Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin mun anopin käyttäytymistä.

Meillä on huonot välit anopin kanssa ja syy tähän on, että hän ei ole ikinä kysynyt minulta mitään tai esittänyt kutsua minun kautta.

Vaan pitää roikkua pojassaan . Tulkaa mökille saunaan, tulkaa kahville ym.

Olis se kiva jos anoppi ottais miniääkin välillä huomioon. Jos mä kutsun appeja jollekkin, niin kyllä mä sen kutsun osoitan anopille enkä appiukolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.

Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?

Ja kuinkahan moni anoppi näin tekee?

No esimerkiksi ap.

Ja minun anoppini muuten ryntäsi meille kello 5.30 sunnuntaiaamuna sisustamaan kun oltiin ostettu eka yhteinen asunto.

Typertyneenä ovella seurasin miten hän hahmotteli olkkarin ikkunaan jotain vanhoja verhojaan "Pekan asunnossa". En siis edes ollut hänelle asunnon omistaja, joku kumma piika vain.

Kertoiko ap siis menevänsä sisustamaan miniän kotia sunnuntaiaamuna klo 5.30? tai että ylipäätään  on siellä siirrellyt huonekaluja, pannut miniän rytmit uusiksi jne?

En huomannut kyseistä asiaa. Joo eihän noin saa tehdä ja varmasti harvempi anoppi tekeekään. 

Heh, suunnilleen kaikki minun tuntemani anopit tunkevat nimenomaan sisustamaan lastensa asuntoja. Tunkevat vanhaa tavaraa ovista ja ikkunoista ja varsinkin siihen lastenhuoneen sisustamiseen puuttuvat, tunkemalla jättipehmoja, pomppulinnoja ja tiesi mitä härpäkettä.

Kertoipa yksi opiskelukaverini että appivanhemmat oli käyneet pistämässä jopa heidän pihansa uuteen uskoon luvatta. Leikelleet pensasaidan (väärin) ja siirrelleet kasveja jne.

Tuo rajattomuus on luvattoman yleistä. Ikävä kyllä.

Itse olin kerran influenssassa ja erehdyin avaamaan oven siskolleni. Kun sieltä 40 asteen kuumeesta havahduin, hän oli siirrellyt jopa olkkarin huonekalut "parempaan" paikkaan.

Teillä tuntuu olevan outoa sukua, kun siskokin on tuollainen. 

Tuo pensasjuttu oli kerran jossakin ketjussa, jossa ihmeteltiin appivanhempien tekemisiä. Ehkä ystäväsi oli sen sinne laittanut.

Meitä on niin moneksi.  Moni ei tajua, että astuu toisen reviirille, kun ostaa lastenhuoneeseen jotakin.

Senpä takia se anoppina olo onkin niin vaikeaa, kun ei saa tehdä mitään/ostaa mitään, ettei vahingossa loukkaa.  Ja toisaalta taas sekään ei ole hyvä, koska sitten on välinpitämätön.

Eipä ole anopilla helppoa.

Meillä on anoppi niin sanotusti saanut huseerata ja osallistua meidän elämään. Anoppi on näet aina osannut kysyä etukäteen saako ostaa vauvalle esim. syöttötuolin tai sitterin. Yleensä on saanut luvan ja pian se sitten on meille ilmaantunutkin. Jos taas olemme itse halunneet kyseisen tavaran hankkia niin anoppi on sanonut että ok ja alkanut miettiä mitä muuta sais hommata. Siinähän se juju on, että vaikka anoppi on sekaantunut asioihin niin loppupeleissä meillä on kuitenkin aina ollut se lopullinen päätösvalta. Eikä anoppi tosiaan ole vetänyt herneitä nenään vaikka sanomme ei. Anopilla on meille myös avaimet, muttei koskaan tule kysymättä sopiiko meille kyläily. Onpa hän joskus sanonut, että hälle saa sanoa jos tuntuu siltä, että hän on liian omavaltainen. Onhan hän joskus ärsyttävä hössöttämisineen, mutta tiedän että tekee sen rakkaudesta eikä siksi että haluaa pomottaa. Siksi se on asia josta ei itsekään halua riidellä.

