Nainen suuttui kun otin avioehdon puheeksi tulevaa avioliittoamme ajatellen

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä. 

Perinnön antajallakin on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Minulla ei vielä ole niin paljon omaisuutta, että olisin saanut aikaiseksi tarttua asiaan, mutta aion kyllä sulkea aikuisen lapseni puolison perintöni ulkopuolelle. Se ei liity mitenkään häneen henkilönä, hän on aivan ihana, mutta ihan yhtä lailla kuin vaatisin avioehdon, jos menisin naimisiin, myös perintöni haluan suojata.

Ihan turhaa paperityötä tehdä testamentti vain poissulkeakseen jonkun, jos se hoituu samalla avioehdolla. 

Ei omia hommia voi nakittaa toisten tehtäväksi ja maksettavaksi.

Miksi ei kelpaa tienaava ja koulutettu nainen? Oikein uhallakin haetaan työtöntä puolisoa tai sellaista joka ei tienaa juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Varmaan sitten kun siihen saa myös nalkutuskiellon, koska nalkutus tutkitusti lyhentää miehen elinikää ja täyttää myös henkisen väkivallan tunnusmerkistön.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei kelpaa tienaava ja koulutettu nainen? Oikein uhallakin haetaan työtöntä puolisoa tai sellaista joka ei tienaa juuri mitään.

Kelpaa jos nainen ei määrittele itseään koulutuksen ja ansioiden kautta, vaan on muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Varmaan sitten kun siihen saa myös nalkutuskiellon, koska nalkutus tutkitusti lyhentää miehen elinikää ja täyttää myös henkisen väkivallan tunnusmerkistön.

Nyt päästään seuraavaan kysymykseen. Miksi halutaan avioitua?

Täällä alapeukuttaa joku kaikkia avioehtoa puoltavia kommentteja. Kertonee, mikä tälle ihmiselle avioliitossa on tärkeää: 💰💰💰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei kelpaa tienaava ja koulutettu nainen? Oikein uhallakin haetaan työtöntä puolisoa tai sellaista joka ei tienaa juuri mitään.

Kelpaa jos nainen ei määrittele itseään koulutuksen ja ansioiden kautta, vaan on muutakin.

Kuppaajat sanoo ja tekee just niin kuin mies haluaa juurikin tuota avioehtoa vastaan. Koulutettu on oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Varmaan sitten kun siihen saa myös nalkutuskiellon, koska nalkutus tutkitusti lyhentää miehen elinikää ja täyttää myös henkisen väkivallan tunnusmerkistön.

Nyt päästään seuraavaan kysymykseen. Miksi halutaan avioitua?

En tiedä, en näe siinä mitään järkeä. Oma käsitys on, että joidenkin (yleensä ovat naisia) on päästävä avioon, ja se tarve ajaa rakkauden ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Varmaan sitten kun siihen saa myös nalkutuskiellon, koska nalkutus tutkitusti lyhentää miehen elinikää ja täyttää myös henkisen väkivallan tunnusmerkistön.

Nyt päästään seuraavaan kysymykseen. Miksi halutaan avioitua?

En tiedä, en näe siinä mitään järkeä. Oma käsitys on, että joidenkin (yleensä ovat naisia) on päästävä avioon, ja se tarve ajaa rakkauden ohi.

Seurustelu on täysin vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo miehen rakkauden puutteesta.

Suunnittelee jo eroa.

Ajattelee rahaa ja itsekkäästi itseään eikä rakkautta.

Avioliitto ei ole mikään ensisijaisesti juridinen sopimus, vaan rakkauden pyhä liitto Jumalan edessä.

Sillon kun minä tapasin naiseni, niin olin omaisuuteni tehnyt pyörittämällä firmaa 20 vuotta ja työllistäen 45 ihmistä. Minulla oli kaikki velatonta silloin. Talo, purjevene jne jne. Olin vuoden kimpassa naisen kanssa, kun hän alkoi puhua avioliitosta. Sanoin, että avioehto tulee sitten. Suuttu kun pieni lapsi ja lopetti viikon päästä suhteemme. Hänellä ei ollut yhtään mitään itsellä. Minä en jaa elämäntyötäni kenenkään kanssa minkä olen itse rakentanut. Kun se tyyppi päätti häipyä, niin rahojen perässä sekin oli pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo miehen rakkauden puutteesta.

Suunnittelee jo eroa.

Ajattelee rahaa ja itsekkäästi itseään eikä rakkautta.

Avioliitto ei ole mikään ensisijaisesti juridinen sopimus, vaan rakkauden pyhä liitto Jumalan edessä.

Sillon kun minä tapasin naiseni, niin olin omaisuuteni tehnyt pyörittämällä firmaa 20 vuotta ja työllistäen 45 ihmistä. Minulla oli kaikki velatonta silloin. Talo, purjevene jne jne. Olin vuoden kimpassa naisen kanssa, kun hän alkoi puhua avioliitosta. Sanoin, että avioehto tulee sitten. Suuttu kun pieni lapsi ja lopetti viikon päästä suhteemme. Hänellä ei ollut yhtään mitään itsellä. Minä en jaa elämäntyötäni kenenkään kanssa minkä olen itse rakentanut. Kun se tyyppi päätti häipyä, niin rahojen perässä sekin oli pelkästään.

