Onko Suomessa todellakin ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä on HANKIAINEN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sellainen keli, kun lumihanget ovat menneet pinnaltaan niin koviksi, että päällä pystyy kävelemään uppoamatta? Hankaisista ainakin olen kuullut puhuttavan sellaisessa yhteydessä.

Satakunnassa mun lapsuudessa sanottiin tuota keliä kirsiksi, kirsikeli. Hankiaisesta en ollut koskaan kuullut ennen tätä. 

Mulle satakuntalais-pohjalaisena taas kirsi tarkoittaa hangen pintaan tulevaa kovaa kuorta, joka on sen verran heikko että rikkuu askeleiden alla. Vaihtoehtoisesti myös 'satoi ohut kirsi', kun lunta ei tullut juuri senttiä enempää.

Itselle hankiainen on vain kirjoista tuttu sana, käytössä on hankikanto. Kiehtovia nämä erot :)

Miksi sitä sanotaan kirsiksi?

Tuommoista olekaan. On vain hanki, joka kantaa kulkijan.

Hankiainen on murresana. Samalla asialla on lukuisia eri nimityksiä riippuen siitä, missäpäin Suomea ollaan. Eli vaikka ihminen ei tunne sanaa 'hankiainen', saattaa hänelle olla hyvinkin tuttu ilmiö se, mitä sinä sanot hankiaiseksi.

P.S. Tietääkö/tunteeko AP kaikki suomenkielen kaikkien murteiden sanat, jotka tarkoittavat lunta muodossa tai toisessa? Uskallanpa väittää, että esim. lapin murteessa saattaa olla useampi sana, jotka tarkoittavat hankea, jonka pinta on niin kestävä, että sen päällä voi kävellä, esim. sen mukaan, millaista kuormaa se kestää. 

Joo, jonkun peräkylän urpomurteen muinaissana on toki kaikille meille tuttu. Saanko arvata katsomatta, että Savo kyseessä kun on ylimielisuýyden ja urpouden liitto?

Eka kerta kun kuulin sanan hankiainen. Meillä päin on vain hankikanto.

Vierailija kirjoitti:

Kestävän hangen murrejäljillä

Suomen murteiden sanakirjan mukaan hankiainen on erityisesti Itä-Suomessa käytössä oleva sana, jota on tavattu Pohjois-Karjalasta, Karjalan Kannaksen itäosista sekä Etelä-Savon itäosista. Murreaineistosta löytyy myös yksi esimerkki hankiaisesta Pohjois-Savon Siilinjärveltä.

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3053163

Olen Pohjois-Savosta, läheltä Kainuun rajaa, ja meillä käytettiin sanaa hankiainen.

Tunnen sanan, mutta meillä vastaava ilmiö oli aina hangenkuoret t. Keski-Suomi

Itä-Suomessa ihan normaali sana, mutta ei ilmeisesti muualla. Kiva kun on murteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sellainen keli, kun lumihanget ovat menneet pinnaltaan niin koviksi, että päällä pystyy kävelemään uppoamatta? Hankaisista ainakin olen kuullut puhuttavan sellaisessa yhteydessä.

Satakunnassa mun lapsuudessa sanottiin tuota keliä kirsiksi, kirsikeli. Hankiaisesta en ollut koskaan kuullut ennen tätä. 

Mulle satakuntalais-pohjalaisena taas kirsi tarkoittaa hangen pintaan tulevaa kovaa kuorta, joka on sen verran heikko että rikkuu askeleiden alla. Vaihtoehtoisesti myös 'satoi ohut kirsi', kun lunta ei tullut juuri senttiä enempää.

Itselle hankiainen on vain kirjoista tuttu sana, käytössä on hankikanto. Kiehtovia nämä erot :)

Miksi sitä sanotaan kirsiksi?

Pohjois-Pohjanmaalla kirsi tarkoittaa routaa.

Ei tosin ole kovin yleisessä käytössä enää.

Esim. "kirsitulva" tarkoittaa veden tulvimista lumen äkillisesti sulaessa ja maan ollessa jäässä vesi ei uppoa maaha.

Vierailija kirjoitti:

Kerste taitaa olla myös hankikannon nimitys.

Olen Jyväskylän seudulta kotoisin ja meillä puhuttiin lapsena kersteestä. Kun olen käyttänyt tuota sanaa muualla päin Suomea asuessani, niin kukaan ei ollut koskaan sitä kuullutkaan eikä tiennyt mitä se tarkoittaa.

Meillä puhutaan hankikelistä, Etelä-Savosta olen.

