Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi
02.02.2021 |
En taas ymmärrä. Nyt kun olen eläkkeellä, voisin ottaa pojan perheen teinejä hoitoon meille. Pojan kanssa jo alustavasti sovittiinkin, että tulevat viikoksi. Nyt ei sitten käykään miniälle, minulle tuhahteli että on muita suunnitelmia. Tuskin korona-aikana oikeasti on. Ehdin jo perua muita menojani tämän hoitokeikan takia ja harmittaa.
Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa. Tyttäreni asuvat ihan lähellä ja totta kai nämä lapsenlapset ovat läheisempiä, olen silti surullinen kun ei anneta edes mahdollisuutta tutustua kunnolla näihin kaukaisempiin. :(
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki anopinvihaajat. Miettikääpä millaisia anoppeja teidän omat mummot ovat olleet äideillenne.
Vihasiko teidän äiti omaa anoppiaan, eli mummoanne? Ja miten se vaikutti sinun ja mummosi väleihin, vai vaikuttiko mitenkää?
Ei kyllä kuulu ketjun aiheeseen, mutta olisi hauska kuulla.
Tästä voisi kyllä tehdä oman ketjun.
Mun isänäiti ja varsinkin isänisä vihas äitiäni. Haukkuivat äitiä mulle, kun olin kylässä, varsinkin isoisä. Ihan törkeyksiäkin, kuten väittivät äidin pettävän isää jne. Äidinäiti taas vihas isääni. Isä joutu kerran heittämään mummon pihalle kun alko haukkumaan isää. Ainahan se isää haukku, mutta tuolla kertaa meni isältä kuppi nurin. Eipä äitini tainnut juurikaan appivanhemmistaan tykätä, enkä ihmettele. Jos suoraan sanotaan, että poika teki virheen ja jopa etsitään tälle parempaa vaimoa niin voiko välit olla hyvät? Jos oikein muistan niin kerran toivat jonkun naisen jopa näytille, että tässä olis nyt parempi vaimo. Tai jos uskotaan miniän pettäneen miestään niin ymmärrettävästi se vaikuttaa väleihin. Eikä isälläni tainnut olla lämpimiä muistoja omasta anopistaan. Melkoinen jyrä se äidinäitikin oli, halusi aina että muut tottelee häntä kaikessa. Raivostui jos joku piti oman päänsä. Ei isäni ollut ainoa vävy joka oli mummon hampaissa. Kaikki ne sai oman osansa. Ja se yksi miniä joka mummolla oli. Poika vaan tajus muuttaa niin kauas että miniä pääsi vähemmällä.
Oma äitini on perinyt vähän samaa, haukkuu mulle miniöitään vuorotellen. Kun toinen on paska niin toinen on hyvä ja kohta vuoro taas vaihtuu. Eivät ole kyllin hyviä hänen pojilleen. Vävyn haukkumisesta en tiedä, suoraan ei ole mulle koskaan haukkunut. Tosin mieheni on aika hiljainen ja sopeutuvainen eikä heillä ole mitään konflikteja ollut. Omaan anoppiini mulla on erinomaiset välit. Soittelemme ja kyläilemme hällä useammin kuin minun äidilläni. Anoppi myös kohtelee lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mitä äitini taas ei tee. Hänelle yhden pojan lapset on rakkaimpia eikä sitä mitenkään peittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.
Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?
Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!
Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!
Vierailija kirjoitti:
Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.
No kukahan se meni sitten "alustavasti" sopimaan asioita kysymättä puolisolta tai teineiltä? No juuri se sun poikasi.
Ei nyt ole varsinaisesti suuresti kenenkään vika: Sinä olet ehdottanut, pojallesi olisi sopinut, lasten äidille ei, (mitäs teinit itse oli mieltä?). Poikasi meni lupailemaan vähän liikoja ennen aikojaan ja sinä menit pitämään ehdottamaasi asiaa lukkoon löytynä, mitä se ei ollut. Jokaisella on ollut omat oletuksensa, jotka eivät ole olleet sanoilla linjoilla.
Tarinasta puuttuu myös tieto siitä, mitä nämä teinit haluavat ja mitä suunnitelmia heillä ehkä jo oli lomalle. Saattaa olla itse asiassa kyse siitä, etteivät teinit halunneet tulla lomalla sun suo, mutta sulle ei sitä viitsitä ihan niin tylysti ilmoittaa. Todennäköisesti niillä on ollut muuta jo mielessä. Teineillä on jo omia menoja ja suunnitelmia ja jo paljon päätösvaltaa omaan elämäänsä ja mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.
Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.
Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.
Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏
Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.
Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.
Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?
Ja kuinkahan moni anoppi näin tekee?
No esimerkiksi ap.
Ja minun anoppini muuten ryntäsi meille kello 5.30 sunnuntaiaamuna sisustamaan kun oltiin ostettu eka yhteinen asunto.
Typertyneenä ovella seurasin miten hän hahmotteli olkkarin ikkunaan jotain vanhoja verhojaan "Pekan asunnossa". En siis edes ollut hänelle asunnon omistaja, joku kumma piika vain.
Kertoiko ap siis menevänsä sisustamaan miniän kotia sunnuntaiaamuna klo 5.30? tai että ylipäätään on siellä siirrellyt huonekaluja, pannut miniän rytmit uusiksi jne?
En huomannut kyseistä asiaa. Joo eihän noin saa tehdä ja varmasti harvempi anoppi tekeekään.
Heh, suunnilleen kaikki minun tuntemani anopit tunkevat nimenomaan sisustamaan lastensa asuntoja. Tunkevat vanhaa tavaraa ovista ja ikkunoista ja varsinkin siihen lastenhuoneen sisustamiseen puuttuvat, tunkemalla jättipehmoja, pomppulinnoja ja tiesi mitä härpäkettä.
Kertoipa yksi opiskelukaverini että appivanhemmat oli käyneet pistämässä jopa heidän pihansa uuteen uskoon luvatta. Leikelleet pensasaidan (väärin) ja siirrelleet kasveja jne.
Tuo rajattomuus on luvattoman yleistä. Ikävä kyllä.
Itse olin kerran influenssassa ja erehdyin avaamaan oven siskolleni. Kun sieltä 40 asteen kuumeesta havahduin, hän oli siirrellyt jopa olkkarin huonekalut "parempaan" paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.
Voi kun lopettaisitte nuo turhat spekuloinnit :( "Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä" Ei tarvitse sinun olla pahoillaan. Miehen vanhemmat asuivat noin 1 km päässä ja suhteet muodostuivat läheisiksi. Yökylässä lapset kävi , kun olivat tarpeeksi vanhoja ja silloin kun mummo halusi ottaa. Ja niin mies kuin minäkin saatoimme ihan rauhassa luottaa siihen, että mummo osaa heidät yhden vuorokauden hoitaa. Oli hoitanut 7 omaakin.
Joillakin kun ne isovanhemmatkin ovat ihan tolkun ihmisiä, eikä tuollaisia, niin kuin tästäkin ketjusta on saanut lukea. Esim että pyydetään 1v lapsi yökylään 150km päähän. Eihän järkevä ihminen/isovanhempi tuollaista edes pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka on provo, niin yleisesti: ei kannata yksipuolisesti kenenkään sopia menoja jonkun toisen elämään!
Niinhän miniäkin oli tehnyt: hänellä kun oli omat suunnitelmat miehen selän takana tehtynä. Jostain syystä tämä ei herätä minkäänlaista reaktiota. Syy on vain ap:ssa (miksi ihmeessä?!?!?) ja tämän pojassa (no tämän voisin ymmärtää siinä tapauksessa, että miniä olisi itse ottanut perheenjäsenet huomioon paremmin kun teki omia suunnitelmiaan. Muuten en.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Vähän kyllä pistää miettimään miten hankala mummu susta tulee.
Onko se sitten niin, että oletat tyttäresi oikeasti tulevan lasten kanssa pitkän matkan kyläilemään, ehkä vaikka viettämään jouluja ja pääsiäisiä ja muita juhlia (ja vielä ilman perheen isää).
Ja sitten mökötät kun käykin ilmi, että lapsenlapsilla onkin toisetkin isovanhemmat joiden luona halutaankin viettää ihan yhtä paljon tai vähän aikaa kuin sinun luonasi (tai parhaimmillaan vierailut jaetaan neljän isovanhemman kesken).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuten sanoin, niin sovin kyläilyt omien lasteni kanssa. Miniäni tekee tätä tiuskimista ja poikani puhuttelee minua kun miniä käskee. Se vie halut yhteistyöltä hänen kanssaan. Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. Vai soitatteko te oikeasti miniällekin, jos poika on kylässä, ja kysytte, että pojalle käy lasten mummolahoito mutta käykö sinulle miniä? Vaikeaksi menee, en usko että kukaan noin tekee. Mummo ap.
Siis mitä tiuskimista? Et hänen tiuskimistaan tiedä, kun et hänen kanssaan juttele, vaan poikasi. Se, että jokin asia ei sovi, tai ei tehdä sinun mielesi mukaan, ei ole "tiuskimista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.
Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.
Ohis
Jos lapsen äiti tietää vuoden vanhasta lapsestaan, että tällä on päällä voimakas eroahdistus, niin hän ei päästä lasta yökylään. Sehän tarkoittaa, että lapsi on hädissään ja itkee hysteerisenä. Sellaistako sinä omalle lapsellesi haluat?
Voi ehkä tulla sulle uutisena, mut todella moni äiti on valmis dumppaamaan eroahdistuneet myös päiväkotiin säännöllisesti. Siellä ne lapset itkee viikkotolkulla sitten... Eli on aika yleistä. Vaikka eihän se hyvä ole. Oletan, että teidän lapsi on siis kotihoidossa?
Meillä lapsi oli ensimmäistä kertaa kouluikäisenä yökylässä, joten en olisi välttämättä jättämässä, mutta kasvatusasiat ovat kompromisseja siinä missä muutkin. Tai niiden pitäisi olla. Todella usein äidit päsmäröivät isiä ja samalla vaaditaan tasa-arvoista osallistumista. Se ei ole oikein.
Kai sinä nyt ymmärrät, että noilla kahdella asialla on eroa. Jos on pakko mennä töihin, niin se on pakko laittaa lapsi hoitoon vaikka ei haluaisi. Voihan mies itse ehdottaa, että hän voi jäädä muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle tai pitää kesälomansa tuossa vaiheessa, jos työnantajalle se sopii.
Pienen lapsen kohdalla yökyläilyistä päättää lapsen paremmin tunteva vaikka toinen haluaisi lapsen pois kotoa. Mikäli mies haluaa olla tasa-arvoinen vanhempi, niin hänen pitää sitten toimia kuten pitää. Se vaatii paljon työtä, sitä ei hoideta sohvan pohjalta huudellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.
Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.
Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.
Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏
Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.
Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.
Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?
Ja kuinkahan moni anoppi näin tekee?
No esimerkiksi ap.
Ja minun anoppini muuten ryntäsi meille kello 5.30 sunnuntaiaamuna sisustamaan kun oltiin ostettu eka yhteinen asunto.
Typertyneenä ovella seurasin miten hän hahmotteli olkkarin ikkunaan jotain vanhoja verhojaan "Pekan asunnossa". En siis edes ollut hänelle asunnon omistaja, joku kumma piika vain.
Kertoiko ap siis menevänsä sisustamaan miniän kotia sunnuntaiaamuna klo 5.30? tai että ylipäätään on siellä siirrellyt huonekaluja, pannut miniän rytmit uusiksi jne?
En huomannut kyseistä asiaa. Joo eihän noin saa tehdä ja varmasti harvempi anoppi tekeekään.
Heh, suunnilleen kaikki minun tuntemani anopit tunkevat nimenomaan sisustamaan lastensa asuntoja. Tunkevat vanhaa tavaraa ovista ja ikkunoista ja varsinkin siihen lastenhuoneen sisustamiseen puuttuvat, tunkemalla jättipehmoja, pomppulinnoja ja tiesi mitä härpäkettä.
Kertoipa yksi opiskelukaverini että appivanhemmat oli käyneet pistämässä jopa heidän pihansa uuteen uskoon luvatta. Leikelleet pensasaidan (väärin) ja siirrelleet kasveja jne.
Tuo rajattomuus on luvattoman yleistä. Ikävä kyllä.
Itse olin kerran influenssassa ja erehdyin avaamaan oven siskolleni. Kun sieltä 40 asteen kuumeesta havahduin, hän oli siirrellyt jopa olkkarin huonekalut "parempaan" paikkaan.
Teillä tuntuu olevan outoa sukua, kun siskokin on tuollainen.
Tuo pensasjuttu oli kerran jossakin ketjussa, jossa ihmeteltiin appivanhempien tekemisiä. Ehkä ystäväsi oli sen sinne laittanut.
Meitä on niin moneksi. Moni ei tajua, että astuu toisen reviirille, kun ostaa lastenhuoneeseen jotakin.
Senpä takia se anoppina olo onkin niin vaikeaa, kun ei saa tehdä mitään/ostaa mitään, ettei vahingossa loukkaa. Ja toisaalta taas sekään ei ole hyvä, koska sitten on välinpitämätön.
Eipä ole anopilla helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.
Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?
Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!
Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!
Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.
Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.
No kukahan se meni sitten "alustavasti" sopimaan asioita kysymättä puolisolta tai teineiltä? No juuri se sun poikasi.
