Lue keskustelun säännöt.
Puhelias 4v. käsketään tuppisuiden tyyliin
27.12.2020 |
Meillä on 4v tyttö joka on hyvin sosiaalinen, puhelias ja iloinen tapaus. Itse olen ollut lapsena hyvin arka ja hiljainen ja ujo ja kärsinyt siitä. Olen ajatellut suurena voimavarana lapseni avoimen luonteen.
Nyt joulunpyhät olemme saaneet sisaruksiltani(joilla ei omia lapsia) sekä anopilta kasvatusvinkkejä jatkuvasti pyytämättä miten pitäisi olla koko ajan hyssyttelemässä ja harjoittelemassa hiljaisuutta yms. Lopulta alkoi minulla mitta täyttyä: mikä meitä suomalaisia vaivaa kun kaikkien pitäisi olla hiljaisia, näkymättömiä yms? Mietin miten vaikuttaa lapsen itsetuntoonkin jos perusluonnetta jatkuvasti kielletään ja vaiennetaan? Lapseni osaa kyllä peruskäytöstavat ja keskittyä peleihin lukemiseen yms eli ei ole ns adhd käytökseltään.
Onneksi pääsimme jo joulunvietosta kotiin jossa lapsi saa vapaasti olla lapsi ja leikkiä myös äänekkäitä leikkejä. Anopin perhe on todella hillittyä ja tunteita ei muutenkaan näytetä. Olen sanonut lapselleni että minusta on hienoa että hän osaa sanoa oman mielipiteensä ja keskustella. Anopin mielestä lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat.
Mitä ajatuksia tämä teillä herättää?
Kommentit (163)
121/163
|
27.12.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ei puhu muiden päälle kuin oikein innostuessaan ja silloin aina kiellän tietenkin.
Joku puhui että muut olisivat halunneet rauhoittua joulun viettoon ja siksi höpötys rasitti. Uskon tuon koska sisarukseni ovat veloja ja ovat sanoneetkin etteivät ikinä jaksaisi pikkulapsiarkea. Appivanhemmat taas eivät ikinä ole räiskyvän iloisia tai vihaisia, eivät juhli tai ilakoi. Samanlaista tasaisen tyyntä ilmapiiriä. Siksi mietinkin onko oikein että se temperamenttisempi vaiennetaan? Tässä taitaa olla edessä se että minä ja lapseni vietetään joulua jatkossa keskenämme etteivät muut meistä kuormitu.
Jos tullaan yhteiseen joulun viettoon niin miksi silloin sitten halutaankin olla yksinään hiljentymässä? Lapseni odotti koko kuukauden että tapaa mm tämän kuormittuneen kummitätinsä. Viimein kun odotus päättyi halusi lapseni tietysti jutella sukulaistensa kanssa mahd paljon ja olla lähellä ennenkuin se lyhyt aika päättyy. Ja heidän reaktiona olikin vain hyshys menehäm siitä leikkimään hiljaa omia leikkejä. Ehkä tosiaan lapseni näkeminen ja ajanvietto ei ole yhtään tärkeää heille. Ap
Yhtä hyvin voisi kysyä, että onko oikein, että jouluun rauhoittuminen estettiin yhden joulunviettäjän takia. Onko tyyneys ja tasaisuus jotenkin huonompia asioita kuin muita kuormittava temperamentti? Yhteinen joulunvietto voi olla yhdessä hiljentymistä, ei sen tarvitse olla jatkuvaa puhetta ja selittämistä.
Omille lapsille en ole koskaan luonut mitään ennakko-odotuksia toisten toimista. Meillä 4v ei osaisi odottaa kummitädin tapaamista kuukausitolkulla, vaikka tietenkin nauttii, aina kun kumminsa tapaa. Silti hän tajuaa, että kummitäti ei ole vain kummilasta varten, vaan myös aikuisten seura on tälle tärkeää. Ehkä sinun kannattaisi opettaa omalle lapsellesi sama asia: kummius ei tarkoita sitä, että on olemassa vain kummilasta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Voi vitsi, miten kaikki olisivat onnellisia. Mitä nyt lapsi menettäisi yhdet isovanhemmat, jos sukulaisia satuttaisiin olemaan, mutta mitäs pienistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Tosi rumasti sanottu sanoa lasta mölyapinaksi. :( Hän on ihminen.
