Lue keskustelun säännöt.
Kuinka outoa on saada iloa siitä, että köyhäilee?
Olen aina ollut säästäväinen, mutta viimeiset 7 vuotta entistä enemmän.
Käytän rahaa 95% vain niihin ehdottoman pakollisiin (ja nekin yritän saada mahdollisimman edullisesti, käytettynä, ilmaiseksi tms) 5 % ostoksistani on sitten ylimääräistä, esim. käyn kerran kuussa kaverin kanssa kahvilassa ja ostan sieltä kahvin ja pullan. Tai ostan kirppurorikäynnillä jotain mitä en ihan välttämättä tarvitse, esim ennen joulua ostin sieltä sähkökynttelikön kotiin. Yleensä käyn kirpputorillakin vain ostoslistan kanssa, viimeksi metsästin (ja löysin) lapselle toppahousut, kun vanhat oli pienet.
Itselleni ostin uutena(hyvin harvinaista!!) rintaliivit halpakaupan alennuksesta ennen joulua, kun bongasin sopivaa kokoa olevat nätit perusliivit 3 eurolla, ja kaikki vanhat alkoivat jo olla venähtäneitä ja rikki. Sopivuudesta ja halvasta hinnasta huolimatta olisin nekin jättänyt ostamatta, jos oikeasti ei olisi ollut _tarve_ uusille.
Tänään korjasin neulesormikkaani, olen korjannut niistä reikääntyneitä sormenpäitä jo kolmasti aiemmin. Tiedän että uudet saisi alle kympillä, mutta myhäilen tyytyväisenä, kun korjaamalla vältyin taas uuden ostamiselta.
En ole tässä kuussa käyttänyt rahaa (vuokranmaksun lisäksi) kuin 2,60 € kun olen käynyt viikon sisällä kerran ruokakaupassa ostamassa maitolitran ja klementiinejä. Kaapeissa ollut paljon mistä kokkailla sapuskaa; riisipuuroa, pakastimen marjoista kiisseliä, kananmunakastiketta perunoiden kanssa, jne. Leipää leivoin itse satsin alkuviikosta ja marjapiirakkaa herkutteluun.
Mä todella nautin tästä vähällä pärjäämisestä, kekseliäisistä säästötavoista jne.
Kommentit (295)
En tiedä anaako varsinaisesti köyhäily itselleni nautintoa ja iloa mutta se, että olen toistaiseksi onnistunut elämään ilman velkaantumista ja halliten omaa kulutustani ja mielihalujani antaa kyllä tyydytystä. - Ei minulla kuitenkaan ollut monaakaan sataa €uroa tilillä saati muuta omaisuutta kun muutin omilleni, opiskelupaikan varmistuttua, noin 700 kilometrin päästä lapsuuden kodista, kymmenisen vuotta sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ihmisvihaaja, vaikkakin välillä hävettää köyhäilyni. Olen aina ollut melko tarkka siitä, että en maksa liikaa asioista, jotka eivät ole itselleni kovin tärkeitä. Olen sitten käyttänyt säästyneet rahat esim. matkoihin ja lasten harrastuksiin yms. Nyt on mennyt jo pitkän aikaa niin, että en edelleenkään maksa liikaa juuri mistään, mutten myöskään enää tee säästyneillä rahoilla mitään. Olen hyvin pienituloinen yh, ja silti viime vuonna jäi säästöön melkein kymppitonni.
Ei ihme, että Suomen talous on niin surkeassa jamassa, kun meidänkaltaiset saiturit eivät halua maksaa mistään mitään. Onhan tämä tietysti ekologista.
Ei se niin outoa ole. Saahan säästämisestä onnistumisen kokemuksia, ja ne tuottavat aina iloa. Siitä, että hyödyntää materiaa tarkasti ja noudattaa kohtuullisuutta uusissa hankinnoissa, voi parhaimmillaan tulla myös kokemus, että elämä on tarkoituksenmukaista, ja se tuottaa iloa.
Ei-valittu köyhyys on eri asia. Se ei yleensä tuota iloa, vaan siihen kuuluu päällimmäisenä huoli ja rahatilanteen parantumiseen keskittyminen ja odottaminen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Ei se niin outoa ole. Saahan säästämisestä onnistumisen kokemuksia, ja ne tuottavat aina iloa. Siitä, että hyödyntää materiaa tarkasti ja noudattaa kohtuullisuutta uusissa hankinnoissa, voi parhaimmillaan tulla myös kokemus, että elämä on tarkoituksenmukaista, ja se tuottaa iloa.
