G: mikä asia teitä ärsyttää eniten "introverteissa"?
Minua ärsyttää se ylimielisyys ja oma hyväisyys.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, mutta en ole ylimielinen enkä omahyväinen.
Älä yleistä, jos olet joskus tavannut ylimielisen ja omahyväisen introvertin.
Kaikki "introvertit" ovat ylimielisiä. He eivät koe tarvetta liittyä porukkaan koska ovat mielestään jotenkin parempia.
Ei ne haluakaan mihinkään porukkaan vaan olla rauhassa, siksi ne on introvertteja.
Vierailija kirjoitti:
Yksityiselämässä en ärsyynny introverteista, koska minulle on ihan sama jos joku istuu hiljaa eikä puhu mitään. Mutta työelämässä, tärkeässä palaverissa, jossa jokainen on tietyn asian asiantuntija ja pitäisi nyhtää tietoja, intorverteista osa odottaa että heiltä kysytään kaikki erikseen, eivät oma-aloitteisesti ota mitään esille ja vastaavat niukasti vain kysymykseen, eivät anna mitään vinkkiä, jos asiassa olisi joku "tämä olisi hyvä tietää" juttu. Kun et kerran kysynyt juuri siitä. Helvetti soikoon.
Pliis, voidaanko vaihtaa aivoja? Saisit tietää miltä tämä tuntuu, kun haluaisi olla äänessä, mutta ei pysty. En vaan kertakaikkiaan käsitä, miten joku voi olla äänessä palavereissa ilman että sydän hakkaa tuhat sanaa. Minulla pimenee vintti totaalisesti kun olen huomion kohteena.
T. Introvertti jolla sosiaalisten tilanteiden pelko
Kiinnostava keskustelu. Ainoa ongelma, että muutamat ovat sekoittaneet keskenään introvertin ha vvtumaisen luonteen. No, molemmat tietty aika tyypillisiä suomalaisia luonteenpiirteitä.
Introvertit on niin laiskoja, mukavuudenhaluisia viimeiseen asti ja jos joku ylittää heidän sosiaalisen muurinsa, alkavat mököttämään ja ylidramaattisesti näyttävät kyllästyneisyytensä
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, että sosiaalisissa tilanteissa he kokevat, että vastuu kivasta ilmapiiristä kuuluu muille kuin heille. Olen ekstrovertti, mutta minäkin koen raskaaksi ylläpitää keskustelua, jos toinen vastailee kysymyksiin ja keskustelunavauksiin yhdellä sanalla. Siinä sitten ollaan vaivannuttavassa hiljaisuudessa kaikki, eikä kenelläkään ole kivaa.
Kyllä sillä introvertillä on kivaa. Todennäköisesti hän sai haluamansa, olla rauhassa. Mene jatkossa keskustelemaan niiden muiden kanssa, mikä pakko on kiusata sitä, joka ei halua keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, että sosiaalisissa tilanteissa he kokevat, että vastuu kivasta ilmapiiristä kuuluu muille kuin heille. Olen ekstrovertti, mutta minäkin koen raskaaksi ylläpitää keskustelua, jos toinen vastailee kysymyksiin ja keskustelunavauksiin yhdellä sanalla. Siinä sitten ollaan vaivannuttavassa hiljaisuudessa kaikki, eikä kenelläkään ole kivaa.
Kyllä sillä introvertillä on kivaa. Todennäköisesti hän sai haluamansa, olla rauhassa. Mene jatkossa keskustelemaan niiden muiden kanssa, mikä pakko on kiusata sitä, joka ei halua keskustella?
Hyvin monet ekstrovertit ovatkin kiusaajia. Heillä on kivaa vain kun kaikki suostuu hyppimään heidän pillinsä tahdissa.
Olen huomannut etenkin sisarusteni kanssa meidän luonteiden erilaisuudet; olen itse introvertti ja sisarukseni molemmat ekstrovertteja. Heillä on ikäeroa keskenään 2-vuotta ja ovat kuin paita ja peppu. Minulla on taas ikäeroa keskimmäiseen 9-vuotta. Tunnen itseni usein heidän kanssaan olevani ihan eri planeetalla, olen syvästi mietiskelevä, hidastahtinen ja herkkä ihminen kun taas siskoni on melkoinen tättähäärä. Näemme harvoin, mutta silti ovat minulle rakkaita.