Sinulleko selvisi vasta tuossa vaiheessa, että naisella ei ole tuloja eikä mitään omaisuutta? Taisi olla ihmeellinen tapaus, kun seurustelemaan hänen kanssaan aloit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei kelpaa tienaava ja koulutettu nainen? Oikein uhallakin haetaan työtöntä puolisoa tai sellaista joka ei tienaa juuri mitään.

Köyhää on helpompi kyykyttää ja samalla voi haukkua elätiksi.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on juridinen sopimus, ei mitään sitoudutaan rakkaudesta-kuraa. Rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen ei tarvita kirjallisia sopimuksia. Avioehdon pitäisi olla lakisääteinen ihan kaikille jotka avioliiton solmii.

Juuri noin. Pitäisi olla lakisääteinen. Samoin pitäisi olla lakisääteinen sekin, että lapsen synnyttyä otetaan dna- testit. Liian moni isä elättää toisen miehen lasta tietämättään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.

Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.

Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä. 

Perinnön antajallakin on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Minulla ei vielä ole niin paljon omaisuutta, että olisin saanut aikaiseksi tarttua asiaan, mutta aion kyllä sulkea aikuisen lapseni puolison perintöni ulkopuolelle. Se ei liity mitenkään häneen henkilönä, hän on aivan ihana, mutta ihan yhtä lailla kuin vaatisin avioehdon, jos menisin naimisiin, myös perintöni haluan suojata.

Ihan turhaa paperityötä tehdä testamentti vain poissulkeakseen jonkun, jos se hoituu samalla avioehdolla. 

No ei se hoidu. Voit sulkea testamentilla jo pois, että perijäsi puolisoilla ei ole oikeutta sinulta perittyyn omaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on juridinen sopimus, ei mitään sitoudutaan rakkaudesta-kuraa. Rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen ei tarvita kirjallisia sopimuksia. Avioehdon pitäisi olla lakisääteinen ihan kaikille jotka avioliiton solmii.

Juuri noin. Pitäisi olla lakisääteinen. Samoin pitäisi olla lakisääteinen sekin, että lapsen synnyttyä otetaan dna- testit. Liian moni isä elättää toisen miehen lasta tietämättään.

Miksi sinun pitäisi saada määrätä muiden ihmisten avioliitosta? Tuo on ihan sairasta vallanhalua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Varmaan sitten kun siihen saa myös nalkutuskiellon, koska nalkutus tutkitusti lyhentää miehen elinikää ja täyttää myös henkisen väkivallan tunnusmerkistön.

Miten tarkalleen tämä "nalkutus" johtaa puolisoiden taloudelliseen eriarvoistumiseen perheessä? Avioehdolla pyritään turvaamaan taloudellinen reiluus liiton päättyessä. Ei se ole mikään tyytyväisyystakuu liittoon. :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä alapeukuttaa joku kaikkia avioehtoa puoltavia kommentteja. Kertonee, mikä tälle ihmiselle avioliitossa on tärkeää: 💰💰💰

Kerrataas elämän aakkosia:

- Sinkkuna voi olla

- Avioliitto tai kihlat eivät ole välttämättömyys

- Lapsia ei ole pakko saada

- Etsi pärjäävä, älä tuuliajolla olevaa. Ellei löydy pysy yksin.

ha ha ha ei ikinä naimisiin, arvon miehet. tottakai se harmittaa naisia, kun ei enää löydykään miehiä höynäytettäväksi.

Naisten seuraava temppu on hankkiutua "vahingossa" raskaaksi, se on hyvä tiedostaa myös!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa suomalaisista perheistä on sellaisia, että toinen vanhempi on ns. päätienaaja ja toinen joustaa omista töistään kantaakseen päävastuun lasten asioista.

Avioehdon tehneillä tuollainen ei kuitenkaan onnistu, koska eron sattuessa se lasten asioita hoitanut ei saa mitään hyvitystä menetetyistä tuloistaan.

Eli olethan ap valmis siihen että jos saatte lapsia, kaikki niiden hoitoon liittyvä jaetaan prikulleen tasan? Aina kun saatte lapsen, jäät töistä pois yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin (esim. molemmat kotona vuoden, ja lapsi hoitoon 2-vuotiaana) ja kaikki lasten sairasteluista johtuvat poissaolot jaetaan tasan? Siis nekin poissaolot, kun kesken päivän päiväkodista soitetaan että lapsi on kipeä ja pitää hakea kotiin, mutta töissä olisi jotain todella tärkeää meneillään.

Voisiko siihen avioehtoon laittaa sellaisen ehdon, että jos tämä tasapuolisuus toteutuu ja mies suostuu jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa ja hoitaa kunnialla oman osuutensa lapsista johtuvista sairaspoissaoloista, silloin avioehto pysyy. Mutta jos mies alkaisikin sluibailemaan ja työntäisi vastuuta enemmän naisen niskaan, niin silloin ehto kumoutuisi.

Varmaan sitten kun siihen saa myös nalkutuskiellon, koska nalkutus tutkitusti lyhentää miehen elinikää ja täyttää myös henkisen väkivallan tunnusmerkistön.

Miten tarkalleen tämä "nalkutus" johtaa puolisoiden taloudelliseen eriarvoistumiseen perheessä? Avioehdolla pyritään turvaamaan taloudellinen reiluus liiton päättyessä. Ei se ole mikään tyytyväisyystakuu liittoon. :D

Ei niin ole väitettykkään, se oli esimerkki järjettömästä ehdotuksesta mitä esitettiin, tai näin minä sen ainakin ymmärsin. Sivusta