Onneksi vanha viisaus sanoo, että joka toista haukkuu, se itse on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa täytyy kunnioittaa muitakin ja osata pitää suutaan kiinni.
Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.
Minusta on hienoa, että ap:n lapsi osaa jo nuorella iällä osallistua keskusteluun. Se on merkki siitä, että kielellinen kehitys on kunnossa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään.
Anoppi saa olla mitä mieltä haluaa, koska hänen ei enää tarvitse kasvattaa lapsia tulevaisuuden maailmaa varten.
Keskustelun osallistuminen edellyttää muitakin taitoja kuin vain puhua pitkiä lauseita. Pitää ymmärtää ketkä keskustelevat, mistä he keskustelevat ja sopiiko itse tuohon keskusteluun mukaan. Sitten pitää vielä löytää oikea tapa liittyä keskusteluun. Lapset oppivat nämä taidot ensin aikuisten kanssa ja sitten toisten lasten kanssa. Se että 4-vuotias osallistuu aivan jokaiseen keskusteluun ei kerro sinänsä lainkaan tämän lapsen kielellisestä kehityksestä, sillä sellaisia lapset ovat jos heidän antaa olla. Se lapsi joka kuuntelee mitä toiset puhuvat ja miettii ensin voiko osallistua ks. keskusteluun ja miten sen tekee jos osallistuu, on todennäköisesti kielellisesti paljon lahjakkaampi vaikka ei olisi äänessä 24/7.
Kyllä 4-vuotias, joka puhuu paljon, on todennäköisesti kielellisesti lahjakkaampi kuin 4-vuotias joka puhuu vähän. Toki on myös introvertteja, joilla on hyvät kielelliset valmiudet, ja joillakin lapsilla (omani mukaan lukien) äännevirheet voivat rajoittaa ilmaisua.
Mutta kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä merkki, että 4-vuotias osaa ja uskaltaa puhua seurassa. Ap sanoo aloituksessa, että lapsi osaa myös rauhoittua itsekseen, eikä hänellä ole ADHD-piirteitä, joten miksi olettaisimme muuta?
No, meillä oli oli 3-vuotias(poika), ja siitä ihan tähän 10 ikävuoteen asti, lapsi, joka kälättää taukoamatta. Vasta vähitellen on koulussa oppinut olemaan hiljaa. Ensimmäisenä käsi pystyssä kysymässä jotain, aina valmis keskusteluun jne. Hyvä sanavarasto ja vilkas mielikuvitus ollut alusta saakka, on lukenut itse paljon viisivuotiaasta ja hänelle on luettu. Mutta juuri tuo kykenemättömyys olla olematta suuna päänä joka paikassa, tosiaan vasta nyt viime vuosina koulu opettanut olemaan edes hetken hiljaa (kyllä, pölöttää unissaankin). Itse en ymmärtänyt, että tämä vaatisi diagnoosia. Vaati, koulupsykologin mukaan ADD -diagnoosi, eli nyt sitten ollaan jossain halvatun terapioissa ym.
Meidän lapsen ADHD näkyi nimenomaan alle eskari-iässä jatkuvana puheena ja ääntelyä sekä toisten keskeyttämisenä. Lapsi puuttui usein keskusteluun kysymällä mitä sanoit (varsinkin tätä oli paljon), mitä se tarkoittaa jne. Häiriintyi paljon myös toisten leikeistä ja puheista niin että oma leikki keskeytyi. Keskittyi kyllä leikkiin ja palapeleihin yms todella hyvin, jos ympärillä ei ollut liikaa ärsykkeitä. Onneksi päiväkodissa laittoivat aina rauhallisempien lasten lähelle. Koko ryhmän toiminnassa joutuivat aina kertomaan ohjeen uudestaan hänelle. Niin kuin monille muillekin, diagnoosi tuli sitten kouluiässä, kun siellä ne ärsykkeet ovat vielä kovempia ja muutenkin lapselta vaaditaan eri tasoisesti keskittymistä. 4-vuotiaan keskittymiskykyä on hyvin vaikeaa arvioida vielä tarkkaavaisuushäiriön näkökulmasta, ja se miten lapsi toimii yksin kotona ilman niitä ärsykkeitä voi hämätä paljon. Enkä nyt tarkoita, että ap:n lapsella on ADHD, mutta ihan yleisesti tuohon aiheeseen liittyen voidaan sanoa, että ei sitä alle kouluikäisestä vielä näe kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ei puhu muiden päälle kuin oikein innostuessaan ja silloin aina kiellän tietenkin.
