G: mikä asia teitä ärsyttää eniten "introverteissa"?

Nössöys

Sinc

Olen janalla varmaankin enemmän introvertti kuin ekstrovertti, vaikkei sitä minusta aina uskoisikaan. Minulla on erittäin hyvät sosiaaliset taidot.

Eräässä tuttavaperheen introvertissa miehessä minua ärsyttää se, että hän ei ota mitään vastuuta keskustelusta sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos kysyt häneltä jotain, hän vastaa lyhyesti, mutta ei kysy itse mitään. Saat koko ajan kiskoa hänestä sanoja ulos - tai sitten jättää hänet nököttämään yksinään.

Hän ei todennäköisesti kärsi yhtään nököttömisestään mutta miksi hän lähtee vaimonsa ja lastensa kanssa kyläpaikkoihin ja juhliin mukaansa?! Jotenkin kiusallista, kun ihminen voi istua kylässä kolmekin tuntia suu supussa. Kyllähän siitä tietyllä tavalla ylimielinen vaikutelma syntyy, vaikka en usko hänen olevan varsinaisesti ylimielinen. Jotenkin vaan katsoo oikeudekseen vetäytyä kokonaan seurusteluvastuusta tai sitten ei yksinkertaisesti osaa keskustella. 

Pitäisiköhän ensin tarkistaa, mitä käsite tarkoittaa.

Intoverttiydestä on tullut monelle sellainen suureen ääneen mainostettava trendijuttu, joka pitää vetää joka paikassa esiin, ikään kuin kaikki liittyisi henkilön intoverttiyteen.

Ärsyttää kyllä myös ihmiset, jotka jostain syystä korostavat olevansa introverttejä, vaikka heidän käytöksensä ei ole ikinä ollut lainkaan ominaista intovertille.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä tuttavaperheen introvertissa miehessä minua ärsyttää se, että hän ei ota mitään vastuuta keskustelusta sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos kysyt häneltä jotain, hän vastaa lyhyesti, mutta ei kysy itse mitään. Saat koko ajan kiskoa hänestä sanoja ulos - tai sitten jättää hänet nököttämään yksinään.

Hän ei todennäköisesti kärsi yhtään nököttömisestään mutta miksi hän lähtee vaimonsa ja lastensa kanssa kyläpaikkoihin ja juhliin mukaansa?! Jotenkin kiusallista, kun ihminen voi istua kylässä kolmekin tuntia suu supussa. Kyllähän siitä tietyllä tavalla ylimielinen vaikutelma syntyy, vaikka en usko hänen olevan varsinaisesti ylimielinen. Jotenkin vaan katsoo oikeudekseen vetäytyä kokonaan seurusteluvastuusta tai sitten ei yksinkertaisesti osaa keskustella. 

Nimenomaan juuri tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelma siitä, että vain he ahdistuvat ihmisten kanssa olemisesta.

Eikö introvertin määritelmä juuri ole, että (tuntemattomassa) ihmisjoukossa ahdistuvat, kun taas ekstrovertit nauttivat (uusien) tuttavien kanssa rupattelusta?

Vierailija kirjoitti:

Olen janalla varmaankin enemmän introvertti kuin ekstrovertti, vaikkei sitä minusta aina uskoisikaan. Minulla on erittäin hyvät sosiaaliset taidot.

Eräässä tuttavaperheen introvertissa miehessä minua ärsyttää se, että hän ei ota mitään vastuuta keskustelusta sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos kysyt häneltä jotain, hän vastaa lyhyesti, mutta ei kysy itse mitään. Saat koko ajan kiskoa hänestä sanoja ulos - tai sitten jättää hänet nököttämään yksinään.

Hän ei todennäköisesti kärsi yhtään nököttömisestään mutta miksi hän lähtee vaimonsa ja lastensa kanssa kyläpaikkoihin ja juhliin mukaansa?! Jotenkin kiusallista, kun ihminen voi istua kylässä kolmekin tuntia suu supussa. Kyllähän siitä tietyllä tavalla ylimielinen vaikutelma syntyy, vaikka en usko hänen olevan varsinaisesti ylimielinen. Jotenkin vaan katsoo oikeudekseen vetäytyä kokonaan seurusteluvastuusta tai sitten ei yksinkertaisesti osaa keskustella. 

