Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi
02.02.2021 |
En taas ymmärrä. Nyt kun olen eläkkeellä, voisin ottaa pojan perheen teinejä hoitoon meille. Pojan kanssa jo alustavasti sovittiinkin, että tulevat viikoksi. Nyt ei sitten käykään miniälle, minulle tuhahteli että on muita suunnitelmia. Tuskin korona-aikana oikeasti on. Ehdin jo perua muita menojani tämän hoitokeikan takia ja harmittaa.
Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa. Tyttäreni asuvat ihan lähellä ja totta kai nämä lapsenlapset ovat läheisempiä, olen silti surullinen kun ei anneta edes mahdollisuutta tutustua kunnolla näihin kaukaisempiin. :(
Kommentit (314)
Onneksi ap:n tyttären lapset ovat läheisiä. Kannattaa tehdä testamentti heidän hyväkseen. Ei kannata jättää perintöä pojan lapsille, koska he ovat jääneet täysin vieraiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."
Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.
Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.
Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.
Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan.
Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.
En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut.
Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.
Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."
Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.
Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.
Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.
Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan.
Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.
En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut.
Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.
Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää.
Niin toisaaltahan apllä oli paukkuja hoitaa jatkuvasti tyttärensä lapsia, että sinänsä oma valinta häneltä priorisoida jaksamisensa toisiin lapsenlapsiin.
Paljon ymmärrettävämpää jos todella ei töiden jälkeen jaksa lainkaan hoitaa. Ja toisaalta eihän sitä hoitamistakaan tarvita kun voidaan kyläillä perheinä niin, että vanhemmat hoitaa lapsensa.
Apkin myöhemmissä viesteissään kertoo kuitenkin tavanneensa poikansa perhettä n. kuukausittain mutta silti jäi etäiseksi, että voihan olla ettei vaan kemiat mätsää ollenkaan sukulaisten välillä. Sitä ei tietenkään oikeen voi korjata, vain hyväksyä, että jäätiin vähän etäisiksi.
Jos tarina on totta, niin ainut ongelma on se anoppi. On ikävää, jos anoppi ei tajua, että miniä on pojan vaimo ja miniä on lastensa äiti. Anopilla ei ole mitään oikeutta alkaa komennella ja määräillä aikuisen poikansa perheessä. Määräily ja komentelu onnistuu mahdollisesti oman aikuisen tyttären perheessä. Sillä ehdolla, että aikuinen tytär on edelleen vanhan äitinsä ja/tai isänsä talutusnuorassa ja nössö vävy ei uskalla sanoa vastaan anopille ja appiukolle.
Jos isovanhemmat käyttävät valtaa lapsiperheessä, niin mielestäni kyseessä ei ole enää normaali ja terve perhe. On kurjaa, jos isovanhemmilla ei ole omaa elämää ollenkaan. He käyttävät kaiken aikansa ja energiansa kyttäämällä, vahtimalla ja puuttumalla aikuisten lastensa ja lastenlasten asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."
Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.
Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.
Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.
Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan.
Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.
En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut.
Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.
Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää.
Vierailija kirjoitti:
Teinejä hoitoon?
"Hoito" pitää ymmärtää ajatella laajemmin kuin vain sylivauvan paapomisena. Ruoan, vaatehuollon, turvan, aikusen läsnäolon ym. tarjoamisena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ap:n tyttären lapset ovat läheisiä. Kannattaa tehdä testamentti heidän hyväkseen. Ei kannata jättää perintöä pojan lapsille, koska he ovat jääneet täysin vieraiksi.
Kyllä, tämä on hyvä ohje. Se mummo on kohdellut omaa poikaansa tylysti ja paskasti, ollut välinpitämätön pojan lapsia kohtaan, kieltäytynyt koskaan auttamasta pojan perhettä, kaikin tavoin näyttänyt että vain tytär on tärkeä ja vain tytärtä rakastetaan - poika on käytännössä hylätty.
Kaiken tämän kruunaa se että jättää pojan perinnöttä. Perusteena taas vaihteeksi että kun se tytär tuntuu niin paljon rakkaammalta.
Miten lämminsydämisiä äitejä ja anoppeja onkaan!
Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinejä hoitoon?