Joku puhui että muut olisivat halunneet rauhoittua joulun viettoon ja siksi höpötys rasitti. Uskon tuon koska sisarukseni ovat veloja ja ovat sanoneetkin etteivät ikinä jaksaisi pikkulapsiarkea. Appivanhemmat taas eivät ikinä ole räiskyvän iloisia tai vihaisia, eivät juhli tai ilakoi. Samanlaista tasaisen tyyntä ilmapiiriä. Siksi mietinkin onko oikein että se temperamenttisempi vaiennetaan? Tässä taitaa olla edessä se että minä ja lapseni vietetään joulua jatkossa keskenämme etteivät muut meistä kuormitu.
Jos tullaan yhteiseen joulun viettoon niin miksi silloin sitten halutaankin olla yksinään hiljentymässä? Lapseni odotti koko kuukauden että tapaa mm tämän kuormittuneen kummitätinsä. Viimein kun odotus päättyi halusi lapseni tietysti jutella sukulaistensa kanssa mahd paljon ja olla lähellä ennenkuin se lyhyt aika päättyy. Ja heidän reaktiona olikin vain hyshys menehäm siitä leikkimään hiljaa omia leikkejä. Ehkä tosiaan lapseni näkeminen ja ajanvietto ei ole yhtään tärkeää heille. ApParempi varmaan sitten, että vietätte joulun jatkossa keskenänne. Sinä taidat olla suvustanne ainoa, joka jaksaa kuunnella lapsesi jatkuvaa kälätystä. Näin sukulaisesi eivät kuormitu eikä sinun tarvitse ihmetellä, mikseivät kaikki ole yhtä ihastuneita prinsessaasi.
Omat vanhempani ymmärtävät minua ja lastani. Isosisarukseni oli kuulemma tuollainen kova puhuja ja myös hän sai moitteita siitä aikanaan. Nyt isosiskoni on menestynyt yliopiston käynyt joka ei pelkää puhua isonkaan yleisön edessä.
Ap
Ja sinusta tuli vauva-palstan trolli tai sitten olet aidosti yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Voi vitsi, miten kaikki olisivat onnellisia. Mitä nyt lapsi menettäisi yhdet isovanhemmat, jos sukulaisia satuttaisiin olemaan, mutta mitäs pienistä.
Mutta ne isovanhemmat ei menettäisi mitään, päinvastoin, saisivat omanlaisensa elämän takaisin eikä tarvitsisi sietää päällepäsmäröivää pikkulasta, jolle ei saa sanoa EI. Uskon, että isovanhemmat olisi pelkästään helpottuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Tosi rumasti sanottu sanoa lasta mölyapinaksi. :( Hän on ihminen.
Onneksi vanha viisaus sanoo, että joka toista haukkuu, se itse on!
Mikä muu se itseään täynnä oleva, muiden puheita keskeyttävä, koko ajan keskipisteeksi pyrkivä metelöitsijä on kuin mölyapina? Ap vetoaa temperamenttiin ja siihen, että tuollaisesta kehittyy vielä hyvä ihminen, mutta sitä ennen se ehtii tuhoamaan kymmeniä erilaisia juhlia jatkuvalla kälkätyksellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Voi vitsi, miten kaikki olisivat onnellisia. Mitä nyt lapsi menettäisi yhdet isovanhemmat, jos sukulaisia satuttaisiin olemaan, mutta mitäs pienistä.
Mutta ne isovanhemmat ei menettäisi mitään, päinvastoin, saisivat omanlaisensa elämän takaisin eikä tarvitsisi sietää päällepäsmäröivää pikkulasta, jolle ei saa sanoa EI. Uskon, että isovanhemmat olisi pelkästään helpottuneita.
