Lue keskustelun säännöt.
Kuinka outoa on saada iloa siitä, että köyhäilee?
Olen aina ollut säästäväinen, mutta viimeiset 7 vuotta entistä enemmän.
Käytän rahaa 95% vain niihin ehdottoman pakollisiin (ja nekin yritän saada mahdollisimman edullisesti, käytettynä, ilmaiseksi tms) 5 % ostoksistani on sitten ylimääräistä, esim. käyn kerran kuussa kaverin kanssa kahvilassa ja ostan sieltä kahvin ja pullan. Tai ostan kirppurorikäynnillä jotain mitä en ihan välttämättä tarvitse, esim ennen joulua ostin sieltä sähkökynttelikön kotiin. Yleensä käyn kirpputorillakin vain ostoslistan kanssa, viimeksi metsästin (ja löysin) lapselle toppahousut, kun vanhat oli pienet.
Itselleni ostin uutena(hyvin harvinaista!!) rintaliivit halpakaupan alennuksesta ennen joulua, kun bongasin sopivaa kokoa olevat nätit perusliivit 3 eurolla, ja kaikki vanhat alkoivat jo olla venähtäneitä ja rikki. Sopivuudesta ja halvasta hinnasta huolimatta olisin nekin jättänyt ostamatta, jos oikeasti ei olisi ollut _tarve_ uusille.
Tänään korjasin neulesormikkaani, olen korjannut niistä reikääntyneitä sormenpäitä jo kolmasti aiemmin. Tiedän että uudet saisi alle kympillä, mutta myhäilen tyytyväisenä, kun korjaamalla vältyin taas uuden ostamiselta.
En ole tässä kuussa käyttänyt rahaa (vuokranmaksun lisäksi) kuin 2,60 € kun olen käynyt viikon sisällä kerran ruokakaupassa ostamassa maitolitran ja klementiinejä. Kaapeissa ollut paljon mistä kokkailla sapuskaa; riisipuuroa, pakastimen marjoista kiisseliä, kananmunakastiketta perunoiden kanssa, jne. Leipää leivoin itse satsin alkuviikosta ja marjapiirakkaa herkutteluun.
Mä todella nautin tästä vähällä pärjäämisestä, kekseliäisistä säästötavoista jne.
Kommentit (295)
Matkoilla pitää köyhäillä ettei tule ryöstetyksi. Ts ei koruja ei kalliin näköisiä vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhäily tuo parhaimmillaan hallinnan tunnetta eli ei ole outoa.
Vierailija kirjoitti:
Matkoilla pitää köyhäillä ettei tule ryöstetyksi. Ts ei koruja ei kalliin näköisiä vaatteita.
Tämän ja kaiken muun stressin vuoksi en halua matkustella lainkaan. Köyhäilyä kai sekin, jos sen niin halua nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Saat iloa siitä siksi, että se on sulle vapaa valinta. Ilo vähenee heti kun köyhäilet siksi, ettet muutakaan voi.
Tämä on niin totta.
Olen joskus kertonut näille huvikseen köyhäilijöille, että on ahdistavaa mennä kävelemään minnekään ilmaisiinkaan tapahtumiin silloin kun ei ole yhtään rahaa tai tietää, että raha riittää vain aivan pakollisiin tarpeisiin. Kun koko ajan tietää, että ei voi ostaa mitään. Ja pelkää, että tulee joku tuttu vastaan ja ehdottaa vaikka kahville tms. menoa.
"No enhän minäkään mitään koskaan osta, en edes ota aina kukkaroa mukaani".
Tästä ei ole kysymys vaan juuri siitä valinnanmahdollisuudesta.
Vaikka itsekään en ostaisi mitään tai menisi minnekään niin takaraivossa on se tieto, etten edes pystyisikään.
Usein myös miettii juuri niitä raha-asioita tai on vain kerrassaan väsynyt siihen köyhyydessä taapertamiseen.
