Nainen suuttui kun otin avioehdon puheeksi tulevaa avioliittoamme ajatellen

Ero on kuuluu modernin naisen elämään joten älä mene naimisiin.

Taitaa olla vielä niin, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus ei kuulu tasattaviin. Vai?

Tärkeintä tässä nyt olisi kuitenkin se, että ap saa morsiamensa vakuuttuneeksi motiiveistaan.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla vielä niin, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus ei kuulu tasattaviin. Vai?

Tärkeintä tässä nyt olisi kuitenkin se, että ap saa morsiamensa vakuuttuneeksi motiiveistaan.

Miksi morsiamen vakuuttuneeksi saaminen on niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisen lähisukulaisen eroprosessia vierestä seuranneena niin älä mene naimisiin naisen kanssa, joka ei suostu avioehtoon. Sukulaiseni meni "jumalan osoittaman" naisen kanssa naimisiin niin eihän siinä mitään avioehtoa tarvita kun ollaan ikuisesti yhdessä jumalan nimeen. No ei oltu. Nainen vei kaiken minkä pystyi, vaikka on hyvin varakkaasta perheestä eli siis iso perintö on tulossa. Ei antanut mitään armoa exälle. Eihän kaikki naiset ole tuollaisia, mutta ihmisistä voi paljastua yllättäviä piirteitä erotilanteessa. Ei avioehto ole mikään epäily rakkaudesta vaan järjen käyttöä ja jos nainen ei suostu käyttämään järkeä niin onko edes järkeä olla sellaisen naisen kanssa?

T. Nainen

Miten toinen voi viedä kaiken, kun ilman avioehtoa kaiken pitäisi mennä puoliksi?

Hyvä asianajaja ja ruikutus kotiäitivuosista (itse vaati jäädä kotiin). Vei sukulaiseni ennen avioliittoa saadusta perinnöstä puolet yms kaikesta muusta ennen avioliittoa kartutetusta omaisuudesta ja vei meidän sukuun kuuluneita huonekaluja yms muuta. Vei lexuksen, jonka mies oli maksanut. Miehelle jäi sitikka. Sanoinkin, että vei kaiken MINKÄ PYSTYI en sanonut, että kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tähän pienen tarinan tosielämästä: on mies ja nainen, avioliitto 28v, kaksi lasta, ei avioehtoa. Miehellä on yritys, nainen palkkatöissä. Ansiot suunnilleen samat.

tulee ero. Omaisuus jaetaan tasan, myös miehen yrityksen omistus. Erosta on jo muutama vuosi, mutta entinen vaimo tekee edelleen kaikkensa vaikeuttaakseen yrityksen toimintaa, onhan hänellä samanlainen määräysvalta kuin miehellä. Mies on ehdottanut vaikka mitä saadakseen lunastettua osakkeet itselleen mutta ei lähde mihinkään hintaan. Nainen esim ei suostunut allekirjoittamaan tukihakemusta koronan takia ja on vesittänyt muutaman isohkon sopimuksen. Miehen täytyy tehdä myös muita töitä saadakseen oman toimeentulonsa revittyä jostain

Tämäkin liitto solmittiin siellä jumalan kasvojen edessä ikuista rakkautta ja jumalan tahtoa ylistämään

Juuri tämän takia avioehdot laaditaan ettei tarvi katua.

Luulen, ettei kovinkaan moni ole erityisen tietoinen mitä avioehto saati avioliitto konkreettisesti ja juridisesti tarkoittaa. Saati, että avioehtoja voi olla niin monta erilaista kuin avioliittojakin. Jos ei ole itse kiinnostunut aiheesta, aihepiiri ei ole tullut esim opiskelujen yhteydessä vastaan, eikä omassa lähipiirissä ole avioero- ja/tai avioehtotapauksia, niin asiaa ei välttämättä tule mietittyä.

Monet perivät osan arvoista ja asenteistaan suoraan esimerkiksi lapsuudenkodistaan, ja jos esimerkiksi omilla vanhemmilla ei ole avioehtoa, niin voi automaattisesti ajatella että tuskin tarvitsee sitä itsekään.

Joten tiedon lisääminen ja asiasta järkevästi keskusteleminen luulisi auttavan...