Onko Suomessa todellakin joku niin tyhmä ihminen, että olettaa kaikkien muiden ymmärtävän ja tuntevan suomen kielen kaikki murresanat? Voi voi rassua, paljon tulee vielä uutta ja ihmeellistä vastaan. Sinänsä vähän kateeksi käy. Mutta aina ei kannattaisi olla paljastamassa tyhmyyttään, vaan oppia uusia ja ihmeellisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Hankiaista en ollut kuullut ennen tätä keskustelua, mutta nyt alkoi mietityttää, mistä päin Suomea ovat ne, jotka käyttävät sanaa hankikanto? Kuulostaa jotenkin epäloogiselta, kun sanat ovat mielestäni väärinpäin. Tarkoitetaanko sillä siis sitä hankea vai hangen kantavaa ominaisuutta? Esim. "Kävelin hankikannolla" (= kävelin hangella) vs. "Pääsin tulemaan nopeasti, kun hangilla on hankikanto" (pöllö esimerkki, mutta ymmärrätte varmaan eron).

Omasta mielestäni se on kantohanki tai ihan vaan hanki, jolloin kantavuus käy ilmi siitä, että kävellään hangeLLA, ei hangessa. Ja pk-seudulla koko ikäni asunut. Hankiainen on kyllä söpö nimitys, mutta kuulostaa ihan joltain elikolta.

Meillä oli hankikanto ja sitä käytettiin nimenomaan siten että “Nyt on hankikanto”, ei niin että kävelin hankikannolla. Mummo joka sanaa käytti oli Pohjanmaalta.

Hankiainen on kyllä söpö sana, mutta se ei kuulostaa yhtään sille mitä se on. Se kuulostaa nimenomaan jollekin ötökälle.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sellainen keli, kun lumihanget ovat menneet pinnaltaan niin koviksi, että päällä pystyy kävelemään uppoamatta? Hankaisista ainakin olen kuullut puhuttavan sellaisessa yhteydessä.

Satakunnassa mun lapsuudessa sanottiin tuota keliä kirsiksi, kirsikeli. Hankiaisesta en ollut koskaan kuullut ennen tätä. 

Mulle satakuntalais-pohjalaisena taas kirsi tarkoittaa hangen pintaan tulevaa kovaa kuorta, joka on sen verran heikko että rikkuu askeleiden alla. Vaihtoehtoisesti myös 'satoi ohut kirsi', kun lunta ei tullut juuri senttiä enempää.

Itselle hankiainen on vain kirjoista tuttu sana, käytössä on hankikanto. Kiehtovia nämä erot :)

Miksi sitä sanotaan kirsiksi?

Pohjois-Pohjanmaalla kirsi tarkoittaa routaa.

Ei tosin ole kovin yleisessä käytössä enää.

Esim. "kirsitulva" tarkoittaa veden tulvimista lumen äkillisesti sulaessa ja maan ollessa jäässä vesi ei uppoa maaha.

Juuri näin. “Kirsi menee perssiiseen ja aiheuttaa kusitaudin” sanoi vanha pohjalainen isoenoni aina.

Kysyin ikänsä maalla asuneelta mieheltäni mikä on hankiainen ja veikkaus oli : hiiren tapainen otus. 

En tiennyt minäkään mistään hankiaisista kun on aina puhuttu kantohangesta. 

ajolumi: tuulen kuljettamaa kuivaa lunta

jasa, lumenviipymä

hanki: paksu maata peittävä lumivaippa tai kantavaksi kovettunut lumivaipan pinta

hankiainen: kantavaksi kovettunut lumivaipan pinta (ks. kantohanki, kestohanki, hankikanne, hankikanto), kerste

hiutale, (jää)neulanen, (lumi)kide: lumikiteitä; kide-sana on alun perin tarkoittanut juuri lumikidettä

huove, höty: leudon sään huokoistama lumi

huurre, härmä, kuura: pakkasen ilmankosteudesta eri pintoihin muodostamat kiteet, huurre usein pieniä kiteitä, vrt. huuru, pieniä vesipisaroita, kuura taas isoja

höyty, hitva, hile: hyvin pieniä lumikiteitä tai niitä pöllyämässä

kalto, kaltto, kallo, jääkallo: jäinen tai iljanteinen kohta tiessä. Jääkallosta on väännetty vaarallisen liukasta talvikeliä tarkoittava nykykielen sana pääkallokeli.

kinos: pitkänomainen, usein tuulen muodostama lumikasauma

kirsi: osassa länsimurteita hankikannon nimitys

kohva: jään päälle nousseen veden ja lumen jäätynyt seos, kohvajää

kuurankukka: kuuran muodostama poikkeuksellisen iso kide

loska, söltsy: todella vetistä lunta, melkein vettä

nietos: tuulisen lumisateen, pyryn tai tuiskun, muodostama kinos

nuoska, suojalumi, suvilumi, rääpäkkä, mätälumi, takkala, huove: leudon sään pehmittämä lumi. Eri murteissa tunnetaan eri sanoja.

