Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naiset haluavat multa seksiä, mutteivät muuta. Mitä voin tehdä?
07.01.2021 |
Tätä jatkuu vuodesta toiseen. Ulkoisesti kaikki on ihan ok. Moni nainen hehkuttaa seksiämme ja kehuu minua muutenkin, mutta sitten ei mitään. Ihastun ja en saa vastakaikua. Minuun ihastuvat usein varsin epävakaat naiset, joiden kanssa en halua yhtään mitään.
Löytyy duunit, koulutukset, urheilulliset elämäntavat, paljon kavereita, hyvät käytöstavat ja huomaavaisuutta. Kaveri sanoo että pitäisi olla vähän kusipää niin sitten ne kiinnostuu. En haluaisi tuohonkaan lähteä mukaan. Turhaan kai täällä kyselen, koska ei kukaan kaveri tai fwb:kään ole osannut sanoa että mistä kiikastaa.
Olkaa onnellisia jos ylipäätään löydätte mitään. Se ei ole itsestäänselvää.
Kommentit (402)
Viimeksi kun halusin miehestä vain seksiä niin kaveri oli tylsä, adhd, narkkari, egoisti ja ruma ihminen. Hän oli saatavilla, helppo ja rassukka. Kaipasin jotain itseäni huonompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun halusin miehestä vain seksiä niin kaveri oli tylsä, adhd, narkkari, egoisti ja ruma ihminen. Hän oli saatavilla, helppo ja rassukka. Kaipasin jotain itseäni huonompaa.
Lisäys edelliseen. Hän oli fyysisesti pitkä, ihan kivannäköinen ja iso muna.
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Ohella sanassa on kaikki mitä sinun tarvitsee ymmärtää. Haluat tiiviiseen eksklusiiviseen suhteeseen mutta ahdistus ei ole mielestäsi merkittävä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Kyl mä koen. Oon ollu uran ja opiskelujen suhteen erittäin ahkera. En mä ihan pienestä hätkähdä.
Kerroithan sä aiemminkin kuinka lykkäsit gradua kun pelkäsit sössiväsi sen. Jokaisen pitää hoitaa omat opinnot ja työt. Se on ihan hyvä että olet siihen pystynyt, mutta entä sitten jos sun pitäisi sen uran ohessa hoitaa yhtä raskaat kotiasiat?
Oletko sä koskaan kysynyt suoraan että mikä sussa tökkii niille sun unelmanaisille?
No niin lykkäsin vähän. Mitä yliopistolla oon puhunu porukan kanssa, niin en oo ihan ainoa. Ja oikeastaan en olis lykänny koskaan, ellei mun terapeutti olis ollu sitä mieltä että otan liikaa stressiä asioista ja mun pitäis ottaa enemmän vapaa-aikaa ja antaa itseni levätä. Ennen terapian alkua mä olin täysi työnarkomaani, joka ei todellakaan olisi antanut itsensä lykätä yhtä ainoaa opinnäytetyötä tai antanut itselleen yhtään viivyttelyä anteeksi.
Oon mä kysyny enkä oo saanu mitään muuta vastausta kuin "en tiedä itsekään, ei oo vaan tunteita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Ja siksi en saa asiaa kommentoida sun mielestä? :D Hei, vähän nyt rennompi asenne jooko ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä huonoja puolia koet itselläsi olevan? Kerro useampi niin kerron mistä kiikastaa.
Oon joskus vähän huono pitämään rajojani. En aina osaa ja uskalla sanoa mielipidettäni suoraan tai pehmittelemättä. Mietin usein liikaa mitä muut musta ajattelevat. Olen välillä vähän epäsosiaalinen isossa seurassa, mutta en ollenkaan aina. Olen välillä vähän epävarma osaamisestani ja voisin laittaa itseäni enemmän likoon elämässä. Joskus niin kovat paineet, että lykkään esim. gradun kirjoittamista, kun pelkään että kusen sen ja muuta.
Mä olen samanlainen ja siksi mua on käytetty useinkin hyväksi. Olen aina korostanut miehille, että voin suostua seksisuhteeseen, mutta kunhan se ei jää yhden illan jutuksi, koska silloin mulle jää vaan likainen ja ällöttävä olo, mutta jokaikinen kerta mies vain katoaa kun kerran ollaan seksiä harrastettu. Mikä mussa voi olla vikana? Onko mun kroppa kuvottava? Olen miehille myös korostanut, että ensimmäisellä seksikerralla aina jännitän eli onko miehet olettanut mun olevan itsevarma kuin joku pornotähti ensimmäisellä seksikerralla vai mitä? Vielä kun aina korostan etukäteen olevani kokematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Ja siksi en saa asiaa kommentoida sun mielestä? :D Hei, vähän nyt rennompi asenne jooko ;)
Se nyt vaan vie asiat sivuraiteille jos sinun ongelmasta mennäänkin kaikkiin miehiin ja naisiin ja niihin ongelmiin mitä kenellä tahansa saattaa olla. Ei ehkä tämän keskustelun kannalta hedelmällistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
Nyt puhutkin jo kelvottomista naisista kun pitäisi puhua sinusta. Ei juu ole defenssejä, ei ei. Sehän on tullut jo selväksi että aivan viisaasti itsekin osaat valikoida epätasapainoiset naiset pois pelistä niin mitä he siihen liittyvät että SINÄ et saa niitä tasapainoisia jäämään. Sen sijaan että miettisit mikä tekisi sinusta paremmin mietit että jotkut muut ainakin on huonompia. Vaikutit aluksi fiksulta mutta enpä tiedä, oli varmaan se alkushow mistä olet puhunutkin.
