Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naiset haluavat multa seksiä, mutteivät muuta. Mitä voin tehdä?
07.01.2021 |
Tätä jatkuu vuodesta toiseen. Ulkoisesti kaikki on ihan ok. Moni nainen hehkuttaa seksiämme ja kehuu minua muutenkin, mutta sitten ei mitään. Ihastun ja en saa vastakaikua. Minuun ihastuvat usein varsin epävakaat naiset, joiden kanssa en halua yhtään mitään.
Löytyy duunit, koulutukset, urheilulliset elämäntavat, paljon kavereita, hyvät käytöstavat ja huomaavaisuutta. Kaveri sanoo että pitäisi olla vähän kusipää niin sitten ne kiinnostuu. En haluaisi tuohonkaan lähteä mukaan. Turhaan kai täällä kyselen, koska ei kukaan kaveri tai fwb:kään ole osannut sanoa että mistä kiikastaa.
Olkaa onnellisia jos ylipäätään löydätte mitään. Se ei ole itsestäänselvää.
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Ja siksi en saa asiaa kommentoida sun mielestä? :D Hei, vähän nyt rennompi asenne jooko ;)
Se nyt vaan vie asiat sivuraiteille jos sinun ongelmasta mennäänkin kaikkiin miehiin ja naisiin ja niihin ongelmiin mitä kenellä tahansa saattaa olla. Ei ehkä tämän keskustelun kannalta hedelmällistä.
No eikös se alkuperäinenkin kommentti mennyt samalla tavalla sivuraiteille? Siihenhän mä vaan vastasin.
Pitääkö lähteä sivuraiteille jos muutkin lähtee? Vähän on vielä kaukana jämäkästä tuo asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
No älä nyt väkisin kuitenkaan, yritä sellainen löytää, mikä voisi olla kiinnostavakin :D
Saa nähdä. Ei mulla olis välttämättä aikaa uudelle harrastukselle, niin todennäköisesti se jää heti kun naistarjonta on tsekattu :D
Niin... no sanoisin että mä itse tykkäisin että se joku olisi kanssa yhtä intohimoinen harrastaja kuin itse on, että tykkäisi puhua aiheesta yms. Hankalaa jos sun harrastuksissa ei jo valmiiks pyöri naisia 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Oliko homman nimi se että et tapaa naisia vai että tapaat mutta he jatkavat matkaa? Kauheasti naisia niin että muut täällä kuolaa, kadehtii ja ehdottaa gigolon uraa. Ja taas ei olekaan naisia. 🤯
Tapaan naisia erilaisten applikaatioiden kautta. Ne jotka kiinnostaa on usein jostain seksikanavilta ja he haluavat sitten vain seksiä. Kun haen treffiseuraa, niin hyvin harvoin tapaan ketään joka herättäisi mussa tunteita.
5/5. Vuoden 2021 paras trolli tähän mennessä. Unelmien vaimoa etsivä seksikanavilla surffaava vakaa ja luotettava seksiriippuvainen mies joka on tekaistulla DG:lla terapiassa mutta jolla ei ole merkittäviä ongelmia. Kohta varmaan selviää että etsit naisia Grinderistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Kyl mä koen. Oon ollu uran ja opiskelujen suhteen erittäin ahkera. En mä ihan pienestä hätkähdä.
Kerroithan sä aiemminkin kuinka lykkäsit gradua kun pelkäsit sössiväsi sen. Jokaisen pitää hoitaa omat opinnot ja työt. Se on ihan hyvä että olet siihen pystynyt, mutta entä sitten jos sun pitäisi sen uran ohessa hoitaa yhtä raskaat kotiasiat?
Oletko sä koskaan kysynyt suoraan että mikä sussa tökkii niille sun unelmanaisille?
No niin lykkäsin vähän. Mitä yliopistolla oon puhunu porukan kanssa, niin en oo ihan ainoa. Ja oikeastaan en olis lykänny koskaan, ellei mun terapeutti olis ollu sitä mieltä että otan liikaa stressiä asioista ja mun pitäis ottaa enemmän vapaa-aikaa ja antaa itseni levätä. Ennen terapian alkua mä olin täysi työnarkomaani, joka ei todellakaan olisi antanut itsensä lykätä yhtä ainoaa opinnäytetyötä tai antanut itselleen yhtään viivyttelyä anteeksi.
Oon mä kysyny enkä oo saanu mitään muuta vastausta kuin "en tiedä itsekään, ei oo vaan tunteita".
Ja taas terapeutti on vastuussa oman elämän valinnoista. Ja selviää lisää kuvioita jotka ei sovi annettuun kuvaan hyvästä elämänhallinnasta. Riippuvuudet ja itseruoskinta on vaan suunnattu niin ettei ne ole yhteiskunnallisesti paheksuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Oliko homman nimi se että et tapaa naisia vai että tapaat mutta he jatkavat matkaa? Kauheasti naisia niin että muut täällä kuolaa, kadehtii ja ehdottaa gigolon uraa. Ja taas ei olekaan naisia. 🤯
Tapaan naisia erilaisten applikaatioiden kautta. Ne jotka kiinnostaa on usein jostain seksikanavilta ja he haluavat sitten vain seksiä. Kun haen treffiseuraa, niin hyvin harvoin tapaan ketään joka herättäisi mussa tunteita.
