Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä minä hyväksyn miniän, minkä minä pojan valinnalle voin. Sydänystäviksi ei kuitenkaan tarvitse ruveta. On totta, etten ihan tyytyväinen ollut pojan valintaan vakiintua niin nopeasti ja niin nuoren naisen kanssa, kuin minä miniä silloin oli. Tästä juttelin kuitenkin vain oman poikani kanssa ja esitin toiveeni, voisiko vielä harkita yhteenmuuton tarvetta niin nopeasti ym. Tyttöystävä voi olla vaikkei saman katon alla asuisikaan, mutta tämänkin poika itse päätti toisin. En ole miniälle sanonut näin asioita suoraan, eikä sellaista kuulu toiselle sanoakaan. Ap mummo.

Tuollaiset mölyt pidetään mahassa, eikä niitä kuulu sanoa edes niille omille lapsille.

Poikahan on voinut kertoa miniälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun teinit 13 ja 14 vuotiaat tykkää olla mummolassa. Ap:n miniä vaikuttaa kiittämättömältä

Mistä sen miniän nyt pitäis olla kiitollinen? Siitä että anoppi yhtäkkiä keksi haluta ottaa teinit hoitoon hiihtolomalla, vaikka minkäänlaista hoitoapua ei tarvita. Miksi tuosta pitää olla kiitollinen?

Meidän lapset varmaan karkais kotoa jos niitä alkais pakottaa viikoksi mun äidin luo. Mun äiti on lapsille melkoisen tuntematon mummo. Asuu kaukana ja harvoin nähdään. Mitä hemmettiä ne sinne menis. Olis kannattanut mummon kiinnostua lapsenlapsista vähän aikaisemmin. Nyt teineillä on jo oma elämä, eikä tämä mummo kuulu siihen. Isän vanhemmat kuuluu, koska ovat aina kuuluneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."

Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.

Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.

Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.

Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä. 

Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan. 

Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.

En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut. 

Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.

Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää. 

Paukkuja on silti riittänyt tyttären lasten hoitamiseen viikottain. Ehkä se on pojasta (ja miniästä) tuntunut epäreilulta, että siskon perhe on saanut kaikki paukut ja he ei mitään. Ehkä niitä paukkuja olis kuitenkin pitänyt jakaa edes vähän tasapuolisemmin. Tai ainakaan ei kannattais heittäytyä marttyyriksi, jos nyt vuosien päästä pojan perhettä ei kiinnosta enää panostaa mummoon. Ehkä ne paukut siinäkin perheessä on suunnattu ihan muualle. Ja kuten mummokin sai itse päättää paukkujensa saajan niin myös pojan perhe päättää itse mihin ihmissuhteeseen panostaa. Turha siitä on itkeä ja ruikuttaa.

Ihan ap:n kirjoitusten perusteella en antaisi hänelle lapsiani hoitoon, jos olisi minun anoppini. Rajattomuus ja itsensä parempana pitäminen paistaa kirkkaasti ap:n teksteistä.

Ehkä kannattaisi lähestyä pojan perhettä vähän kunnioittavammin ja heidän ehdoillaan. Jos ap on alunpitäenkin pitänyt miniää epäkelpona ja suosinut tyttären perhettä, niin onko tuo nyt ihme, jos eivät nyt riemusta kiljuen ole hyppäämässä mummon tahtiin?

Ja hyvän valinnanhan se poika on tehnyt, kun yhdessä ovat vieläkin, lasten ollessa jo teinejä. Ei ole mikään itsestäänselvyys nykypäivänä. Ehkä olisi syytä aloittaa lähentyminen vaikka sillä, että pyytää anteeksi puheitaan ja epäilyjään miniän sopivuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa tämä viesti! Äiti "jäkättää" lapsilleen. Onko tässä se oletus, että äiti on paha, kun vaatii lapsiltaan kotona ihan tavallisia kotitöitä? Ja isovanhemmat ovat hyviä, kun he antavat lastenlasten tehdä mummolassa mitä huvittaa? Siis pelata ja katsoa töllöä täysihoidossa?

Entäs, jos se lasten oma äiti onkin hyvä äiti? Ja lasten isä on hyvä isä? Uskomatonta, mutta totta - moni äiti ja isä viettää aikaa, leikkii, pelaa, viihtyy lastensa kanssa ja jopa ulkoilee perheensä kanssa. Myös lomilla ja viikonlopppuisin. Ja vaatii kotitöitä. Turvallisen aikuisen tehtävänä on valvoa lastensa älylaitteiden käyttöä, pelaamista, television katselua ja pelien ja ohjelmien ikärajoja.