Tätä samaa olen ajatellut itse anoppina harrastaa. Ehdotan ja kysyn, en tee päätöksiä muiden puolesta. Pidän miniää tasapuolisena vanhempana ja kohtelen häntä asiallisesti. Sillä kuulkaas pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

Eiköhän teini-ikäiset päätä itse haluavatko viettää lomansa vanhan mummelin seuraneiteinä vai rennosti kotona. Väitän, että jos teinit eivät ole lapsena olleet mummolassa hoidossa, eivät ne tule teinikään viihdyttämään jotain itselleen vierasta vanhaa ämmää. Oli sukua tai ei.

Niinpä, mutta kaikki mummot eivät ole vanhoja ämmiä vaan saattavat olla vielä hyvinkin muoria ja meneviä. Voivat hyvinkin lähteä teinien kanssa laskettelemaan/(kun korona on ohi )ulkomaille lomille jne.

Ei se mummolassa olo välttämättä ole mitään vanhan ämmän seuraneitinä olemista.

Voi olla, että sillä teinillä on mummon kanssa paljonkin yhteistä tekemistä.

Ja ihan niin kuin mainitsit, jos lapset ovat pienestä pitäen tiiviisti tekemisissä isovanhempiensa kanssa, heistä tulee läheisiä ja suhde kestää aikuisuuteen asti.

Ei kukaan halua vieraan ihmisen luo lomalla, ei nuori eikä vanha.

Ps AP:n tilannetta en tiedä, onko miten paljon tekemisissä ollut lastenlasten kanssa.

Ap:n kohdalla se vierailu taitaa todella olla seuraneitinä olemista. Itsehän tuo kertoi, että jo 10v. sitten hän ei enää jaksanut ajaa autoa yli 100km matkaa ja lapsenlapsen yökyläily kävi voimille niin ettei sitä voinut ajatellakaan. Siksi pojan lapset eivät hällä ole käyneetkään kuin vanhempiensa kanssa päiväseltään. Tuskin se mummo on tässä 10 vuodessa nuortunut. Mihin ne esim. laskettelemaan pääsis jos mummo ei pysty autolla ajamaan. Pitääkö pojan tulla kesken työpäivän heidät sinne viemään?

Vierailija kirjoitti:

Tytär tytär niin. Väkisinkin on paljon helpompaa hoitaa niitä lapsia, jotka asuu 5 km päässä, kuin kauempana asuvan pojan lapsia. Tytär toi aamulla hoitoon ja haki illalla, tai kävi harrastuksissa muutaman tunnin kerrallaan paristi viikossa. Harvoin hänenkään lapset yökylässä olivat, ehkä vain kuukausittain ja aina tarpeeseen. Pidempi hoitokeikka pojan lasten kanssa oli heti yksi yö, ja se vain oli liikaa. Lapset herättelikin, ei ikääntyneempi jaksa enää sellaista. Tyttäreni lapset ovat aina nukkuneet läpi yön kuten omatkin. Tässäkin mietin sitä päivärutiiniasiaa, miten on opetettu nukkumaan vai onko, mutta eihän sellaista voi sanoa. Ap Mummo

Olet siis hoitanut tyttäresi lapsia todella paljon. Myös yökylään olet heitä kutsunut usein. Kuukausittain ja lisäksi aina tarvittaessa on oikeasti usein. Näin ollen suhteesi tyttäresi lapsiin on myodostunut hyvin läheiseksi. Olet heille melkein yhtä tuttu kuin omat vanhemmat. Sinun kotisi on heille niinikään tuttu kuin toinen koti. Ovathan he viettäneet siellä paljon aikaa joka viikko useita tunteja kerrallaan ja yökyläilleetkin kerran kuussa tai useammin. Ei ihme että yöt nukkuu sikeästi ja levollisesti. Poikasi lapsille sen sijaan olit etäinen ja vastentahtoinen hoitaja. He rasittivat sinua öisinkin kun vieraassa paikassa, lähes vieraan mummin luona ja vieraassa sängyssä ei uni tullutkaan yhtä hyvin kuin kotona omassa tutussa sängyssä, turvallisessa ja tutussa ympäristössä.