5/5. Vuoden 2021 paras trolli tähän mennessä. Unelmien vaimoa etsivä seksikanavilla surffaava vakaa ja luotettava seksiriippuvainen mies joka on tekaistulla DG:lla terapiassa mutta jolla ei ole merkittäviä ongelmia. Kohta varmaan selviää että etsit naisia Grinderistä.
Itseasiassa mä tiedän yhden miehen, jolla on ongelmainen äitisuhde ja hän on myös jonkinasteinen.. öö.. seksiriippuvainen, ehkä. No mutta todella paljon panee ympäriinsä, mutta kuitenkin pyrkii ja päätyy parisuhteisiin (joissa sitten pettää).
Jos alat käymään läpi naisia tappavia sarjamurhaajia, niin suurella osalla on ollut äitiongelmia. Äiti siis kykenee sotkemaan pojan pahastikin jos suhde on huono. Mikä saattaa näkyä luotaantyöntävänä tervepäisille naisille ja puoleensavetävänä sekopäille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Ja siksi en saa asiaa kommentoida sun mielestä? :D Hei, vähän nyt rennompi asenne jooko ;)
”Relaa hei, mä haluan puhua mun ongelmista mutta en siis oikeasti puhua puhua. Tai siis tehdä tai siis. :D ;). Ei hitto, just on finderissa sovitut seksiteeffit, moikkaaaah!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Oliko homman nimi se että et tapaa naisia vai että tapaat mutta he jatkavat matkaa? Kauheasti naisia niin että muut täällä kuolaa, kadehtii ja ehdottaa gigolon uraa. Ja taas ei olekaan naisia. 🤯
Tapaan naisia erilaisten applikaatioiden kautta. Ne jotka kiinnostaa on usein jostain seksikanavilta ja he haluavat sitten vain seksiä. Kun haen treffiseuraa, niin hyvin harvoin tapaan ketään joka herättäisi mussa tunteita.
5/5. Vuoden 2021 paras trolli tähän mennessä. Unelmien vaimoa etsivä seksikanavilla surffaava vakaa ja luotettava seksiriippuvainen mies joka on tekaistulla DG:lla terapiassa mutta jolla ei ole merkittäviä ongelmia. Kohta varmaan selviää että etsit naisia Grinderistä.
Itseasiassa mä tiedän yhden miehen, jolla on ongelmainen äitisuhde ja hän on myös jonkinasteinen.. öö.. seksiriippuvainen, ehkä. No mutta todella paljon panee ympäriinsä, mutta kuitenkin pyrkii ja päätyy parisuhteisiin (joissa sitten pettää).
Jos alat käymään läpi naisia tappavia sarjamurhaajia, niin suurella osalla on ollut äitiongelmia. Äiti siis kykenee sotkemaan pojan pahastikin jos suhde on huono. Mikä saattaa näkyä luotaantyöntävänä tervepäisille naisille ja puoleensavetävänä sekopäille.
Uskon todella että se että samaistuu sarjamurhaajiin auttaa löytämään ihanan naisen. Vai oliko tarkoitus jälleen sanoa että ainakin sarjamurhaajat on sinua enemmän hukassa joten et voi olla toivoton tapaus ja sovit sen vuoksi upeille naisille. ”Kiinnostavaa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis en varsinaisesti näe, että mulla olisi isompia ongelmia näiden sosiaaliseen ahdistukseen ja itsetunto-ongelmiin liittyvien juttujen ohella. Sitä oon tässä sanonu.
Niin, mistäs tää kaikki alkoi? Niin, siis ihastut naisiin, jotka eivät halua sun kanssa parisuhdetta, ja sä tapaat naisia lähinnä Tinderin kautta.
No, voin sanoa, että itse en ole menossa Tinderiin etsimään kumppania. Mua pelottaa ihan vaan se, että jos tapaisin jonkun helmen miehen, niin olisin niin tyhmä ja sokea, etten tajuaisi hänen olevan just hyvä mulle, kun siellä on miljoona muuta odottamassa. Tiiätkö, valinnanvaikeus. Ihan tutkittua, että liian paljon vaihtoehtoja johtaa siihen, että ei osaa valita.
Mä odotan edelleen, että tapaisin kivan miehen IRL. Ja uskon, että meitä on monia muitakin jotka ajatellaan näin. Mä harrastan erilaisia asioita, ja olenkin ajatellut, että jos niissä piireissä tapaisin jonkun kiva tyypin niin olisi ihan parasta.
Mulla on se ongelma että mä harrastan paljon, mutta en juuri tapaa niissä jutuissa naisia. Sitten kun rajoitukset on ohi, niin aloitan väkisin jonkun jutun missä on paljon naisia ja pyörin siellä sen aikaa, että selviää että onko jotain potentiaalista tapausta. Ennen ajattelin etten tekis niin, mutta kun naista ei ole löytynyt hyvällä, niin pitää kokeilla tuollaistakin.