"Hoito" pitää ymmärtää ajatella laajemmin kuin vain sylivauvan paapomisena. Ruoan, vaatehuollon, turvan, aikusen läsnäolon ym. tarjoamisena..
Eihän tässä vanhemmat ole lähdössä viikon reissuun ilman lapsia. Kyllä tuon ikäiset pärjää vanhempien työpäivien ajan omassa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho onpa ketju venähtänyt. Vastaan pariin kysymykseen. Ensin tuo korona-aika ja sen epäselvyydet. Asumme eri paikkakunnilla pojan perheen kanssa. Minun "eläkeläisjumppani" ja sovitut tapaamiset ystävättärien kanssa ovat edelleen olemassa ja laillisia. Näitä peruin varmuuden vuoksi, sanoin etten lupaa tapaamista heidän kanssaan, tai tulla ulkojumppaan, kun poika sanoi tuovansa hiihtolomalaisia mummolaan. Heidän paikkakuntansa on siinä pahimmassa koronavaiheessa, niin ei siellä järjestetä mitään tapahtumia tai edes leirejä, joihin teinit olisivat menossa. Harrastuksiakin on vain etänä. Niin vaikea uskoa, että joiden tärkeiden menojen takia eivät pääsisi. Ja minun menot kyllä pysyy, kun niitä järjestetään ja on kaupungin siunaus.
Autolla ajan omassa kaupungissa ja lähipaikkakunnilla, pidemmälle en lähde. Joten ihan hyvin voisin lapsia käyttää talviliikunnan riemuja kokeilemassa, hiihtämässä, luistelemassa. Vierestä kannustaen siis, enää ei itsellä jalka taivu noihin. Olen näitä lapsia kannustanut aiemminkin liikkumaan, vienyt uimaan, rohkaissut jos uskaltaisikin kokeilla pidempää matkaa kuin mitä kotihallissaan on uinut jne. Ja he ovat kehittyneetkin, esim. uinnin tekniikka parani yhdellä kertaa huimasti. AP-mummo.
Ja kyllä minä hyväksyn miniän, minkä minä pojan valinnalle voin. Sydänystäviksi ei kuitenkaan tarvitse ruveta. On totta, etten ihan tyytyväinen ollut pojan valintaan vakiintua niin nopeasti ja niin nuoren naisen kanssa, kuin minä miniä silloin oli. Tästä juttelin kuitenkin vain oman poikani kanssa ja esitin toiveeni, voisiko vielä harkita yhteenmuuton tarvetta niin nopeasti ym. Tyttöystävä voi olla vaikkei saman katon alla asuisikaan, mutta tämänkin poika itse päätti toisin. En ole miniälle sanonut näin asioita suoraan, eikä sellaista kuulu toiselle sanoakaan. Ap mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho onpa ketju venähtänyt. Vastaan pariin kysymykseen. Ensin tuo korona-aika ja sen epäselvyydet. Asumme eri paikkakunnilla pojan perheen kanssa. Minun "eläkeläisjumppani" ja sovitut tapaamiset ystävättärien kanssa ovat edelleen olemassa ja laillisia. Näitä peruin varmuuden vuoksi, sanoin etten lupaa tapaamista heidän kanssaan, tai tulla ulkojumppaan, kun poika sanoi tuovansa hiihtolomalaisia mummolaan. Heidän paikkakuntansa on siinä pahimmassa koronavaiheessa, niin ei siellä järjestetä mitään tapahtumia tai edes leirejä, joihin teinit olisivat menossa. Harrastuksiakin on vain etänä. Niin vaikea uskoa, että joiden tärkeiden menojen takia eivät pääsisi. Ja minun menot kyllä pysyy, kun niitä järjestetään ja on kaupungin siunaus.
Autolla ajan omassa kaupungissa ja lähipaikkakunnilla, pidemmälle en lähde. Joten ihan hyvin voisin lapsia käyttää talviliikunnan riemuja kokeilemassa, hiihtämässä, luistelemassa. Vierestä kannustaen siis, enää ei itsellä jalka taivu noihin. Olen näitä lapsia kannustanut aiemminkin liikkumaan, vienyt uimaan, rohkaissut jos uskaltaisikin kokeilla pidempää matkaa kuin mitä kotihallissaan on uinut jne. Ja he ovat kehittyneetkin, esim. uinnin tekniikka parani yhdellä kertaa huimasti. AP-mummo.