Köyhälle köyhäileminen on todellisuutta ja ei tuota lainkaan iloa.
Se ei ole yhtään outoa, että varakkaille se tuottaa iloa, se on heille niinkuin joku uusi leikki. Sitten kun tämä leikki kyllästyttää voi lopettaa tai tehdä välillä jotain muuta kivaa.
Jos se olisi heillekin totta ei olisikaan niin kivaa.
Sehän on kiitettävä suoritus jos pystyy elämään säästeliäästi . Jos ei muuta niin ainakin ilmasto kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että köyhäilyä voisi verrata vaikka vapaaehtoiseen, itse haluamaansa telttaretkeen.
On kiva kokeilla välillä nukkua teltassa ja syödä retkieväät.
Ei haittaa vaikka on huono nukkua, kastuisi, olisi kylmä tai hyttyset söisivät, se on vaan jännää ja erikoista, poikkeaa arjesta. Kun on sen retken itse valinnut ja tietää, että taas pääsee omaan mukavaan elämäänsä takaisin kun sinne haluaa.
Jopa voi välillä kokeilla kuinka monta päivää jaksaa teltassa yöpyä, siitä on mukava kertoa muille ja nostaa rintaa. Tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi.
Mutta se joka elää tätä telttaretkeä kaikenaikaa eikä muuta vaihtoehtoa ole, hän ei koe sitä mitenkään kivana leikkinä tai harrastuksena.
Eikä siitä pahemmin tutuille kertoile, saati tunne itseään paremmaksi ihmiseksi.
Ei siinä mitään outoa ole, on ihan normaalia saada tyydytystä siitä, että kokeilee rajojaan. Ja erityisesti että pystyy nostamaan niitä rajoja. Jos taas köyhäily muuttuu pakosta köyhänä oloksi, siinä ei ole mitään juhlavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän käy kyllä sääliksi lapsiasi jotka eivät ilmeisesti saa asiallisesti tuoreruokaa ja proteiinia :/ ei kasvuikäiset pärjää jollain riisipuurolla ja perunoilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat iloa siitä siksi, että se on sulle vapaa valinta. Ilo vähenee heti kun köyhäilet siksi, ettet muutakaan voi.
Tämä on niin totta.
Olen joskus kertonut näille huvikseen köyhäilijöille, että on ahdistavaa mennä kävelemään minnekään ilmaisiinkaan tapahtumiin silloin kun ei ole yhtään rahaa tai tietää, että raha riittää vain aivan pakollisiin tarpeisiin. Kun koko ajan tietää, että ei voi ostaa mitään. Ja pelkää, että tulee joku tuttu vastaan ja ehdottaa vaikka kahville tms. menoa."No enhän minäkään mitään koskaan osta, en edes ota aina kukkaroa mukaani".
Tästä ei ole kysymys vaan juuri siitä valinnanmahdollisuudesta.
Vaikka itsekään en ostaisi mitään tai menisi minnekään niin takaraivossa on se tieto, etten edes pystyisikään.
Usein myös miettii juuri niitä raha-asioita tai on vain kerrassaan väsynyt siihen köyhyydessä taapertamiseen.Köyhälle köyhäileminen on todellisuutta ja ei tuota lainkaan iloa.
Se ei ole yhtään outoa, että varakkaille se tuottaa iloa, se on heille niinkuin joku uusi leikki. Sitten kun tämä leikki kyllästyttää voi lopettaa tai tehdä välillä jotain muuta kivaa.
Jos se olisi heillekin totta ei olisikaan niin kivaa.
monella varakkaalla on köyhä tausta ja ovat ihan kunnolla köyhäilleet ennen vaurastumsitaan, joten eivätköhän sellaiset ihmiset tiedä mitä se köyhäily on - niin omasta valinnasta kuin ilman omaa valintaa.