Kerroit olevasi itsekin huono nukkumaan vieraassa paikassa vieraalla patjalla. Mutta silti mieluummin epäilet lastenlastesi kohdalla liian lepsua kasvatusta kuin ajattelisit, että jospa he ovatkin sinun kaltaisiasi, ihmisiä jotka yöpyvät mieluummin kotonaan kuin kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

Ja sinä olet yhtä vakaasti päättänyt, että syyllinen on miniä vaikket tiedä miksi vierailu peruttiin. Esim. meillä on hiihtolomalla lapsella aika keskussairaalaan. Sitä ei todellakaan peruta, vaikka mummo keksis haluta lapsen just silloin lomailemaan luokseen. 

Tässä on vaan koitettu tuosa esiin, että vika ei välttämättä ole miniän. Erheitä ja unohduksia sattuu kaikille. Ja kuten jo sanoin, ei se isäkään suunnitelmia lukkoon vielä lyönyt. Ap itse kertoi suunnitelman olleen vasta alustava. Eli isän oli tarkoitus vielä varmistaa se perheeltä. Tällä kertaa perheessä päädyttiin tähän, syystä tai toisesta.

Voihan se tietysti olla, että syy on miniän. Mistäs me se tiedetään. Mutta näillä tiedoin en menis vannomaan että asia on niin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin mun anopin käyttäytymistä.

Meillä on huonot välit anopin kanssa ja syy tähän on, että hän ei ole ikinä kysynyt minulta mitään tai esittänyt kutsua minun kautta.

Vaan pitää roikkua pojassaan . Tulkaa mökille saunaan, tulkaa kahville ym.

Olis se kiva jos anoppi ottais miniääkin välillä huomioon. Jos mä kutsun appeja jollekkin, niin kyllä mä sen kutsun osoitan anopille enkä appiukolle.

Niin aatelkaas jos miniä esittäisi kutsut ym. vain appiukolle. Kyllä anopilla repeis pelihousut.

Kun musta tulee anoppi ja toivottavasti joskus tuleekin, niin kyllä mä ainakin huomioin miniääni, enkä roiku pojassani kun mikäkin idiootti. Niinkun mun anoppi tekee.

Anopilla kyläillessä ei ole väliä saako miniä mitään ruokaa, kun vaan oma poika saa ja paljon. Ota nyt Kalle, ota nyt. Täällä on vielä jäätelöä, otatko Kalle. Miniältä ei kysytä koskaan.

Tämä on varmaan sulle jo aikaisemmin tässä ketjussa kerrottu, mutta:

Miniä tuhahteli, koska "juna meni jo". Kuten itsekin totesit, oli välimatkaa ja työkiireitä silloin, kun lapsenlapset olivat pieniä. Nyt ne on teinejä. Ei ne mitään hoitoa enää tarvi, eikä niitä kiinnosta isovanhempi, johon ei ole suhdetta luotu jo ennestään. Ilmeisesti ne on hyvin kasvatettuja, koska eivät kehdanneet sulle kertoa tätä päin naamaa, kun kyselit talvilomasta. Totuus on kuitenkin, että ei teinejä kiinnosta etäisen ikäihmisen seura. Eli klassinen kohtaanto-ongelma: sinä et kaivannut isovanhemmuutta, kun sulla oli elämä täynnä työkiirettä ja nyt kun sulla olisi aikaa ja tilaa elämässä, ei muilla olekaan sitä sulle. 

Ei pidä puuttua toisten asioihin. Miksi anoppi puuttuu "tarjoamalla lastenhoitoa"? Anopilta ei ole pyydetty mitään apua. Nuoret ja terveet ihmiset osaavat itse kysyä, jos tarvitsevat apua. Jos kysymystä ei kuulu, niin he eivät tarvitse apua. Tai eivät halua ainakaan anopin apua!

