Lue keskustelun säännöt.
Nainen suuttui kun otin avioehdon puheeksi tulevaa avioliittoamme ajatellen
09.01.2021 |
Hoki vain että "enkä rakasta" häntä, ja sanoi että hänen mielestään avioehto on tahditon.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.
Ihan noin konkreettisesti, kenellä on tänä päivänä varaa heittäytyä vallan kotiäidiksi? Aika harva mies pystyy yksin elättämään perheen. Kyllä valtaosa palaa työelämään viimeistään kun kotihoidon tuki loppuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto kertoo miehen rakkauden puutteesta mutta avioehdon puute kertoo siitä että nainen rakastaa rahaa palavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.
Jos jää kotiäidiksi, niin on valinnut synnyttää lapsen ja jäädä kotiin kotiäidiksi, mikä ei poista maahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuuttaan. Ei kannata olla omien valontojensa uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä löytyy näitä mystisesti täysin varattomia naisia, joille menee aina erossa puolet miehen omaisuudesta? Kun todellisuudessa suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, ja enemmistönä monessa hyvin palkatussa ammattikunnassa, ja käyvät myös säännöllisesti töissä. Kotona ollaan lapsen kanssa vain pikkulapsiaika. Lisäksi parisuhteet solmitaan oman sosiaaliluokan sisällä, joten palkkaerot suhteen sisällä ovat pieniä.
Ja perinnöt, niitä tulee nykysuomessa ihan molemmille sukupuolille täsmälleen samalla tavalla.
Joten miten ihmeessä saatte tästä jonkun naiset vie rahat -keskustelun?
Juuri näin. Esim.meillä minä (nainen) olen saanut jo tähän mennessä paljon enemmän perintöä kuin mieheni, ennakkoperintöä vanhemmiltani, lopullista isovanhemmiltani ja sedältäni. Mieheni taas on saanut silloin tällöin ennakoperintöä 500€ tilille, siis tyyliin kerran vuodessa, eikä ole tulossa just mitään vanhempiensa kuoltuakaan, koska ovat pienituloisia ja lapsia on useita.
No mutta, lompakko-loisesta on niin kiva jauhaa ;)
Esim teillä noin monella muulla toisin. Miksi oletat että jos teillä on asiat toisin, se pätee kaikkialla, käyttäydyt samoin kuin nämä kritisoimasi jauhajat. Onhan tuota tutkittu myös, että varakas mies on viehättävämpi mitä keskituloinen tallaaja. Ei tämä kai mikään salaisuus ole kun avaa vain silmät. Miehet taas puolestaan laittavat enemmän painoarvoa ulkomäköön, eikä kumpikaan asia ole vääärin tai oikein. Avioehto on järkevä teko, oli sukupuolet ja varallisuus miten päin tahansa.
Missään nimessä tommosen onnen onkijan kanssa ei kannata naimisiin mennä.
Avioehto on suurin mahdollinen rakkauden osoitus, näytät olevasi toisen kanssa hänen etkä hänen omaisuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että hän ei rakasta ja välitä sinusta vaan haluaa naimisiin vain rahan takia.
No jos se on joku humanisti niin se on ihan ymmärrettävää, ei ne juuri koskaan tule tienaamaan riittävästi.
Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.
Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin melkein menin naimisiin onnenonkijan kanssa. Oli kaunis ja seksikäskin ja luuli että sen avulla voi päästä käsiksi omaisuuteeni (olen perinyt miljoonia). Tehkää miehet tiukka avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kertoo miehen rakkauden puutteesta mutta avioehdon puute kertoo siitä että nainen rakastaa rahaa palavasti.
Putkiaivoilla ajateltuna juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä löytyy näitä mystisesti täysin varattomia naisia, joille menee aina erossa puolet miehen omaisuudesta? Kun todellisuudessa suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, ja enemmistönä monessa hyvin palkatussa ammattikunnassa, ja käyvät myös säännöllisesti töissä. Kotona ollaan lapsen kanssa vain pikkulapsiaika. Lisäksi parisuhteet solmitaan oman sosiaaliluokan sisällä, joten palkkaerot suhteen sisällä ovat pieniä.