Ujous ja hiljaisuus ovat eri asioita kuin introverttius. Itse olen monissa tilanteissa puhelias enkä ole myöskään ujo. Silti pidän itseäni introverttina eli tarvitsen vastapainoksi omaa aikaa ja lataudun nimenomaan yksinäisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Se, etteivät saa sanaa suustaan. Vetämättömyys.

Ensimmäinen on ujo, ei introvertti. Jälkimmäinen on laiska, ei introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, mutta en ole ylimielinen enkä omahyväinen.

Älä yleistä, jos olet joskus tavannut ylimielisen ja omahyväisen introvertin.

Kaikki "introvertit" ovat ylimielisiä. He eivät koe tarvetta liittyä porukkaan koska ovat mielestään jotenkin parempia.

Ollaanhan me parempia, ei mitään tuuleen huutelijoita ja laumasieluja jotka uskoo äänekkäimmän jutut.

Olen janalla varmaankin enemmän introvertti kuin ekstrovertti, vaikkei sitä minusta aina uskoisikaan. Minulla on erittäin hyvät sosiaaliset taidot.

Eräässä tuttavaperheen introvertissa miehessä minua ärsyttää se, että hän ei ota mitään vastuuta keskustelusta sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos kysyt häneltä jotain, hän vastaa lyhyesti, mutta ei kysy itse mitään. Saat koko ajan kiskoa hänestä sanoja ulos - tai sitten jättää hänet nököttämään yksinään.

Hän ei todennäköisesti kärsi yhtään nököttömisestään mutta miksi hän lähtee vaimonsa ja lastensa kanssa kyläpaikkoihin ja juhliin mukaansa?! Jotenkin kiusallista, kun ihminen voi istua kylässä kolmekin tuntia suu supussa. Kyllähän siitä tietyllä tavalla ylimielinen vaikutelma syntyy, vaikka en usko hänen olevan varsinaisesti ylimielinen. Jotenkin vaan katsoo oikeudekseen vetäytyä kokonaan seurusteluvastuusta tai sitten ei yksinkertaisesti osaa keskustella. 

Ärsyttää se, että sosiaalisissa tilanteissa he kokevat, että vastuu kivasta ilmapiiristä kuuluu muille kuin heille. Olen ekstrovertti, mutta minäkin koen raskaaksi ylläpitää keskustelua, jos toinen vastailee kysymyksiin ja keskustelunavauksiin yhdellä sanalla. Siinä sitten ollaan vaivannuttavassa hiljaisuudessa kaikki, eikä kenelläkään ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelma siitä, että vain he ahdistuvat ihmisten kanssa olemisesta.

Eikö introvertin määritelmä juuri ole, että (tuntemattomassa) ihmisjoukossa ahdistuvat, kun taas ekstrovertit nauttivat (uusien) tuttavien kanssa rupattelusta?

Ei välttämättä ahdistu, vaan ihmisjoukot kuluttavat energiaa. Hyvä esimerkki on oma joukkuepelaaja teinini, joka on sosiaalinen ja aktiivinen (valittu joukkueessaan ja jopa aluejoukkueessa kapteeniksi), mutta joka leiriviikkojen ja -viikonloppujen jälkeen sulkeutuu omaan huoneeseensa "lataamaan akkuja" itsekseen.

Minun mielestäni ei voi yleistää, että kaikki into-/extrovertit ovat samanlaisia.

Kuitenkin,

Kärjistettynä voi sanoa, että työelämässä introvertti ovat huolellisempia ja tarkempia kuin jotkut ADHD -tyyppiset extrovertit.

Vierailija kirjoitti:

Intoverttiydestä on tullut monelle sellainen suureen ääneen mainostettava trendijuttu, joka pitää vetää joka paikassa esiin, ikään kuin kaikki liittyisi henkilön intoverttiyteen.

Ärsyttää kyllä myös ihmiset, jotka jostain syystä korostavat olevansa introverttejä, vaikka heidän käytöksensä ei ole ikinä ollut lainkaan ominaista intovertille.

Introvertti latautuu yksinolosta, ekstrovertti muista ihmisistä.

Juuri sinullehan tämä voi näyttäytyä minkälaisena vaan. Ei kannata tehdä oletuksia muista ihmisistä.