Koronarajoitteet eivät koske sinua ja teidän sukua? Ihan selkeä ohje on annettu, että pitäisi välttää turhia kontakteja eri maakuntien välillä. Tajuatko, että lapsenlastesi kautta voit viedä mummokerhoosi koronan ja tappaa samalla liudan tuttujasi. Olet uskomaton pässi! Poikasi perhe toimii ihan oikein tässä epidemitilanteessa.
Jos ollaan rehellisiä itsellemme, niin kyllähän sukulaisia edelleen tavataan ja lapsia viedään mummoloihin. Tämä sinulle joka siinä moralisoit ja korotat itseäsi. Mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."
Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.
Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.
Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.
Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan.
Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.
En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut.
Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.
Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää.
Paukkuja oli riittänyt rajatta tyttären lapsille...
Ja matkahan oli vain kaksi tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan rehellisiä itsellemme, niin kyllähän sukulaisia edelleen tavataan ja lapsia viedään mummoloihin. Tämä sinulle joka siinä moralisoit ja korotat itseäsi. Mummo.
Ei viedä. Mun lapset kävi mummolassa viimeksi tammikuussa 2020 eli yli vuosi sitten. Ja tunnen monia perheitä, joissa täysin sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."
Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.
Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.
Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.
Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan.
Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.
En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut.
Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.
Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää.
Puhutaan kuitenkin nykyajasta ja lähimenneisyydestä, jolloin on ollut monet konstit pitää tiiviisti yhteyttä lapsenlapsiin, vaikka kyläilyt olisi onnistuneet vain kerran kuussa, joka sekin on jo paljon. On ollut kännykät, videopuhelut ja kuvat. Kirjepostikin edelleen kulkee. Meidän lapset näkevät isovanhempia 3-4 kertaa vuodessa, mutta silti me on onnistuttu pitämään tiiviisti yhteyttä juuri noilla edellämainituilla tavoilla. Pieninä lähettivät ahkerasti piirustuksia ja askarteluja, minä kuvia, kun oppivat kirjoittamaan, kirjeitä. Mummit lähettivät kortteja ja pieniä paketteja. Joka viikko soiteltiin. Nyt kun lapset ovat jo koululaisia wa-viestit ja -puhelut käy kuumina, ihan omatoimisesti ovat yhteydessä. Isovanhemmat ovat olleet lähes reaaliajassa perillä meidän perheen tapahtumista vaikka välimatkaa on useampi sata kilometriä. Tämähän on kiinni vain molempien osapuolien halusta ja aktiivisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä minä hyväksyn miniän, minkä minä pojan valinnalle voin. Sydänystäviksi ei kuitenkaan tarvitse ruveta. On totta, etten ihan tyytyväinen ollut pojan valintaan vakiintua niin nopeasti ja niin nuoren naisen kanssa, kuin minä miniä silloin oli. Tästä juttelin kuitenkin vain oman poikani kanssa ja esitin toiveeni, voisiko vielä harkita yhteenmuuton tarvetta niin nopeasti ym. Tyttöystävä voi olla vaikkei saman katon alla asuisikaan, mutta tämänkin poika itse päätti toisin. En ole miniälle sanonut näin asioita suoraan, eikä sellaista kuulu toiselle sanoakaan. Ap mummo.
Tuollaiset mölyt pidetään mahassa, eikä niitä kuulu sanoa edes niille omille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä minä hyväksyn miniän, minkä minä pojan valinnalle voin. Sydänystäviksi ei kuitenkaan tarvitse ruveta. On totta, etten ihan tyytyväinen ollut pojan valintaan vakiintua niin nopeasti ja niin nuoren naisen kanssa, kuin minä miniä silloin oli. Tästä juttelin kuitenkin vain oman poikani kanssa ja esitin toiveeni, voisiko vielä harkita yhteenmuuton tarvetta niin nopeasti ym. Tyttöystävä voi olla vaikkei saman katon alla asuisikaan, mutta tämänkin poika itse päätti toisin. En ole miniälle sanonut näin asioita suoraan, eikä sellaista kuulu toiselle sanoakaan. Ap mummo.