Nyt vedit niin vahvasti trollauksen puolelle, ettei ollut enää uskottavuuden häivääkään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.
HAHAA onneksi minun nelivuotiaani on englanninkielisessä päiväkodissa ja osaisi tuossa tilanteessa osallistua keskusteluun myös englanniksi.
Olisin halunnut nähdä ilmeenne, kun tämän virheen olisitte tajunneet. :D
Sen jälkeen olisimme poistuneet joulupöydästänne ja elämästänne, sukua tai ei.
Niin, sinun 4v:si läsnäollessa olisimme luonnollisesti puhuneet saksaa etenkin kun se on äitini toinen äidinkieli.
Oo! Onpa äitisi hieno ihminen! Vai mitä reaktiota tuolla maininnalla hait? :D
Jos kuvaamasi tilanne olisi totta eikä trollausta, niin sinuna katsoisin nyt peiliin pitkään ja vakavasti.
Kumpi on hienomman väen käytöstä, opettaa lapselle keskustelukulttuuria osallistumisen kautta vai tuo ulos sulkeminen, mitä te teitte? Kummasta mahtaa kasvaa keskustelutaidot hallitseva lapsi, joka muutaman vuoden päästä tekee vaikutuksen fiinin väen päivälliskutsuilla?
Jos lapsen äiti toistuvasti ilmoittaa, että hän kasvattaa lapsensa, muiden ei tule siihen puuttua, niin kyllä seurue voi valita keskustelukieleksi sen, joka lapsi ei osaa.
Saksan mainitsin siksi, että suurin osa 1960-luvun jälkeen syntyneistä ei sitä enää osaa.
Olen syntynyt 1980-luvulla und ich spreche auch ein bischen Deutch! Ymmärrän kylläkin paremmin kuin puhun.
Teidän porukalle sanoisin tuon tempauksen jälkeen pysyvästi Auf Wiedersehen... Tai hetkinen, miten saksaksi hyvästellään, kun EI toivota jälleennäkemistä?
Ja me olisimme hyvin onnellisia siitä, että veisit sen mölyapinasi jonnekin muualle. Kaikki voittaisivat!
Tosi rumasti sanottu sanoa lasta mölyapinaksi. :( Hän on ihminen.
Onneksi vanha viisaus sanoo, että joka toista haukkuu, se itse on!
Mikä muu se itseään täynnä oleva, muiden puheita keskeyttävä, koko ajan keskipisteeksi pyrkivä metelöitsijä on kuin mölyapina? Ap vetoaa temperamenttiin ja siihen, että tuollaisesta kehittyy vielä hyvä ihminen, mutta sitä ennen se ehtii tuhoamaan kymmeniä erilaisia juhlia jatkuvalla kälkätyksellään.
En jaksa enää kirjoittaa sulle, kun et jaksa enää edes esittää, ettet olisi trolli.
Menee vuorovaikutus paljon tylsemmäksi niin.
Vierailija kirjoitti:
No, jos kovin monelta tulee kommenttia oman lapsen käytöksestä ja lapsella ei ole mitään diagnoosia tms. niin hetki kannattaa kuitenkin istahtaa ja miettiä, olisiko niissä kommenteissa jotain perää. Oma lapsuutesi voi vaikuttaa niin, ettet itse pysty näkemään myös lapsesi "huonoja" puolia. Tavallaan hoidat itseäsi sillä, että lapsesi on toisenlainen kuin sinä ja se ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan. Esimerkiksi jos omat vanhemmat ovat hyvin ankaria, niin itse saattaa vanhempana päätyä olemaan liian lepsu ja neuvotteleva niissä asioissa, joissa en pitäisi olla.