Minäkin olen tällainen varakas ja vaikka nyt köyhäilenkin huvikseni en silti ole unohtnut mitä se oli olla pakosta, silloinkaan en kitissyt asiasta, en masentunut asiasta, en ahdistunut, aloin yksinkertaisesti elää kukkaroni mukaan. Köyhänä elämisessäkin on oikeasti paljon kiinni siitä miten itse valitsee ohjelmoida oman mielensä. olisin toki voinut valita senkin vaihtoehdon, että pillitän köyhyttäni ja ajattelen kaikkea sitä mitä en saa vaikka haluaisin, mutta en tajua miksi olisin halunnut kärvistää itseäni vielä lisää. Niinpä valitsin poistaa mielestäni rajoitteet ajatella, että en voi sitä ja en voi tätä. todellisuudessa voi. kaikki riippuu siitä miten itse päätät suhtautua asioihin. Ja ei rikkaatkaan saa kaikkea mitä haluavat, kun niitä haluamisen kohteita tulee lisää aina kun vaurastuu. köyhänä olin mukana erinäisissä yhdistyksissä, koska siellä oli kokousten aikana aina välipalatarjoilu - jotain extraa tylsään omaan arkeeni. Samalla pidin noin itseäni kiinni sosiaalisissa ympyröissä. kun ei ollut varaa tilata lehtiä tai ostaa kirjoja, menin kirjastoon lukemaan. kaikki tällainen toimii nimenomaan mielen tasolla. kun ei ollut varaa mennä salille, menin kuntopolkumme ulkosalille jne. kaikki riippuu siitä miten itse haluaa valita: haluaako valita nähdä elämänsä kärsimyksen kautta vai haluaako keskittyä kaikkeen siihen mitä tänäänkin pysytyi tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämästä tulee nauttia myös kaiken muun lisäksi materiasta. Ei tiedä milloin kuolo korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat iloa siitä siksi, että se on sulle vapaa valinta. Ilo vähenee heti kun köyhäilet siksi, ettet muutakaan voi.
Tämä on niin totta.
Olen joskus kertonut näille huvikseen köyhäilijöille, että on ahdistavaa mennä kävelemään minnekään ilmaisiinkaan tapahtumiin silloin kun ei ole yhtään rahaa tai tietää, että raha riittää vain aivan pakollisiin tarpeisiin. Kun koko ajan tietää, että ei voi ostaa mitään. Ja pelkää, että tulee joku tuttu vastaan ja ehdottaa vaikka kahville tms. menoa."No enhän minäkään mitään koskaan osta, en edes ota aina kukkaroa mukaani".
Tästä ei ole kysymys vaan juuri siitä valinnanmahdollisuudesta.
Vaikka itsekään en ostaisi mitään tai menisi minnekään niin takaraivossa on se tieto, etten edes pystyisikään.
Usein myös miettii juuri niitä raha-asioita tai on vain kerrassaan väsynyt siihen köyhyydessä taapertamiseen.Köyhälle köyhäileminen on todellisuutta ja ei tuota lainkaan iloa.
Se ei ole yhtään outoa, että varakkaille se tuottaa iloa, se on heille niinkuin joku uusi leikki. Sitten kun tämä leikki kyllästyttää voi lopettaa tai tehdä välillä jotain muuta kivaa.
Jos se olisi heillekin totta ei olisikaan niin kivaa.
Eletty on aina tarkasti, maksettu laskut ja sitten vasta biletetty. Väitän että jotain kiksejä saa silti vaikka se onkin jonkin lainen pakko, koska olen köyhä. Koettu on hätää, joskus muinoin innoissani hoidin kaikki laskut ja vasta sitten älysin, huh, monta päivää ettei ollut ruokaa, sain luotolla lähikaupasta ja menin seuraavalla viikolla maksamaan. Tunnettu on heitä joille toisten apu lankeaa kuin manulle illallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä hei!