Anopin tai isovanhemman ei pidä tuppautua lapsiperheen sisäisiin asioihin kuten parisuhteeseen, lastenhoitoon, lastenkasvatukseen ja kotitöihin. On myös epäkohteliasta, jos anoppi ei kysy asioita suoraan miniältään, vaan käyttää poikaansa välikappaleena. Silloin anoppi jyrää ja sivuuttaa miniän sivuun miniän perheen asioissa. On myös raivostuttavaa, jos anoppi tai appiukko urkkivat perheen asioita joko aikuiselta pojaltaan tai lapsenlapsilta.

Ilmeisesti suurin ongelma onkin anopin suhtautumisessa miniään? Onko miniällä ja anopilla huonot välit? Vai ovatko välit mahdollisesti jo kokonaan poikki? Hyvin monessa perheessä nimenomaan lasten äiti päättää lasten hoidosta ja lasten kyläilyistä. On epäkohteliasta, jos isovanhemmat esittävät omia määräyksiä ja komenteluja, miten, missä ja kenen kanssa lapsiperheen tulisi viettää lomiaan ja vapaa-aikaansa. Asiahan ei kuulu heille ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

Eikö poikasi sitten ole sinulle yhtä läheinen kuin tyttäresi on? Eikö poikasi vieraile lapsuudenkodissaan useasti? Etkö poikasi lapsista välittäisi yhtä paljon kuin tyttäresi lapsista? Vai miksi koet että he olisivat jotenkin enemmän miniänlapsia kuin sinun lapsenlapsiasi? Entä tyttäresi lapset? Miksi he ovat tyttäresi lapsia eivätkä vävyn lapsia?

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä tuota teinien "hoitoon ottamista", mutta! Täällä valitetaan aina sitä miten anoppi kääntyy miniän puoleen aina udellessaan suunnitelmista ym samalla hukuttaen miniän metatyöhön mistä myös hänen poikansa selviäisi vallan hyvin. Ikään kuin mies olisi joku kehitysvammainen poika kenen asioista vanha ja uusi huoltaja nyt keskustelevat keskenään. Se, että mies mokaa tehtävänsä eikä konsultoi vaimoaan ennenkuin lupaa viikon vierailun anopille, on nimenomaa miehen, ei anopin vika. Tottakai anoppi pitää poikaansa täysjärkisenä ihmisenä ja olettaa, että on myös toiminut näin ja siten mennyt perumaan omia menojansakin tämän takia. Ydin: anoppi ei ole tässä selkkauksessa syypää, vaan mies ja hänen pitää fiksata tilanne.

Totta, mutta anoppi kuitenkin tässä syyttää miniää sen sijaan, että näkisi syytä omassa pojassaan. Aloittajahan itse ketjussa jo ehti sanomaan, että ei hänen poikansa tätä ongelmaa ole aiheuttanut. Itsessäänkään ap ei näe mitään vikaa saati syytä siihen, että etäisiksi jääneet lapsenlapset eivät yhtäkkiä olisikaan intopinkeänä kokonaiseksi viikoksi mummolaan tulossa. Olivathan ne liian rasittavia yövieraita pieninä, kun eivät (miniän huonon kasvatuksen takia) osanneet nukkua koko yötä vieraassa paikassa ja melkein vieraan ihmisen luona.

Oikeastihan tässä kuviossa ei tarvitsisi etsiä syyllisiä ollenkaan. Olosuhteet nyt vain olivat millaiset olivat. Mutta ap on se, joka syyllistämisen, ja nimenomaan miniänsä syyllistämisen, aloitti. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Mun teinit ainakin tykkäävät mennä lomilla tai viikonloppuisin mummin patojen ääreen. Ei ne siellä mitään tee, kunhan pelaavat ja katsovat töllöä ja syövät niitä mummin kokkauksia. Onhan se lomaa niillekin kun ei ole äiti jäkättämässä "menisit ulos", "siivoa huoneesi", "vie pyykit". Mummilassa ollaan katsos täyshoidossa. 😁 Ja ihan itse mummi ja vaari niitä sinne pyytelee. Mun mielestä vaan ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mistäpä sinä tiedät, vaikka tuo miniä olis ihan samanlainen ellei pahempikin itsevaltias. Mut ei voi muuta nähdä ku omien uhrilasien takaa katsotaan tätä maailmaa...

