Kuinka outoa on saada iloa siitä, että köyhäilee?

Minun iäkäs tätini miehensä kanssa elää erittäin niukasti, jotta heidän ainoa poikansa saisi mahdollisimman suuren perinnön. Absurdin jutusta tekee se, että heidän poikansa asuu yhdessä naisen kanssa, jolla on kaksi teini-ikää lähestyvää lasta, jotka tämä joutuu elättämään. Eli tätini säästää rahaa ja hänen poikansa elättää vieraan miehen lapsia.

Kutsun omaa elämäntapaani vaatimattomaksi, en köyhäilemiseksi. Se, että kokee vaatimattoman elämän ylelliseksi, se onkin vähän syvempi aihe. Mielestäni se kuitenkin liittyy siihen minkälaisista vanhemmista on syntynyt - eli geeniperimästä - ja toisekseen, minkälaisissa oloissa on kasvanut ja elänyt.

Viime vuosikymmeninä olen ollut aika lailla itsenäinen, elämäntapani ei ole vaikuttanut kehenkään muuhun kuin itseeni, joten olen voinut toteuttaa omat mieltymykseni esim ruokatalouden ja asumistason suhteen. Ruokatalouteni on suurin piirtein tuollaista kuin aloittaja kuvasi, ehkä vielä astetta vaatimattomampaa, kaupassa käyn pari kertaa kuukaudessa ja suosin kasvisruokia, lihaa en syö lainkaan. Asumistasoni taas on määräytynyt aiemman elämäni käänteentekevästä tapahtumasta, jota heikkoina hetkinäni kutsun pahimmaksi virheekseni.

Minäkin nautin elämäntavastani ja saan jatkuvasti tyydytystä siitä, että saan valmistaa itse vaatimattoman  ruokani ja syödä sen hyvillä mielin ja kiitollisena. Tukkään myös siitä, että saan pitää asuntoni siistinä ja tehdä sellaisia töitä, joista kaupungin asukki ei edes unta näkisi. 

Kun elää omaa elämäänsä niin kyllä se on ihan ok. Ei mitään erikoista siinä.

Pienellä rahalla saa kyllä nättejä vaatteita myös kirppikseltä ja alesta, ei tarvitse olla väreiltään beige-harmaa ja malliltaan säkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmisvihaaja, vaikkakin välillä hävettää köyhäilyni. Olen aina ollut melko tarkka siitä, että en maksa liikaa asioista, jotka eivät ole itselleni kovin tärkeitä. Olen sitten käyttänyt säästyneet rahat esim. matkoihin ja lasten harrastuksiin yms. Nyt on mennyt jo pitkän aikaa niin, että en edelleenkään maksa liikaa juuri mistään, mutten myöskään enää tee säästyneillä rahoilla mitään. Olen hyvin pienituloinen yh, ja silti viime vuonna jäi säästöön melkein kymppitonni.

Ei ihme, että Suomen talous on niin surkeassa jamassa, kun meidänkaltaiset saiturit eivät halua maksaa mistään mitään. Onhan tämä tietysti ekologista.

Saituri ja ihmisvihaaja.. No hmm.. En ihan tunnista itseäni noista, saiturillakin kun on niin negatiivinen kaiku. Mielummin nuuka.

Ap

Hei ap, mulla on sun luonto.

Nautin, kun osaan olla ostamatta mitään kuin aivan välttämättömän.

Tytär on samanlainen ja poika tuhlari😁

Kuten monet ovat todenneet, raja menee siinä, ettei ala käyttää toisia hyväkseen, pummaa jatkuvasti autokyytejä, kahveja jne.

Lisäksi "nuukailu" esim työpaikan wc-papereita ja käsipapereita varastamalla on hävytöntä.

AP tuntuu olevan vastuullinen kuluttaja, maaillma hukkuu krääsään.

Itse ostan mielummin palveluita kuin tavaraa, jotta tarjoaisin toisille töitä, ja talouden pyörät pyörivät.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirppisten kiertely ja tarpeellisten löytöjen tekeminen sieltä tyydyttää minun metsästysviettiäni vielä paremmin kuin sama alennusmyynneissä.

Sama! Käyn Fidassa ja uffilla, kun tekee mieli shoppailla.

Aina löytyy jotain, viimeksi esim. aivan uudenveroinen YourFace-merkkinen leninki hintaan 14€.

Yllättävän hyvin löytyy kalliimpiakin merkkejä, kun jaksaa kierrellä.