Avioehdonkin voi "markkinoida" rakkausavioehtona : eli esimerkiksi avioliiton päättyessä avioeroon omaisuutta ei jaeta tasan, mutta avioliiton päättyessä kuolemaan se jaetaan. Tällaisessa tapauksessa suojataan leskeä ja ajatus on minusta ainakin ihan kaunis.

Kaikki avioliitot nimittäin loppuvat joskus, joko toisen kuolemaan tai avioeroon.

Ap:lle tainnut jo tulla selväksi että turvaa omaisuutensa ja tulevaisuutensa ja tee AVIOEHDON ennen avioliittoa tai pysyy avoliitossa.

Menimme juuri kumppanini kanssa kihloihin, ja meille on molemmille ollut jo vuosien ajan ilmiselvää, että teemme avioehdon, jos koskaan menemme naimisiin. Avioehtojakin on monenlaisia – itse esimerkiksi aiomme merkitä avioliiton aikana kertyvän omaisuuden avio-oikeuden piiriin, mutta avioliittoa edeltävä omaisuus sekä perinnöt jäävät sen ulkopuolelle. Meillä on molemmilla tulossa perintönä kaikenlaista kiinteistöä ja kesämökkiä, emmekä halua, että niiden kanssa tarvitsee alkaa säätää, jos ero sattuisi tulemaan. Ja ainahan avioehdon voi purkaa, jos kymmenien vuosien liiton jälkeen tuntuu, ettei se ole enää tarpeen – näin esimerkiksi omat vanhempani ovat toimineet.

Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että keskustelimme juuri hiljattain siitä, miten esimerkiksi päähän kohdistuvat vammat voivat muuttaa ihmisen persoonallisuuden täysin. Meistä ei kumpikaan usko avioeroon kohdallamme, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Eiväthän ihmiset jätä vakuutuksiakaan ottamatta sen takia, että juuri nyt on kaikki hyvin.

Avioehto on ok, mutta silloin naisen täytyy myös huolehtia siitä, että jos lapsia saadaan, vanhenpainvapaat jaetaan tasan ja ettei tuhlaa aikaansa miehen omaisuudesta huolehtien ja käyttää sen ajan, jonka moni nainen käyttää perheeseen, oman varallisuutensa kartuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ero on kuuluu modernin naisen elämään joten älä mene naimisiin.

Joo, avoliitosta onkin paljon helpompi erota. Lapsetkin voi onneksi tehdä avoliittoon, joten sen vuoksi ei tarvitse naimisiin mennä. Lasten sukunimestäkään ei tule riitaa, kun ne saa syntyessään äidin sukunimen.

Sinä viljelet tuota hokemaasi ihan liian paljon, siitä on mennyt terä.

1) Kysyt häneltä, mitä hän pelkää. Siis oikeasti, mikä se pelko siellä syvällä on.

2) Kerrot rauhallisesti, miksi sinä haluat avioehdon. Kerrot, miksi se on niin tärkeä sinulle.

Ymmärrän, miksi aiheesta on mahdollista loukkaantua. Avioehdon ehdottoaminen saattaa kuulostaa toisesta siltä, että ehdottava uskoo, et liitto ei kestä ja avioero tulee. 

Ei siis liity rahaan se loukkaantuminen, vaan tunnepuolen asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi aiheesta on mahdollista loukkaantua. Avioehdon ehdottoaminen saattaa kuulostaa toisesta siltä, että ehdottava uskoo, et liitto ei kestä ja avioero tulee. 

Ei siis liity rahaan se loukkaantuminen, vaan tunnepuolen asioihin.

Tunteet ja päätökset esim. taloudellisista asioista pitäisi osata erottaa toisistaan. Jos koet että et ole rakastettu ei sitä helpota se vaikka puoliso lupaisi koko omaisuutensa sinulle, eikä se ole rakkautta.

Voihan tuon avioehdon tehdä niinkin, että molempien avioliiton aikana hankkima varallisuus menee avioerossa puoliksi. Olisi varmasti hyvä saada homma pelaamaan niin, että yhdessä rakennetaan yhteistä tulevaisuutta. Jos avioehdossa on tarkkaan rajattu sun ja mun varallisuus, niin voi olla, ettei yhteispelistäkään tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla vielä niin, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus ei kuulu tasattaviin. Vai?