En tiedäkään, miniä kun ei ole keskusteluun osaa ottanut. Mutta sen tiedän ihan ap:n omien viestien perusteella, että hänen poikansa oli sopinut lastensa hiihtolomaviikon lomailuista sopimatta asiasta ensin puolisonsa ja lasten itsensä kanssa ja että ap ei kuitenkaan poikaansa syytä, vaan sitä miniää. Ei tässä mitään uhrilaseja tarvita, riittää että lukee aloittajan viestejä.

Eikö sinusta ole yhtään outoa, että aloittaja on sitä mieltä, että vanhempien pitää pystyä keskenään sopimaan tällaiset asiat, mutta kun hänen oma lapsensa ei niin ole tehnyt, hän kuitenkin sanoo, että ei hänen poikansa tässä ongelma ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Mies perusti oman näkemyksensä tietoon oman lapsensa silloisesta kehityksestä. Ei minun mielipiteeseeni. Ei mies edes kysyny multa, että annetaanko lapsi yökylään, mies totes samantien vanhemmilleen että ei onnistu. X ei vielä pärjää yötä erossa meistä.

Sorry edelleen jos sun miestä ei kiinnosta omat lapset tai heidän hyvinvointinsa. Ei se minun vikani ole.

No sori sori, mutta voisit ymmärtää, että täällä kirjoittelee moni ihminen. 

Esim minun kommenttiin vastasit sen edellisen sorin (ettei miestä kiinnosta lasten hyvinvointi) Ja vastasin sinulle, että asuttiin miehen vanhempien lähellä ja että miehen vanhemmat olivat tolkun ihmisä, eivätkä edes pyydelleet  vuoden ikäistä yökylää. 

Täällä on monta kommentoijaa, etkä voi olettaa, että vain yksi kommentoi viestejäsi. 

Mutta vielä kerran, ettei jää epäselväksi. Meillä mies välitti lapsistaa(nyt jo aikuisia, välittää edelleen) mutta meillä isovanhemmat/appivanhemmat olivat järjissään, eivätkä olisi pyydelleen  vuoden ikäistä lasta yökylään 150km päähän. (asuivatkin siis vieressä, tämäkin tähän vielä, ettei jää epäselväksi.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

Eikö poikasi sitten ole sinulle yhtä läheinen kuin tyttäresi on? Eikö poikasi vieraile lapsuudenkodissaan useasti? Etkö poikasi lapsista välittäisi yhtä paljon kuin tyttäresi lapsista? Vai miksi koet että he olisivat jotenkin enemmän miniänlapsia kuin sinun lapsenlapsiasi? Entä tyttäresi lapset? Miksi he ovat tyttäresi lapsia eivätkä vävyn lapsia?

Tämä kaikki on siis kuvitteelista, koska minulla ei ole yhtään lastenlasta, mutta kuvittelen kyllä, että  ne mahdolliset lapset kuuluvat enemmän miniälle, kuin minulle. Miniä on niiden lasten äiti. 

En usko, että kaukana asuva/harvoin nähty mummi koskaan ehtisi tulla lapsille kovin läheiseksi. 

Minä en myöskään olisi vaatimassa, että minun täytyy saada ne lapset juhlapyhinä luokseni, koska ymmärrän, että perheet haluavat viettää ne keskenään.

