Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Se, että olen yksinäinen, johtuu ihan itsestäni.

Tajusin liian myöhään todellisen miesmakuni. Nyt olen liian vanha, vakiintunut ja väsynyt, että jaksaisin etsiä sitä unelmakumppania.

Vierailija kirjoitti:

Viides asia: hyvä käytös kannattaa aina. Kohteliaisuus, ystävällisyys, hymy. Se auttaa pärjäämään vastakkaisen sukupuolen parissa ja ylipäätään ihmisten parissa. Se ei maksa mitään, mutta auttaa usein eteenpäin, jos ihmiset saavat sinusta positiivisen käsityksen. Lämpimästi hymyilevä ihminen on niin harvinainen, että häneen kiinnitetään positiivista huomiota. Hymyileminenkin on taito, jonka voi oppia, ja jota kannattaa opetella.

Eipä hyvät, kohteliaat käytöstavat pelastaneet minua 12 vuoden koulukiusaamiselta. Päinvastoin, olin helppo kohde ja sain sellaisen mentaalisen sakinhivutuksen, että opinpahan olemaan.

Että koko some on pelkkä sählinkien ja väärinkäsitysten mekka.

Että minä en koskaan voi löytää miestä joka rakastaisi minua ja olisi uskollinen. Sellaista tuuria minulla ei vain ole.

Olin lapsena rajusti koulukiusattu pyöreyteni vuoksi. Vapaa-ajallakaan ei ollut kavereita. 8-vuotiaana sain ensimmäisen koirani. Ensin ajattelin, että koirakin miettii "En minä tuon näköisen lapsen koira halua olla" Sitten tajusin, että se rakastaa minua pyyteettömästä riippumatta ulkonäöstäni tai painostani. Se oli paras ystäväni 15 vuotta, kunnes aika koitti. Myöhemmin sain pintapuolisia kavereita, mutta sain tietää heidänkin puhuneen minusta pahaa selän takana. Syvimmät salaisuudet ja itkut itkin koiran turkkia vasten. Ihmisiin ei voinut luottaa. Voi kun tuli ikävä :(

Että aikuisetkin puhuvat pahaa toisistaan selän takana. Luulin, että vaan lapset kiusaavat. Muistan elävästi sen hetken kun leikin ekaluokkalaisena terassin sivustalla niin, ettei minua näkynyt aikuisten silmiin. Kuulin kuinka äitini ja tätini ruotivat ilkeästi erään perhetutun ulkonäköä. Lisäksi täti sanoi vielä lopussa "Ei se läski paska ikinä tule edes töitä saamaan"

Sanoja ei toki oltu tarkoitettu minun kuultavakseni, mutta hetki jäi ikuisesti mieleen.

Että äidit eivät aina rakasta lastaan, tai edes pidä heistä ihmisinä. Olin luullut, että se tapahtuu jotenkin automaattisesti. 

Se, että työhakemuksen kohtaan "kerro itsestäsi" ei jaaritella harrastuksista tms., vaan käytännössä toistetaan CV:n asiat "minä"-muodossa. Luulin kolmekymppiseksi saakka, että siihen on tarkoitus kertoa itsestään, kuten kohdassa lukeekin! Ja ihan normaali olen muuten, en autistinen tms., en vaan tajunnut tuota. :D

Vasta 5-kymppisenä aloin tajuta, etten ole saanut eläissäni orgasmia. En vain tiennyt mitä asentoja mieheltäni toivoisin, että minäkin nauttisin yhdynnästä. Koko sessio meni yleensä miehen nautintojen ehdoilla. Nykyisin olen löytänyt lelut, joilla saan orgasmin niin halutessani ja usein haluankin.  N. 70

up

Sen, että suuri osa ihmisistä ei välitä yhteisestä hyvästä eli muiden hyvinvoinnista vaan ainoastaan omasta navastaan.  Aikoinaan luulin, että ihmiset ovat yleisesti hyviä.  Nyt tiedän, että valtaosa porvareista on lahtareita, jotka haluavat palauttaa yhteiskunnan feodaaliyhteiskunnan tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ehkä 13-vuotiaana ymmärsin, että minua oli jostain 6-vuotiaasta saakka käytetty kesät ilmaisena lapsenvahtina pienemmille sukulaisille. Aikuiset kun ryyppäsivät ja minä olin katraan ainoa tyttö. Veljet saivat mennä, uida ja leikkiä vapaasti. Kun minä kysyin samaa, nimitettiin itsekkääksi ja huudettiin. "He ovat sentään sinun serkkujasi, kyllä sinun kuuluu ottaa vastuu" Olihan tuo nyt muutenkin aivan käsittämätöntä että 6v laitetaan paimentamaan laumaa 2-4-vuotiaita ja vielä järvenrantamökillä. Mutta sekin, että jouduin yksin vahdiksi vain siksi, että olin tyttö.

Itse 7 vuotiaasta asti laitoin sapuskat ja siivosin kotona kesälomalla. 5 pienempää sisarusta joten otin äidin roolin. Ei ne kesät jättäneet mitään kivoja muistoja . Se oli vaan itsestään selvää silloin että minun oli huolehdittava.

Inhoan siivoamista , sitä pakollista vieläkin. 

Olisi pitänyt nuorena hankkia kansaivälinen ammatti, että ei tarvisi asua täällä kylämssä pohjolassa.

Sen että syy miksi minua kiusattiin johtui minusta. Minä vain olen yksinkertaisesti arvoton, huono ja paha ihminen joka ei ansaitse hyvää kohtelua vaan jota kaikki inhoavat sekä kohtelevat huonosti opittuaan tuntemaan minut tarpeeksi hyvin. Kun ihmiset huomaavat miten vastenmielinen ja huono ihminen minä olen niin he alkavat kohdella minua huonosti ja ala-arvoisesti. Syy on minussa ja siinä että minä olen tällainen kuin olen. Minua ei haluta kohdella hyvin eikä minua kuulukaan kohdella hyvin ja tasa-arvoisena muiden kanssa koska minä en sellainen ole. Saman arvoinen kuin muut ihmiset siis. Minä olen arvoton ja huono ihminen.

Tyhmyyden ja laiskuuden yleisyys meissä ihmisissä.

Kun hengaa MàáhàN muuttajien kaa, saa rispectii.

Itselleni oli järkytys, kun kaverini vanhemmilla oli omat makuuhuoneet. Olin aina ajatellut, että aviopari nukkuu samassa sängyssä hamaan loppuun asti tai muuten ne ei tykkää toisistaan. Olin sentään jo 12v.

Annoin tilaa aina muille ja muiden tarpeille, koska kuvittelin ja pidin itsestäänselvyytenä, että minulle annetaan myös tilaa vuorollani. Tajusin vasta keski-iässä, ettei vuoroni tule koskaan, en saa koskaan tilaa ja kunnioitusta tekemisilleni ja ajalleni, jos en itse vedä tiukkoja rajoja ja ota sitä tilaa itselleni.

Jollet vedä rajoja ja ota tilaa, on aina jonkun muun vuoro olla ensin. 

Se kuinka paljon naiset valehtelevat ja oman edun tavoittelulla käyttää miehiä hyväkseen