pakkaslumi: vesiarvoltaan pientä ja kevyttä lunta, sään kylmetessä ilmankosteudesta tiivistynyttä lunta

polanne: painon alla tiivistynyt ja osin jäätynyt lumikerros, jäinen harjanne tiessä

puuteri: jauhemainen lumi (laskettelijoiden käyttämä ilmaisu)

riite, riide, riitta, riitto, kerte, kohma, kahma, hyyde: pian maahan sadettuaan jäätynyt räntä, ohut jääkuori lumen pinnalla. Sanojen suuri määrä johtuu eri murteista ja vivahde-eroista.

räntä: taivaalta satava vetinen lumi, joka maahan pudotessaan muuttuu sohjoksi

sevä: kova hanki erityisesti poronhoidon yhteydessä. Poro ei saa kaivettua sevän läpi jäkälää.

siide: hienojakoinen satava lumi tai räntäinen hienojakoinen tihku

sohjo: lunta, johon on sekoittunut runsaasti vettä.

tiera, tilsa, paakku: kavion- tai kengänpohjaan kertyvä lumipaakku

tykkilumi: keinotekoinen lumi, esimerkiksi laskettelurinteiden lumetukseen tehty lumi

tykkylumi: puun oksille härmistymällä kerääntynyt lumi

vesihyhmä: raskas ja hyvin märkä sohjo tai luminen vesi

viti, nattura, utukka, höykkälumi: vastasatanut, kevyt pakkaslumi

vuotos: uusi, vastasatanut lumi

Vierailija kirjoitti:

ajolumi: tuulen kuljettamaa kuivaa lunta

jasa, lumenviipymä

hanki: paksu maata peittävä lumivaippa tai kantavaksi kovettunut lumivaipan pinta

hankiainen: kantavaksi kovettunut lumivaipan pinta (ks. kantohanki, kestohanki, hankikanne, hankikanto), kerste

hiutale, (jää)neulanen, (lumi)kide: lumikiteitä; kide-sana on alun perin tarkoittanut juuri lumikidettä

huove, höty: leudon sään huokoistama lumi

huurre, härmä, kuura: pakkasen ilmankosteudesta eri pintoihin muodostamat kiteet, huurre usein pieniä kiteitä, vrt. huuru, pieniä vesipisaroita, kuura taas isoja

höyty, hitva, hile: hyvin pieniä lumikiteitä tai niitä pöllyämässä

kalto, kaltto, kallo, jääkallo: jäinen tai iljanteinen kohta tiessä. Jääkallosta on väännetty vaarallisen liukasta talvikeliä tarkoittava nykykielen sana pääkallokeli.

kinos: pitkänomainen, usein tuulen muodostama lumikasauma

kirsi: osassa länsimurteita hankikannon nimitys

kohva: jään päälle nousseen veden ja lumen jäätynyt seos, kohvajää

kuurankukka: kuuran muodostama poikkeuksellisen iso kide

loska, söltsy: todella vetistä lunta, melkein vettä

nietos: tuulisen lumisateen, pyryn tai tuiskun, muodostama kinos

nuoska, suojalumi, suvilumi, rääpäkkä, mätälumi, takkala, huove: leudon sään pehmittämä lumi. Eri murteissa tunnetaan eri sanoja.

pakkaslumi: vesiarvoltaan pientä ja kevyttä lunta, sään kylmetessä ilmankosteudesta tiivistynyttä lunta

polanne: painon alla tiivistynyt ja osin jäätynyt lumikerros, jäinen harjanne tiessä

puuteri: jauhemainen lumi (laskettelijoiden käyttämä ilmaisu)

riite, riide, riitta, riitto, kerte, kohma, kahma, hyyde: pian maahan sadettuaan jäätynyt räntä, ohut jääkuori lumen pinnalla. Sanojen suuri määrä johtuu eri murteista ja vivahde-eroista.

räntä: taivaalta satava vetinen lumi, joka maahan pudotessaan muuttuu sohjoksi

sevä: kova hanki erityisesti poronhoidon yhteydessä. Poro ei saa kaivettua sevän läpi jäkälää.

siide: hienojakoinen satava lumi tai räntäinen hienojakoinen tihku

sohjo: lunta, johon on sekoittunut runsaasti vettä.

tiera, tilsa, paakku: kavion- tai kengänpohjaan kertyvä lumipaakku

tykkilumi: keinotekoinen lumi, esimerkiksi laskettelurinteiden lumetukseen tehty lumi

tykkylumi: puun oksille härmistymällä kerääntynyt lumi

vesihyhmä: raskas ja hyvin märkä sohjo tai luminen vesi

viti, nattura, utukka, höykkälumi: vastasatanut, kevyt pakkaslumi

vuotos: uusi, vastasatanut lumi

No siis kyllähän ap tietää nää kaikki, sehän on selvä!

Hienoja sanoja, suomi on ihanan rikas kieli!

U

Ihanat hankiaiset! Tuttu lapsuudesta.

Tiedän toki.