Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.

Sinun poikasi on muijansa tossun alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Jos lapsen äiti tietää vuoden vanhasta lapsestaan, että tällä on päällä voimakas eroahdistus, niin hän ei päästä lasta yökylään. Sehän tarkoittaa, että lapsi on hädissään ja itkee hysteerisenä. Sellaistako sinä omalle lapsellesi haluat?

Voi ehkä tulla sulle uutisena, mut todella moni äiti on valmis dumppaamaan eroahdistuneet myös päiväkotiin säännöllisesti. Siellä ne lapset itkee viikkotolkulla sitten... Eli on aika yleistä. Vaikka eihän se hyvä ole. Oletan, että teidän lapsi on siis kotihoidossa?

Meillä lapsi oli ensimmäistä kertaa kouluikäisenä yökylässä, joten en olisi välttämättä jättämässä, mutta kasvatusasiat ovat kompromisseja siinä missä muutkin. Tai niiden pitäisi olla. Todella usein äidit päsmäröivät isiä ja samalla vaaditaan tasa-arvoista osallistumista. Se ei ole oikein.

Kai sinä nyt ymmärrät, että noilla kahdella asialla on eroa. Jos on pakko mennä töihin, niin se on pakko laittaa lapsi hoitoon vaikka ei haluaisi. Voihan mies itse ehdottaa, että hän voi jäädä muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle tai pitää kesälomansa tuossa vaiheessa, jos työnantajalle se sopii.

Pienen lapsen kohdalla yökyläilyistä päättää lapsen paremmin tunteva vaikka toinen haluaisi lapsen pois kotoa. Mikäli mies haluaa olla tasa-arvoinen vanhempi, niin hänen pitää sitten toimia kuten pitää. Se vaatii paljon työtä, sitä ei hoideta sohvan pohjalta huudellen.

En näe eroa. Ensin oltiin niin sitä mieltä, että lapsen etu on kaikki kaikessa ja nyt joku "pakko" ajaisi tuollaiseen toimintaan. Pliis. Ja onhan se isä voinut pitääkin vapaansa tuossa ajassa...

Todella vanhanaikainen ja näivettynyt näkemys vanhempien roolista sulla. Todennäköisesti olet aika hirmupäsmäri itse.

Yökyläily mummolaan ei ole mikään pakko, jos se aiheuttaa lapselle itkua. Lapsen isä voi lähteä lapsensa kanssa, jos lapsi on tottunut siihen, että isä hoitaa iltahommat. Tuossa huomaa, onko mies lusmuillut isän velvollisuuksista vai ei. Se isyys pitää aloittaa heti vastasyntyneestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!

Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.

Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.

Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...

Se nyt ihan oikeasti menee niin, että miehet eivät tiedä yläasteikäisten lastensa läksyjä ja kokeita. Moni luulee, että kun on lomaviikko, niin se on kokonaan vapaata. Tehtävää riittää vaikkei koulussa opetusta silloin olekaan.

Taitaa olla taas tasa-arvoinen feministi siellä kirjoittelemassa :'D Tulee sen tason sontaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

Vähän kyllä pistää miettimään miten hankala mummu susta tulee.

Onko se sitten niin, että oletat tyttäresi oikeasti tulevan lasten kanssa pitkän matkan kyläilemään, ehkä vaikka viettämään jouluja ja pääsiäisiä ja muita juhlia (ja vielä ilman perheen isää).

Ja sitten mökötät kun käykin ilmi, että lapsenlapsilla onkin toisetkin isovanhemmat joiden luona halutaankin viettää ihan yhtä paljon tai vähän aikaa kuin sinun luonasi (tai parhaimmillaan vierailut jaetaan neljän isovanhemman kesken).

Minuste ei ainakaan miniälle tule hankalaa mummoa, kun en hänen asioihinsa/ratkaisuihinsa puutu mitenkään.

Omat tyttäret saavat tulla(perheineen) tai olla tulematta, koska kyllähän esim  joulut on hyvä viettää oman perheensä kanssa sitten, kun on lapsia. 

Ei tarvitse raahautua ympäriinsä parin joulunpyhän takia. (Siitäkin täällä kovasti valitetaan, että kun täytyy mummolaan raahautua jouluna. ) No meille ei tarvitse, saa jokainen viettää joulunsa ihan omassa kodissaankin , jos haluaa, en painosta tulemaan. Tavata voi muulloikin , kuin juuri jouluna.

