Nainen suuttui kun otin avioehdon puheeksi tulevaa avioliittoamme ajatellen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä. 

Perinnön antajallakin on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Minulla ei vielä ole niin paljon omaisuutta, että olisin saanut aikaiseksi tarttua asiaan, mutta aion kyllä sulkea aikuisen lapseni puolison perintöni ulkopuolelle. Se ei liity mitenkään häneen henkilönä, hän on aivan ihana, mutta ihan yhtä lailla kuin vaatisin avioehdon, jos menisin naimisiin, myös perintöni haluan suojata.

Ihan turhaa paperityötä tehdä testamentti vain poissulkeakseen jonkun, jos se hoituu samalla avioehdolla. 

Vierailija kirjoitti:

Älä myöskään yritä niitä miehille tyypillisiä suhmurointeja, tyyliin "Kulta, maksa sinä ruoat, niin minä maksan lainan. Hupsista! Talo olikin mun nimissä ja nyt kun erotaan, vien siitä 100%, sillä minähän sen lainankin maksoin. Muútta kiitti hei safkoista, oli hyvät pöperöt!"

Kai se nainen maksaa talosta sentään ns vastiketta jos ei maksa kastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän naistasi. Kun itse menin naimisiin, minäkin olisin loukkaantunut, jos mieheni olisi ehdottanut avioehtoa. En minä ollut mitenkään miehen rahojen perässä, vaan logiikkani meni suunnilleen seuraavasti: Olin itse täysin vakuuttunut siitä, että en ikinä itse haluaisi avioeroa. Niinpä mielessäni ainoa mahdollinen syy miehelle haluta avioehtoa oli se, että hän piti mahdollisena, että hän itse haluaisi myöhemmin erota minusta. Sellainen ajatus - siis se, että mieheni haluaisi ennalta varautua minun jättämiseen - olisi loukannut minua.

Nyt 25 vuotta myöhemmin ajattelen asiasta toisin. Vaikka olen edelleen onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa, olen nähnyt ympärillä tuttavien avioliitoissa sellaisia juttuja, joita ei olisi ikinä näistä henkilöistä aikoinaan uskonut. Avioero voi tulla sellaisillekin pariskunnille, joille sitä ei olisi kuvitellutkaan.

Silloin olit vain tietämätön asiasta. Asioita pitää ajatella siltäkin kantilta, että jos vaikka itse kuolee ensin ja nykyisin voi olla molemmilla lapsia jo aikaisemmistakin suhteista ja tai liitoista. Jokaisen, jolla yhtään omaisuutta on, pitäisi käydä tuomarin pakeilla kysymässä,  mitä tapahtuu, jos ero tulee. En minä ainakaan haluaisi, että vaikkapa suvun kesäpaikka menee mieheni suvun jälkeläisille tai että minun lapseni joutuvat myymään sen, kun se pitää jakaa.  Samoin jokaisen pitäisi tehdä testamentti. Nämä ovat vain sellaisia kansalaistaitoja, jotka joissakin perheissä menevät perimätietoina, toisissa taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.

Ihan noin konkreettisesti, kenellä on tänä päivänä varaa heittäytyä vallan kotiäidiksi? Aika harva mies pystyy yksin elättämään perheen. Kyllä valtaosa palaa työelämään viimeistään kun kotihoidon tuki loppuu

Mä olen joutunut. Siksi meillä on avioehto että kesämökki on minun. Vaimo on sairas enkä voi jättää häntä muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä myöskään yritä niitä miehille tyypillisiä suhmurointeja, tyyliin "Kulta, maksa sinä ruoat, niin minä maksan lainan. Hupsista! Talo olikin mun nimissä ja nyt kun erotaan, vien siitä 100%, sillä minähän sen lainankin maksoin. Muútta kiitti hei safkoista, oli hyvät pöperöt!"

Kai se nainen maksaa talosta sentään ns vastiketta jos ei maksa kastiketta.

Millaisia vastikkeita talossa mielestäsi on? Jos toinen maksaa ruoat perheelle (n. 1100e/kk) ja toinen maksaa lainanlyhennyksen (1100e/kk), niin silloin molemmat ovat maksaneet perheen menoista saman verran ja molemmat ansaitsee talosta 50%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä. 

Perinnön antajallakin on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Minulla ei vielä ole niin paljon omaisuutta, että olisin saanut aikaiseksi tarttua asiaan, mutta aion kyllä sulkea aikuisen lapseni puolison perintöni ulkopuolelle. Se ei liity mitenkään häneen henkilönä, hän on aivan ihana, mutta ihan yhtä lailla kuin vaatisin avioehdon, jos menisin naimisiin, myös perintöni haluan suojata.

