Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naiset haluavat multa seksiä, mutteivät muuta. Mitä voin tehdä?
07.01.2021 |
Tätä jatkuu vuodesta toiseen. Ulkoisesti kaikki on ihan ok. Moni nainen hehkuttaa seksiämme ja kehuu minua muutenkin, mutta sitten ei mitään. Ihastun ja en saa vastakaikua. Minuun ihastuvat usein varsin epävakaat naiset, joiden kanssa en halua yhtään mitään.
Löytyy duunit, koulutukset, urheilulliset elämäntavat, paljon kavereita, hyvät käytöstavat ja huomaavaisuutta. Kaveri sanoo että pitäisi olla vähän kusipää niin sitten ne kiinnostuu. En haluaisi tuohonkaan lähteä mukaan. Turhaan kai täällä kyselen, koska ei kukaan kaveri tai fwb:kään ole osannut sanoa että mistä kiikastaa.
Olkaa onnellisia jos ylipäätään löydätte mitään. Se ei ole itsestäänselvää.
Kommentit (402)
Ja omassa suvussa ne on kyllä miehet jotka ovat itsensä uhranneet ja naiset osanneet ainoastaan osoitella sormella ja syyttää toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Mietit jälleen muita miehiä vaikka sinun pitäisi miettiä naisia jos naisia haluat. Muistatko, sinulla on ongelma, ”miehillä” ei ole ongelmaa.
Eiköhän naiset SINUN TAPAUKSESSA kuitenkin ole niitä naisia joilla on varaa päätyä niihin kaltaisiinsa vahvoihin joita on. Heitä taas kasvaa tasapainoisissa kodeissa sen kummemmin yrittämättä eikä he mitään yksisarvisia ole. Koska nallekarkit eivät mene tasan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
Mä olen tässä vähän eri mieltä. Ihmisen pitäisi olla tarpeeksi vahva siihen, ettei kaada ongelmiaan toisen niskaan ollakseen kykenevä ylipäätään ihmissuhteisiin, mutta ollakseen sellainen kumppani, johon voi nojata huonoinakin aikoina, pitää kyetä omien ongelmien lisäksi kantamaan enemmänkin. Miten sellainen ihminen tukee sua läpi koliikkivauvan kanssa valvottujen öiden tai vaikka syöpähoitojen tai läheisen kuoleman tms. jos se juuri ja juuri selviää omien ongelmiensa kanssa? Tällaisessa suhteessa tulisi menemään niin kauan hyvin kun ei olisi ongelmia tai ne ongelmat olisivat kokonaan hänen. Mutta voiko siihen luottaa että hän pystyy olemaan sun tukena kun sulla on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Mietit jälleen muita miehiä vaikka sinun pitäisi miettiä naisia jos naisia haluat. Muistatko, sinulla on ongelma, ”miehillä” ei ole ongelmaa.
Eiköhän naiset SINUN TAPAUKSESSA kuitenkin ole niitä naisia joilla on varaa päätyä niihin kaltaisiinsa vahvoihin joita on. Heitä taas kasvaa tasapainoisissa kodeissa sen kummemmin yrittämättä eikä he mitään yksisarvisia ole. Koska nallekarkit eivät mene tasan.
Niin. Siihen mä toivon tietysti terapian auttavan, että saisin itselleni nuo piirteet jotka ovat toivottuja. Halusin vaan sanoa, että kysehän ei ole asiasta joka olisi dealbreaker millekään 99 % naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
Nyt puhutkin jo kelvottomista naisista kun pitäisi puhua sinusta. Ei juu ole defenssejä, ei ei. Sehän on tullut jo selväksi että aivan viisaasti itsekin osaat valikoida epätasapainoiset naiset pois pelistä niin mitä he siihen liittyvät että SINÄ et saa niitä tasapainoisia jäämään. Sen sijaan että miettisit mikä tekisi sinusta paremmin mietit että jotkut muut ainakin on huonompia. Vaikutit aluksi fiksulta mutta enpä tiedä, oli varmaan se alkushow mistä olet puhunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Kyl mä koen. Oon ollu uran ja opiskelujen suhteen erittäin ahkera. En mä ihan pienestä hätkähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
Nyt puhutkin jo kelvottomista naisista kun pitäisi puhua sinusta. Ei juu ole defenssejä, ei ei. Sehän on tullut jo selväksi että aivan viisaasti itsekin osaat valikoida epätasapainoiset naiset pois pelistä niin mitä he siihen liittyvät että SINÄ et saa niitä tasapainoisia jäämään. Sen sijaan että miettisit mikä tekisi sinusta paremmin mietit että jotkut muut ainakin on huonompia. Vaikutit aluksi fiksulta mutta enpä tiedä, oli varmaan se alkushow mistä olet puhunutkin.
Tälleen sivusta, tuli mullekin sellainen olo että tässä nyt melkoista äitimyyttiä vaalitaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Mietit jälleen muita miehiä vaikka sinun pitäisi miettiä naisia jos naisia haluat. Muistatko, sinulla on ongelma, ”miehillä” ei ole ongelmaa.
Eiköhän naiset SINUN TAPAUKSESSA kuitenkin ole niitä naisia joilla on varaa päätyä niihin kaltaisiinsa vahvoihin joita on. Heitä taas kasvaa tasapainoisissa kodeissa sen kummemmin yrittämättä eikä he mitään yksisarvisia ole. Koska nallekarkit eivät mene tasan.