Kyllä mun teinit 13 ja 14 vuotiaat tykkää olla mummolassa. Ap:n miniä vaikuttaa kiittämättömältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Voi kun lopettaisitte nuo turhat spekuloinnit :(    "Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä"  Ei tarvitse  sinun olla pahoillaan. Miehen vanhemmat asuivat  noin 1 km päässä ja suhteet muodostuivat läheisiksi. Yökylässä lapset kävi , kun olivat tarpeeksi vanhoja ja silloin kun mummo halusi ottaa. Ja niin mies kuin minäkin saatoimme ihan rauhassa luottaa siihen, että mummo osaa heidät yhden vuorokauden hoitaa. Oli hoitanut 7 omaakin.

Joillakin kun ne isovanhemmatkin ovat ihan tolkun ihmisiä, eikä tuollaisia, niin kuin tästäkin ketjusta on saanut lukea. Esim että pyydetään 1v lapsi yökylään 150km päähän.  Eihän järkevä ihminen/isovanhempi tuollaista edes pyydä.

Kyllä mun appivanhemmat on ihan tolkun ihmisiä. Ei he esim. suuttuneet vaikkeivat lasta yökylään saaneetkaan. Ymmärsivät hyvin, kun poikansa selitti miksei hän nyt yökylästä innostu. Myöhemmin sitten saivat lapsen yökylään. Sanosin, että appivanhemmat vaan vähän sekos lapsenlapsesta, eivätkä enää vuosikymmenten jälkeen muistaneet miten 1v. käyttäytyy. Lapsi oli kuitenkin ihan reipas meidän vanhempien kanssa. Ehkä sekin vähän hämäs isovanhempia.

Jaa, ja mikäköhän sinut sitten sai väittämään/keksimään että minun miestä/lasteni isää ei lasten asiat kiinnostaneet?

Kun sinun mies sentään oli torpannut 1 vuotiaan yökyläilyn?

Ja meillä mies luotti siihen, että lähes naapurissa asuva äitinsä kyllä pärjää 10v kassa yhden yön, ilman vanhempia?

Meillä kun anoppi oli järjissään, eikä olisi edes kysellyt yksi vuotiasta yökylään,(että mies olisi voinut sen oma-aloitteellisesti kieltää) niin se tekee miehestä huonon isän?

No jopas jotakin. Mutta jees, hyvä, että teidän lapsilla on välittävä isä.

Ja se nyt ei vielä tee kenestäkään tolkun ihmistä, "ettei suutu, kun ei saa yksi vuotiasta yökylään" 150km päähän. Tuohan nyt on ihan selvä asia.

"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."

Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.

Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!

Sitähän me emme tiedä, oliko muita suunnitelmia miniällä vaiko niillä teineillä itsellään. Omat lapseni tuskin olisivat teineinä halunneet koko lomaviikoksi lähteä sukuloimaan paikkaan, jossa eivät ole aiemmin yökyläilleet kuin pari kertaa joskus varhaislapsuudessa.

Mutta toki on mahdollista, että miniä on tehnyt lomaviikoksi suunnitelmia ja unohtanut kertoa niistä miehelleen. Toisaalta hän ei nyt ilmeisesti kuitenkaan ollut sentään ehtinyt sopia oman äitinsä kanssa mitään lasten kyläilyjä kysymättä ensin mieheltä ja lapsilta asiasta. Oli miten oli, mielestäni ap:n pojassa on vähintään yhtä paljon syytä kuin miniässäkin, jos nyt syyllisiä pitää ollenkaan etsiä. Minusta on ihan ymmärrettävää sekin, että kokonainen viikko etäiseksi jääneen mummin luona ei välttämättä ole sen enempää teinien kuin vanhempienkaan mieleen. Tutustumaan voisi aloittaa pienimuotoisemminkin. Ihmettelen ettei ap tunnu ymmärtävän tätä, tai ajattelevan asiaa niiden teinien kannalta juurikaan. Vaikka hän ei itsekään omien sanojensa mukaan tykkää kyläillä pitkiä aikoja muiden luona, vaan haluaa omaan kotiin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki anopinvihaajat. Miettikääpä millaisia anoppeja teidän omat mummot ovat olleet äideillenne. 