Oliko homman nimi se että et tapaa naisia vai että tapaat mutta he jatkavat matkaa? Kauheasti naisia niin että muut täällä kuolaa, kadehtii ja ehdottaa gigolon uraa. Ja taas ei olekaan naisia. 🤯
Tapaan naisia erilaisten applikaatioiden kautta. Ne jotka kiinnostaa on usein jostain seksikanavilta ja he haluavat sitten vain seksiä. Kun haen treffiseuraa, niin hyvin harvoin tapaan ketään joka herättäisi mussa tunteita.
5/5. Vuoden 2021 paras trolli tähän mennessä. Unelmien vaimoa etsivä seksikanavilla surffaava vakaa ja luotettava seksiriippuvainen mies joka on tekaistulla DG:lla terapiassa mutta jolla ei ole merkittäviä ongelmia. Kohta varmaan selviää että etsit naisia Grinderistä.
Itseasiassa mä tiedän yhden miehen, jolla on ongelmainen äitisuhde ja hän on myös jonkinasteinen.. öö.. seksiriippuvainen, ehkä. No mutta todella paljon panee ympäriinsä, mutta kuitenkin pyrkii ja päätyy parisuhteisiin (joissa sitten pettää).
Jos alat käymään läpi naisia tappavia sarjamurhaajia, niin suurella osalla on ollut äitiongelmia. Äiti siis kykenee sotkemaan pojan pahastikin jos suhde on huono. Mikä saattaa näkyä luotaantyöntävänä tervepäisille naisille ja puoleensavetävänä sekopäille.
Uskon todella että se että samaistuu sarjamurhaajiin auttaa löytämään ihanan naisen. Vai oliko tarkoitus jälleen sanoa että ainakin sarjamurhaajat on sinua enemmän hukassa joten et voi olla toivoton tapaus ja sovit sen vuoksi upeille naisille. ”Kiinnostavaa.”
Siis mä en ole Ap. Mutta tuli vain mieleen tuosta, että seksiriippuvuus tai tarve harrastaa paljon seksiä eri naisten kanssa varmaan on kytköksissä huonon äitisuhteen kanssa. Ja tämä mies kenestä puhuin on ainakin minulle väittänyt, että haluaisi olla hyvässä, yksiavioisessa suhteessa. Mutta ilmeisesti ei kuitenkaan kykene sillä parisuhteellaan täyttämään sitä sisäistä tarvettaan, joka ajaa seksihurjasteluihin vieraiden naisten kanssa. Ja sarjamurhaajat tuli mieleen ihan vain siksi, että äitien ja poikien suhde on monesti pieleen mennessään paljon tuhoisampi kuin vaikka huono isäsuhde tytöllä.
Ollapa ap:n asemassa. Naiset eivät voisi edes kuvitellakaan seksiä minun kanssani ilman kuvotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
Nyt puhutkin jo kelvottomista naisista kun pitäisi puhua sinusta. Ei juu ole defenssejä, ei ei. Sehän on tullut jo selväksi että aivan viisaasti itsekin osaat valikoida epätasapainoiset naiset pois pelistä niin mitä he siihen liittyvät että SINÄ et saa niitä tasapainoisia jäämään. Sen sijaan että miettisit mikä tekisi sinusta paremmin mietit että jotkut muut ainakin on huonompia. Vaikutit aluksi fiksulta mutta enpä tiedä, oli varmaan se alkushow mistä olet puhunutkin.
Älä nyt diagnosoi defenssejä mun jokaisesta vastauksesta. Sun kommentti miehistä oli aika yleistävä ja yksipuolinen. Jos mä heitin naisista jotain yhtä yleistävää niin joku tulee ihan varmaan kommentoimaan että "äläs nyt viitti". Ota nyt askel taaksepäin ;)
Keskiössä ei ole minun kommentin vaan sinun ongelmat. Mutta se on selvää että silloin pitää perääntyä kun voisi alkaa ymmärtää jotain itsestään. Sitähän sinä teet. ;)
Annapa nyt selitän vähän. Mun suvussa on aika monta todella kamalaa äitiä. Jos sä sanot jotain noin yleistävää isistä, niin kyllä se vähän mun korvaan särähtää. Voit ajatella että se on vain mun defenssi kun en halua kuulla mitä sanot, mutta ymmärrä että sä saatat olla myös väärässä noissa tulkinnoissa.
Ääni defenssille. Tuossa sulle on kirjoittanut useampi eri nainen. Sanoit muutenkin yhdessä viestissä että olisit valmis kannattelemaan tilannetta jos nainen sairastuu esimerkiksi masennukseen. Mutta samalla pelkään omien traumojesi vuoksi ettei vaan olisi vajavainen nainen.