Entäs, jos se isoäiti tai isoisä onkin sellainen, että lapsenlapset eivät viihdy hänen kanssa ollenkaan? Toki on helppoa antaa lasten pelata määrättömästi älylaitteilla ja katsoa televisiota mummolassa. Isovanhempien ei tarvitse tehdä mitään.

Faktaa alkuperäisessä tarinassa on se, että anoppi toimii väärin, jos hän puuttuu ja sekaantuu poikansa perheen asioihin. Anopin ei tarvitse hoitaa lastenlapsia koulun hiihtolomalla!

Vierailija kirjoitti:

Mun teinit ainakin tykkäävät mennä lomilla tai viikonloppuisin mummin patojen ääreen. Ei ne siellä mitään tee, kunhan pelaavat ja katsovat töllöä ja syövät niitä mummin kokkauksia. Onhan se lomaa niillekin kun ei ole äiti jäkättämässä "menisit ulos", "siivoa huoneesi", "vie pyykit". Mummilassa ollaan katsos täyshoidossa. 😁 Ja ihan itse mummi ja vaari niitä sinne pyytelee. Mun mielestä vaan ihanaa.

Siinähän suututtaa. Olen onnellinen kun lapset 13-17 viihtyvät yhä mummilassa ja heidät sinne halutaan. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Oho onpa ketju venähtänyt. Vastaan pariin kysymykseen. Ensin tuo korona-aika ja sen epäselvyydet. Asumme eri paikkakunnilla pojan perheen kanssa. Minun "eläkeläisjumppani" ja sovitut tapaamiset ystävättärien kanssa ovat edelleen olemassa ja laillisia. Näitä peruin varmuuden vuoksi, sanoin etten lupaa tapaamista heidän kanssaan, tai tulla ulkojumppaan, kun poika sanoi tuovansa hiihtolomalaisia mummolaan. Heidän paikkakuntansa on siinä pahimmassa koronavaiheessa, niin ei siellä järjestetä mitään tapahtumia tai edes leirejä, joihin teinit olisivat menossa. Harrastuksiakin on vain etänä. Niin vaikea uskoa, että joiden tärkeiden menojen takia eivät pääsisi. Ja minun menot kyllä pysyy, kun niitä järjestetään ja on kaupungin siunaus.

Autolla ajan omassa kaupungissa ja lähipaikkakunnilla, pidemmälle en lähde. Joten ihan hyvin voisin lapsia käyttää talviliikunnan riemuja kokeilemassa, hiihtämässä, luistelemassa. Vierestä kannustaen siis, enää ei itsellä jalka taivu noihin. Olen näitä lapsia kannustanut aiemminkin liikkumaan, vienyt uimaan, rohkaissut jos uskaltaisikin kokeilla pidempää matkaa kuin mitä kotihallissaan on uinut jne. Ja he ovat kehittyneetkin, esim. uinnin tekniikka parani yhdellä kertaa huimasti. AP-mummo.

Milloin sä ole niitä muka uimaan vienyt. Sillon kerran kuussa tapahtuneella kyläilyllä vai? Älä nyt viitti valehdella, se on rumaa. Ja vielä kehut kuinka tekniikkakin on parantunut heti kerrasta, höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa tämä viesti! Äiti "jäkättää" lapsilleen. Onko tässä se oletus, että äiti on paha, kun vaatii lapsiltaan kotona ihan tavallisia kotitöitä? Ja isovanhemmat ovat hyviä, kun he antavat lastenlasten tehdä mummolassa mitä huvittaa? Siis pelata ja katsoa töllöä täysihoidossa?

Entäs, jos se lasten oma äiti onkin hyvä äiti? Ja lasten isä on hyvä isä? Uskomatonta, mutta totta - moni äiti ja isä viettää aikaa, leikkii, pelaa, viihtyy lastensa kanssa ja jopa ulkoilee perheensä kanssa. Myös lomilla ja viikonlopppuisin. Ja vaatii kotitöitä. Turvallisen aikuisen tehtävänä on valvoa lastensa älylaitteiden käyttöä, pelaamista, television katselua ja pelien ja ohjelmien ikärajoja.

Entäs, jos se isoäiti tai isoisä onkin sellainen, että lapsenlapset eivät viihdy hänen kanssa ollenkaan? Toki on helppoa antaa lasten pelata määrättömästi älylaitteilla ja katsoa televisiota mummolassa. Isovanhempien ei tarvitse tehdä mitään.