Niin. Siihen mä toivon tietysti terapian auttavan, että saisin itselleni nuo piirteet jotka ovat toivottuja. Halusin vaan sanoa, että kysehän ei ole asiasta joka olisi dealbreaker millekään 99 % naisista.
Mutta se on ilmeisesti deal breaker nille naisille, joihin sinä tunnet vetoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Mietit jälleen muita miehiä vaikka sinun pitäisi miettiä naisia jos naisia haluat. Muistatko, sinulla on ongelma, ”miehillä” ei ole ongelmaa.
Eiköhän naiset SINUN TAPAUKSESSA kuitenkin ole niitä naisia joilla on varaa päätyä niihin kaltaisiinsa vahvoihin joita on. Heitä taas kasvaa tasapainoisissa kodeissa sen kummemmin yrittämättä eikä he mitään yksisarvisia ole. Koska nallekarkit eivät mene tasan.
Niin. Siihen mä toivon tietysti terapian auttavan, että saisin itselleni nuo piirteet jotka ovat toivottuja. Halusin vaan sanoa, että kysehän ei ole asiasta joka olisi dealbreaker millekään 99 % naisista.
Kuten aiemmin todettu ja psykologiaa käsittelevistä teoksista voi lukea, on deal breaker niille naisille joilla on varaa valita ja joita tavoittelet. Sehän on jo huomattu ettei ole dealbreaker niille hilluville fwb naisille. Mutta heistähän ongelmassasi ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
Nyt puhutkin jo kelvottomista naisista kun pitäisi puhua sinusta. Ei juu ole defenssejä, ei ei. Sehän on tullut jo selväksi että aivan viisaasti itsekin osaat valikoida epätasapainoiset naiset pois pelistä niin mitä he siihen liittyvät että SINÄ et saa niitä tasapainoisia jäämään. Sen sijaan että miettisit mikä tekisi sinusta paremmin mietit että jotkut muut ainakin on huonompia. Vaikutit aluksi fiksulta mutta enpä tiedä, oli varmaan se alkushow mistä olet puhunutkin.
Älä nyt diagnosoi defenssejä mun jokaisesta vastauksesta. Sun kommentti miehistä oli aika yleistävä ja yksipuolinen. Jos mä heitin naisista jotain yhtä yleistävää niin joku tulee ihan varmaan kommentoimaan että "äläs nyt viitti". Ota nyt askel taaksepäin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on se kun voi pudottaa jonkun missin takaisin maan pinnalle olemalla helvetin cool.
Siinä missä tavikset palvovat kaunottaria ja lässyttävät paskaa, pelimies on cool. Hänen ei tarvitse tehdä vaikutusta naiseen vaan naiset kilpailevat epätoivoisesti siitä kuka tekee vaikutuksen pelimieheen.
Kun nainen joutuu tosissaan panostamaan, hän on parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Mietit jälleen muita miehiä vaikka sinun pitäisi miettiä naisia jos naisia haluat. Muistatko, sinulla on ongelma, ”miehillä” ei ole ongelmaa.
Eiköhän naiset SINUN TAPAUKSESSA kuitenkin ole niitä naisia joilla on varaa päätyä niihin kaltaisiinsa vahvoihin joita on. Heitä taas kasvaa tasapainoisissa kodeissa sen kummemmin yrittämättä eikä he mitään yksisarvisia ole. Koska nallekarkit eivät mene tasan.
Niin. Siihen mä toivon tietysti terapian auttavan, että saisin itselleni nuo piirteet jotka ovat toivottuja. Halusin vaan sanoa, että kysehän ei ole asiasta joka olisi dealbreaker millekään 99 % naisista.
Kuten aiemmin todettu ja psykologiaa käsittelevistä teoksista voi lukea, on deal breaker niille naisille joilla on varaa valita ja joita tavoittelet. Sehän on jo huomattu ettei ole dealbreaker niille hilluville fwb naisille. Mutta heistähän ongelmassasi ei ole kyse.
Tästä ollaan ihan samaa mieltä. Pitää vaan toivoa että mä saan terapiasta apua, että ei tartte elelellä yksin tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Kyl mä koen. Oon ollu uran ja opiskelujen suhteen erittäin ahkera. En mä ihan pienestä hätkähdä.
Noni, hyvä. :) Sen sanon, että parisuhde kasvattaa. Ja mitä tuossa aiemmin kirjoittivat että pitää olla vahva jos aikoo mitään suhdetta/lapsia tms hankkia niin sen sanon, että jos on valmis kasvamaan ja myöntämään että pelottaa, mikä on monille vaikeaa, niin asiat on ihan hyvin.
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Kyl mä koen. Oon ollu uran ja opiskelujen suhteen erittäin ahkera. En mä ihan pienestä hätkähdä.
Kerroithan sä aiemminkin kuinka lykkäsit gradua kun pelkäsit sössiväsi sen. Jokaisen pitää hoitaa omat opinnot ja työt. Se on ihan hyvä että olet siihen pystynyt, mutta entä sitten jos sun pitäisi sen uran ohessa hoitaa yhtä raskaat kotiasiat?
Oletko sä koskaan kysynyt suoraan että mikä sussa tökkii niille sun unelmanaisille?
Alue: Aihe vapaa
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...