Korjaan sen luulon, joka osalla viimeisissä kommenteissa tuntuu olevan, että olisin jotenkin varakas "hyvähän varakkaan on leikkiä köyhää".
Olen elänyt aikoinaan niinkin tiukoilla, ettei ollut varaa ostaa yhtä isohkoa omenaa kaupasta, piti vaihtaa ja punnita omenalaarista pienin omena, jotta rahat riittivät.
Olen parhaimillaan tienannut 29800 €/kk (brutto), kolmen vuoden ajan. Näinä vuosina sainkin hyvin säästöön, kuten elin samoin kuin köyhinä vuosina. Viime vuoden tulot mulla taas sitten jäivät alle 16000 € (brutto) ja tämän vuoden tulot jäävät _vielä_ alhaisemmiksi, teenhän nykyään vain 2 pv/viikosta töitä. Lisäksi nämä työt ovat matalapalkka-alalta.
Eli minä jos kuka olen virallisestikin köyhä, saisin jopa tukina enemmän rahaa kuin nyt, kun teen nämä 2 pv töitä viikossa. Mutta koska pärjään näinkin, ja tunnen itseni vapaaksi ja omillani toimeen tulevaksi, miksi toimisin toisin, lisäraha ei ainakaan motivoi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä hei!
Korjaan sen luulon, joka osalla viimeisissä kommenteissa tuntuu olevan, että olisin jotenkin varakas "hyvähän varakkaan on leikkiä köyhää".
Olen elänyt aikoinaan niinkin tiukoilla, ettei ollut varaa ostaa yhtä isohkoa omenaa kaupasta, piti vaihtaa ja punnita omenalaarista pienin omena, jotta rahat riittivät.
Olen parhaimillaan tienannut 29800 €/kk (brutto), kolmen vuoden ajan. Näinä vuosina sainkin hyvin säästöön, kuten elin samoin kuin köyhinä vuosina. Viime vuoden tulot mulla taas sitten jäivät alle 16000 € (brutto) ja tämän vuoden tulot jäävät _vielä_ alhaisemmiksi, teenhän nykyään vain 2 pv/viikosta töitä. Lisäksi nämä työt ovat matalapalkka-alalta.
Eli minä jos kuka olen virallisestikin köyhä, saisin jopa tukina enemmän rahaa kuin nyt, kun teen nämä 2 pv töitä viikossa. Mutta koska pärjään näinkin, ja tunnen itseni vapaaksi ja omillani toimeen tulevaksi, miksi toimisin toisin, lisäraha ei ainakaan motivoi.
Ap
Anteeksi näppäilyvirhe, siis tietenkin parhaimillani tienasin 29800 €/VUOSI, ei kk 😅
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hauskaa. Mä oon aina elänyt aika pihisti ja joskus ihmettelee kuinka ihmiset ostelee jotain täysin turhaa, esim. ostetaan varastoon lisää jotain, vaikka vaatetta tai käyttötavaraa mitä siellä jo on vaikka kuinka monta kappaletta täysin vastaavia. Mua turha tavara ahdistaa, samoin jos kaappeihin kertyy monen vuoden tarve ruokatarvikkeita, en halua säilöä tavaraa kotona paljon. Toisaalta en pihistele ruokaostoksissa vaan ostan mitä haluan, samoin käyn viikoittain kahviloissa ja haen take-away-annoksia ehkä kerran tai pari kertaa kuussa. Köyhäily ei siis ole mikään itsetarkoitus enkä halua yhtään ankeuttaa elämääni sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän käy kyllä sääliksi lapsiasi jotka eivät ilmeisesti saa asiallisesti tuoreruokaa ja proteiinia :/ ei kasvuikäiset pärjää jollain riisipuurolla ja perunoilla...