Faktaa alkuperäisessä tarinassa on se, että anoppi toimii väärin, jos hän puuttuu ja sekaantuu poikansa perheen asioihin. Anopin ei tarvitse hoitaa lastenlapsia koulun hiihtolomalla!

Vierailija kirjoitti:

Mun teinit ainakin tykkäävät mennä lomilla tai viikonloppuisin mummin patojen ääreen. Ei ne siellä mitään tee, kunhan pelaavat ja katsovat töllöä ja syövät niitä mummin kokkauksia. Onhan se lomaa niillekin kun ei ole äiti jäkättämässä "menisit ulos", "siivoa huoneesi", "vie pyykit". Mummilassa ollaan katsos täyshoidossa. 😁 Ja ihan itse mummi ja vaari niitä sinne pyytelee. Mun mielestä vaan ihanaa.

Ottaen huomioon, että lainaamasi viestin on kirjoittanut se "jäkättävä" äiti itse, niin tuskin siitä noin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä kannattaa vetää. Eiköhän viestissä "jäkätys" ole kirjoitettu ihan huumorilla. Kaiketi niiden teinien mielestä vanhemmat aina "jäkättää", kun kehottavat siivoamaan huoneensa, muistuttavat tekemään läksyt, käskevät tulemaan tiettyyn kellonaikaan kotiin yms. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinejä hoitoon?

"Hoito" pitää ymmärtää ajatella laajemmin kuin vain sylivauvan paapomisena. Ruoan, vaatehuollon, turvan, aikusen läsnäolon ym. tarjoamisena..

Eihän tässä vanhemmat ole lähdössä viikon reissuun ilman lapsia. Kyllä tuon ikäiset pärjää vanhempien työpäivien ajan omassa kotona.

Varsinkin kun ne vanhemmat ovat etätöissä, eli siellä kotona itsekin. 😄

Ap mummo, jatkossa teet näin:

soitat pojallesi, että haluaisit tavata lapsenlapsia. Pyydät poikasi perhettä keskustelemaan ehdotuksesta yhdessä ja sanot että soitat esim kahden päivän päästä uudestaan ja kysyt mitä he ovat sopineet.

Vertailun vuoksi: jos joku kaverini soittaa minulle ja pyytää minua ja miestäni kylään, niin sanon että kysyn mieheni aikataulun ja soitan uudestaan. Jos mieheni sattuu olemaan vieressä, voimme sopia asian saman tien. 

Perhe on yksikkö, ei voi sopia mitään viikon hoitoputkia kysymättä aikuisilta, ja mikäli lapset ovat koululaisia, niin heidänkin pitää sanoa mielipiteensä.

Mekään emme ole tavanneet isovanhempia, koska on tämä koronapandemia. Emme kyläile perheen kanssa emmekä käy mummoloissa. Emme kutsu kotiimme vieraita ja isovanhempiakaan ei kutsuta meille kylään. Kyllä se koronavirus tarttuu myös kyläillessä ja perhejuhlissa. Maalaisjärkikin jo sanoo, että nyt ei ole oikea aika siihen, että samaan olohuoneeseen ahtautuisi 10-20 ihmistä. Jo yksikin oireeton koronaviruksen kantaja voi tartuttaa tehokkaasti kaikki muut paikallaolijat!

Miksi ihmiset eivät vaan lopeta kaikkia kyläilyä, siirrä perhejuhlia, kieltäydy osallistumasta kodin ulkopuolisiin tapahtumiin, pysy kotona ja noudata koronarajoituksia? Pysykää hyvät ihmiset KOTONA! Tulevalla hiihtolomalla ei ole oikea aika matkustella eikä kyläillä mummoloissa. Pysykää nyt kotona, niin pääsemme tästä koronakurimuksesta eroon!

Ilmeisesti osa isovanhemmista ja iäkkäistä ihmisistä myös vastustaa ja jopa rikkoo koronarajoituksia. Isovanhempien ja iäkkäitten ihmisten pitäisi päästä korona-aikanakin kyläilemään, perhejuhliin, sukujuhliin ja kissanristiäisiin. Ei olekaan ihme, että koronavirus leviää ja siirtyy ihmisten mukana maakunnasta toiseen. Isovanhemmat jopa vaativat aikuisia lapsia ja lapsenlapsia kylään tai eivät itse pysy kotonaan. En ymmärrä tätä suomalaisten välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan rehellisiä itsellemme, niin kyllähän sukulaisia edelleen tavataan ja lapsia viedään mummoloihin. Tämä sinulle joka siinä moralisoit ja korotat itseäsi. Mummo.