Olet oikeassa. Seurakuntien kirppiksillä on ollu kaikkein halvinta. Ostin lapsille 150 cm Haltin drymax-housut, 2 e ja joku E-alkava merkki toppahousut 4 e, molemmat täysin kulumattomat. Erosi vain hinnalta uusista🤗

Ihana aloitus! Olen nuukaan päin kallellaan luonnostaan, henkilöhistoriallisista syistä ja kevyen ekologisen herätyksen saaneena. Palkka on tukevasti keskiluokkaa, mutta kalusteet sukulaisilta saatua lundiaa, ikeaa ja kirpparilöytöjä, vaatteet alusvaatteita lukuunottamatta kirpparilta ja ruoka mahdollisuuksien mukaan punalaputettua tai itse metsästä kerättyä tai kasvatettua.

Kaupassa on aina jotenkin ristiriitainen olo, kun toisaalta innostun aina löytäessäni jotain punalaputettua, mutta kassalla vähän nolottaa. Harrastan ompelua ja neulomista, niin kirppareilta teen hyviä löytöjä, kun voi esim. ostaa vääränkokoisia vaatteita ja korjata sopiviksi.

Tätä omaa elämäntapaa helpottaa toki se, että tykkään elää näin: saan iloa käsin tekemisestä, sienestyksestä ja marjastuksesta, kirpparilöydöistä. Olisi varmasti ikävää ja henkisesti kuluttavaa, jos pakosta joutuisi nuukailemaan, vaikka se ei sopisi omalle luonteelle, arvoille tai siihen ei olisi omassa ajankäytössä luontevia mahdollisuuksia.

Tuntuupa kotoisalle lukea näitä! Ap;lle 🍀🌹

T: pienistä oloista lähtenyt ukkeli.

Ap:lle. Tunne ei ole outo, vaan yleinen. Köyhälle lisää elämän hallinnan tunnetta. Se on täysin terve ilmiö.

Mua lähinnä vi..... miten paljon ilmaa hinnoissa on. Eilen ostin uuden petauspatjan normihinta 329€, maksoin 139€, seerumi kasvoille normi 42€, nyt alessa 15€ jne. Täydellistä kusetusta.

Vierailija kirjoitti:

Opettelee kutomaan sukat, tumput, hatut, kaulahuivit ja villatakit itse. Suunnitelen kutovani villaisen pitkän maxi hameen. Se olisi helppo, suoraa kaitaletta vain ja sitten neuloo ne kaitaleet yhteen. Kuminauha vyötäröön. Pitkän villa takin olen joskus kutonut. Sukkia kudon koko ajan aikani kuluksi erilaisia. Kudon koti tohvelitkin paksusta villalangasta. Niihin voi ostaa kumipohjiakin. 

Lanka on ihan hirveän kallista. Nykyään ei oikein säästä itse tekemällä. Oikaiskaa, jos olen väärässä.

Köyhäily ja köyhänä eläminen ovat eri asioita. Köyhäily on vapaaehtoista ja pihin unelmaa, köyhänä eläminen on stressaavaa, koska se on pakon sanelemaa. T. ei-köyhä eikä köyhäilijä, mutta ei superkuluttajakaan vaan keskiverto.   

Minä ainakin saan euforisia tunteita kun teen hyvät kaupat ja saan edullisesti jonkun tuotteen joka kestää pitkään. Kukapa nyt haluaisikaan tehdä bad business. Tuhlaaminen johonkin turhaan kuten huvitteluun taas tuottaa pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Kutsun omaa elämäntapaani vaatimattomaksi, en köyhäilemiseksi. Se, että kokee vaatimattoman elämän ylelliseksi, se onkin vähän syvempi aihe. Mielestäni se kuitenkin liittyy siihen minkälaisista vanhemmista on syntynyt - eli geeniperimästä - ja toisekseen, minkälaisissa oloissa on kasvanut ja elänyt.

Viime vuosikymmeninä olen ollut aika lailla itsenäinen, elämäntapani ei ole vaikuttanut kehenkään muuhun kuin itseeni, joten olen voinut toteuttaa omat mieltymykseni esim ruokatalouden ja asumistason suhteen. Ruokatalouteni on suurin piirtein tuollaista kuin aloittaja kuvasi, ehkä vielä astetta vaatimattomampaa, kaupassa käyn pari kertaa kuukaudessa ja suosin kasvisruokia, lihaa en syö lainkaan. Asumistasoni taas on määräytynyt aiemman elämäni käänteentekevästä tapahtumasta, jota heikkoina hetkinäni kutsun pahimmaksi virheekseni.

Minäkin nautin elämäntavastani ja saan jatkuvasti tyydytystä siitä, että saan valmistaa itse vaatimattoman  ruokani ja syödä sen hyvillä mielin ja kiitollisena. Tukkään myös siitä, että saan pitää asuntoni siistinä ja tehdä sellaisia töitä, joista kaupungin asukki ei edes unta näkisi. 