Älä turhaan sääli :) jos jaksat lukea ketjun ekan sivun, vai olisiko ollut ehkä tokalla sivulla, ei kuitenkaan sen pidemmällä, huomaat että olen jo maininnut tuosta ruoka-asiasta. Hyvin lapset ovat kasvaneet ja jaksaneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän käy kyullä sääliksi lapsiasi jotka eivät ilmeisesti saa asiallisesti tuoreruokaa ja proteiinia :/ ei kasvuikäiset pärjää jollain riisipuurolla ja perunoilla...
Kiitos kommentistasi. Minua on koulussa kylmännyt, kun olen oppilaan vanhemman kuullut sanovan, että kouluruoka on lapsen ainoa lämmin ruoka päivässä. Se ei riitä kasvavan lapsen kasvuun. Kotona täytyy olla vielä lämmin ravitseva ateria. Koulussa kaikki lapset eivät edes ruokaile kunnolla, joten jos kodin lämmin ilta-ateria puuttuu,lapsen ravitsemuksessa on aukkoja. Omien aikuisten lasteni kasvattajana panostin perheemme iltaruokailuun. Omassa mielessäni pidin kouluruokaa lähinnä välipalana lapselle. Heillä oli myös heti koulusta tullessaan mahdollisuus lämmittää itselleen ruokaa ennen ilta-ateriaamme. Lasta ei saa pitää ravinnotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat iloa siitä siksi, että se on sulle vapaa valinta. Ilo vähenee heti kun köyhäilet siksi, ettet muutakaan voi.
Tämä on niin totta.
Olen joskus kertonut näille huvikseen köyhäilijöille, että on ahdistavaa mennä kävelemään minnekään ilmaisiinkaan tapahtumiin silloin kun ei ole yhtään rahaa tai tietää, että raha riittää vain aivan pakollisiin tarpeisiin. Kun koko ajan tietää, että ei voi ostaa mitään. Ja pelkää, että tulee joku tuttu vastaan ja ehdottaa vaikka kahville tms. menoa."No enhän minäkään mitään koskaan osta, en edes ota aina kukkaroa mukaani".
Tästä ei ole kysymys vaan juuri siitä valinnanmahdollisuudesta.
Vaikka itsekään en ostaisi mitään tai menisi minnekään niin takaraivossa on se tieto, etten edes pystyisikään.
Usein myös miettii juuri niitä raha-asioita tai on vain kerrassaan väsynyt siihen köyhyydessä taapertamiseen.Köyhälle köyhäileminen on todellisuutta ja ei tuota lainkaan iloa.
Se ei ole yhtään outoa, että varakkaille se tuottaa iloa, se on heille niinkuin joku uusi leikki. Sitten kun tämä leikki kyllästyttää voi lopettaa tai tehdä välillä jotain muuta kivaa.
Jos se olisi heillekin totta ei olisikaan niin kivaa.
Mä inhoan näitä ” en ota lompakkoa mukaan, säästän”.
Mun tuttu tekee tätä, tai teki, aika.
Mentiin käymään tapahtumassa. Narikkaa, kahvia, bussilippua. Kaikessa maksatko.
Sitten pyydät takaisin viiteen kertaan.
Seuraavalla kerralla sanoin menen, jos ensiksi maksat vanhat velat ja lataat mobile payn,
Kysyin onko ladattun? Ei -> palaa, kun on ladattu.
Kännykkää ei ihmiset unohda kotiin, eikä ainakaan tahalleen jätä kotiin.
Olen joutunut elämään kädestä suuhun, ja siksi kai nautinkin "köyhäilystä" (kutsun sitä kyllä taloudellisuudeksi, enkä mene niin pitkälle kuin OP. Omat vaatteeni korjaan ja käytän kotivaatteina melkein rievuiksi, ruokahävikkiä ei osaltani ole -mutta lapsi saa parempaa ja aina tuoretta ruokaa). Juurikin koska olen ollut köyhä, saan hirveästi irti siitä ettei enää tarvitse pelätä -säästötili on, joten jos lapsi sairastuu, mennään yksityiselle ja päästään heti vastaanotolle. Jos kodinkone rikkoutuu, ostetaan uusi. Tai jos mitä tahansa, niin äiti ottaa säästötilinsä ja avot. Nautin säästöjen tuomasta turvallisuudentunteesta, johon oikeasti köyhänä ei ollut varaa, paljon enemmän kuin ikinä voisin nauttia mistään kampaamoreissusta.