Ei nyt ole varsinaisesti suuresti kenenkään vika: Sinä olet ehdottanut, pojallesi olisi sopinut, lasten äidille ei, (mitäs teinit itse oli mieltä?). Poikasi meni lupailemaan vähän liikoja ennen aikojaan ja sinä menit pitämään ehdottamaasi asiaa lukkoon löytynä, mitä se ei ollut. Jokaisella on ollut omat oletuksensa, jotka eivät ole olleet sanoilla linjoilla.
Tarinasta puuttuu myös tieto siitä, mitä nämä teinit haluavat ja mitä suunnitelmia heillä ehkä jo oli lomalle. Saattaa olla itse asiassa kyse siitä, etteivät teinit halunneet tulla lomalla sun suo, mutta sulle ei sitä viitsitä ihan niin tylysti ilmoittaa. Todennäköisesti niillä on ollut muuta jo mielessä. Teineillä on jo omia menoja ja suunnitelmia ja jo paljon päätösvaltaa omaan elämäänsä ja mitä haluavat.
Eli mies ja vaimo olivat tässä kumpikin sopineet omiaan toisen selän takana. Mies ja äitinsä saa tässä haukut, vaimo ei tietenkään. Miehen suunnitelmat torpattiin jo.
Mistä vetoo tää päättyy niin et koko perhe tekee sen miniän suunnitelman mukaan. Mies on ku perässä vedettävä tossu lapamato, joka ei pistä kampoihin tälle pirttihirmulle, joka päsmäröi eikä todennäköisesti ole tyytyväinen mihinkään, vaikka saa aina tahtonsa läpi.
Perusmeininkiä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.
Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?
Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!
Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!
Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.
Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.
Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.
Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.
Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.
Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.
Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.
Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.
Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.
Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"
No jos äidillä ei ole suurempaa määräysvaltaa niin miksi sitten isällä olisi? Huoltajuushan jakautuu tasan 50-50. Kummallakaan ei ole mitään määräysvaltaa. Yhdessä päätetään.
Sitäpaitsi me ei nyt edes tiedetä tarkkaan miksi se vierailu peruuntui. Voihan olla että sillä lomaviikolla on teinien omia menoja tai jopa joku lääkäri tai hammaslääkäri. Jotka isukki oli vallan unohtanut. Ehkä se miniä ei vierailua perunutkaan ilkeyttään. Sitäpaitsi ap itse kertoi, että asiasta oli sovittu vasta alustavasti. Eli poika oli jättänyt varauksen homman peruuntumisesta jos muulla perheellä onkin jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka on provo, niin yleisesti: ei kannata yksipuolisesti kenenkään sopia menoja jonkun toisen elämään!
Niinhän miniäkin oli tehnyt: hänellä kun oli omat suunnitelmat miehen selän takana tehtynä. Jostain syystä tämä ei herätä minkäänlaista reaktiota. Syy on vain ap:ssa (miksi ihmeessä?!?!?) ja tämän pojassa (no tämän voisin ymmärtää siinä tapauksessa, että miniä olisi itse ottanut perheenjäsenet huomioon paremmin kun teki omia suunnitelmiaan. Muuten en.)
Tai sitten miehelle on kerrottu, mutta asia ei ole kiinnostanut häntä sen vertaa että olisi painanut tiedon muistiinsa. En minä kysynyt lasten isän mielipidettä, jos juttelin teinin kanssa hänen suunnitelmistaan ja miehellä oli silloin työviikko. Koulutehtäviä annettiin loma-ajoillekin ja teini oli voinut sopia jonkun ryhmätyön tekemisestä kaverinsa kanssa tiettynä päivänä. Vieläkö hänen olisi pitänyt kysyä isältään, että menen keskiviikkona Liisan luo tekemään esitelmää, käykö se sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.
Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.
Ohis
Jos lapsen äiti tietää vuoden vanhasta lapsestaan, että tällä on päällä voimakas eroahdistus, niin hän ei päästä lasta yökylään. Sehän tarkoittaa, että lapsi on hädissään ja itkee hysteerisenä. Sellaistako sinä omalle lapsellesi haluat?
Voi ehkä tulla sulle uutisena, mut todella moni äiti on valmis dumppaamaan eroahdistuneet myös päiväkotiin säännöllisesti. Siellä ne lapset itkee viikkotolkulla sitten... Eli on aika yleistä. Vaikka eihän se hyvä ole. Oletan, että teidän lapsi on siis kotihoidossa?
Meillä lapsi oli ensimmäistä kertaa kouluikäisenä yökylässä, joten en olisi välttämättä jättämässä, mutta kasvatusasiat ovat kompromisseja siinä missä muutkin. Tai niiden pitäisi olla. Todella usein äidit päsmäröivät isiä ja samalla vaaditaan tasa-arvoista osallistumista. Se ei ole oikein.