Ei viedä. Mun lapset kävi mummolassa viimeksi tammikuussa 2020 eli yli vuosi sitten. Ja tunnen monia perheitä, joissa täysin sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."

Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.

Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.

Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.

Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä. 

Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan. 

Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.

En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut. 

Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.

Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää. 

Kyllä isovanhempiin voi olla lämpimät välit vaikka välimatkaa olisikin. Meillä on ollut molempiin isovanhempiin yli 400 km välimatka eikä meillä edes ollut moneen vuoteen autoakaan kun lapset olivat pieniä. Useammaksi yöksi siis aina mentiin kun päästiin ja isovanhemmat kävivät n. kerran tai kaksi vuodessa meilläkin ja olivat useamman yön silĺoin. Lapset ovat käyneet myös keskenään mummuloissa, mutta vasta sitten kouluikäisenä. Toki meilläkin mummut tapasivat useammin siellä samalla paikkakunnalla asuvia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, mutta ei meillä tästä mitään kilpailutilannetta muodostunut. Vierailimme aina lomalla myös esimerkiksi mun veljeni perheen luona, jotka asuivat mummoa lähellä. Veljeni lapset ovat tosi läheisiä minun lasteni kanssa vieläkin, vaikka ovat jo aikuisia, kun ollaan aina pidetty tiivisti yhteyttä ja serkukset ovat tavanneet toisiaan välimatkasta huolimatta.

En tiedä mikä ap:n tilanteessa on saanut aikaan sen, että välit pojan lapsiin ovat jääneet niin etäisiksi. Toisaalta hän omien kirjoitustensa perusteella tuntuu käyttäneen valtaosan jaksamisestaan lähellä asuvan tyttärensä lasten hoitamiseen. Hänhän perusteli sitä, että pojan lapset ovat vain kahdesti olleet mummolassa edes yökylässä sillä, että kun tyttären lapset yökyläilivät joka kuukausi ja olivat viikolla aina parina päivänä useamman tunnin hoidossa, niin ap sitten koki poikansa lapset liian rasittavina hoidettavina. Meillä ei koskaan ainakaan mummojen puolelta tullut tällaista viestiä, vaikka välimatkaa olikin niin paljon, että vain pari kertaa vuodessa ylipäätään kyläilyt onnistuivat. Toki usein oltiin me vanhemmat mukana ja veljeni perhe siinä lähellä ottamaan lapset ja muutenkin auttamassa jos mummo väsähti liikaa. Isovanhempiin ollaan toki pidetty säännöllisesti myös puhelimitse yhteyttä ja tyttäreni oli itseasiassa kirjeenvaihdossa mummin kanssa yhdessä vaiheessa, kun viehtyi etanapostikulttuurista eikä oikein muita oikeita kirjeenvaihtokavereita löytänyt. (Kaikki halusivat käyttää sähköpostia, mutta mummo tykkäsi vanhan ajan kirjeiden kirjoittamisesta.)

Varmaan ap:n kohdalla vikaa on myös pojan perheessä, että lapsenlapset ovat niin etäisiksi jääneet. Tottakai yhteydenpito ja tapaamiset ovat kaksisuuntainen katu, jossa kaikkia osapuolia pitää kuunnella ja huomioida. Mutta ei se pitkä välimatka automaattisesti huonoja ja etäisiä välejä tarkoita, joten siitä on ainakaan etukäteen turha murehtia.

Paljon on kaunaa anoppien ja miniöiden välillä. Jokainen tuntuu kirjoittavan vastauksensa omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan vastaavan AP:lle sen perusteella mitä hän on täällä kertonut. Nähdään AP:n paikalla se oma anoppi ja puretaan se oma viha näihin kommentteihin.

Olen lukenut koko ketjun ja mulle on vieläkin epäselvää, että miten tämä miniän suuttumus on nyt käytännössä ilmennyt. Eihän ap miniän kanssa ole edes puhunut vaan poikansa kanssa. Ei kai se vielä mitään suuttumista tarkoita, ettei alustava suunnitelma onnistukaan? Ja kai ne teinit ovat itse oman mielipiteensä sanoneet, että ei kai tämä nyt pelkästään miniän päähänpisto ole? Joutuuko tässä nyt miniä yksin ns. "syytetyn penkille", vaikka kyse olisikin siitä, että teinit eivät itse halua lähteä viikoksi etäiseksi jääneen mummon luo ja ap:n poika ei kehtaa äidilleen tätä suoraan sanoa?