Ja tällaisen käytöksen jälkeen oletat saavasi miniän lapset luoksesi kylään? Ole onnellienn että edes poikasi puhuu sinulle.
Uskomatonta, että omat lapset eivät ole äidin silmissä samanarvoisia. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Eli, että on olemassa "se lempilapsi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.
Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.
Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.
Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏
Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.
Vihaa ne, mutta ne eivät vaan huutele sitä vihaansa ympäri kyliä. Vävylle jo se pelkkä sana -anoppi- sisältää sen kaiken vihan, mitä hän tuntee anoppiaan kohtaan. Muuta ei tarvitse sanoakaan. Silloin, kun minun mieheni haluaa sanoa äidistään jotain negatiivista, hän käyttää ilmausta "sinun anoppisi", tai jos puhuu jollekin muulle, hän sanoo "vaimon anoppi".
P.S. Voin hyvällä syyllä sanoa, että mieheni anoppi ei ole mikään helppo ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Oho onpa ketju venähtänyt. Vastaan pariin kysymykseen. Ensin tuo korona-aika ja sen epäselvyydet. Asumme eri paikkakunnilla pojan perheen kanssa. Minun "eläkeläisjumppani" ja sovitut tapaamiset ystävättärien kanssa ovat edelleen olemassa ja laillisia. Näitä peruin varmuuden vuoksi, sanoin etten lupaa tapaamista heidän kanssaan, tai tulla ulkojumppaan, kun poika sanoi tuovansa hiihtolomalaisia mummolaan. Heidän paikkakuntansa on siinä pahimmassa koronavaiheessa, niin ei siellä järjestetä mitään tapahtumia tai edes leirejä, joihin teinit olisivat menossa. Harrastuksiakin on vain etänä. Niin vaikea uskoa, että joiden tärkeiden menojen takia eivät pääsisi. Ja minun menot kyllä pysyy, kun niitä järjestetään ja on kaupungin siunaus.
Autolla ajan omassa kaupungissa ja lähipaikkakunnilla, pidemmälle en lähde. Joten ihan hyvin voisin lapsia käyttää talviliikunnan riemuja kokeilemassa, hiihtämässä, luistelemassa. Vierestä kannustaen siis, enää ei itsellä jalka taivu noihin. Olen näitä lapsia kannustanut aiemminkin liikkumaan, vienyt uimaan, rohkaissut jos uskaltaisikin kokeilla pidempää matkaa kuin mitä kotihallissaan on uinut jne. Ja he ovat kehittyneetkin, esim. uinnin tekniikka parani yhdellä kertaa huimasti. AP-mummo.
Ai nyt sitä ollaan jo uintiasiantuntijoitakin?
Ja sinähän olit sopinut vasta ALUSTAVASTI.
Alue: Aihe vapaa
Minua suututtaa tämä viesti! Äiti "jäkättää" lapsilleen. Onko tässä se oletus, että äiti on paha, kun vaatii lapsiltaan kotona ihan tavallisia kotitöitä? Ja isovanhemmat ovat hyviä, kun he antavat lastenlasten tehdä mummolassa mitä huvittaa? Siis pelata ja katsoa töllöä täysihoidossa?
Entäs, jos se lasten oma äiti onkin hyvä äiti? Ja lasten isä on hyvä isä? Uskomatonta, mutta totta - moni äiti ja isä viettää aikaa, leikkii, pelaa, viihtyy lastensa kanssa ja jopa ulkoilee perheensä kanssa. Myös lomilla ja viikonlopppuisin. Ja vaatii kotitöitä. Turvallisen aikuisen tehtävänä on valvoa lastensa älylaitteiden käyttöä, pelaamista, television katselua ja pelien ja ohjelmien ikärajoja.
Entäs, jos se isoäiti tai isoisä onkin sellainen, että lapsenlapset eivät viihdy hänen kanssa ollenkaan? Toki on helppoa antaa lasten pelata määrättömästi älylaitteilla ja katsoa televisiota mummolassa. Isovanhempien ei tarvitse tehdä mitään.
Faktaa alkuperäisessä tarinassa on se, että anoppi toimii väärin, jos hän puuttuu ja sekaantuu poikansa perheen asioihin. Anopin ei tarvitse hoitaa lastenlapsia koulun hiihtolomalla!