Yllätys yllätys. Naisilla on äiti ja isä traumoja siinä missä sinullakin ja yhtälailla kun sinä haluat välttää metsään menevän perheen naiset haluavat sitä samaa. Ja sen vuoksi työstävät sekä itseään jos on tarvetta ja etsivät kumppania joka on työstönsä jo tehnyt. Ja sitten on tosiaan niitä jotka ei tunnista mitään noista traumoista muuta kun että ”en tiedä mikä tässä on mutta tämä ei toimi, moikka”.
Joo ja en mä oo sanonu ettei tuo kaikki olisi totta mitä tuossa sanot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että "vika" ei ole naisissa, vaan sinussa? Eli oletko varma, ettei sinulla ole taipumusta rakastua helpommin jos toinen on tavoittamaton? Itse olen tajunnut olevani sitoutumiskammoinen ja tämä on ilmennyt niin, että tietynlainen ikuinen, kuromaton etäisyys ja viileys tekee miehestä usein paljon houkuttelevan silmissäni. Itsekin mietin vuosia miksi minun on niin vaikea löytää kumppania, vaikka monet miehet tuntuivat olevan minusta kiinnostuneita. Selvensi hieman ajatuksia kun tajusin, etten ole kiinnostunut heistä koska he ovat kiinnostuneita minusta.
Luulen että päinvastoin. Ne on liian täyspäisiä naisia joihin ihastun ja heille ei tällainen vähän epävarmempi mies ole kelvannut suhteeseen.
Niin mistä sä olet epävarma?
Siitä että pitääkö ihmiset musta. Pelkään että ihmiset kääntää mulle selkänsä jos olen eri mieltä, tuomitsee, vihaa. Mulla on eniten ehkä ongelmia siinä, että en uskalla aina sanoa mielipidettäni ja ylianalysoin sitä, että käyttäydynkö tökerösti ihmisiä kohtaan ja loukkaan heitä. Mietin paljon sitä, että puhunko liikaa tai liian vähän, pidetäänkö mua ärsyyttävänä jne. Toki tämä on ollut koko ajan vähenemään päin ja olen siltä osin jo ihan eri ihminen kuin vaikkapa pari vuotta sitten.
Viehättääkö ne itsevarmat ja kasassa olevat ihmiset siksi, että jos sellainen hyväksyisi sut, niin säkin voisit hyväksyä itsesi helpommin? Niin kuin tavallaan ripustaisit oman itsetuntosi toisen ihmisen varaan?
Veikkaan että tämä on sitä, että mä etsin täysin erilaista naista kuin oma äitini oli. En voisi katsoa itseäni peiliin jos ottaisin vaimoksi naisen, joka kaataisi kasan omaa paskaansa ja pahaa oloaan lastensa niskaan.
Millainen sä sitten olisit puolisona ja isänä? Oletko sä vahva, turvallinen ja luotettava kumppani?
Turvallinen ja luotettava kyllä. Vahva ainakin siltä osin, että olen hyvin peräänantamaton ihminen. Mulla on kyllä omat heikkouteni sen suhteen, että pelkään liikaa mitä musta ajatellaan.
Mutta vahvuus on vähän sellainen piirre että... kuinka iso prosentti miehistä on sun mielestä vahvoja? Jos ajatellaan että miehen pitäisi olla vahva ollakseen hyvä perheenisä, niin en tiedä moniko yltäisi siihen kriteeriin.
Ei suinkaan ja siksi tälläkin palstalla naiset jatkuvasti valittaa kuinka ukko on lasten jälkeen muuttunut itsekeskeiseksi turhakkeeksi, joka ei näe omia tarpeitaan pidemmälle. Myös syntyvyys on kovasti laskussa. Vahvojen miesten vähäisyys on yksi syy miksi itselläni ei ole lapsia. Hyvän perheenisän pitäisi olla vahva, sillä perhe-elämä on stressaavaa ja haastavaa ja siinä ei varmasti helpota se, että mies murenee alkumetreille.
Kysyisin myös sitä, että kuinka moni nainen on lopulta vahva ja kyvykäs äidiksi? Kyllähän sitä kaikenlaista juttua kuulee hyvin itsekeskeisistä perheenäideistäkin. En tiedä oliko ajatuksesi nyt että naiset ovat valmiita ja valikoivat miehiä jotka ovat suureksi osaksi ressukoita, mutta otinpahan tämänkin puolen nyt esille. Ehkä liikaa korostetaan sitä, miten vastuuttomia miehet ovat, kun kyllä ne naisetkin osaavat...
En epäile etteikö tällaisiakin tapauksia ole. Mutta ainakin omassa elämässäni olen todistanut huomattavasti useammin setä, että lasten tullessa mies ei pääse hommasta kärryille tai alkaa kriiseilemään jotain omaa juttuaan ja vaikka naisillaki saattaa olla vaikeaa, niin heidän on yleensä pakko asetella ne omat ongelmat taka-alalle ja vain selvitä, sillä lapset on pakko hoitaa.