3-4-vuotiaalle opetetaan hiljalleen puhumaan hiljempaa, olemaan pitämättä jatkuvasti melua leikissä, olemaan puuttumatta kaikkiin keskusteluihin jne. Esim. päiväkodissa 3-vuotiaalle jo sanotaan "Minä puhun nyt Matin kanssa. Tämä on minun ja Matin välinen asia. Sinulla oli leikki kesken, palaa siihen leikkiin." Tämä on ihan normaalia ja tärkeää kasvatusta lapsille. Normaalin 4-vuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu myös se, että hän alkaa huomaamaan ihan itsekin, milloin jokin keskustelu ei tavallaan kuulu hänelle ja lapsi osaa esimerkiksi jo olla sanomatta kovin kiusallisia tai ikäviä kommentteja toisille. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuiset puhuu ja lapset ovat hiljaa, vaan ihan sitä että lapsen ymmärrys sosiaalisista suhteista ja säännöistä alkaa syventyä. Sanoit ettei lapsi ole mikään adhd-tapaus, se on varmasti totta, ja se myös tarkoittaa että lapsi pystyy oppimaan helposti nämä taidot. Monilla ADHD-piirteisillä lapsilla on juuri tuota, etteivät ollenkaan hahmota tavallaan sitä mitä heiltä sosiaalisesti odotetaan ja eivät malta odottaa puheenvuoroa tai kuvittelevat jotenkin, että kaikkeen voi mennä mukaan miten itse haluaa miettimättä toisten kokemusta siitä. Tämä johtuu siitä, että keskittyvät niin moneen asiaan kerralla, etteivät sitten siinä hetkessä muodosta tilanteesta kuvaa oikein. Tyttöjen ADHD on erityyppistä kuin poikien, mutta siitä voit lukea itse jos jää vaivaamaan. Nimenomaan 4-vuotias on siinä vaiheessa, että alkaa ymmärtämään ja oppimaan näitä asioita ja sitä kannattaa hyödyntää ja opettaa. Sitten eskarissa kaveritkin nimittäin jo vaativat näiden asioiden ymmärtämistä.
Tässä tuli kaikki oleellinen. Eli jos ei kyse tällaisista asioista ja lapsi osaa myös kunnioittaa toisten keskusteluja, niin kaikki ok. Eli normaaleja rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.
Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)
(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)
Kiitos tästä !!! Aiempiin ilmastomuutoskeskusteluihin yms: anoppi haluaisi keskustella lähinnä sukulaisten sairauksista naapurin uudesta lemmikistä yms yksinkertaisista asioista. Lapsi osaisi ihan hyvin niihin kommentoida. - ap
Jos tosiaan olet tätä mieltä etkä ole trolli, niin tässä ketjussa on muutama asiallinen vastaus siitä oppimisesta että itselle se oma lapsi on ihmeellinen mutta muille tavallinen hloöttävä 4v. Aikuiset saavat puhua omat asiat rauhassa, kaikki ei kuulu lapselle kommentoitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.
Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)
(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)
Kiitos tästä !!! Aiempiin ilmastomuutoskeskusteluihin yms: anoppi haluaisi keskustella lähinnä sukulaisten sairauksista naapurin uudesta lemmikistä yms yksinkertaisista asioista. Lapsi osaisi ihan hyvin niihin kommentoida. - ap
Jos tosiaan olet tätä mieltä etkä ole trolli, niin tässä ketjussa on muutama asiallinen vastaus siitä oppimisesta että itselle se oma lapsi on ihmeellinen mutta muille tavallinen hloöttävä 4v. Aikuiset saavat puhua omat asiat rauhassa, kaikki ei kuulu lapselle kommentoitavaksi.
Arkikokemuksella sanoisin, että jos itselle se oma lapsi on ihmeellinen, niin oma lapsenlapsi se yleensä vasta ihmeellinen onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että lasten tulee näkyä mutta ei kuulua.
Niinhän sitä sanottiin ennen vanhaan.
Lapsia kannattaa ehkä ohjeistaa, että pitävät suun kiinni, kun ollaan kylässä. Tervehtiä ja kiittää pitää, mutta muuten puhutaan vain kysyttäessä ja silloinkin vastataan mahdollisimman lyhyesti ja kuuluvalla äänellä. Aikuisia ei saa häiritä.