Teinit laskettelee ja ui kavereidensa kanssa. Ei siinä mummoja kaivata. Korkeintaan kyytiä rinteeseen. Uimaan pääsee pyörällä/mopoautolla, ei tartte mummon "viedä lapsia uimaan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

Eikö poikasi sitten ole sinulle yhtä läheinen kuin tyttäresi on? Eikö poikasi vieraile lapsuudenkodissaan useasti? Etkö poikasi lapsista välittäisi yhtä paljon kuin tyttäresi lapsista? Vai miksi koet että he olisivat jotenkin enemmän miniänlapsia kuin sinun lapsenlapsiasi? Entä tyttäresi lapset? Miksi he ovat tyttäresi lapsia eivätkä vävyn lapsia?

Tämä kaikki on siis kuvitteelista, koska minulla ei ole yhtään lastenlasta, mutta kuvittelen kyllä, että  ne mahdolliset lapset kuuluvat enemmän miniälle, kuin minulle. Miniä on niiden lasten äiti. 

En usko, että kaukana asuva/harvoin nähty mummi koskaan ehtisi tulla lapsille kovin läheiseksi. 

Minä en myöskään olisi vaatimassa, että minun täytyy saada ne lapset juhlapyhinä luokseni, koska ymmärrän, että perheet haluavat viettää ne keskenään.

Eikö ne tyttäresikin lapset kuuluisi enemmän vävylle kuin sinulle, koska vävy olisi niiden lasten isä? Ja siis tottakai lapset kuuluvat enemmän vanhemmilleen kuin isovanhemmilleen, siinä olet ihan oikeassa. Mulla vain särähti tämä asenne, että välisi tyttäresi lapsiin tulevat olemaan läheisemmät kuin miniän lapsiin, koska toki tyttäresi on sinulle läheisempi ihminen kuin vieras miniä. Ikäänkuin siis unohtaisit kokonaan, että ne "miniän lapset" ovat ihan yhtä paljon sinun oman lapsesi lapsia kuin tyttäresikin lapset ovat. Minusta tuntuu oudolta verrata tytärtä ja miniää keskenään, koska tottakai se vieras miniä jää silloin toissijaiseksi. Mikset vertaa tytärtäsi ja poikaasi keskenään? Heistähän kummankaan ei pitäisi lähtökohtaisesti olla sinulle melkein vieraita ihmisiä, heistä molemmat olet tuntenut koko heidän elämänsä ajan ja heidän molempien tulevat lapset ovat sinun lapsenlapsiasi ihan yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on kaunaa anoppien ja miniöiden välillä. Jokainen tuntuu kirjoittavan vastauksensa omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan vastaavan AP:lle sen perusteella mitä hän on täällä kertonut. Nähdään AP:n paikalla se oma anoppi ja puretaan se oma viha näihin kommentteihin.

Varmaan on noitakin vastauksia, mutta otathan huomioon, että täällä kirjoittelee monenlaisia ihmisiä. Osa jopa sellaisia, jotka osaa miettiä asioita myös oman kokemuksensa ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on kaunaa anoppien ja miniöiden välillä. Jokainen tuntuu kirjoittavan vastauksensa omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan vastaavan AP:lle sen perusteella mitä hän on täällä kertonut. Nähdään AP:n paikalla se oma anoppi ja puretaan se oma viha näihin kommentteihin.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla sinä tämän tilanteen näet, kun perustat näkemyksesi siihen, mitä ap on täällä kertonut? Minusta kun just se ei kovasti aloittajaa itseään mairittele. Minulla ei ole itselläni sen enempää miniää kuin anoppiakaan. Yksi anoppi on ollut, ja hän oli yksi ihanimmista naisista, joka minulla on koskaan ollut kunnia tuntea. En siis ainakaan omia näkemyksiäni perusta siihen, millainen suhde minulla omaan anoppiini oli.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei mummo ole oikein kärryillä lastenlastensa elämäntilanteesta. Teinit hoitoon?????

Ehkä kyseessä "erityisiä" teinejä? Silloin hoitotarve voi olla todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa."

Ajattelitko, että se suhde nyt jotenkin yhtäkkiä olisi läheinen.

Ajattelitko, että se yhdessä olo tapahtuu nyt, kun sinulle sopii.

Vaikka tämä onkin totta, silti tuntuu pahalta ajatella, miten julmia ollaan mummolle, joka on ollut työelämässä, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä ja asunut kaukana, eikä näin ollen ole pystynyt joka välissä olemaan lastenlasten kanssa.