Kai sinä nyt ymmärrät, että noilla kahdella asialla on eroa. Jos on pakko mennä töihin, niin se on pakko laittaa lapsi hoitoon vaikka ei haluaisi. Voihan mies itse ehdottaa, että hän voi jäädä muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle tai pitää kesälomansa tuossa vaiheessa, jos työnantajalle se sopii.
Pienen lapsen kohdalla yökyläilyistä päättää lapsen paremmin tunteva vaikka toinen haluaisi lapsen pois kotoa. Mikäli mies haluaa olla tasa-arvoinen vanhempi, niin hänen pitää sitten toimia kuten pitää. Se vaatii paljon työtä, sitä ei hoideta sohvan pohjalta huudellen.
En näe eroa. Ensin oltiin niin sitä mieltä, että lapsen etu on kaikki kaikessa ja nyt joku "pakko" ajaisi tuollaiseen toimintaan. Pliis. Ja onhan se isä voinut pitääkin vapaansa tuossa ajassa...
Todella vanhanaikainen ja näivettynyt näkemys vanhempien roolista sulla. Todennäköisesti olet aika hirmupäsmäri itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.
Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?
Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!
Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!
Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.
Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.
Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...
on erittäim yleistä että wilmaa seuraa vain äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.
Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?
Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!
Mutta jos miniällä oli sanojensa mukaan muita suunnitelmia, eikö hänkin ole toiminut ihan samalla tavalla kun poika ei ole ollut näistä suunnitelmista ilmeisesti tietoinen??!
Tai sitten se poika ei ole selvillä teiniensä elämästä. Esimerkiksi meillä teineillä on ihan koko ajan kokeita, esitelmiä, koulutöitä jne.
Myös hiihtolomalla ja syyslomalla joutuu niitä tekemään. Nytkin on molemmilla tällätty kaksi koetta heti siihen loman jälkeisen viikon kärkeen.
Älä oikeesti nyt viitsi. Joo, paskafaija-kortti heilumaan vielä tähänkin! Jestas voiko säälittävämmäksi mennäkään...
Se nyt ihan oikeasti menee niin, että miehet eivät tiedä yläasteikäisten lastensa läksyjä ja kokeita. Moni luulee, että kun on lomaviikko, niin se on kokonaan vapaata. Tehtävää riittää vaikkei koulussa opetusta silloin olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka on provo, niin yleisesti: ei kannata yksipuolisesti kenenkään sopia menoja jonkun toisen elämään!
Niinhän miniäkin oli tehnyt: hänellä kun oli omat suunnitelmat miehen selän takana tehtynä. Jostain syystä tämä ei herätä minkäänlaista reaktiota. Syy on vain ap:ssa (miksi ihmeessä?!?!?) ja tämän pojassa (no tämän voisin ymmärtää siinä tapauksessa, että miniä olisi itse ottanut perheenjäsenet huomioon paremmin kun teki omia suunnitelmiaan. Muuten en.)
Tai sitten miehelle on kerrottu, mutta asia ei ole kiinnostanut häntä sen vertaa että olisi painanut tiedon muistiinsa. En minä kysynyt lasten isän mielipidettä, jos juttelin teinin kanssa hänen suunnitelmistaan ja miehellä oli silloin työviikko. Koulutehtäviä annettiin loma-ajoillekin ja teini oli voinut sopia jonkun ryhmätyön tekemisestä kaverinsa kanssa tiettynä päivänä. Vieläkö hänen olisi pitänyt kysyä isältään, että menen keskiviikkona Liisan luo tekemään esitelmää, käykö se sinulle?
Kyllä täällä nyt pyritään kaikella tavalla syyllistämään lasten isää. Lasten isä on syyllinen omiin suunnitelmiin, mutta myös syyllinen siihen ettei kuunnellut puolison suunnitelmia, tai on niin välinpitämätön, ettei tiedä lastensa elämästä, patalaiska.... Kaikki mahdollinen keksitty miten vastuu on vain isällä eikä lasten äitiä voisi edes vahingossakaan syyttää mistään.
Säälin todella vahvasti tällaisen ihmisen puolisoa. Tämä kun heijastaa niin selvästi ihmisen ajatus- ja arvomaailmaa.
Alue: Aihe vapaa
Kertoi että aikoo puuttua teinien kasvattamiseen ja että on puuttunut asioihin aiemminkin. Eli töytännyt toisen kotiin pätemään ja aikoo taas sekaantua vieraan perheen asiohiin.
Sun pitää opetella lukemaan.