Ja toisaalta tässä ap kuitenkin valittaa sitä, etteivät ne tasapainoiset ja kunnolliset naiset ihastu häneen, mutta nämä elämäntapaongelmaiset kylläkin. Todennäköisesti nämä tasapainoiset ovat juuri niitä jotka ymmärtävät millaisesta miehestä on oikeasti iloa kun elämä käy vaikeaksi ja ymmärtävät ettei ap kuulu heihin. Nämä ongelmaiset taas tunnistavat ap:n tutuksi (eli aistivat ap:n ongelmaisuuden) ja haluaisivat toistaa omia tragedioitaan tämän kanssa.
Kyllä. Liiallinen yleistäminen vaan särähtää korvaan ja äitien tekemät vääryydet ovat edelleen jonkinlainen tabu.
No mutta kun keskustellaan sinusta, niin äitien tekemät vääryydet on aika irrelevantteja, sillä sinusta ei ilmeisesti ole ikinä tulossa äitiä kenellekään.
Ja siksi en saa asiaa kommentoida sun mielestä? :D Hei, vähän nyt rennompi asenne jooko ;)
Se nyt vaan vie asiat sivuraiteille jos sinun ongelmasta mennäänkin kaikkiin miehiin ja naisiin ja niihin ongelmiin mitä kenellä tahansa saattaa olla. Ei ehkä tämän keskustelun kannalta hedelmällistä.
No eikös se alkuperäinenkin kommentti mennyt samalla tavalla sivuraiteille? Siihenhän mä vaan vastasin.
Pitääkö lähteä sivuraiteille jos muutkin lähtee? Vähän on vielä kaukana jämäkästä tuo asenne.
Ei tuo liity ainakaan psykologian käsitteeseen jämäkkyys. Se on sitä, että pitää rajansa selkeästi ja suoraan, ilman mitään manipuloivaa tms. asennetta. Pikemminkin se on jämäkkyyttä, että sanoin suoraan ja anteeksipyytelemättä, että hän yleistää tuossa liikaa miehiä, koska asia oli minulle tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap et oo trolli niin miten sä edelleen jaksat täällä kertoa itsestäs...
Ei sun tarttee olla mikään supervahva tietenkään, eihän kukaan nainenkaan ole. Mutta sen verran pitää olla vahva, että pystyy kantamaan itsensä ja omat ongelmansa, eikä kaada niitä toisen niskaan. Joo, ongelmista pitää mielellään puhua toiselle, mutta ei olettaa että toinen voi niitä korjata tai olla terapeuttina.
Se on riittävää vahvuutta.
En koe että olis tän suhteen mitään erityistä ongelmaa.
Hyvä niin. Mutta sen verran vielä, että jos vaikka kumppanisi masentuu, niin onko sinulla itselläsi kapasiteettia ottaa sellaisen vastaan niin, että autat häntä etsimään apua? Ja että väliaikaisesti joutuisit olemaan se, joka pyörittää arkea toisen ollessa sairaana. Se on hyvä tiedostaa, että se kumppanikin voi muuttua, vaikka kuinka olisi alkuaikoina tasapainoinen.
Kyl mä koen. Oon ollu uran ja opiskelujen suhteen erittäin ahkera. En mä ihan pienestä hätkähdä.
Kerroithan sä aiemminkin kuinka lykkäsit gradua kun pelkäsit sössiväsi sen. Jokaisen pitää hoitaa omat opinnot ja työt. Se on ihan hyvä että olet siihen pystynyt, mutta entä sitten jos sun pitäisi sen uran ohessa hoitaa yhtä raskaat kotiasiat?
Oletko sä koskaan kysynyt suoraan että mikä sussa tökkii niille sun unelmanaisille?
No niin lykkäsin vähän. Mitä yliopistolla oon puhunu porukan kanssa, niin en oo ihan ainoa. Ja oikeastaan en olis lykänny koskaan, ellei mun terapeutti olis ollu sitä mieltä että otan liikaa stressiä asioista ja mun pitäis ottaa enemmän vapaa-aikaa ja antaa itseni levätä. Ennen terapian alkua mä olin täysi työnarkomaani, joka ei todellakaan olisi antanut itsensä lykätä yhtä ainoaa opinnäytetyötä tai antanut itselleen yhtään viivyttelyä anteeksi.
Oon mä kysyny enkä oo saanu mitään muuta vastausta kuin "en tiedä itsekään, ei oo vaan tunteita".
Ja taas terapeutti on vastuussa oman elämän valinnoista. Ja selviää lisää kuvioita jotka ei sovi annettuun kuvaan hyvästä elämänhallinnasta. Riippuvuudet ja itseruoskinta on vaan suunnattu niin ettei ne ole yhteiskunnallisesti paheksuttavia.
Musta tuntuu että sä oot tyyppejä jotka saa kiksejä kun vähän tölvii ihmisiä netissä
Onkos tämä trolli? Hyvin kirjoitettu, mutta vaikuttaa naisen kirjoittamalta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on helppo: olet huono sängyssä. Useimmat miehet on. Ja koska useimmat miehet on niin huonoja sängyssä, hyvät halutaan todellakin nähdä uudelleen.