Ja nuo mökötysjututkin on ihan sinun omasta päästäsi. Minulla kun ei ole tapana mököttää.  Ja minusta on ihan luonnollista, että jos tyttäreni asuu samalla paikkakunnalla kuin miehensä vanhemmat, nämä ovat mahdollisen  lapsenlapsen kanssa enemmän  tekemisissä, kuin me, jotka asutaan monien satojen kilometrin päässä. Hyvä vaan, että lasella olisi lähellä olevat isovanhemmat.

Ja nykyään kun nuoriso ei enää juurikaan lapsia tee, en välttämättä koskaan ole siinä tilanteessa, että lapsenlapsia tulisi. 

Joten en jaksa tuosta asiasta huolta kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!

Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.

Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.

Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...

Se nyt ihan oikeasti menee niin, että miehet eivät tiedä yläasteikäisten lastensa läksyjä ja kokeita. Moni luulee, että kun on lomaviikko, niin se on kokonaan vapaata. Tehtävää riittää vaikkei koulussa opetusta silloin olekaan.

Taitaa olla taas tasa-arvoinen feministi siellä kirjoittelemassa :'D Tulee sen tason sontaa....

Niin. Tämä liittyy niihin metatöihin, joista sinä tykkäät myös riehua.

Meillä miehellä ei ole edes Wilma-tunnuksia. On siis koulujen suhteen täysin minun varassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Mies perusti oman näkemyksensä tietoon oman lapsensa silloisesta kehityksestä. Ei minun mielipiteeseeni. Ei mies edes kysyny multa, että annetaanko lapsi yökylään, mies totes samantien vanhemmilleen että ei onnistu. X ei vielä pärjää yötä erossa meistä.

Sorry edelleen jos sun miestä ei kiinnosta omat lapset tai heidän hyvinvointinsa. Ei se minun vikani ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on provo, niin yleisesti: ei kannata yksipuolisesti kenenkään sopia menoja jonkun toisen elämään!

Niinhän miniäkin oli tehnyt: hänellä kun oli omat suunnitelmat miehen selän takana tehtynä. Jostain syystä tämä ei herätä minkäänlaista reaktiota. Syy on vain ap:ssa (miksi ihmeessä?!?!?) ja tämän pojassa (no tämän voisin ymmärtää siinä tapauksessa, että miniä olisi itse ottanut perheenjäsenet huomioon paremmin kun teki omia suunnitelmiaan. Muuten en.)

Tai sitten miehelle on kerrottu, mutta asia ei ole kiinnostanut häntä sen vertaa että olisi painanut tiedon muistiinsa. En minä kysynyt lasten isän mielipidettä, jos juttelin teinin kanssa hänen suunnitelmistaan ja miehellä oli silloin työviikko. Koulutehtäviä annettiin loma-ajoillekin ja teini oli voinut sopia jonkun ryhmätyön tekemisestä kaverinsa kanssa tiettynä päivänä. Vieläkö hänen olisi pitänyt kysyä isältään, että menen keskiviikkona Liisan luo tekemään esitelmää, käykö se sinulle?

Kyllä täällä nyt pyritään kaikella tavalla syyllistämään lasten isää. Lasten isä on syyllinen omiin suunnitelmiin, mutta myös syyllinen siihen ettei kuunnellut puolison suunnitelmia, tai on niin välinpitämätön, ettei tiedä lastensa elämästä, patalaiska.... Kaikki mahdollinen keksitty miten vastuu on vain isällä eikä lasten äitiä voisi edes vahingossakaan syyttää mistään.

Säälin todella vahvasti tällaisen ihmisen puolisoa. Tämä kun heijastaa niin selvästi ihmisen ajatus- ja arvomaailmaa.

Tässä tapauksessa kyseessä on teini-ikäiset, jotka saavat jo sopia ja suunnitella omaa elämäänsä. Vanhempien pitää kysyä heiltä, onko lapsilla jo jotain suunnitelmia vai haluavatko he lähteä lomalla mummolaan. Ei niin, että lapsille sanotaan, että heille on sovittu mummolavierailu loman ajaksi. Aloittajan poika on toiminut tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Mies perusti oman näkemyksensä tietoon oman lapsensa silloisesta kehityksestä. Ei minun mielipiteeseeni. Ei mies edes kysyny multa, että annetaanko lapsi yökylään, mies totes samantien vanhemmilleen että ei onnistu. X ei vielä pärjää yötä erossa meistä.

Sorry edelleen jos sun miestä ei kiinnosta omat lapset tai heidän hyvinvointinsa. Ei se minun vikani ole.