Ei-valittu köyhyys on eri asia. Se ei yleensä tuota iloa, vaan siihen kuuluu päällimmäisenä huoli ja rahatilanteen parantumiseen keskittyminen ja odottaminen.
Ohis. Minusta on hyvä asia, että teit tämän erottelun; Oma valintaisen köyhäilyn ja ei -valitun köyhäna olemisen välille. Se kai osaa harmittaakin, eikä täysin ilman syytä, että Ap onnistuu iloisemaan ja nauttimaan sellaisesta, joka on ja on ollut oikeastaan aina osalle se ainoa ja olemassa oleva vaihtoehto. - Sillä erotuksella, etei aina ole ole ollu varaa laittaa ceniäkään mihinkään ylimääräiseen ja olemassa olleet varat eivät ole aina riitäneet kaikkiin pakollisiinkaan menoihin. Mutta tällaista on tietysti vaikeaa osan käittää ellei ikinä ole joutunut elämään kädestä-suuhun ja samalla peläten, että tulevaisuudessa ei mene välttämättä yhtään paremmin, vaan saattaa mennä jopa aiempaakin huonommin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmisvihaaja, vaikkakin välillä hävettää köyhäilyni. Olen aina ollut melko tarkka siitä, että en maksa liikaa asioista, jotka eivät ole itselleni kovin tärkeitä. Olen sitten käyttänyt säästyneet rahat esim. matkoihin ja lasten harrastuksiin yms. Nyt on mennyt jo pitkän aikaa niin, että en edelleenkään maksa liikaa juuri mistään, mutten myöskään enää tee säästyneillä rahoilla mitään. Olen hyvin pienituloinen yh, ja silti viime vuonna jäi säästöön melkein kymppitonni.
Ei ihme, että Suomen talous on niin surkeassa jamassa, kun meidänkaltaiset saiturit eivät halua maksaa mistään mitään. Onhan tämä tietysti ekologista.
Saituri ja ihmisvihaaja.. No hmm.. En ihan tunnista itseäni noista, saiturillakin kun on niin negatiivinen kaiku. Mielummin nuuka.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin saan! Teki oikein pahaa ostaa kunnon talvitakki, vaikka minulla ei kevyttoppiksen ja villakangastakkien lisäksi sellaista ollut. Olin aina jäässä ja lopulta mieskin sanoi, nyt ostat! :D
Ainoa paikka missä teen heräteostoksia on kirpputori ja kierrätyskeskus.
Juuri vietiin paljon tavaraa sorttiasemalle ja voi mikä ihana olo! Vähemmän tavaraa! Eikä mikään kiire ostaa uutta tilalle, vaikka lapsi taitaakin jonkinlaisen säilytysratkaisun huoneeseensa tarvita.
Toki olemme muuttamassa, mutta kuitenkin.
Näitä kekseliäitä säästötapoja viime päiviltä:
Parvekkeen oviaukkoon halusin verhon, vähän niinkuin lisäeristykseksi. Mulla ei ollut valmista sopivaa verhoa, puhumattakaan verhotangosta.
Mutta sen sijaan, että olisin marssinut ostamaan, katselin löytyisikö kotoa jo jotain jota voisin käyttää.
No, paksumpi harvoin käytössä ollut iso pöytäliina jouti oviverhoksi, ompelin vain tankokujan siihen. Ja muksun pieneksi jäänyt suksisauva oli juuri passelin pituinen verhotangoksi. Tuli turhille tavaroille käyttöä, eikä maksanut mitään!
Ja keittiön pesusieni (jolla puhdistan altaat) oli jo ruokottoman näköinen, piti heittää roskiin. Mietin olisiko mitään mitä voisin käyttää, ettei tarvitsisi ostaa uusia. No, hoksasin, että äitiyspakkauksen vanha superlonpatja on kaapissa lojunut turhan panttina, siitä saa leikattua sopivankokoisia puhdistussieniä! Niitä voipi käyttää myös suihkussa pesusieninä.