Ihan turhaa paperityötä tehdä testamentti vain poissulkeakseen jonkun, jos se hoituu samalla avioehdolla. 

Eipä se ole minun asiani, onko lapsellani avioehto vai ei. En todellakaan ole ajatellut kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Kuule. Nuo ovat niitä valintoja, joista oli vähän puhetta jo tuossa aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Miksi sinä lähdet siitä oletuksesta, että äiti on se, joka on kotona? Vain ja ainoastaan äitiysloma on korvamerkitty äidille (ja isyysloma isälle), hoitovapaan voi jakaa ihan miten haluaa. Miehellä on oikeus olla kotona siinä missä naisellakin. Sen jälkeen hänellä on myös eron tullessa huomattavasti paremmat asemat huoltajuuskysymyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1 vuoden iässä? Sanoo Suomen laki vai sinä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Kuule. Nuo ovat niitä valintoja, joista oli vähän puhetta jo tuossa aiemmin.

Miksi siis miehen valinnat ei ikinä merkkaa mitään? Miksi se on nainen, jonka "vika" lasten hanskinta on, vaikka hommasta sovittiin yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1 vuoden iässä? Sanoo Suomen laki vai sinä? 

Voit toki palkata sille hoitajan, mutta kunnalliseen niitä ei oteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

On kohtuutonta odottaa, että avioehdon voisi purkaa sillä, että haluaa olla kotona omien lasten kanssa. Jos tahtoo olla kotona niiden ihanien nassikoiden kanssa, niin ei siitä myöskään voi kai palkkaa maksaa. Minä olen ollut koti-isänä kolme vuotta ja se oli täysin oma valintani, enkä kadu hetkeäkään. Se aika on se palkka, eikä niin, että jälkikäteen tulee saada rahallista korvausta siitä, että toinen on käynyt töissä, elättänyt, eikä ole SAANUT olla niiden lasten kanssa joita on pitänyt kuitenkin tehdä. Älytöntä että toisen tulisi saada olla lasten kanssa ja puolet työssäkäyvän rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1 vuoden iässä? Sanoo Suomen laki vai sinä? 

Voit toki palkata sille hoitajan, mutta kunnalliseen niitä ei oteta.

Se on eri asia kuin että ei "saa viedä" hoitoon. 

Toki kannatan itse sitä, että lapsi olisi pari vuotta kotona, mutta sekin on eri asia kuin, ettei saa viedä. Itseni on tuupattu kokopäivähoitoon jo kaksikuukautisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

On kohtuutonta odottaa, että avioehdon voisi purkaa sillä, että haluaa olla kotona omien lasten kanssa. Jos tahtoo olla kotona niiden ihanien nassikoiden kanssa, niin ei siitä myöskään voi kai palkkaa maksaa. Minä olen ollut koti-isänä kolme vuotta ja se oli täysin oma valintani, enkä kadu hetkeäkään. Se aika on se palkka, eikä niin, että jälkikäteen tulee saada rahallista korvausta siitä, että toinen on käynyt töissä, elättänyt, eikä ole SAANUT olla niiden lasten kanssa joita on pitänyt kuitenkin tehdä. Älytöntä että toisen tulisi saada olla lasten kanssa ja puolet työssäkäyvän rahoista.

Eli sillä mitä sinä olet kotona tehnyt ei ole sun puolisolle mitään arvoa? Se on joka päivä saanut 4h töysin ilmaista lastenhoitoa (voi kamalaa, että sinä olet nauttinut työstäsi, häpeä), sillä sinä olet maksanut hänenkin puolikkaansa omalla palkanmenetykselläsi.

hyvin diilattu businessplaani, piirakka ja kohtu ei jää vastikeetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä myöskään yritä niitä miehille tyypillisiä suhmurointeja, tyyliin "Kulta, maksa sinä ruoat, niin minä maksan lainan. Hupsista! Talo olikin mun nimissä ja nyt kun erotaan, vien siitä 100%, sillä minähän sen lainankin maksoin. Muútta kiitti hei safkoista, oli hyvät pöperöt!"

Kai se nainen maksaa talosta sentään ns vastiketta jos ei maksa kastiketta.

Millaisia vastikkeita talossa mielestäsi on? Jos toinen maksaa ruoat perheelle (n. 1100e/kk) ja toinen maksaa lainanlyhennyksen (1100e/kk), niin silloin molemmat ovat maksaneet perheen menoista saman verran ja molemmat ansaitsee talosta 50%.