Eihän kyse nyt ole siitä, että pitäisi olla jotakin isoja ongelmia, jotka estävät pariutumisen. Sosiaalinen ahdistus yms eivät ole pariutumista estäviä ongelmia. Sillä, että tekee töitä itsensä kanssa voidaan tarkoittaa myös sitä itseensä tutustumista. Tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Tunnistaa omat haitalliset käyttäytymismallit (meillä jokaisella on niitä), kehittää itseään henkisesti kypsemmäksi jne. Ihmiset nyt tuppaa vaan viehättymään ihmisistä, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja kypsiä henkisesti. Kukaan itsensä kanssa sinut oleva kypsä ihminen ei ole päässyt siihen pisteeseen ilman työtä. Meidän kaikkien pitää tehdä se ollaksemme ns parempia versioita itsestämme. Ei ole mitään nappia mistä voisi painaa, että saa tyttöystävän. Joitakin ääliöitä joo kiinnostaa miehen hyvä työpaikka ja liksa ja sellaisen likan voi sitten saada työpaikkaa vaihtamalla. Mutta tyydyttääkö se sua? Ties minkälaiset hiihtäjät löytää parisuhteen, jos haluavat ottaa saman tasoisen tai huonomman kumppanin tai sitten niissä hiihtäjissä on joku sellainen piire, josta sinä et tiedä mitään, mutta joku nainen näkee sen. Ei näissä jutuissa ole mitään pikaratkaisuja ja nappeja. Ole oma itsesi ja hyväksy itsesi täysin. On paljon helpompi hyväksyä muut kun hyväksyy itsensä. Ihan kokemuksesta sanon, että niin kauan kun on itsensä kanssa tiliä tehtävä, ihastuu vääriin ihmisiin ja väärät ihmiset ihastuvat sinuun. Tää on joku luonnonlaki. Et ehkä itse tunnista sitä missä ongelma on, mutta todennäköisesti semmoinen on kun et ole pariutunut. Periaatteessa kuka tahansa ihminen voi olla sopiva parisuhteeseen ihan kenen kanssa tahansa, mutta aina tulee niitä omia ja toisen "issueita" mitkä vaikuttavat siihen kenestä kiinnostuu ja kenestä ei. Ihminen menee oman vanhempansa kanssa naimisiin kumppania valitessaan ja tämä on totta. Parisuhde on aikuisen ihmisen tärkein kiintymyssuhde ja se muodostuu samalla tavalla kuin lapsen ja vanhemman suhde. Turvaahan me kaikki haemme siitä ensisijaisesta kiintymyssuhteesta. Joskus on huono mäihä ja pitkän aikaa tapaa ihmisiä joilla on eri kiintymyssuhdemalli kuin itsellä ja silloin ei parisuhde ota tuulta alleen. En tiedä minkä ikäinen olet, veikkaan että olet reilusti alle 30. Sulla on ihan hemmetin paljon aikaa löytää kumppani ja myös kasvaa. Olen lukenut koko ketjun ja matkaa henkiseen kasvuun näyttää olevan ja paljon. Olet saanut paljon neuvoja ja hyviäkin sellaisia, mutta et näytä ottavan onkeesi. Ota nyt lusikka kauniiseen käteen ja opettele kohtaamaan itsesi. Anteeksi kun en kovin nätisti viitsi sanoa sinulle asioita.
Jos haluat käytännön vinkkejä ihmissuhteisiin niin katso Anthony Recenellon videoita youtubesta. Löytyy aika laajaa näkökulmaa parisuhteisiin, hurmaamiseen ja ihan ihmisenä olemiseen.
Kiitos kaikille keskustelusta. Tämä vie ihan liikaa aikaa pyöriä täällä. Hyvät jatkot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36906 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei halua suhdetta seksistä huolimatta niin, olit huono sängyssä, nainen on varattu tai nainen ei usko sinun sitoutuvan häneen.
Ei oo mikään noista. Tää nykynenkin on hehkuttanu meidän seksiä todella paljon. Jos nainen ei usko mun sitoutuvan häneen, niin en tiedä mitä voin sille asialle tehdä. Jos sanon että oon kiinnostunu ja sekään ei riitä, niin vähän on kädet sidottu.
Eiiiiihhhhh!!!! Meitä on vedätetty. :D Sanoit että sulle ei ole kukaan kertonut mikä ongelma voisi olla mutta tadaa, tässä nainen on sen ihan itse sulle kertonut. 💁🏼♀️ Pitäiskö sun kuunnella mitä sulle sanotaan? Nainen tuossa on kertonut sulle että käytöksesi on sellaista, että hän on tehnyt omat johtopäätöksensä eikä pidä sinua sitoutuvana tyyppinä. Ja sinä jatkat kymmentä fwb suhdetta ihmetellen että voi pojat kun on vaikeaa eikä muhun sitouduta. 🤦🏼
En mä ainakaan ota tosissaan miesten toiveajatuksia siitä että kyllä musta on siihen tai tähän. Käytös puhuu puolestaan, en tietenkään mene mukaan muiden itsepetoksiin jos käytös ja haavepuheet ei ole linjassa. Sen verran nähnyt ihmisiä jotka ovat joutuneet pettymään itseensä ja samalla pettävät kaikki ne jotka on heihin uskonut.
