Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ei väistä kävellessä? Kävelevät vaikka päin, mutta eivät väistä.
Kevyen liikenteen jalankulkijoille tarkoitettu "puolikas" täyttyy koko leveydeltä, jos kolmihenkinen perhe kävelee vierekkäin. Niin usein olen nähnyt, että he eivät väistä, tulevat koko rintamalla väistämättä. Muutenkin on paljon ihmisiä, jotka kävelevät päin, eivätkä väistä? Miksi minä olen aina se, joka joutuu väistämään?
Testasin ja päätin olla väistämättä ketään. Kilometrin matkalla 4 ihmistä käveli minua päin. Itse en katsonut ihmisiä, kävelin suoraan ja nämä 4 kävelivät päin, jolloin keikat osui 1/3 vastakkain ohitustilanteessa.
Jos minä en väistä, miksei toinenkaan väistä? Miksi minun pitää olla aina se, joka väistää?
Miten kadulla kulkemisestakin on tullut ihmisten välistä valtataistelua?
Kommentit (1352)
Vierailija kirjoitti:
kun muuten joku rassenreppana tulee keppihevostelemaan.
Ihanan lyyrinen lause!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän tavallista. Etenkin kapealla jalkakäytävällä ihmiset järjestään kävelevät rinnakkain ja olettavat, että vastaantulevat yksi- kaksi ihmisistä väistävät autotien kautta.
Tämä on oikeasti aika naurettavaa, ei enää ärsytä vaan hymyilyttää. He yrittävät kai näyttää paikkansa yhteiskunnan huipulla tai ovat totaalisen tietämättömiä käytöstavoista.
Juuri joku päivä mua lenkkeili vastaan 3 nuorta naista trikoot päällä. Väylä oli leveä, mutta he peittivät sen kokonaan. Ei elettäkään, että olisi yksi vaikka mennyt ohituksen ajaksi taakse, vaan tulivat ryminällä kohti ja olettivat ilmeisesti, että minä hyppään ojaan. Siitä sitten mentiin olkapäät hipoen ohi ja itse oli aivan väylän reunassa.
Eikö vanhemmat enää opeta lapsilleen edes peruskäyttäytymistä? Muistan hyvinmiten minun lapsuudessa opetettiin kulkemaan peräkkäin, kun on vastaantulijoita.
Olen ihmetellyt aivan samaa asiaa monet kerrat ja myönnän että itsekin törmäilen täällä suomessa, mutta esimerkiksi Bangkokissa, Thaimaassa yleensäkin, jossa kunnioitetaan toista pitämällä häneen etäisyyttä, mutta käytän Bangkokia esimerkkinä koska siellä on ihmisiä paljon, hieman kärjistäen ruuhka-aikana jossain keskustan pääkaduista saattaa muutaman kilometrin matkalla tulla jalankulkijoita vastaa enemmän kuin on Helsingissä asukkaita, mutta kaikki jotka siellä ovat käyneet tietävät että kukaan ei törmäile kehenkään, koskaan, se on aivan mahdoton ajatus.
Meillä on yksityisyyden tila huomattavasti pienempi kuin Thaimaassa, tosin olen aikalailla varma että tämä jokaisessa kaakkois-aasian maassa, siellä ei tulla missään vaiheessa ns. iholle vaan pidetään kohteliassti etäisyyttä, tämä on minun mielipide.
Sikäläisestä kohteliaisuudesta yksi esimerkki joka liittyy sekin myös ihmisten liikkumiseen.
Thaimaassa kun kaksi ihmistä ovat pysähtyneet keskustelemaan vaikkapa kadulla, myös missä vain, kun heidän ohi kävelee muita ihmisiä niin jokainen heistä kumartaa ja osoittaa näin olevansa pahoillaan että häiritsee kahta keskustelijaa ja samanlaista käytöstä voit havaita silloin jos esimerkiksi istut puiston penkillä ja luet vaikkapa kirjaa ja ohi kulkee Thaimaalainen, hän kumartaa sinulle.
Kaikenlaiset kulttuurierot ovat mielenkiintoisia, eikö?
Siitä on kyllä ihan tutkimuksiakin tehty mikä on missäkin maassa yksityisyyden raja, siis kuinka lähelle ihmiset toisia kohdatessaan itse menevät ja toisia päästävät, vai miten tuon nyt muotoilisi?
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt aivan samaa asiaa monet kerrat ja myönnän että itsekin törmäilen täällä suomessa, mutta esimerkiksi Bangkokissa, Thaimaassa yleensäkin, jossa kunnioitetaan toista pitämällä häneen etäisyyttä, mutta käytän Bangkokia esimerkkinä koska siellä on ihmisiä paljon, hieman kärjistäen ruuhka-aikana jossain keskustan pääkaduista saattaa muutaman kilometrin matkalla tulla jalankulkijoita vastaa enemmän kuin on Helsingissä asukkaita, mutta kaikki jotka siellä ovat käyneet tietävät että kukaan ei törmäile kehenkään, koskaan, se on aivan mahdoton ajatus.
Meillä on yksityisyyden tila huomattavasti pienempi kuin Thaimaassa, tosin olen aikalailla varma että tämä jokaisessa kaakkois-aasian maassa, siellä ei tulla missään vaiheessa ns. iholle vaan pidetään kohteliassti etäisyyttä, tämä on minun mielipide.
Sikäläisestä kohteliaisuudesta yksi esimerkki joka liittyy sekin myös ihmisten liikkumiseen.