Minusta on ok jos ihminen haluaa olla yksin ja nauttii siitä. Introverteillä on usein todella rauhallinen sisäinen maailma ja näyttävät rauhallisuutensa ulospäin. Ei se huono juttu ole.
Se, että he ajattelevat olevansa jotenkin enemmän oikeutettuja lepoon kuin ekstrovertit. Olen törmännyt tähän tuttavapiirissäni niin että parin tuttavan introvertti puoliso vaatii tällä perusteella itselleen enemmän aikaa lepoon ja omaan aikaan kuin mitä ekstrovertti kumppani saa. Tiedän jopa tapauksen jossa introvertti ei tähän ominaisuuteen vedoten koska huolehdi yksin perheen lapsista eli puolisollaan ei ole koskaan omaa aikaa. Lepo ei ole introverttien yksinoikeus.
Kirjoitit "introverteissa", eli tarkoitit ilmeisesti introverttejä teeskenteleviä. Siinä tapauksessa se teeskentely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, että sosiaalisissa tilanteissa he kokevat, että vastuu kivasta ilmapiiristä kuuluu muille kuin heille. Olen ekstrovertti, mutta minäkin koen raskaaksi ylläpitää keskustelua, jos toinen vastailee kysymyksiin ja keskustelunavauksiin yhdellä sanalla. Siinä sitten ollaan vaivannuttavassa hiljaisuudessa kaikki, eikä kenelläkään ole kivaa.
Minua ei kiusaa hiljaiset hetket isossakaan joukossa, päinvastoin saa hengähtää mielessään silloin kun joku ei jatkuvasti ole äänessä. Näitä tyhjänpuhujia ja juoruilijoita tuttavista ja sitä samaa mitä mediasta on jo ehtinyt lukea, jauhetaan ja vatvotaan, ja se on ihan helvetin kuolettavan tylsää ja rasittavaa. Miksi pitää olla äänessä jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, tätä en ymmärrä. Mulla sisäinen elämä taitaa olla niin vilkasta että kaikki jonninjoutava soopa vie energiat. Ei mitään ongelmaa näin korona-aikana, päinvastoin ei tarvitse sitä jatkuvaa äänisaastetta sietää. Tosin jotkut extrovertit sukulaiset soittelee että Mitä kuuluu kälä kälä kälä...ja minä kuuntelen että ei tolla taaskaan ole mitään asiaa. En voi itselleni mitään mutta tylsä ei vain kiinnosta. Itse olen varmaan tylsä sellaisten mielestä joiden kanssa ei huvita keskustella sen takia ettei pääse kunnon väittelyyn.
Ihan ok, kunhat et tule meille kylään vaikenemaan koko päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että se kuka on keksinyt väitteen minkä mukaan extrovertti saa virtaa sosiaalisesta kanssakäymisestä ja introvertti taas väsyy siitä, on itsekin introvertti. En tunne yhtäkään extroverttiä kuka ei väsyisi ihmisvilinästä. Luulisi introverttienkin ymmärtävän, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Se kahvihuoneen hölösuu saattaa olla kotona ihan rikki ja puhella hermostuneisuuttaan/tahdittomuuttaan. Bileiden keskipiste saattaa sulkea puhelimensa kolmeksi päiväksi juhlien jälkeen. Terv. Ko extrovertti
Mikäli noin käy et ole ekstrovertti vaan introvertti tai ambivalentti. Ekstrovertit saavat lisää sää virtaa siitä mitä enemmän pyörii ympärillä ja mitä useamman ihmisen huomion saa. Ikävä seuraus siitä on se, että ilman laumaansa ne eivät ole mitään ja tästä syystä eivät pysty tekemään yhtään mitään yksin.
Taidat juuri olla mainitsemani introvertti? Miksi monen intron on vaikea hyväksyä, että tosiasiassa myös se puhelias extrovertti voi väsyä sosiaalista tilanteista?
En ole koskaan kuullut extrovertin väittäneen saavan energiaa sosiaalisista tilanteista. Myös extrovertti väsyy. Kyseistä väitettä kuulee jankutettavan vain introverttien toimesta. Miksi haluatte määrittää extroverttien puolesta mitä he oikeasti tuntevat?