Kyllä minun miestä kiinnostaa. Mistä ihmeestä päättelit ettei kiinnostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

Niin siis tässä isällähän ei ole mitään suunnitelmaa. Hänen äidillään on.

Miksi sen isän äidin suunnitelman pitäisi voittaa sen äidin suunnitelma? Hän on täysin ulkopuolinen ihminen.

En usko että perheen äitiä haittaisi yhtään, että perheen isä suunnittelisi perheelle lomatekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!

Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.

Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.

Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...

Se nyt ihan oikeasti menee niin, että miehet eivät tiedä yläasteikäisten lastensa läksyjä ja kokeita. Moni luulee, että kun on lomaviikko, niin se on kokonaan vapaata. Tehtävää riittää vaikkei koulussa opetusta silloin olekaan.

Taitaa olla taas tasa-arvoinen feministi siellä kirjoittelemassa :'D Tulee sen tason sontaa....

Niin. Tämä liittyy niihin metatöihin, joista sinä tykkäät myös riehua.

Meillä miehellä ei ole edes Wilma-tunnuksia. On siis koulujen suhteen täysin minun varassani.

Voi harmi. Olisko ehkä kannattanu ottaa mies, joka hoitaa hommansa? Älä kuitenkaan yleistä oman kokemuksen perusteella, se antaa sinusta tyhmän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!

Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.

Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.

Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...

Se nyt ihan oikeasti menee niin, että miehet eivät tiedä yläasteikäisten lastensa läksyjä ja kokeita. Moni luulee, että kun on lomaviikko, niin se on kokonaan vapaata. Tehtävää riittää vaikkei koulussa opetusta silloin olekaan.

Taitaa olla taas tasa-arvoinen feministi siellä kirjoittelemassa :'D Tulee sen tason sontaa....

Niin. Tämä liittyy niihin metatöihin, joista sinä tykkäät myös riehua.

Meillä miehellä ei ole edes Wilma-tunnuksia. On siis koulujen suhteen täysin minun varassani.

Voi harmi. Olisko ehkä kannattanu ottaa mies, joka hoitaa hommansa? Älä kuitenkaan yleistä oman kokemuksen perusteella, se antaa sinusta tyhmän kuvan.

MIKSI kahden ihmisen pitäisi hoitaa samaa hommaa? Se se vasta tyhmää olisi.

Eikä minun tarvitse yleistää. Olen kuule sekä teinien äiti että aineenope ja voin kertoa, että sama tilanne on 95-prosenttisesti muillakin. Äidit hoitaa yhteydenpidon kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!

Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.

Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.

Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...

Se nyt ihan oikeasti menee niin, että miehet eivät tiedä yläasteikäisten lastensa läksyjä ja kokeita. Moni luulee, että kun on lomaviikko, niin se on kokonaan vapaata. Tehtävää riittää vaikkei koulussa opetusta silloin olekaan.

Taitaa olla taas tasa-arvoinen feministi siellä kirjoittelemassa :'D Tulee sen tason sontaa....

Minusta on oikein hyvä asia, että sinä olet kiinnostunut lastesi koulunkäynnistä ja tiedät, mitä heille on määrätty kotitehtäväksi myös lomien ajaksi. Jokaisessa koulunkäyntiin liittyvässä keskustelussa miehet tuntuvat perustelevan, miksi heidän ei tarvitse tehdä mitään lasten opintojen suhteen. Vanhempien pitää olla kiinnostunut miten lapsella koulussa menee, ainakin toisen vanhemman, jos toinen ei sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

Niin siis tässä isällähän ei ole mitään suunnitelmaa. Hänen äidillään on.

Miksi sen isän äidin suunnitelman pitäisi voittaa sen äidin suunnitelma? Hän on täysin ulkopuolinen ihminen.

En usko että perheen äitiä haittaisi yhtään, että perheen isä suunnittelisi perheelle lomatekemistä.

Kunhan anoppi ei vaan sais tahtoaan läpi! Veit vallankäytön ihan uudelle levelille..

Selvää on, et jos tässä puhuttais toisinpäin: vaimo olis äitinsä kanssa sopinut lasten vierailusta, niin taas vika olis miehessä.

Kuinka säälittäviä te osaatte olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

En ole lukenut koko ketjua, niin en tiedä, mitä mies oli sopinut lasten kanssa lomalla tehtäväksi? Peruiko mies nuo sovitut jutut lapsilta kysymättä mummolavierailun vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

Niin siis tässä isällähän ei ole mitään suunnitelmaa. Hänen äidillään on.