Tärkeintä tässä nyt olisi kuitenkin se, että ap saa morsiamensa vakuuttuneeksi motiiveistaan.

Avio-oikeuden piiriin kuuluu kaikki omaisuus, riippumatta siitä milloin se on hankitta. Jos maisuuden on saanut perinnöksi tai lahjaksi, siinä voi olla ehtoja, jotka rajaa kyseisen omaisuuden pois avio-oikeuden piiristä.

Mistä ihmeestä löytyy näitä mystisesti täysin varattomia naisia, joille menee aina erossa puolet miehen omaisuudesta? Kun todellisuudessa suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, ja enemmistönä monessa hyvin palkatussa ammattikunnassa, ja käyvät myös säännöllisesti töissä. Kotona ollaan lapsen kanssa vain pikkulapsiaika. Lisäksi parisuhteet solmitaan oman sosiaaliluokan sisällä, joten palkkaerot suhteen sisällä ovat pieniä.

Ja perinnöt, niitä tulee nykysuomessa ihan molemmille sukupuolille täsmälleen samalla tavalla.

Joten miten ihmeessä saatte tästä jonkun naiset vie rahat -keskustelun?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi aiheesta on mahdollista loukkaantua. Avioehdon ehdottoaminen saattaa kuulostaa toisesta siltä, että ehdottava uskoo, et liitto ei kestä ja avioero tulee. 

Ei siis liity rahaan se loukkaantuminen, vaan tunnepuolen asioihin.

Ensinnäkin pitäisi ymmärtää että jokaine liitto päättyy, ja jokaisen liiton jälkeen tehdään ositus. Se on vain tosiasia, johon ei kannattaisi sekoittaa tunteita. Ja ennen kuin joku näsäviisastelee, niin ositusta ei tehdä tietenkään, jos liitossa on tehty avio-oikeuden täysin poissulkevan avioehto. Tällöin tehdään omaisuuden erottelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi aiheesta on mahdollista loukkaantua. Avioehdon ehdottoaminen saattaa kuulostaa toisesta siltä, että ehdottava uskoo, et liitto ei kestä ja avioero tulee. 

Ei siis liity rahaan se loukkaantuminen, vaan tunnepuolen asioihin.

Tunteet ja päätökset esim. taloudellisista asioista pitäisi osata erottaa toisistaan. Jos koet että et ole rakastettu ei sitä helpota se vaikka puoliso lupaisi koko omaisuutensa sinulle, eikä se ole rakkautta.

Ihminen ei ole aina niin järkevä, varsinkaan rakkausasioissa. Ihmisen tunteisiin ja alkukantaiisin reaktioihin vaikuttaa koko menneisyys, ja siellä voi olla monta tekijää, jotka lisää pelkoja.

Kannattaa lukea psykologiaa niin ymmärtää ihmisen kompleksisuutta!

avioehto,isyystesti, nuilla kun aloittaa lauseen niin sama ku painais ydinsodan punasta nappia.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä löytyy näitä mystisesti täysin varattomia naisia, joille menee aina erossa puolet miehen omaisuudesta? Kun todellisuudessa suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, ja enemmistönä monessa hyvin palkatussa ammattikunnassa, ja käyvät myös säännöllisesti töissä. Kotona ollaan lapsen kanssa vain pikkulapsiaika. Lisäksi parisuhteet solmitaan oman sosiaaliluokan sisällä, joten palkkaerot suhteen sisällä ovat pieniä.

Ja perinnöt, niitä tulee nykysuomessa ihan molemmille sukupuolille täsmälleen samalla tavalla.

Joten miten ihmeessä saatte tästä jonkun naiset vie rahat -keskustelun?

Tätä ihmettelen minäkin. Isäni kuoltua tämä konkeritisoitui hyvin perunkirjassa, josta ilmeni, että lesken ja vainajan kummankin henkilökohtainen omaisuus oli suunnilleen yhtä suuri. Jos 40-luvun alussa syntyneillä ihmisillä oli jo näin, mihin takapajulaan tässä on palattu?