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole itse valinnut introverttiyttään. Se on synnynnäinen temperamenttipiirre. Etkö suvaitse erilaisuutta?
Tähän pakko tarttua sillä kyllä muuten on.
Voit olla Extrovertti jos vaan otat asenteen että olet extrovertti. Niin yksinkertaista se on. Käy kädenkäänteessä.
Suosittelen duunaa I AM affirmaatioita -- I AM A EXTROVERT.
"Introverttina ei hiljaisuus vaivaannuta toisin kuin tyhjästä hölöttävää ekstrovertti. Jos tämä tajuaisi pitää suunsa kiinni niin ilmapiiri olisi paljon mukavampi."
Ajattelet vain itsekkäästi omaa mukavuuttasi. Vaikka sinun mielestäsi mykkäkoulusta seuraa mukavampi ilmapiiri, niin älä oleta että kaikki muutkin tuntevat samoin. Joskus nyt vain täytyy introvertinkin alentua kommunikoimaan muiden kanssa, jopa niiden ekstroverttien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, mutta en ole ylimielinen enkä omahyväinen.
Älä yleistä, jos olet joskus tavannut ylimielisen ja omahyväisen introvertin.
Kaikki "introvertit" ovat ylimielisiä. He eivät koe tarvetta liittyä porukkaan koska ovat mielestään jotenkin parempia.
Pidät introverttiä ylimielisenä koska et tiedä miten pitäisi suhtautua ihmiseen joka ajattelee eritavalla. Introverttina näen ekstroverttien läpi, kun kiemurtelevat tuskissaan ja vaivautuneina, sillä eivät tiedä miten pitäisi suhtautua ihmiseen joka ei ole samanlainen läheisriippuvainen kuin ekstrovertti joka koko ajan hakee toisten hyväksyntää ja laumaa mihin kuulua. Ekstrovertit on pohjimmiltaan hyvin arkoja ja tarvitsevat sitä toista samanlaista reppanaa tuekseen. Introvertit on useimmiten oman tien kulkijoita, rohkeita ja itsenäisiä. Introvertit ei muodosta kuppikuntia työpaikoilla eli luovat paremman työilmapiirin.
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että se kuka on keksinyt väitteen minkä mukaan extrovertti saa virtaa sosiaalisesta kanssakäymisestä ja introvertti taas väsyy siitä, on itsekin introvertti. En tunne yhtäkään extroverttiä kuka ei väsyisi ihmisvilinästä. Luulisi introverttienkin ymmärtävän, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Se kahvihuoneen hölösuu saattaa olla kotona ihan rikki ja puhella hermostuneisuuttaan/tahdittomuuttaan. Bileiden keskipiste saattaa sulkea puhelimensa kolmeksi päiväksi juhlien jälkeen. Terv. Ko extrovertti
Millä perusteella ihminen, joka ei saa virtaa sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tarvitsee kolme päivää aikaa itsekseen bileiden jälkeen, olisi ekstrovertti? Mä olen ihan vilpittömästi luullut, että juuri tuo yksinolon tarve on se ratkaiseva tekijä siinä, onko ihminen enemmän introvertti vai ekstrovertti. Minä ainakin miellän itseni introvertiksi just siksi, että vaikka olisin yhtenä iltana bileiden "keskipiste", tarvitsen sitten bileiden jälkeen sen ainakin pari päivää aikaa ihan itsekseni, niin ettei tarvitse edes puhelimeen vastata.
Eikö introvertti voi olla myös ujo? Hän ei ehkä nauti sosiaalisista tilanteista. Ja jotkut sitten tulkitsevat tämän ujouden ylimielisyydeksi.
Mua introverttinä ajatus ei ahdista yhtään. Päinvastoin huvittaa, jos ekstrovertti puhua pölöttää eikä edes odota, että toinen kuuntelee. Työelämässä olen lukuisia kertoja huomannut, että palaverin jälkeen ekstrovertit eivät edes muista yksityiskohtia palaverissa puhutuista asioista. Muistavat vain sen, mitä on kokousmuistioon kirjattu ja vasta luettuaan kokousmuistion. Sen sijaan introvertit muistavat, koska he keskittyivät kuuntelemiseen eivätkä siihen, että olisivat koko ajan vain odottaneet omaa suunvuoroaan.