Ja perinnöt, niitä tulee nykysuomessa ihan molemmille sukupuolille täsmälleen samalla tavalla.
Joten miten ihmeessä saatte tästä jonkun naiset vie rahat -keskustelun?
Juuri näin. Esim.meillä minä (nainen) olen saanut jo tähän mennessä paljon enemmän perintöä kuin mieheni, ennakkoperintöä vanhemmiltani, lopullista isovanhemmiltani ja sedältäni. Mieheni taas on saanut silloin tällöin ennakoperintöä 500€ tilille, siis tyyliin kerran vuodessa, eikä ole tulossa just mitään vanhempiensa kuoltuakaan, koska ovat pienituloisia ja lapsia on useita.
No mutta, lompakko-loisesta on niin kiva jauhaa ;)
Esim teillä noin monella muulla toisin. Miksi oletat että jos teillä on asiat toisin, se pätee kaikkialla, käyttäydyt samoin kuin nämä kritisoimasi jauhajat. Onhan tuota tutkittu myös, että varakas mies on viehättävämpi mitä keskituloinen tallaaja. Ei tämä kai mikään salaisuus ole kun avaa vain silmät. Miehet taas puolestaan laittavat enemmän painoarvoa ulkomäköön, eikä kumpikaan asia ole vääärin tai oikein. Avioehto on järkevä teko, oli sukupuolet ja varallisuus miten päin tahansa.
Hän nyt vaan yritti sanoa, että tässä nykyajassa myös naisilla on rahaa, isojakin määriä. Minäkin olen saanut 300 000 euroa perintöä, ystävättäreni pari miljoonaa, toinen ystävättäreni satoja tuhansia. Ei enää eletä sitä meidän isoäitien aikaa, jolloin vain perheen pojat saivat perinnöt. Lisäksi ystävissäni opettajat ovat heikoiten palkattuja naisia, muut tienaavat nelosella, viitosella ja kuutosella alkavia summia enkä edes pyöri missään ökyporvaripiireissä, joissa sitten rahaa on vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.
Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.
Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.
Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.
Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä.
Perinnön antajallakin on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Minulla ei vielä ole niin paljon omaisuutta, että olisin saanut aikaiseksi tarttua asiaan, mutta aion kyllä sulkea aikuisen lapseni puolison perintöni ulkopuolelle. Se ei liity mitenkään häneen henkilönä, hän on aivan ihana, mutta ihan yhtä lailla kuin vaatisin avioehdon, jos menisin naimisiin, myös perintöni haluan suojata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.
Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.
Perintöjen kannalta on kuitenkin ikävää, jos erovaiheessa toinen on ehtinyt saada perinnöt ja toinen ei ja se, joka ei ole vielä saanut omiaan, haluaa kuitenkin osalliseksi toisen perinnöistä.
Jep, perinnön erikseen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu millaiseksi olette elämänne ajatelleet järjestää, ja kuinka paljon teillä on kummallakin omaisuutta. Jos oletetaan, että kummallakaan ei ole merkittävää omaisuutta ennen avioliittoa, vaan lähdette yhdessä rakentamaan nollasta, niin sanoisin näin: Jos molemmat käy yhtä paljon töissä ja tulevat lapset hoidetaan 50/50 (eli myös sinä jäät kotiin niitä hoitamaan saman verran kuin tuleva vaimosi), niin avioehto on kohtuullinen pyyntö. Toisaalta jos sinun toiveesi on, että vaimo jää hoitamaan lapsia kotiin pidemmäksi aikaa ja on luonnollisesti enemmän poissa töistä, jotta sinä saat sekä käydä töissä että saada perheen, niin siinä tapauksessa en hyväksyisi ehtoa. Se ei ole reilua, että odotat kumppanisi mahdollistavan sinulle tulojen kertymistä, mutta hän itse vain menettää rahaa siinä diilissä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen vanhanaikaisesti. Jos molemmat käytännössä varattomia kun mennään naimisiin en näe ehdolle tarvetta enkä sitä ole tai olisi suostunut kirjoittamaan.