Miksi sen isän äidin suunnitelman pitäisi voittaa sen äidin suunnitelma? Hän on täysin ulkopuolinen ihminen.

En usko että perheen äitiä haittaisi yhtään, että perheen isä suunnittelisi perheelle lomatekemistä.

Kunhan anoppi ei vaan sais tahtoaan läpi! Veit vallankäytön ihan uudelle levelille..

Selvää on, et jos tässä puhuttais toisinpäin: vaimo olis äitinsä kanssa sopinut lasten vierailusta, niin taas vika olis miehessä.

Kuinka säälittäviä te osaatte olla.

Jos mies olisi sopinut jo lasten kanssa jotain hiihtolomaviikolle, niin naisen pitää soittaa äidilleen ja sanoa, että vierailu ei nyt sovikaan.

Jos ap on ollut vähän tekemisissä lastenlasten kanssa, niin ei hän voi olettaa, että lapset yhtäkkiä haluavat tulla mummolaan viikoksi! Sitäpaitsi minusta tämä ei ole enää vain vanhempien päätettävä asia. Aikuinen voi päättää, että lapsi lähtee mummolaan kylään päiväksi, mutta ei kai ketään voi vastentahtoisesti pakoittaa sukuloimaan viikko tolkulla. Tai voi kai, mutta en mä niin omille lapsille tekisi. Lapset kun ovat ajattelevia ja tuntevia ihmisiä, joita ei vain heitellä paikasta toiseen. Jos lapsia ei mummon viihdytys kiinnosta, niin ei siihen voi pakottaa. Korona-aikana ehdotus on muutoinkin täysin järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Voi kun lopettaisitte nuo turhat spekuloinnit :(    "Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä"  Ei tarvitse  sinun olla pahoillaan. Miehen vanhemmat asuivat  noin 1 km päässä ja suhteet muodostuivat läheisiksi. Yökylässä lapset kävi , kun olivat tarpeeksi vanhoja ja silloin kun mummo halusi ottaa. Ja niin mies kuin minäkin saatoimme ihan rauhassa luottaa siihen, että mummo osaa heidät yhden vuorokauden hoitaa. Oli hoitanut 7 omaakin.

Joillakin kun ne isovanhemmatkin ovat ihan tolkun ihmisiä, eikä tuollaisia, niin kuin tästäkin ketjusta on saanut lukea. Esim että pyydetään 1v lapsi yökylään 150km päähän.  Eihän järkevä ihminen/isovanhempi tuollaista edes pyydä.

Kyllä mun appivanhemmat on ihan tolkun ihmisiä. Ei he esim. suuttuneet vaikkeivat lasta yökylään saaneetkaan. Ymmärsivät hyvin, kun poikansa selitti miksei hän nyt yökylästä innostu. Myöhemmin sitten saivat lapsen yökylään. Sanosin, että appivanhemmat vaan vähän sekos lapsenlapsesta, eivätkä enää vuosikymmenten jälkeen muistaneet miten 1v. käyttäytyy. Lapsi oli kuitenkin ihan reipas meidän vanhempien kanssa. Ehkä sekin vähän hämäs isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.

Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.

Me tiedetään kyllä kaikki et lähes 100 % varmuudella tuo perhe tulee tekemään sen miniän suunnitelmien mukaan. Sellaista on nykyajan tasa-arvo. Täällä on jo keksitty kaikki mahdollinen siihen miten asetelma on se, että isä on tarinan pahis ja äiti marttyyriuhri. Surillista luettavaa tämä palsta.

Niin siis tässä isällähän ei ole mitään suunnitelmaa. Hänen äidillään on.

Miksi sen isän äidin suunnitelman pitäisi voittaa sen äidin suunnitelma? Hän on täysin ulkopuolinen ihminen.

En usko että perheen äitiä haittaisi yhtään, että perheen isä suunnittelisi perheelle lomatekemistä.

Kunhan anoppi ei vaan sais tahtoaan läpi! Veit vallankäytön ihan uudelle levelille..

Selvää on, et jos tässä puhuttais toisinpäin: vaimo olis äitinsä kanssa sopinut lasten vierailusta, niin taas vika olis miehessä.

Kuinka säälittäviä te osaatte olla.

Tässähän ei isä sopinut mitään, vaan isän äiti sopi itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jokin tässä ei nyt täsmää.