Kun elää omaa elämäänsä niin kyllä se on ihan ok. Ei mitään erikoista siinä.

Ei ihan ole suoraan verrannollinen oman ja vanhempien elämäntapa. Minä elän monen mielestä hyvin vaatimattomasti mutta omasta mielestäni voisin vielä karsiakin menoja ja silti eläisin vielä hyvää elämää. Vanhempani on joskus sanoneet että me lapset osataan käyttää rahaa paljon fiksummasti kuin he aikanaan saman ikäisinä. No, selitys on helppo: tänä päivänä mikään työpaikka tai parisuhde ei ole niin varma kuin heidän nuoruudessaan. Töitäkin oli niin paljon kuin jaksoi tehdä eikä koulutuksia kukaan kysellyt. Nyt et pääse edes luutuamaan ilman erikoistutkintoja ja pätevyyksiä. 

Taas tällainen suomalainen köyhä joka ei tajua oikeasta köyhyydestä mitään. Olet lähinnä tyhmä.

Eikö kannattaisi ostaa sitten jo oma asunto? Olisi sitten eläkkeellä mukavampi kierrellä niitä kirppiksiä, kun pienestä eläkkeestäkin jää vähän yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettelee kutomaan sukat, tumput, hatut, kaulahuivit ja villatakit itse. Suunnitelen kutovani villaisen pitkän maxi hameen. Se olisi helppo, suoraa kaitaletta vain ja sitten neuloo ne kaitaleet yhteen. Kuminauha vyötäröön. Pitkän villa takin olen joskus kutonut. Sukkia kudon koko ajan aikani kuluksi erilaisia. Kudon koti tohvelitkin paksusta villalangasta. Niihin voi ostaa kumipohjiakin. 

Lanka on ihan hirveän kallista. Nykyään ei oikein säästä itse tekemällä. Oikaiskaa, jos olen väärässä.

Olet oikeassa että lanka on kallista, jos tahdot hyvälaatuista.  Toisaalta villasukistakaan eivät kaikki tahdo maksaa.

Villaiset saapassukat ovat kestävät ja hyvät, tehdasvalmisteiset.

Siinä mielessä säästää kun saa juuri omanlaisensa.

Itse sain viimeksi kiksit siitä, kun ostin 65€ liivit 5€:lla 🙂 Ne oli superalennuksessa siksi, että koko oli 60L 😅😅😅. Tiesin jo etukäteen ennen kuin sovitin, että ovat ympärykseltään liian pienet, mut kupit näyttivät oikeankokoisilta. Niin kuin olivatkin. Muutoin liivit superlaadukkaat. No ostin ne ja ompelin takaosaan lisäkappaleen. Meni 15 min ja avot, istuvat mulle paremmin kuin hyvin 🥳🥳🥳

Hihhuloin niistä loppupäivän 🤣😆

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirppisten kiertely ja tarpeellisten löytöjen tekeminen sieltä tyydyttää minun metsästysviettiäni vielä paremmin kuin sama alennusmyynneissä.

Sama! Käyn Fidassa ja uffilla, kun tekee mieli shoppailla.

Aina löytyy jotain, viimeksi esim. aivan uudenveroinen YourFace-merkkinen leninki hintaan 14€.

Yllättävän hyvin löytyy kalliimpiakin merkkejä, kun jaksaa kierrellä.

Olet oikeassa. Seurakuntien kirppiksillä on ollu kaikkein halvinta. Ostin lapsille 150 cm Haltin drymax-housut, 2 e ja joku E-alkava merkki toppahousut 4 e, molemmat täysin kulumattomat. Erosi vain hinnalta uusista🤗

Loistavia löytöjä, harvoin nykyään tuollaisia pääsee tekemään!

Tuttavapiirissä on pari pihiä, ja heille on selvästi tärkeämpää hyöty kuin ihmissuhteet. Esimerkiksi jos pyytää kylään, eivät oikein viitsisi tulla, mutta kun mainitsee, että täällä on sitä ja sitä tarjottavaa, niin tulevat viivana. Kaiuttimellakin on jotkut tutut soittaneet näitä kutsupuheluita ja näille piheille on sitten naurettu, kun kyläily sopiikin heti, kun on tarkat infot siitä, mitä kaikkea pääsee syömään ja juomaan.

Toki tuo on vähän eri asia kuin nautinto siitä, että hallitsee taloutensa, mutta näillä meidän piheillä kaikki nautinto tulee koko ajan rahan säästämisestä tai rahanarvoisten asioiden ilmaiseksi saamisesta. Varmaan siinä sivussa todellakin hallitsevat taloutensa, paitsi että paljon terveyden ja tulevaisuuden kannalta tarpeellista jää tekemättä tai hankkimatta.