Lue keskustelun säännöt.
Nainen suuttui kun otin avioehdon puheeksi tulevaa avioliittoamme ajatellen
09.01.2021 |
Hoki vain että "enkä rakasta" häntä, ja sanoi että hänen mielestään avioehto on tahditon.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän naistasi. Kun itse menin naimisiin, minäkin olisin loukkaantunut, jos mieheni olisi ehdottanut avioehtoa. En minä ollut mitenkään miehen rahojen perässä, vaan logiikkani meni suunnilleen seuraavasti: Olin itse täysin vakuuttunut siitä, että en ikinä itse haluaisi avioeroa. Niinpä mielessäni ainoa mahdollinen syy miehelle haluta avioehtoa oli se, että hän piti mahdollisena, että hän itse haluaisi myöhemmin erota minusta. Sellainen ajatus - siis se, että mieheni haluaisi ennalta varautua minun jättämiseen - olisi loukannut minua.
Nyt 25 vuotta myöhemmin ajattelen asiasta toisin. Vaikka olen edelleen onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa, olen nähnyt ympärillä tuttavien avioliitoissa sellaisia juttuja, joita ei olisi ikinä näistä henkilöistä aikoinaan uskonut. Avioero voi tulla sellaisillekin pariskunnille, joille sitä ei olisi kuvitellutkaan.
En ymmärrä logiikkaa. Mulle aina ollut selvä, etten halua toisen rahoja, eikä mun omaisuus kuulu toiselle. Sen sanoo paljas järki. Ikään katsomatta.
Ap, jätä noin tyhmiä puhuva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän naistasi. Kun itse menin naimisiin, minäkin olisin loukkaantunut, jos mieheni olisi ehdottanut avioehtoa. En minä ollut mitenkään miehen rahojen perässä, vaan logiikkani meni suunnilleen seuraavasti: Olin itse täysin vakuuttunut siitä, että en ikinä itse haluaisi avioeroa. Niinpä mielessäni ainoa mahdollinen syy miehelle haluta avioehtoa oli se, että hän piti mahdollisena, että hän itse haluaisi myöhemmin erota minusta. Sellainen ajatus - siis se, että mieheni haluaisi ennalta varautua minun jättämiseen - olisi loukannut minua.
Nyt 25 vuotta myöhemmin ajattelen asiasta toisin. Vaikka olen edelleen onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa, olen nähnyt ympärillä tuttavien avioliitoissa sellaisia juttuja, joita ei olisi ikinä näistä henkilöistä aikoinaan uskonut. Avioero voi tulla sellaisillekin pariskunnille, joille sitä ei olisi kuvitellutkaan.
En ymmärrä logiikkaa. Mulle aina ollut selvä, etten halua toisen rahoja, eikä mun omaisuus kuulu toiselle. Sen sanoo paljas järki. Ikään katsomatta.
Ap, jätä noin tyhmiä puhuva nainen.
Johan tässä keskustelussa kävi ilmi tuolla olevan ammattivaimoja, joille kelpaa mukautettu avioehto, mielellään olematon.
Ellet halua ammattilaista, sanot ei jo treffeillä ja/tai viimeistään avioehtoa luotaessa. Yksinäisyys on tuossa tapauksessa hyve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän naistasi. Kun itse menin naimisiin, minäkin olisin loukkaantunut, jos mieheni olisi ehdottanut avioehtoa. En minä ollut mitenkään miehen rahojen perässä, vaan logiikkani meni suunnilleen seuraavasti: Olin itse täysin vakuuttunut siitä, että en ikinä itse haluaisi avioeroa. Niinpä mielessäni ainoa mahdollinen syy miehelle haluta avioehtoa oli se, että hän piti mahdollisena, että hän itse haluaisi myöhemmin erota minusta. Sellainen ajatus - siis se, että mieheni haluaisi ennalta varautua minun jättämiseen - olisi loukannut minua.
Nyt 25 vuotta myöhemmin ajattelen asiasta toisin. Vaikka olen edelleen onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa, olen nähnyt ympärillä tuttavien avioliitoissa sellaisia juttuja, joita ei olisi ikinä näistä henkilöistä aikoinaan uskonut. Avioero voi tulla sellaisillekin pariskunnille, joille sitä ei olisi kuvitellutkaan.
En ymmärrä logiikkaa. Mulle aina ollut selvä, etten halua toisen rahoja, eikä mun omaisuus kuulu toiselle. Sen sanoo paljas järki. Ikään katsomatta.
Ap, jätä noin tyhmiä puhuva nainen.
Ja jos sinulle on selvää, ettet sinä halua toisen rahoja niin miten tälle toiselle olisi yhtä selvää se, ettei hän missään olosuhteissa halua sinun rahojasi?
Kaikki raha-asiat kannattaa puhua selviksi ennen avioliiton solmimista. Ja suunnitelmat kannattaa päivittää avioliiton aikana.
Avioehdon voi myös päivittää, jos on syytä.
Ei mikään, mikäli se on oikeasti tasapuolinen ja reilu. Mutta johtaa tietysti tosiaan siihen, että kumpikin joutuu vahtimaan, että oma nimi tulee kaikkeen yhteiseen omaisuuteen, että kaikki menot oikeasti maksetaan oikeudenmukaisesti (enemmän syövä maksaa enemmän ruuasta) kotityöt tehdään tarkalleen tasan ja lastenhoito jaetaan oikeasti täysin tasan sairaspoissaolot mukaanlukien.
Eli parisuhteesta tulee neuvottelutanner. Sikäli se, että meidän parisuhteessamme kaikki on aina ollut yhteistä, eikä mitään noista ole tarvinnut laskeskella, tuntuu rennolta näin lähes 30 avioliittovuoden jälkeen. Ja kun on vain yhteisiä lapsia, ei eronkaan kohdalla ole oikeasti merkitystä, että omaisuus pitää tasata. Täytyyhän lapsille olla molemmilla puolilla koti jossa voi asua tai aikuisena kyläillä.