Pakko myöntää näin yli 55v, ettei paukkuja ihan hirveästi enää töiden jälkeen ole. Omat kotityöt ym tahtoo jäädä viikonlopuille ja muutenkin tuntuu, että on pakko levätä. 

Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta jos niitä jossain 300 km päässä olisi, en varmaan jaksaisi kovin usein lähteä sinne viikonloppuna miniän riesaksi ajamaan. 

Kun sitten 10v päästä jään eläkkeelle , aikaa lapsenlapsille olisi, mutta sitten he eivät enää halua tavata.

En oikein tiedä, miten itse olisi tuon yhtälön ratkaissut. 

Kun ei ihmiseltä (naiselta/mummoltakaan) voi mahdottomia vaatia. Kun on vanha, on vanha, eikä jaksa revetä jokapaikkaan.

Itse ehkä päädyn siihen(jos niitä lapsenlapsia joskus on) etten sitten myöhemminkään yritä pitää yhteuyksiä, koska en aikaisemminkaan ollut jaksanut pitää. 

Kyllä isovanhempiin voi olla lämpimät välit vaikka välimatkaa olisikin. Meillä on ollut molempiin isovanhempiin yli 400 km välimatka eikä meillä edes ollut moneen vuoteen autoakaan kun lapset olivat pieniä. Useammaksi yöksi siis aina mentiin kun päästiin ja isovanhemmat kävivät n. kerran tai kaksi vuodessa meilläkin ja olivat useamman yön silĺoin. Lapset ovat käyneet myös keskenään mummuloissa, mutta vasta sitten kouluikäisenä. Toki meilläkin mummut tapasivat useammin siellä samalla paikkakunnalla asuvia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, mutta ei meillä tästä mitään kilpailutilannetta muodostunut. Vierailimme aina lomalla myös esimerkiksi mun veljeni perheen luona, jotka asuivat mummoa lähellä. Veljeni lapset ovat tosi läheisiä minun lasteni kanssa vieläkin, vaikka ovat jo aikuisia, kun ollaan aina pidetty tiivisti yhteyttä ja serkukset ovat tavanneet toisiaan välimatkasta huolimatta.

En tiedä mikä ap:n tilanteessa on saanut aikaan sen, että välit pojan lapsiin ovat jääneet niin etäisiksi. Toisaalta hän omien kirjoitustensa perusteella tuntuu käyttäneen valtaosan jaksamisestaan lähellä asuvan tyttärensä lasten hoitamiseen. Hänhän perusteli sitä, että pojan lapset ovat vain kahdesti olleet mummolassa edes yökylässä sillä, että kun tyttären lapset yökyläilivät joka kuukausi ja olivat viikolla aina parina päivänä useamman tunnin hoidossa, niin ap sitten koki poikansa lapset liian rasittavina hoidettavina. Meillä ei koskaan ainakaan mummojen puolelta tullut tällaista viestiä, vaikka välimatkaa olikin niin paljon, että vain pari kertaa vuodessa ylipäätään kyläilyt onnistuivat. Toki usein oltiin me vanhemmat mukana ja veljeni perhe siinä lähellä ottamaan lapset ja muutenkin auttamassa jos mummo väsähti liikaa. Isovanhempiin ollaan toki pidetty säännöllisesti myös puhelimitse yhteyttä ja tyttäreni oli itseasiassa kirjeenvaihdossa mummin kanssa yhdessä vaiheessa, kun viehtyi etanapostikulttuurista eikä oikein muita oikeita kirjeenvaihtokavereita löytänyt. (Kaikki halusivat käyttää sähköpostia, mutta mummo tykkäsi vanhan ajan kirjeiden kirjoittamisesta.)

Varmaan ap:n kohdalla vikaa on myös pojan perheessä, että lapsenlapset ovat niin etäisiksi jääneet. Tottakai yhteydenpito ja tapaamiset ovat kaksisuuntainen katu, jossa kaikkia osapuolia pitää kuunnella ja huomioida. Mutta ei se pitkä välimatka automaattisesti huonoja ja etäisiä välejä tarkoita, joten siitä on ainakaan etukäteen turha murehtia.

Ap on nähnyt pojan perhettä usein. Nämä ovat käyneet kerran kuussa, vaikka ap on ihan kamala miniäänsä kohtaan, ja poikaansa kohtelee kuin tämä olisi ylikäveltävä tossu.