Siis toi oli vaan spekulatiivinen heitto vastauksena esitettyyn kysymykseen. Ei kukaan nainen oo mulle sanonu, ettei usko mun sitoutuvan.
Edellinen kommentoija ymmärsi väärin. Heittäisin kuitenkin, että tämä on osa ongelmaasi. Olet pelannut itsesi ongelmalliseen tilanteeseen pökkimällä liian montaa pesää. On kunnollisia naisia joita ei haittaa, että olet keskivertoa selvästi aktiivisempi seksuaalisesti (tarkoittaen monia partnereita) mutta he ovat aika pieni prosentti. Siihen kun lisäät vielä vaatimuksen, että pitäisi olla kaunis nainen, niin prosenttiosuus putoaa vielä lisää. Tuollaisia naisia ei vain ole paljoa. Ei ketään Sara Chafakia tai Sara Sieppiä kiinnosta mikään panomies. Sara sieppi jätti Roope Salmisen kyseisestä syystä, koska hän on panomies.
En mä kerro naisille heti, että mulla on ollu paljon naisia. Tai onko mulla ollu paljon? Ei nyt puhuta edes mistään kolminumeroisista määristä. En siis ihan usko tuohonkaan.
Ei sun tarvi sanoa, sen huomaa tavasta jolla käsittelet naista.
No jos on niin ja joillekin naisille miehen seksikumppanien määrällä on valtavasti väliä, niin en tiedä miksi haluaisinkaan noin tuomitsevaa naista. Miten sellaiset eroaa jostain junttijätkästä joka vaatii naiselta kokemattomuutta?
Tiedätkö miksi sillä on väliä? Siksi, että parisuhteessa pitää pystyä luottamaan kumppaniin, se on pohja aivan kaikelle. Minä en pystyisi luottamaan mieheen, jolle ei tuota vaikeuksia hypätä sänkyyn ilman tunteita naista kohtaan ja jolla sänkykumppaneita on useita kymmeniä. Enkä tuomitse, ajattelen vain itseäni tässä kohtaa ja sitä millaisen parisuhteen haluan.
Mutta onko siinä kyse siitä millaisia miehet ovat vai siitä, että itselläsi on luottamusongelmia? Se on meinaa aikamoinen yleistys, että suuri kumppaneiden määrä = pettäjä. Miehiä jotka ajattelevat noin pidetään ainakin monissa piireissä vähän idiootti-sovinisteina.
En ole tuon kommentin kirjoittaja mutta omalta osalta vastaan että olen hyvin realistinen ihmisten suhteen ja sitä mieltä että menneestä käytöksestä voi päätellä tulevasta jos mikään vaikuttava tekijä ei ole muuttunut radikaalisti. Kun toista ihmistä ei voi tuntea läpikotaisin niin pitää yrittää luottaa omiin tuntemuksiin ja päätelmiin. Joidenkin miesten ongelma on se etteivät ymmärrä että teot puhuvat puolestaan eikä niistä tulevaa vaikutelmaa voi muuttaa puhumalla.
Miten sinkkuna harrastettu seksi liittyy ihmisen luotettavuuteen? Siis ihan oikeasti? Tällainen ihminen pettää toisia? Ei voi luottaa seksuaalisesti, taloudellisesti tai muulla tavoin?
Mulle tää kuulostaa lähinnä joltain mitä kiihkouskovaiset sukulaiset voisivat sanoa
Ei voi luottaa siihen ettei hyppäisi tilaisuuden tullen vieraaseen sänkyyn. Ja edelleenkin: kaikki joilla on paljon suhteita taustalla ja jotka voivat harrastaa ns. tunteetonta seksiä eivät tätä tee, mutta riski siihen on suurempi kuin ihmisellä, jolla seksi vaatii vahvoja tunteita. Pahinta on jos mies on tossu eikä osaa sanoa ei. Se on asia jota parisuhde ei muuta miksikään.
Enemmän tuo kuulosta sun omilta peloilta siitä että sut hylätään ja petetään.
Voi olla sitäkin, mutta en pidä sitä kovin suurena ongelmana. Jos tuota pelkoa ei kaikkien ihmisten kanssa ole, eikö silloin yksinkertaisesti kannata valita sellainen? Eikä ehdoin tahdoin hypätä suhteeseen ihmisen kanssa, johon ei kykene luottamaan.
Jos tuollaista pelkoa on, niin sehän kielii ongelmista jotka tulevat esille muuallakin kuin vain uskottomuuteen liittyen
Ei kieli. Jos kumppaniin pystyy luottamaan, tuollaisia ongelmia ei ole. Jos taas ei pysty, silloin niitä ehkä voikin tulla esille myös muissa yhteyksissä. En oikein ymmärrä miksi tästä pitää vääntää. Jokaisella on kuitenkin oikeus asettaa omanlaisensa kriteerit kumppanille eikä ole pakko ottaa mitään mikä tuntuu huonolta.