Tämmöstä kaikkea. 😁
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhan kierrättäminen on ok ja fiksua (esim.tuo pöytäliina ja suksisauva) mutta en ymmärrä neuroottista säästämistä.
Jos vaikka ajatellaan ruokaa, niin edullisestikkin voi tehdä hyvää&ravitsevaa ruokaa, mutta on tyhmyyttä säästää ruuasta niin että syö jotain "pussinuudeleita" joista ei saa vitamiineja -> tulee kalliiksi pitkässä juoksussa.
Sitten taas esim. hyvät kengät ja rintaliivit on myös panostus mikä kannattaa tehdä. Olen huomannut että halpoja kenkiä ei pysty korjauttamaan suutarissa/niissä on liukkaat pohjat tmv. -> hyvin hoidettuna nahkakengillä menee vuosikaudet (=kalliimmat ostaa mutta käyttöhinnaltaan edullisemmat) ja jos liukastuu ja teloo itseään se aiheuttaa ns. ongelmia/rahan menoa. Jos on isot rinnat rintaliiveihin panostamalla säästää terveydessä ja rahassakin (ei särkylääkettä hartiajumiin/ei tarvitse käydä hierojalle jne.)
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia...
Suurempaa iloa kuin rahansäästö saa siitä, että pystyy ja saa tehtyä jonkun asian itse. Esim. auton renkaanvaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kierrättäminen on ok ja fiksua (esim.tuo pöytäliina ja suksisauva) mutta en ymmärrä neuroottista säästämistä.
Jos vaikka ajatellaan ruokaa, niin edullisestikkin voi tehdä hyvää&ravitsevaa ruokaa, mutta on tyhmyyttä säästää ruuasta niin että syö jotain "pussinuudeleita" joista ei saa vitamiineja -> tulee kalliiksi pitkässä juoksussa.
Sitten taas esim. hyvät kengät ja rintaliivit on myös panostus mikä kannattaa tehdä. Olen huomannut että halpoja kenkiä ei pysty korjauttamaan suutarissa/niissä on liukkaat pohjat tmv. -> hyvin hoidettuna nahkakengillä menee vuosikaudet (=kalliimmat ostaa mutta käyttöhinnaltaan edullisemmat) ja jos liukastuu ja teloo itseään se aiheuttaa ns. ongelmia/rahan menoa. Jos on isot rinnat rintaliiveihin panostamalla säästää terveydessä ja rahassakin (ei särkylääkettä hartiajumiin/ei tarvitse käydä hierojalle jne.)
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia...
Ei tietenkään ole mustavalkoista. Itsekin panostin talvikenkiin ja ostin laadukkaat kengät (tosin nekin etukäteen viime kevään alesta, kun tajusin että edelliset 6 talvea palvelleet eivät enää tule kestämään uutta talvea).
Rintani eivät ole järin suuret, joten halpisliivit palvelee hyvin.
Tekemäni ruoka on edullista, mutta kiinnitän huomiota ravitsevuuteen, juurikin terveyssyistä. Kun jättää keksit, karkit, limsat yms ostamatta, säästyy rahaa vihanneksiin ja hyviin proteiinilähteisiin yms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suurempaa iloa kuin rahansäästö saa siitä, että pystyy ja saa tehtyä jonkun asian itse. Esim. auton renkaanvaihto.
No sekin on totta, lisäbonuksena säästää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan säästeliäisyydestä iloa jos on jokin päämäärä mitä varten säästää esim. oma asunto, auto, lomamatka tai jokin kodinhankinta. Juuri nyt mietin miten sumplia elämä niin että pääsen lakisääteistä eläkeikää aikaisemmin eläkkeelle.
Säästeliäisyydestä voi tulla myös pakonomaista toimintaa, äärimmilleen vietynä se on sairaalloista pihiyttä ja siihen voi liittyä turhan tavaran hamstraamista. Ja rahan säästämistä sen itsensä vuoksi.
Joo ja halvalla ostaminen tuo kicksejä. Se ruokkii metsästysviettiä. Normaalihinnalla ostaminen ei tuo mitään oonistumisen fiiliksiä.