Se mitä luodaan yhdessä on pitkällä tähtäimellä yhteistä, yleensä siinä molemmat tekevät henkilökohtaisia uhrauksia elämän varrella perheen hyväksi. Lisäksi käytännössä ehto voidaan todeta ”pätemättömäksi” tai ainakin kohtuullista, jos nainen on esimerkiksi uhrannut uransa perheen eteen, antaen näin oman panoksensa miehen luodessa uraa ja mies äkisti päättää lähteä pitkän yhteiselämän päätteeksi.
Nykypäivänä voi kuitenkin valita tekeekö laosia ja "uhraako" uransa perheelle. Ei kukaan pakota olemaan siellä kotona. Ennen oli toisin, mutta nykyään nuo ovat omia valintoja. Eikä sille edes ole mitään takeita, että se urakehitys olisi tällä kotiin jääneellä mitenkään jotenkin automaattista. On täysin kohtuutonta muuttaa ehtoja, mitkä molemmat ovat hyväksyneet.
Älä myöskään yritä niitä miehille tyypillisiä suhmurointeja, tyyliin "Kulta, maksa sinä ruoat, niin minä maksan lainan. Hupsista! Talo olikin mun nimissä ja nyt kun erotaan, vien siitä 100%, sillä minähän sen lainankin maksoin. Muútta kiitti hei safkoista, oli hyvät pöperöt!"
Parempi sopia avioehdosta ennenkuin menee naimisiin eikä vasta naimisiinmenon jälkeen. Meillä tehtiin avioehto sen jälkeen kun olime menneet naimisiin koska isäni kuoli aika pian, että avio-oikeuden ulkopuolelle suljetaan kummankin perintönä saama kiinteä omaisuus. itse siassa äitini ehdotti sitä. Sain sitten vanhempieni kesämökin ja vaimoni on m ulle siitä vihainen että se on vain "minun". Äidilläni on kuintenkin hallintaoikeus verotuksellisista syistä. Olisi typerää purkaa avioehto niin kauan kuin äitini elää. Mutta vaimo on vihainen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.
Jos jää kotiäidiksi, niin on valinnut synnyttää lapsen ja jäädä kotiin kotiäidiksi, mikä ei poista maahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuuttaan. Ei kannata olla omien valontojensa uhri.
Ei, vaan jos miehen kanssa sovitaan että nainen jää kotiin, niin silloin se on yhteinen valinta, josta maksaa molemmat.
No olishan se älyttömän väärin puolisoani kohtaan, että haluaisin itse erota ja samalla veisin puolet hänen omaisuudesta. Meillä on avioehto, mutta avioliiton aikana on hankittu asiat omien tulojen mukaan, joten minäkin köyhempänä "hyödyn" ja pystyn säästämään. Ei ole myöskään lapsia eikä testamentteja, joten peritään toisemme. Katotaan sit 20 v aviovuoden kohdalla avioehto-asia uudelleen, jos lapsia joskus saadaan.
Juuri näin. Esim.meillä minä (nainen) olen saanut jo tähän mennessä paljon enemmän perintöä kuin mieheni, ennakkoperintöä vanhemmiltani, lopullista isovanhemmiltani ja sedältäni. Mieheni taas on saanut silloin tällöin ennakoperintöä 500€ tilille, siis tyyliin kerran vuodessa, eikä ole tulossa just mitään vanhempiensa kuoltuakaan, koska ovat pienituloisia ja lapsia on useita.
No mutta, lompakko-loisesta on niin kiva jauhaa ;)