat jne. Vasta joskus pitkällä aikuisuudessa tajusin sen esittävän lintua.

Ei ole totta! Mä olen aina nähnyt Rantasipi-ketjun logon jäniksenä! Apua, se onkin lintu.

Mä oon luullut lapsena presidentin tekevän eduskunnan työt. En lapsena edes tiennyt mistään eduskunnasta. Varmaan 10 vuotiaaksi luulin noin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin eilen vuotta vanha, kun mulle kerrottiin että when this little piggy went to market,

Niin se ei mennyt sinne ostoksille. Olen perinjuurin järkyttynyt! Voiko olla niin, en edes saa sanottua. Onko suomeksi sama...*googlailee*

Siis miten tämä loru englanniksi menee? Suomeksihan se menee "tämä pikku possu meni ostamaan ruokaa, tämä pikku possu sanoi syökää ja juokaa.." 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat itsekkäitä p3dareita, jotka vielä viisikymppisinäkin himoitsevat juuri teini-iästään toipuneita lapsia.

Silloinhan he eivät ole pedareita. Miksi se näin päin on pervoa, mutta puumailu voimaannuttavaa.

Mulle selvisi liian myöhään, että kenenkään juttuja ei pidä ottaa ihan täysin vakavasti, ei kenenkään. Eikä minkään tyyppisiä juttuja. Voi aina ajatella omilla aivoilla, tehdä päätelmiä ja yhteenvetoja, karsia ylimääräistä draamaa, hoksata asioita jne.

Ihmisillä on monesti tapana vääristellä, kaunistella, peitellä ym. sanomisiaan tai muiden sanomisia.

Esim. jollekulle oli tällä palstalla kerrottu lapsena, että äitis oksenteli makkarissa usein migreenin kourissa. Edelleen kirjoittaja ajatteli näin asian olleen. Mutta niin kuin joku kysäisi, oliko oikeasti kyseessä äidin masennus, jota tuohon aikaan piti peitellä hävettävänä asiana???? Tosi tärkeä tieto, jos pitäisikin paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuvittelin lapsena, että kukaan ei voi päättää omaa ammattiaan itse vaan että se on jotenkin ennalta määrättyä ja joku vaan joutuu telkkariin kertomaan säästä ja jonkun toisen on pakko olla tylsä poliitikko.

Tämä kuvitelma oli oikeasti niin vahva, että olin liki kolmekymppinen kun tajusin että ei hlvetti minäkin olisin voinut mennä lukioon ja pyrkiä sitten yliopistoon farmasiaa lukemaan eikä sitä olisi kukaan/mikään estänyt :-(

Mikä sinusta sitten tuli ja mikä esti lukion ja yliopiston? Aina ei unelmat toteudu. Valmistuin itse yliopistosta maisteriksi. En ollut tarpeeksi lahjakas ja kun oli pahin lama- aika, valmistuin työttömäksi ja olin perheellistynyt, niin piti suorittaa suorittaa, että pääsin varmimmin töihin.

Mä luulin hyvin pitkään, että 18 vuotta täytettyään nuoret heitetään kotoa pihalle.

Vähänkö nuorena pelotti, että löydän itseni tulevaisuudessa ojan pohjalta. Onnekseni itselläni on hyvät vanhemmat ja saan tarvittaessa apua heiltä, jos sitä tarvitsen.

Kuva varmaan piirtynyt mieleeni siitä, kun kaikilla ei ole hyviä vanhempia.

Joopasjoovaan kirjoitti:

Esim. jollekulle oli tällä palstalla kerrottu lapsena, että äitis oksenteli makkarissa usein migreenin kourissa. Edelleen kirjoittaja ajatteli näin asian olleen. Mutta niin kuin joku kysäisi, oliko oikeasti kyseessä äidin masennus, jota tuohon aikaan piti peitellä hävettävänä asiana???? Tosi tärkeä tieto, jos pitäisikin paikkansa.

Öh, miksei olisi voinut olla oikea migreeni? Nimim. Mulla on isä, joka lapsuudessani säännöllisesti makasi pimeässä huoneessa ja oksenteli täysin rampauttavan migreenin kourissa. Tämä erittäin paha migreeni kulkee meillä suvussa ja on myös periytynyt eteenpäin yhdelle sisaruksistani. (Onneksi lievittyy iän myötä, kuten migreenit usein - isäni ei ole saanut kohtauksia enää vuosikymmeniin.)

Vierailija kirjoitti:

Yleisiä havaintoja:

- posti tuleekin vain arkisin. (Olin jo kouluikäinen kun tajusin tuon)

-telkkarin sisällä ei ole niitä hahmoja, jotka sieltä näen.

- "än yy tee nyt" se än yy tee = nyt. 🤦‍♀️

Itseäni koskevia havaintoja:

-olen elänyt väkivaltaisen lapsuuden (tajusin tämän viime syksynä terapiassa, järkyttävä kokemus. Olen keski-iän kynnyksellä)

-en olekaan niin kiltti ja hyväkäytöksinen mitä olen kuvitellut, vaan olen oikea moukka

-olen vastenmielinen

-en tule ikinä saamaan parisuhdetta

Joskus posti on tullut myös viikonloppuisin. Luin opinnäytettäni varten vanhoja sanomalehtiä ja eräässä maakuntalehdessä oli uutinen 1930- luvulta, että posti siirtyy siinä kauppalassa sunnuntaisin vain yhteen jakokertaan.