Tämä palsta ei ole ihan täysin edustava otos suomalaisista. Jostakin syystä palstalla, jonka nimi on ”vauva”, noin kolmasosa vaikuttaa vihaavan lapsia ja noin kolmasosa naisia. Eikä kummallakaan ryhmällä näyttäisi olevan edes erityisempää kontaktia vihaamaansa ihmisryhmään.[/quote
Ja taas joku idari mölisemässä. Tämä on AIHE VAPAA lopetetun vauvalehden keskustelupalsta. Muut osiot löytyy alasvetovalikosta
”Idari” sentään osaa mölistessään käyttää palstan lainauksia, toisin kuin jotkut.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Mutta meillä täysin kuvauksen kaltainen kolmevuotias, ei ole koskaan hiljaa. Huutaa päälle jos ei huomata. On normaali kolmevuotias. Onneksi meillä kaikki ovat häneen kanssaan mielellään ja antavat osallistua keskusteluun. Käytöstavat tulevat kyllä kun hän kasvaa. Tulee varmasti aika jolloin hän sanoo ainoastaan vsanoja.
On totta, että sitä omaa lastaan jaksaa yleensä enemmän kuin muiden. Silti yritän tässä myös penätä aikuisen vastuuta. Lapsi on lapsi, varsinkin 4-vuotias vasta opettelee ylipäätään ruokatapoja ja juhlatapoja. Ei ole millään tavalla hyväksyttävää tiuskia, haukkua tai rangaista liian puheliasta lasta. Sen sijaan on aivan ok todeta, että täytyy odottaa omaa vuoroaan ja että nyt minä puhun x:n kanssa, älä keskeytä. Ilkeily, mölyapinaksi kutsuminen ja ryhmästä poissulkeminen on lapsellista käytöstä ja kun se vielä tulee aikuiselta, on se yksinomaan ilkeää ja mielivaltaista. Lasta opastetaan aina. Hänkin on ihminen ja saa sanoa omat juttunsa omalla vuorollaan ihan niin kuin muutkin. Häntä voi myös hienovaraisesti ohjata omien leikkien pariin, kun jutut koskevat vain aikuisia.
Oma mölyapinani ei ollut ongelma päiväkodissa eikä koulussa. Hän antoi aina muille puheenvuoron, ymmärsi odottaa vuoroaan jne. Häntä pidettiin jopa hyvätapaisena ja kohteliaana päiväkodin ja koulun palautteen perusteella. Mutta hän tosiaan oli ongelma muutamille suvun jäsenille, jotka ojensivat häntä ilkeästi "suu kiinni" tai naama umpeen" -kommenteilla ilman, että olisi ollut mitään syytä, miksi hänen olisi pitänyt olla hiljaa. Usein kommenttina oli vain, ettei jaksa kuunnella häntä, omia lapsiaan kyllä, jotka saattoivat olla ruokapöydässä hiljaa mutta riehuivat ja kiljuivat sitten leikkiessään niin, että päätä särki. Siinä kohtaa ei sanottu mitään epäkohteliasta ja ilkeää. Ei tietenkään.
Jutun pointti on se, miten aikuiset reagoivat puheliaaseen lapseen. Sen sijaan että lapsen annetaan sanoa sanottavansa ja häntä opastetaan odottamaan vuoroaan, hänelle tiuskitaan ja hänet hätistellään pois. Se ei ole aikuisten toimintaa vaan kiukuttelevien ja itsekkäiden ihmisten toimintamalli, kun ei kestetä muuta kuin omia tapoja ja omia virheitä.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että sitä omaa lastaan jaksaa yleensä enemmän kuin muiden. Silti yritän tässä myös penätä aikuisen vastuuta. Lapsi on lapsi, varsinkin 4-vuotias vasta opettelee ylipäätään ruokatapoja ja juhlatapoja. Ei ole millään tavalla hyväksyttävää tiuskia, haukkua tai rangaista liian puheliasta lasta. Sen sijaan on aivan ok todeta, että täytyy odottaa omaa vuoroaan ja että nyt minä puhun x:n kanssa, älä keskeytä. Ilkeily, mölyapinaksi kutsuminen ja ryhmästä poissulkeminen on lapsellista käytöstä ja kun se vielä tulee aikuiselta, on se yksinomaan ilkeää ja mielivaltaista. Lasta opastetaan aina. Hänkin on ihminen ja saa sanoa omat juttunsa omalla vuorollaan ihan niin kuin muutkin. Häntä voi myös hienovaraisesti ohjata omien leikkien pariin, kun jutut koskevat vain aikuisia.