Lapsenlapset ovat siis ikähaitarissa 13-16 v. Mutta ap-mummo ei voi soittaa ja jutella heidän kanssaan suoraan. Lapsenlapset eivät vastaa hänen whatsapp-viesteihinsä.

Kuulostaa siltä, etteivät teinit kummemmin halua olla tämän mummon kanssa tekemisissä.

Kuukausittaiset vierailut? Tuo kuulostaa aika tiheältä tapaamiselta. Käykö koko perhe mummolassa? Käykö mummo myös kylässä? Miten teinit suhtautuvat mummoon?

Onko läheiset vai muodolliset vai väkinäiset välit lapsenlapsiin?

Ovat teinit tyttöjä vai poikia? Ovatko olleet nuorempina mummolla hoidossa/vierailulla useita vuorokausia kerrallaan?

Tässä on monta asiaa, jotka eivät täsmää. Siksi epäilenkin trolliksi.

1) Ap kertoo tarjoutuneensa hoitamaan poikansa lapsia hiihtolomaviikon ajan. Miniälle ei nyt sopinut ja ap on pettynyt, koska oli jo ehtinyt perumaan muita menojaan lastenhoidon takia. Miksi ihmeessä hän tarjoutuu lastenhoitajaksi jos on kerran jo sopinut muuta sille ajalle? Tämä ei minusta oikein täsmää.

2) Miniä oli perunut lasten vierailun siksi, että perheellä oli jo muita suunnitelmia. Ap ei uskonut tätä, koska eihän korona-aikana voi mennä mihinkään ja tehdä mitään. Paitsi että hän itse oli tosiaan jo suunnitellut koronasta huolimatta itselleen menoja hiihtolomaviikolle. Tämä on toinen asia, mikä ei täsmää.

3) Kyseiset lapset ovat teinejä, mutta ap katsoo heidän tarvitsevan hoitajaa ja pyörivän vain jaloissa vanhempien etätyöpäivän ajan, kuin pikkulapset. Ap ei tunnu edes ymmärtävän, että tuossa iässä ne lapset päättävät yleensä itse haluavatko mennä mummolaan vai jäädä kotiin mieluummin. Tai tehdä sitä mitä perhe oli jo ehtinyt suunnitella. Tämä on kolmas asia, mikä ei täsmää.

4) Epäselvää on myös se, kuinka läheiset välit ap:llä näihin lapsenlapsiinsa oikein on. Aloituksessa hän mainitsi tavanneensa heitä harvemmin ja että nyt olisi hiihtolomalla ollut hyvää aikaa tutustua heihin. Toisessa viestissä hän kuitenkin kiistää olevansa mikään puolituttu, vaan tapaa näitä teinejä kuitenkin kuukausittain. Sitten taas seuraavassa viestissä hän kertoo, ettei juttele puhelimessa lasten kanssa keskenään, että nämä eivät vastaa hänen viesteihinsä ja että he ovat jääneet hänelle etäisiksi. Jälleen yksi asia, mikä ei täsmää.

Lisäksi sitten vielä nämä "nipottajamummoon" viittaavat kommentit, joissa korostetaan säännöllisen päivärytmin tärkeyttä myös loma-aikana, vastustetaan puhelimen käyttöä, vastustetaan eineksiä ja opastetaan miniää laittamaan suolatonta yrtein maustettua terveellistä kotiruokaa. Väkisinkin alkaa provoa epäilemään.

Mun mutsi on melkoinen tiukkapipo ollut paikoitellen, mutta ei hänkään sentään aamuvarhaisella vaatinut lomalla heräämään sen enempää minun ollessani nuori kuin lastenikaan silloin kun he mummolassa olivat. Eineksiä hän oli oppinut karttamaan, mutta siihen vaikutti yhtä lailla niiden epäterveellisyys kuin korkea hintakin. Nykyisin eineksissäkin on enemmän valinnanvaraa kuin minun lapsuudessani oli. Äitini ostaa nykyisin itsekin silloin tällöin jotain valmisruokaa. Esimerkiksi siivouspäivänä, jolloin hän nuohoaa ja nuolee koko talon kuin maailmanloppua ennen, hän syö lounaaksi mielellään valmisruokaa, niin ei kulu aikaa ruuanlaittoon ja voi senkin ajan käyttää vaikka lattialistojen pesuun hammasharjalla ja pumpulipuikoilla... Eli kuten varmaan arvaat, mun äitini on melkoinen matriarkka, mutta silti ap tuntuu minusta epätodellisen tiukkapipoiselta. 😁