Älä nyt diagnosoi defenssejä mun jokaisesta vastauksesta. Sun kommentti miehistä oli aika yleistävä ja yksipuolinen. Jos mä heitin naisista jotain yhtä yleistävää niin joku tulee ihan varmaan kommentoimaan että "äläs nyt viitti". Ota nyt askel taaksepäin ;)
Keskiössä ei ole minun kommentin vaan sinun ongelmat. Mutta se on selvää että silloin pitää perääntyä kun voisi alkaa ymmärtää jotain itsestään. Sitähän sinä teet. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Ohella sanassa on kaikki mitä sinun tarvitsee ymmärtää. Haluat tiiviiseen eksklusiiviseen suhteeseen mutta ahdistus ei ole mielestäsi merkittävä ongelma.
Sosiaalinen ahdistus. Eli sehän ilmenee jossain tuntemattomien ihmisten kanssa ja etenkin isommassa porukassa. Ei se vaikuta suoraan siihen millainen kumppani olen. Mutta itsetunto voi toki siihen vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
Nyt puhutkin jo kelvottomista naisista kun pitäisi puhua sinusta. Ei juu ole defenssejä, ei ei. Sehän on tullut jo selväksi että aivan viisaasti itsekin osaat valikoida epätasapainoiset naiset pois pelistä niin mitä he siihen liittyvät että SINÄ et saa niitä tasapainoisia jäämään. Sen sijaan että miettisit mikä tekisi sinusta paremmin mietit että jotkut muut ainakin on huonompia. Vaikutit aluksi fiksulta mutta enpä tiedä, oli varmaan se alkushow mistä olet puhunutkin.
Älä nyt diagnosoi defenssejä mun jokaisesta vastauksesta. Sun kommentti miehistä oli aika yleistävä ja yksipuolinen. Jos mä heitin naisista jotain yhtä yleistävää niin joku tulee ihan varmaan kommentoimaan että "äläs nyt viitti". Ota nyt askel taaksepäin ;)
Keskiössä ei ole minun kommentin vaan sinun ongelmat. Mutta se on selvää että silloin pitää perääntyä kun voisi alkaa ymmärtää jotain itsestään. Sitähän sinä teet. ;)
Annapa nyt selitän vähän. Mun suvussa on aika monta todella kamalaa äitiä. Jos sä sanot jotain noin yleistävää isistä, niin kyllä se vähän mun korvaan särähtää. Voit ajatella että se on vain mun defenssi kun en halua kuulla mitä sanot, mutta ymmärrä että sä saatat olla myös väärässä noissa tulkinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Oliko homman nimi se että et tapaa naisia vai että tapaat mutta he jatkavat matkaa? Kauheasti naisia niin että muut täällä kuolaa, kadehtii ja ehdottaa gigolon uraa. Ja taas ei olekaan naisia. 🤯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
No älä nyt väkisin kuitenkaan, yritä sellainen löytää, mikä voisi olla kiinnostavakin :D
Niin minkä ikäinen sä muuten olet? Sulla on ilmeisesti ongelmallinen äitisuhde. Näkyykä se sun syhtautumisessa naisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
No älä nyt väkisin kuitenkaan, yritä sellainen löytää, mikä voisi olla kiinnostavakin :D
Saa nähdä. Ei mulla olis välttämättä aikaa uudelle harrastukselle, niin todennäköisesti se jää heti kun naistarjonta on tsekattu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Oliko homman nimi se että et tapaa naisia vai että tapaat mutta he jatkavat matkaa? Kauheasti naisia niin että muut täällä kuolaa, kadehtii ja ehdottaa gigolon uraa. Ja taas ei olekaan naisia. 🤯
Tapaan naisia erilaisten applikaatioiden kautta. Ne jotka kiinnostaa on usein jostain seksikanavilta ja he haluavat sitten vain seksiä. Kun haen treffiseuraa, niin hyvin harvoin tapaan ketään joka herättäisi mussa tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Ja siksi en saa asiaa kommentoida sun mielestä? :D Hei, vähän nyt rennompi asenne jooko ;)
Se nyt vaan vie asiat sivuraiteille jos sinun ongelmasta mennäänkin kaikkiin miehiin ja naisiin ja niihin ongelmiin mitä kenellä tahansa saattaa olla. Ei ehkä tämän keskustelun kannalta hedelmällistä.
No eikös se alkuperäinenkin kommentti mennyt samalla tavalla sivuraiteille? Siihenhän mä vaan vastasin.
Alue: Aihe vapaa
Tämä! Tunnistan Ap:ssä paljon tuttua mutta tässä vaiheessa elämää tiedän jo että se on huonoa tuttua. On tosi paljon niitä jotka ei tiedosta sitä mistä vetovoima tulee. Ja sitten on niitä joille se huono on yksinkertaisesti täysin vierasta. Jopa siinä määrin että eivät pysty edes osoittamaan mitä se on koska eivät tasapainoisesta tausta käsin tunnista ilmiötä, jotakin on yksinkertaisesti vinossa.