Thaimaassa kun kaksi ihmistä ovat pysähtyneet keskustelemaan vaikkapa kadulla, myös missä vain, kun heidän ohi kävelee muita ihmisiä niin jokainen heistä kumartaa ja osoittaa näin olevansa pahoillaan että häiritsee kahta keskustelijaa ja samanlaista käytöstä voit havaita silloin jos esimerkiksi istut puiston penkillä ja luet vaikkapa kirjaa ja ohi kulkee Thaimaalainen, hän kumartaa sinulle.
Kaikenlaiset kulttuurierot ovat mielenkiintoisia, eikö?
Korjaan sen verran tuota kahden keskustelijan tilannetta, että ohikävelijä kumartaa silloin kun hän joutuu tulla liian lähelle, mutta ei lähellekään kosketusetäisyyttä, eli hän on rikkonut näkymättömän yksityisyyden rajan, mikä se mahtaa siellä olla en tiedä, kysyn kun seuraavan kerran sinne menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei koskaan törmää??
T. M 202cm 185kg.
En tiedä mutta tollaset raskasjalkaset mursut kaatuu heti pikkuliukkailla komiasti persiilleen ellei muista laittaa mummojen ja paappojen luistonestoja jalkaan.
Mulla on tasapainoon vaikuttava sairaus, sekä vaikeaa selkävammasta johtuvaa lihasheikkoutta. Etenkin talvikelillä, vielä jos on nastakengät, kävely on raskasta ja vaikeaa. Siihen vielä kauppakassit lisäksi.
Kävelen yleensä aivan tien laidassa, enkä väistä vastaantulijoita. Jotkut katsovat pahasti. Väistäminen johtaa hoejahteluun, talvella saatan kaatua.
Joskus saan vielä raivarin ja huudan, että etkö tajua, että oon sairas... Nuiret, ketterät, lenkkeilijät ja pyöräilijät meinaa tulla päälle. Pidän etuoikeuteni kävellä suorinta reittiä, ilman sivuaskeleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala huutamaan suoraa kurkkua ja lähde juoksemaan päin, kyllä ne väistää. Psykologinen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme rinnakkain tulee vastaan kapealla kävelytiellä eikä aiokkaan tehdä tilaa. Näitä kolme tai neljä rinnakkain rynnäköiviä ryhmiä on jostain pöllähtänyt. Lenkkeilen kävellen aina polun oikeaa reunaa niin sivulla kuin mahdun. En todellakaan aio hyppiä ojiin näiden vuoksi. Hyvä konsti, jos ei halua polun syrjässä kävellä suoraan päin, on kääntyä sivuittain ja katsoa muka jotain. Luulisi väistävän tai sitten ei. Nämä minäminät eivät aina tajua edes tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvelisin että nämä rynnäköivät kävelijät ovat ryhmänsä yhteisöllisyyden lukossa. Kukaan ei voi kävellä edellä eikä väistää taakse koska tasa-arvo.
Suomessa kuljetaan tien oikealla puolella, jos joku tulee minua vastaan niin hän kävelee väärällä puolella ja saa itse väistää. Poikkeuksena lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuljetaan tien oikealla puolella, jos joku tulee minua vastaan niin hän kävelee väärällä puolella ja saa itse väistää. Poikkeuksena lapset
Täsmennys: oikea reuna ulkoilureiteillä ja kevyenliikenteenväylillä/jalkakäytävillä. Maantiellä jalankulkijan muistettava aina vasen reuna!
Vierailija kirjoitti:
Huomasin tällaisen ilmiön vasta kun aloin työnnellä lastenrattaita. Varmaan aiemmin olen itse väistänyt vaistomaisesti kaikkea niin ei ole tullut huomattua. En voi ihan joka ojaan ja lumipenkkaan rattaiden kanssa väistellä. Huvittavin "minä en ainakaan väistä" oli tyyppi koiransa kanssa joka sitten änki todella kapeaan väylään rattaiden ja ison ojan väliin. Toinen on lapset ja nuoret jotka kulkevat yhtenä rintamana tuijotellen puhelimeen. Niitä on hyvä keilailla
Olet sairas.
Käytät p*rsehedelmärattaitasi pahoinpitelyyn.
Juu ei opeteta koulussakaan...Eilen tuli juuri koululuokka opettajineen vastaan ja olettivat ilmeisesti että minä väistän hankeen (oli siis ihan leveäksi aurattu jalkakäytävä). No en väistänyt ja muutama lapsi käveli päin, ei mitään kommenttia opettajalta joka seisoi viressa...
Jos pyöräilen kevyen liikenteen väylällä ja vastaan tulee väylän leveydeltä kävelijöitä, jotka eivät ole huomaavinaankaan, niin yhdyn leikkiin enkä ole itse huomaavinani heitä. Aina on tilaa tullut, kun vain hiljentämättä tulee.
Pitkä ketju, en jaksa lukea vastauksia. Mutta oma huomioni on se, että tätä törmäilyä tapahtuu vain Suomessa. Muualla en ole koskaan kohdannut samanlaista tahallista, idioottimaista törmäämistä. Suomalaiset ovat emotionaalisesti kehittymätön kansa, sen näkee ihan katukuvassa kun tarkkailee ihmisten käytöstä, olettaen tietysti että olet matkustellut ja nähnyt maailman muita ihmisiä. Lisäksi; suomalaiset käyttää pelottavan paljon psyykelääkkeitä, eli siitäkin voi vetää johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kuljetaan tien oikealla puolella, jos joku tulee minua vastaan niin hän kävelee väärällä puolella ja saa itse väistää. Poikkeuksena lapset
Näin minäkin teen. Mielestäni ihan ok.
On tämä hieno maa tämä Suomi, maailman paras peruskoulu mutta ihmiset ei osaa edes kävellä!
Ja ihan vitivalkoisista supisuomalaisista puhun tässä, sanon vaan kun muuten joku rassenreppana tulee keppihevostelemaan.