Vihasiko teidän äiti omaa anoppiaan, eli mummoanne? Ja miten se vaikutti sinun ja mummosi väleihin, vai vaikuttiko mitenkää?

Ei kyllä kuulu ketjun aiheeseen, mutta olisi hauska kuulla. 

Tästä voisi kyllä tehdä oman ketjun.

Mun isänäiti ja varsinkin isänisä vihas äitiäni. Haukkuivat äitiä mulle, kun olin kylässä, varsinkin isoisä. Ihan törkeyksiäkin, kuten väittivät äidin pettävän isää jne. Äidinäiti taas vihas isääni. Isä joutu kerran heittämään mummon pihalle kun alko haukkumaan isää. Ainahan se isää haukku, mutta tuolla kertaa meni isältä kuppi nurin. Eipä äitini tainnut juurikaan appivanhemmistaan tykätä, enkä ihmettele. Jos suoraan sanotaan, että poika teki virheen ja jopa etsitään tälle parempaa vaimoa niin voiko välit olla hyvät? Jos oikein muistan niin kerran toivat jonkun naisen jopa näytille, että tässä olis nyt parempi vaimo. Tai jos uskotaan miniän pettäneen miestään niin ymmärrettävästi se vaikuttaa väleihin. Eikä isälläni tainnut olla lämpimiä muistoja omasta anopistaan. Melkoinen jyrä se äidinäitikin oli, halusi aina että muut tottelee häntä kaikessa. Raivostui jos joku piti oman päänsä. Ei isäni ollut ainoa vävy joka oli mummon hampaissa. Kaikki ne sai oman osansa. Ja se yksi miniä joka mummolla oli. Poika vaan tajus muuttaa niin kauas että miniä pääsi vähemmällä.

Oma äitini on perinyt vähän samaa, haukkuu mulle miniöitään vuorotellen. Kun toinen on paska niin toinen on hyvä ja kohta vuoro taas vaihtuu. Eivät ole kyllin hyviä hänen pojilleen. Vävyn haukkumisesta en tiedä, suoraan ei ole mulle koskaan haukkunut. Tosin mieheni on aika hiljainen ja sopeutuvainen eikä heillä ole mitään konflikteja ollut. Omaan anoppiini mulla on erinomaiset välit. Soittelemme ja kyläilemme hällä useammin kuin minun äidilläni. Anoppi myös kohtelee lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mitä äitini taas ei tee. Hänelle yhden pojan lapset on rakkaimpia eikä sitä mitenkään peittele.

'

Huimia juttuja nämä. En nyt ihmettele, vaikka anoppi/miniä keskustelut käy kuumina.

Omassa lähipiirissä ei ole koskaan ollut mitään tuollaista. 

Omat vanhempani näyttivät tulevan toimeen ihan hyvin omien appivanhenpiensa kanssa, se vähä mitä siihen aikaan nähtiin(vanhemmillani maatila, josta ei siihean aikaan ollut koskaanvapaata/isovanhemmat vanhoja, ei autoja  ja asuivat suht kaukana)

Mutta esim oma äitini, joka oli anoppi monelle vävylle ja miniälle, ei koskaan moittinut/haukkunut ketään heistä. Itse asiassa en muista hänen mitenkään koskaan puuttuneen kenenkään asioihin, vaikka varsinkin kesäisin kaikki vietti paljon aikaa lapsuudenkodissamme puolisoineen/lapsineen. Eikä hän koskaan puhunut, ainakaan minun kuulten kenestäkään sisaruksieni puiolisoista yhtään mitään. Ei hyvää, eikä pahaa.

Oma anoppi ei ole koskaan puuttunut meidän elämään,  vaikka asuu lähellä, eikä minulla ole  mitään aikomusta puuttua omien lasten elämään, kun heillä on perheet. 

Jokainen osaa hoitaa asiansa ihan itse ja niin kuin parhaakseen näkee.

Jos joku pyytää apua, sitä annetaan.