Ruoat ja käyttökulut jaetaan kahdelle tasan. Se kumman nimissä laina on makssakoon siitä esim 80% erästä ja toinen ns vuokrana sen 20%. Lainanottaja kantaa kuitenkin riskin, jotten hänen tulee hyötyä tuosta riskistä jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä myöskään yritä niitä miehille tyypillisiä suhmurointeja, tyyliin "Kulta, maksa sinä ruoat, niin minä maksan lainan. Hupsista! Talo olikin mun nimissä ja nyt kun erotaan, vien siitä 100%, sillä minähän sen lainankin maksoin. Muútta kiitti hei safkoista, oli hyvät pöperöt!"

Kai se nainen maksaa talosta sentään ns vastiketta jos ei maksa kastiketta.

Millaisia vastikkeita talossa mielestäsi on? Jos toinen maksaa ruoat perheelle (n. 1100e/kk) ja toinen maksaa lainanlyhennyksen (1100e/kk), niin silloin molemmat ovat maksaneet perheen menoista saman verran ja molemmat ansaitsee talosta 50%.

Ruoat ja käyttökulut jaetaan kahdelle tasan. Se kumman nimissä laina on makssakoon siitä esim 80% erästä ja toinen ns vuokrana sen 20%. Lainanottaja kantaa kuitenkin riskin, jotten hänen tulee hyötyä tuosta riskistä jotakin.

Olen kuullut useista tapauksista, joissa ollaan oltu naimisissa jopa kymmeniä vuosia, ja sitten käy ilmi, että se talo, jonka piti olla yhteinen onkin mies ottanut omiin nimiinsä, kun nainen on luottanut miehensä hoitavan nämä asiat. Ja vaikka elämisen kulut on jaettu puoliksi, talo on miehen, sillä hän on merkitty omistajaksi ja lainanlyhennykset ovat tulleet hänen tililtään. Ketään ei siinä vaiheessa kiinnosta, ettei hän ole ostanut ruokaa 25 vuoteen, vaan syönyt vamonsa piikkiin. Tässäkohtaa jos nainen on suostunut vielä aikoinaan avioehtoon, naiselle ei välttämättä jää mitään.

Eli huolehtikaa naiset siitä että ette anna miesten kusettaa teitä talousasioissa. Rakkaus on yksi juttu, mutta talous ihan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.

Kuule. Lasta ei saa viedä hoitoon kuin vasta 1v iässä. Monet (isät ja äidit) kokee, että on kamalaa viedä lapsi vieraille ihmisille lapsilauman keskelle ennen kuin se osaa edes puhua, joten jotkut haluaa pitää sen kotona himpun pidempään. Sanotaan, että 1 lapsi olisi kotona 1,5v (mikä ei todellakaan ole paljon) ja lapsia olisi kolme. Tämä vaatisi sen, että joku (yleensä äiti) hoitaa niitä kotona 4,5v. Ihan minimissäänkin se on 3v. Se on pitkä pätkä pois urakehityksestä ja eläkkeistä. Miksi miehelle ei kuulu maksaa mitään siitä, että hän saa lapsia, vaan koko lasku pistetään aina naiselle? Monet miehet nimenomaan haluaa lapsia. Miksi on kohtuutonta odottaa, että heille lankeaisi puolet tulonmenetyksistä?

On kohtuutonta odottaa, että avioehdon voisi purkaa sillä, että haluaa olla kotona omien lasten kanssa. Jos tahtoo olla kotona niiden ihanien nassikoiden kanssa, niin ei siitä myöskään voi kai palkkaa maksaa. Minä olen ollut koti-isänä kolme vuotta ja se oli täysin oma valintani, enkä kadu hetkeäkään. Se aika on se palkka, eikä niin, että jälkikäteen tulee saada rahallista korvausta siitä, että toinen on käynyt töissä, elättänyt, eikä ole SAANUT olla niiden lasten kanssa joita on pitänyt kuitenkin tehdä. Älytöntä että toisen tulisi saada olla lasten kanssa ja puolet työssäkäyvän rahoista.

Eli sillä mitä sinä olet kotona tehnyt ei ole sun puolisolle mitään arvoa? Se on joka päivä saanut 4h töysin ilmaista lastenhoitoa (voi kamalaa, että sinä olet nauttinut työstäsi, häpeä), sillä sinä olet maksanut hänenkin puolikkaansa omalla palkanmenetykselläsi.

On varmasti arvoa, mutta kaikkea ei mitata rahassa. Kun sain olla lasteni kanssa, eikä tarvinnut kantaa silloin huolta taloudellisesta tilanteesta, se toi myös minulle arvoa. En todellakaan voi olettaa, että vaimoni urakehtyksestä johtuva ansiotulojen noussu, toisi minulle erotilanteessa lisää ansioita ohi avioehdon. Minusta tuo olisi väärin. Jos valitsee tehdä uraa, ilman aikaa lapsille, tuo on jo uhraus.