Nautin köyhäilystä, sillä ainoa syy pukeutua tyylikkäästi on se, jos menen tapaamaan sukulaisia tai menen kaverini kanssa vaikkapa leffaan tai teatteriin. Töihin voin mennä melko kuluneissa rönttövaatteissa, sillä palaverit ovat lähinnä etäpalavereja ja suurin osa työkavereistakin etänä.
Jotkut ihmiset katsovat ns. koiraa karvoihin ja he pitävät minua itseään huonompana, mutta en jaksa tuntemattomien vuoksi tsempata arjessani, sillä se tarkoittaisi jokaiseen aamuuni ja iltaani keskimäärin noin 2x15 minuutin ylimääräistä tuhlaamista johonkin vaatteiden laitteluun/silittämiseen ja meikkaamiseen sekä hiusten laittamiseen. En saa mitään iloa itseni "hemmottelusta" tai laittamisesta muutenkaan. Aniharvoin käyn kampaajallakaan. Nautin enemmän kirjoista ja keskusteluista läheisteni kanssa.
Ostan vaatteeni sinänsä yleensä uusina, mutta tykkään käyttää ne ns. loppuun ja useimmiten kuljen samoissa vaatteissa ja kengissä viikosta toiseen. Ylimääräiset rahat käytän sijoituksiin ja matkailuun (matkoilla pukeudun perussiististi, kun niillä joutuu olemaan tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa ja osa ei ehkä ymmärtäisi nuhjaisuuden viehättävyyttä).
Säästäväisyys toteutuu, kun on kekseliäs ja luova, osaa etsiä tietoa ja hankkii uusia taitoja - opettelee paikkaamaan ja parsimaan, nikkaroimaan kotitarpeiksi, korjaamaan autoa jne. Lisäksi pitää olla hyvä itsetunto, koska säästäväisiä kadehditaan.
Myönnän, että tämä on Suomessa myös yhteiskuntaluokkakysymys. Mun kaveripiirissä vanhan rahan väki ja koulutetut/matkustelleet lankkaavat niitä 10 vuotta vanhoja kenkiä ja kävelevät ylväästi mummon muodistettu duffeli ja vaarin parsittu kauluri päällään S-Marketiin ostamaan mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalle. Keskiluokkaan vastikään tupsahtaneet amk-nousukkaat taas ostavat koko ajan mitä tahansa vain näkevät visa vinkuen ja halveksivat ja pelkäävät kaikkea "kulunutta", joka saisi heidät näyttämään "köyhältä". Kaikki menee koko ajan uusiksi, autot, sohvat, merkkikengät. Porataan Stockan konkurssia, koska Herkussa on NIIN paljon parempaa ruokaa... Tunnen myös kädestä suuhun eläviä ja kaksi asunnotonta (sukulaisten luona majailevaa), jotka haaveilevat, että voisivat joskus vielä elää normaalisti. Ainakin ilman, että tuo nousukasjengi pilkkaa heitä heidän kirppisvaatteistaan ja lihottavista halpisruoistaan, joita on haettu ruokajakelusta.
Hassua, mutta nousukasjengi ei pilkkaa vanhoista vaatteista noita vanhan rahan koulutettuja ihmisiä...
Ap, minusta kuulostat ihan loistotyypiltä, kun pystyt sekä pitämään talouden oivallisessa kunnossa että tuntemaan iloa ja ylpeyttä siitä, että tässä kertakäyttömassatörsäyskulttuurissamme osaat pitää esivanhempiemme fiksun nuukailuaatteen ja arkijärjen! Well done girl!