Vierailija kirjoitti:
Saan säästeliäisyydestä iloa jos on jokin päämäärä mitä varten säästää esim. oma asunto, auto, lomamatka tai jokin kodinhankinta. Juuri nyt mietin miten sumplia elämä niin että pääsen lakisääteistä eläkeikää aikaisemmin eläkkeelle.
Säästeliäisyydestä voi tulla myös pakonomaista toimintaa, äärimmilleen vietynä se on sairaalloista pihiyttä ja siihen voi liittyä turhan tavaran hamstraamista. Ja rahan säästämistä sen itsensä vuoksi.
Minulla on tälle kyllä myös tarkoitus, ekologisuuden, kekseliäisyyden, ja myönnän kyllä että osaksi vain itse säästämisen tuoman ilon vuoksi (jotenkin kai pohjimmiltaan iloa tuo se tunne siitä, että kokee pärjäävänsä hyvin ja elävänsä _onnellista_ elämää summalla, jota moni kauhistelisi ja nykyajan kulutustottumuksineen osaisi kuvitella sen olevan omalla kohdallaan ainoastaan "kurjaa kärsimystä")
Mutta siis yksi iso syy tähän vielä on, rakastan vapaa-aikaa, ja näin säästeliäästi eläen pärjään, vaikken tee kuin 2 pv viikossa töitä.
Ap
Olen aloittanut sijoittamisen, joka on yhtä koukuttavaa ja ajanvietettä kuin entinen shoppailu. Nykyään vanhasta tavasta selaan teittyjä nettikauppoja, ja melkein ostan jotain koska ALE, sitten tulen katuma päällä kun lasken että noi 200e ( vaikka nyt joku neule+mekko) osinko-osakkeisiin, ja 20v päästä mulla on yli 600e käyttää vaikkei osakkeen arvo olisi noussut yhtään. 600e saa jo halvassa maassa vaikka kk ruokatarpeet ( eläkeunelma keinua palmujen alla riippumatossa). Tämän kun kertoo vaikka vuoden turhuuksilla, niin vuodessa pystyy säästämään niistä pelkästään yli 3000 , mikä on jo yli 9000e eläkkeelle. Itse asiassa mulla on nytkin yksi aleretku jonka menen palauttamaan :D olen myös kaappia alkanut käymään läpi että käytän kaikkia vaatteita, niitähän on jo julmetusti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut sijoittamisen, joka on yhtä koukuttavaa ja ajanvietettä kuin entinen shoppailu. Nykyään vanhasta tavasta selaan teittyjä nettikauppoja, ja melkein ostan jotain koska ALE, sitten tulen katuma päällä kun lasken että noi 200e ( vaikka nyt joku neule+mekko) osinko-osakkeisiin, ja 20v päästä mulla on yli 600e käyttää vaikkei osakkeen arvo olisi noussut yhtään. 600e saa jo halvassa maassa vaikka kk ruokatarpeet ( eläkeunelma keinua palmujen alla riippumatossa). Tämän kun kertoo vaikka vuoden turhuuksilla, niin vuodessa pystyy säästämään niistä pelkästään yli 3000 , mikä on jo yli 9000e eläkkeelle. Itse asiassa mulla on nytkin yksi aleretku jonka menen palauttamaan :D olen myös kaappia alkanut käymään läpi että käytän kaikkia vaatteita, niitähän on jo julmetusti.
Hah! Mäkin rakastan osakeshoppailua! Katsastan kursseja, luen analyytikoiden suodituksia ja se tunne kun teet alelaarista löytöjä 😀. Olen myös lopettanut kuluttamisen melkein täysin. Viimeksi ostin vaatteita vuosi sitten. Rahaa jää säästöön huimasti, kun menoja ei juuri ole. Olen siivonnut kaappeja ja laittanut tarpeetonta kierrätykseen. Siitäkin tulee hyvä fiilis.
Opettelee kutomaan sukat, tumput, hatut, kaulahuivit ja villatakit itse. Suunnitelen kutovani villaisen pitkän maxi hameen. Se olisi helppo, suoraa kaitaletta vain ja sitten neuloo ne kaitaleet yhteen. Kuminauha vyötäröön. Pitkän villa takin olen joskus kutonut. Sukkia kudon koko ajan aikani kuluksi erilaisia. Kudon koti tohvelitkin paksusta villalangasta. Niihin voi ostaa kumipohjiakin.
Ilmeisesti.