Oma mölyapinani ei ollut ongelma päiväkodissa eikä koulussa. Hän antoi aina muille puheenvuoron, ymmärsi odottaa vuoroaan jne. Häntä pidettiin jopa hyvätapaisena ja kohteliaana päiväkodin ja koulun palautteen perusteella. Mutta hän tosiaan oli ongelma muutamille suvun jäsenille, jotka ojensivat häntä ilkeästi "suu kiinni" tai naama umpeen" -kommenteilla ilman, että olisi ollut mitään syytä, miksi hänen olisi pitänyt olla hiljaa. Usein kommenttina oli vain, ettei jaksa kuunnella häntä, omia lapsiaan kyllä, jotka saattoivat olla ruokapöydässä hiljaa mutta riehuivat ja kiljuivat sitten leikkiessään niin, että päätä särki. Siinä kohtaa ei sanottu mitään epäkohteliasta ja ilkeää. Ei tietenkään.
Jutun pointti on se, miten aikuiset reagoivat puheliaaseen lapseen. Sen sijaan että lapsen annetaan sanoa sanottavansa ja häntä opastetaan odottamaan vuoroaan, hänelle tiuskitaan ja hänet hätistellään pois. Se ei ole aikuisten toimintaa vaan kiukuttelevien ja itsekkäiden ihmisten toimintamalli, kun ei kestetä muuta kuin omia tapoja ja omia virheitä.
No ei ap:n sukulaiset ole hänen lapselleen tiuskineet, haukkuneet tai rankaisseet. He ovat (ilmeisesti kohteliaasti) vihjanneet, että ap voisi ohjata lasta hiljaisempiin leikkeihin ja ilmeisesti "hyssytelleet" lapselle.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että sitä omaa lastaan jaksaa yleensä enemmän kuin muiden. Silti yritän tässä myös penätä aikuisen vastuuta. Lapsi on lapsi, varsinkin 4-vuotias vasta opettelee ylipäätään ruokatapoja ja juhlatapoja. Ei ole millään tavalla hyväksyttävää tiuskia, haukkua tai rangaista liian puheliasta lasta. Sen sijaan on aivan ok todeta, että täytyy odottaa omaa vuoroaan ja että nyt minä puhun x:n kanssa, älä keskeytä. Ilkeily, mölyapinaksi kutsuminen ja ryhmästä poissulkeminen on lapsellista käytöstä ja kun se vielä tulee aikuiselta, on se yksinomaan ilkeää ja mielivaltaista. Lasta opastetaan aina. Hänkin on ihminen ja saa sanoa omat juttunsa omalla vuorollaan ihan niin kuin muutkin. Häntä voi myös hienovaraisesti ohjata omien leikkien pariin, kun jutut koskevat vain aikuisia.
Oma mölyapinani ei ollut ongelma päiväkodissa eikä koulussa. Hän antoi aina muille puheenvuoron, ymmärsi odottaa vuoroaan jne. Häntä pidettiin jopa hyvätapaisena ja kohteliaana päiväkodin ja koulun palautteen perusteella. Mutta hän tosiaan oli ongelma muutamille suvun jäsenille, jotka ojensivat häntä ilkeästi "suu kiinni" tai naama umpeen" -kommenteilla ilman, että olisi ollut mitään syytä, miksi hänen olisi pitänyt olla hiljaa. Usein kommenttina oli vain, ettei jaksa kuunnella häntä, omia lapsiaan kyllä, jotka saattoivat olla ruokapöydässä hiljaa mutta riehuivat ja kiljuivat sitten leikkiessään niin, että päätä särki. Siinä kohtaa ei sanottu mitään epäkohteliasta ja ilkeää. Ei tietenkään.
Jutun pointti on se, miten aikuiset reagoivat puheliaaseen lapseen. Sen sijaan että lapsen annetaan sanoa sanottavansa ja häntä opastetaan odottamaan vuoroaan, hänelle tiuskitaan ja hänet hätistellään pois. Se ei ole aikuisten toimintaa vaan kiukuttelevien ja itsekkäiden ihmisten toimintamalli, kun ei kestetä muuta kuin omia tapoja ja omia virheitä.
Nyt tuli asiallinen kommentti. Kiitos. :)