Minua ärsyttää "introverttien" valitus, että työelämässä kaikkien pitäisi olla ekstroverttejä: sosiaalisia, positiivisia, puheliaita jne. Samaan aikaan olettavat, että kaikki ekstrovertit kuitenkin omaavat introverttien hyvät ominaisuudet: palaverissa saisi kertoa vain loppuun asti hiottuja ideoita, keskittymiskyvyn pitäisi olla yhtä hyvä kuin introverteilla ja tunteiden pysyä kontrollissa. 

Työelämä on epäreilu meille kaikille, odotuksia on lähes mahdoton täyttää. 

Up

Hyvin harva kai on ääripäässä vain toista näistä, kaikillahan meillä on monenlaisia luonteenpiirteitä ja tempperamenttieroja, joita voi osaltaan selittää vaikka esim. kasvuympäristö sekä se, millaisiin sosiaalisiin tilanteisiin on tottunut. Voi olla esim. itsetunto-ongelmia ym. Ei kaikkea käyttäytymisessä selitä se, onko introvertti tai ekstrovertti. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki "introvertit" ovat ylimielisiä. He eivät koe tarvetta liittyä porukkaan koska ovat mielestään jotenkin parempia.

Olen introvertti. En ole muita ihmisiä parempi.

Olen seurassa mukana ihan mielelläni, mutta minulla ei ole seuran kaipuuta. Viihdyn hyvin itsekseni, ja mieleeni ei edes tule sellainen vaihtoehto, että spontaanisti hakautuisin jonkun seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää se, että sosiaalisissa tilanteissa he kokevat, että vastuu kivasta ilmapiiristä kuuluu muille kuin heille. Olen ekstrovertti, mutta minäkin koen raskaaksi ylläpitää keskustelua, jos toinen vastailee kysymyksiin ja keskustelunavauksiin yhdellä sanalla. Siinä sitten ollaan vaivannuttavassa hiljaisuudessa kaikki, eikä kenelläkään ole kivaa.

Minua ei kiusaa hiljaiset hetket isossakaan joukossa, päinvastoin saa hengähtää mielessään silloin kun joku ei jatkuvasti ole äänessä. Näitä tyhjänpuhujia ja juoruilijoita tuttavista ja sitä samaa mitä mediasta on jo ehtinyt lukea, jauhetaan ja vatvotaan, ja se on ihan helvetin kuolettavan tylsää ja rasittavaa. Miksi pitää olla äänessä jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, tätä en ymmärrä. Mulla sisäinen elämä taitaa olla niin vilkasta että kaikki jonninjoutava soopa vie energiat. Ei mitään ongelmaa näin korona-aikana, päinvastoin ei tarvitse sitä jatkuvaa äänisaastetta sietää. Tosin jotkut extrovertit sukulaiset soittelee että Mitä kuuluu kälä kälä kälä...ja minä kuuntelen että ei tolla taaskaan ole mitään asiaa. En voi itselleni mitään mutta tylsä ei vain kiinnosta. Itse olen varmaan tylsä sellaisten mielestä joiden kanssa ei huvita keskustella sen takia ettei pääse kunnon väittelyyn.

Itse olen introvertti ja aiemmin kärsinyt sosiaalisesta ahdistuksesta. Nyt kuitenkin aika hyvin toipunut tästä. Olen kuitenkin aina perusluonteeltani ollut aika sosiaalinen, mutta viihdyn ja kaipaan yksinoloa, enkä ole ikinä oikeastaan viettänyt aikaa missään isoissa porukoissa.

Huomannut monesti kuitenkin sen, että osalla introverteiksi itseään kutsuvilla on jotain patoutumia tai suoranaista vihaa ekstroverttejä tai puheliaampia ihmisiä kohtaan.  Introverttihan ei ole sama asia kuin ujous, vaikka monet tuntuvat määrittelevän itsensä introverteiksi, koska ovat hiljaisia ja arkoja. Tokikaan tämä ei poissulje introverttiutta, mutta introvertti voi myös olla hyvinkin puhelias ja sosiaalinen.

Nimenomaan siis monesti hiljaisimmilta olen kuullut pahaa sanottavaa puheliaista ja vähän sellaista kyräilyä. Kaikkien pitäisi ymmärtää, jos joku on hiljaisempi, mutta ulospäinsuuntautuneisuus on jotenkin synti. Eihän niiden ulospäinsuuntautuneiden kaveri tarvitse olla, jollei halua, mutta ehkä voisi hyväksyä, että ihmisiä on erilaisia.