Mä tunnen ihan tarpeeksi monta eri asteisesti harhaluuloista ihmistä että voin sanoa, ettei mikään vaisto kerro välttämättä totuutta mistään. Syytetään kumppania pettämisestä ihan ilman mitään perusteita vaan koska oma psyyke on rakentunut epäterveellä tavalla. En tunne sua, mutta jos sä itsekin sanot että voi olla että sulla on luottamusongelmia, niin lähtisin kyllä niitä tarkastelemaan.
Hetkinen, nyt menee jo vähän pitkälle... Miksi ihmeessä mun pitäisi lähteä tarkastelemaan luottamusongelmia, joita minulla ei ole kuin tiettyjen ihmisten kanssa? Kun nämä ihmiset sattuvat olemaan vieläpä sellaisia, joita minun ei ole mikään pakko pitää elämässäni. Yleensä jos en luota ihmiseen, siihen on oikein hyvät perusteet.
Annoit kuvan että niitä luottamusongelmia tulee vaikkei olisi mitään syytäkään. Mä oon nähny läheltä kun syytetään uskottomuudesta ilman perusteita - niitä perusteitahan keksii vaikka toisen kenkien väristä jos haluaa - ja se on aivan kauheeta. Totta kai sitä on helppo luottaa esim. ihmiseen joka istuu vain kotona ja kattoo leffoja, mutta kyllä se musta on ongelmallista jos toiseen ei pysty aidosti luottamaan jos tämä ei ole tapaus jonka kohdalta kaikki riskit on minimoitu.
Jos en voi (parisuhteessa) luottaa ihmiseen jolla on historiassa kymmenittäin tai sadoittain seksikumppaneita enkä halua sellaista kumppanikseni, se ei tarkoita sitä että voisin pitää luotettavana vain ihmistä joka kyhjöttää neljän seinän sisällä, kuten kärjistetyssä esimerkissäsi vihjasit. Minusta on erikoista jos ihmisen käytös - sekä nykyisyydessä että menneisyydessä - ei vaikuta millään tavalla siihen, kuinka luotettavana ihmistä pitää.
Ilman muuta vaikuttaa. Sä et ole sanonut mitään mikä kielisi ihmisen epäluotettavuudesta. Tuo on vain yksi yleistys joka on samaa sukua sen kanssa kuin että tietyn ammatin edustajat ovat tietynlaisia.
En siis puhunut luotettavuudesta yleensä vaan luotettavuudesta parisuhdekumppanina. Ihanko todella ajattelet etteivät tiuhaan vaihtuvat (seksi)kumppanit voi kertoa ihmisestä mitään, esimerkiksi hänen kyvystään sitoutua? Mulle tulee auttamatta vaikutelma ihmisestä, joka ei tyydy vain yhteen. En suoraan sanottuna koe olevani niin ihmeellinen, että kymmeniä tai satoja kumppaneita läpi käynyt päättäisikin juuri minun kohdallani muuttua ja pysähtyä. Voi olla että niin tapahtuisi, mutta aika suurella todennäköisyydellä olisin vain yksi muiden joukossa. Sen verran paljon se menneisyys minua vaivaisi etten ottaisi riskiä.
Oletan (voin olla täysin väärässä), että AP ei saanut kaipaamiaan vastauksia ja keskustelu alkoi tympäännyttää ja samalla vei liikaa aikaa kun ei saanut mieleisiään vastauksia. Syy parisuhteettomuudelle on ainakin ehkä minulle valjennut. Ei muuten ole mikään häpeä tai ongelma olla ilman parisuhdetta, ellei itsellä ole kova tarve suhteeseen. Yhteiskunnan mielipidettä on turha ajatella. Mutta niin. Naiset kuitenkin suhteellisen hyvin osaavat arvioida kenen kanssa kannattaa jatkaa ja kenen kanssa ei. Luonnetta naiset arvioivat eniten parisuhdetta muodostaessaan. Poikkeuksena gold diggerit ynnä muut statuksen perässä juoksevat naiset.
Alue: Aihe vapaa
Ääni defenssille. Tuossa sulle on kirjoittanut useampi eri nainen. Sanoit muutenkin yhdessä viestissä että olisit valmis kannattelemaan tilannetta jos nainen sairastuu esimerkiksi masennukseen. Mutta samalla pelkään omien traumojesi vuoksi ettei vaan olisi vajavainen nainen.
Yllätys yllätys. Naisilla on äiti ja isä traumoja siinä missä sinullakin ja yhtälailla kun sinä haluat välttää metsään menevän perheen naiset haluavat sitä samaa. Ja sen vuoksi työstävät sekä itseään jos on tarvetta ja etsivät kumppania joka on työstönsä jo tehnyt. Ja sitten on tosiaan niitä jotka ei tunnista mitään noista traumoista muuta kun että ”en tiedä mikä tässä on mutta tämä ei toimi, moikka”.