Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut että vanhempani jotenkin nauttivat tästä. Kokeilevat aina vaan törkeämpiä sisaruksen suosimisen muotoja ja selvästi sellaisell passiivis-aggressiivisen omahyväisellä tavalla. Huomaan että kun vanhempani kertovat siitä mitä sisarukselle ovat ostaneet, he ovat jotenkin... voitonriemuisia ja sellaisia voimantunteessa uhkuvia. En tajua mikä tuossa on takana. Miksi saa sellaisesta riemua että satuttaa omaa lastaan? Että pahoittaa syvästi lapsen mielen ja loukkaa tätä julmasti? Mikä saa tällaisen käytöksen aikaan?
Suvun perimä!
En usko tähän. Esim isovanhempani olivat lempeät ja kiltit, ja minäkin olen omille lapsilleni reilu.
Entäpä toinen puoli suvusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko noin pimeitä vanhenmpia olemassa.Kyllä minä sinuna katkaisisin välit moisiin urpoihin.Taitaa siskosi osata hyvin manipuloida heitä.Itse 3 aikuisen tyttären äitinä katson olevani velvollinen olemaan tasapuolinen heitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään tuota samaa ja äitini on mestari noissa oikeutuspuheluissa.
Hänen bravuuri on ”sinähän et tarvitse”. Siis nopeasti selittää mitä veljelle on ostettu ja tunkee nuo sanat siihen, sillälailla evää multa keinot väittää vastaan. Eli
- sinähän kun et ole niin matkustamisen perään, niin maksettiin just veljelle 2 viikon matka kreikkaan, että pääsee reissuun kun niin tykkää reissata!
- sinähän kun et tarvi just uusia kodinkoneita, just ostettiin veljelle uusi pesutorni kun sen on niin vaikea kuivattaa vaatteita.
-sinähän kun et ole mökki-ihminen niin aiotaan tosiaan siirtää mökki veljen nimiin, se kun on niin tärkeä sille
- sinähän kun et tarvi raha-apua, niin just tuossa veljelle annettiin 10 000e asunnon käsirahaksi, pitäähän sen saada laina järjestymään ja siksi pitää olla sitä käsirahaa!
Noihin en sit pysty sanaan mitään. Kiukku ja raivo valtaa mielen ja pyrin vain piilottamaan tunteeno, vaikka miten v*tuttaa. Vanhemmat tekee tuota kaikessa, jatkuvasti, ei siis ole vain sillointällöin vaan ihan vakiintunut tapa.Ap taitaa olla ihan lapatossu! Miksi ihmeessä et sano äidillesi tuollaisen toteamuksen jälkeen: miksi et kysynyt tarvitsenko vai en! Ja sitten olet ihan hiljaa vaikka tunnin ja odotat mitä se mutsi sanoo. Ja kun sanoo jotain älykästä niin sano, että tarvitsen pikaisesti 10.000€ hammashoitoon, uuden auton ostoon tms
Kiinnostaa tietää kuinka pian synnyit vanhempiesi hääpäivästä. Siitä voi päätellä jotain tai sitten ei.
Ei sairaassa perheessä osata keskustella, ja kun kuvio on ollut lapsesta asti niin ei ap voi vaan sanoa äidilleen että minäkin haluan! Et ymmärrä yhtään millainen sairas vuorovaikutus tuollaisissa perheissä on. Sulla on varmasti hyvät vanhemmat ja voit sanoa heille suoraan jos sua kohtaan perseillään. Dysfunktionaalisessa perheessä ei voi. Se kiusattu lapsi palautetaan väkivalloin ruotuun ja pakotetaan olemaan se alistettu aina. Pari sivua taaksepäin oli hienosti kuvattu tämä kiusaavien vanhempien toiminta ja ajattelu.
Höpsis, ymmärrän oikein hyvin, jopa erittäin hyvin! Tulonsiirtoa harrastettiin meidänkin perheessä esikoisen ja kuopuksen hyväksi, ei ehkä ihan noin räikeästi kuitenkaan tai mistä minä tiedän.
Joka tapauksessa on tärkeää uskaltaa asettaa väärinteko kyseenalaiseksi, koska nyt ap uhriutuu ja se kyllä vaikuttaa kaikkeen hänen toiminnassaan. Lisäksi hän näyttää mallin omille lapsilleen uhriutumisesta kun hän voisi näyttää hyvää mallia asioihin tarttumisesta. Lapset ymmärtävät tosi paljon ja heillä on mielipaha äitinsä puolesta, lisäksi tuosta seuraa se huonommuuden tunto verrattuina serkkuihin ym ym
No ihan objektiivisesti katsoen tuossa kyllä ollaan vanhempien kaltoinkohtelun uhri. Täyttä perseilyä vanhemmilta.
Välit poikki. Mitä saat tuosta suhteesta muuta kuin pahaa mieltä?
Muutama lisäys mitä on jo sanottu:
Älä puolustele sisaresi käytöstä. Hän ei ole lapsi enää, ja hänkin kyllä ymmärtää tilanteen aivan täydellisesti. Hän päättää silti toimia näin. Tosiasioiden kieltäminen on kuin housuun kuseminen, lämmittää hetken mutta vain pahentaa tilannetta.
Älä yritä ymmärtää hulluutta. Ei sinun tarvitse ymmärtää nyt aluksi mitään muuta kuin että A - sinua kohdellaan väärin ja B - sinulla on valta ja oikeus vetää itsesi tästä kuviosta pois. Kaikki "mitä he tekevät, miksi he tekevät tämän, miten voin yrittää korjata asiaa" -pohdiskelut johtavat vain ikuiseen kehään, jossa yrität löytää ratkaisua mahdottomaan ongelmaan "kuinka voin muuttaa muita". Ainoa mitä sinun pitää miettiä on kuinka voit muuttaa omaa käytöstäsi. Miten pääset pois näiden ihmisten vaikutuksen alta. Siitä ei ole mitään apua että pyörittelet näitä henkisen väkivallan tekoja päässäsi etsien niille syitä ja kysellen miksi, miksi.
Ja viimeinen: haukku ei haavaa tee. Oikeasti nämä ihmiset eivät voi vahingoittaa sinua. Omaisuus on jo menetetty, eivät he voi sillä enää sinua kiristää. Puhelimessa on punainen luuri ja kaikissa viestimissä esto-mahdollisuus. Sisäistä että näiden käyttäminen on oikeutesi ihan millä hetkellä vain. Olet oikeasti vapaa tekemään ihan mitä haluat, heidän otteesi sinusta on itsesi rakentama ja sinä itse voit sen otteen hylätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Olet lammas = lupa.
Niin se susikin käy lampaan kimppuun, kun ei laiteta vastaan niin se on suden mielestä OK.
Sinä itse sallit nyt aikuisena vanhempiesi käytöksen etkä vedä rajoja. Olet osa ongelmaa.
Vanhempien toiminta ole oikein, mutta eipä sinäkään paljoa asiaan ole yrittänyt vaikuttaa. SUUTU HA MUSTAKSI MUUTU.
Tai katkaise välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Heidän kierossa mielessään se on lupa koska et sano vastaan
Niille ei voi sanoa vastaan. Joka kerta kun olen yrittänyt seuraa hirveä kolmas maailmansota. Mulle karjutaan puhelimessa, laitellaan haukkumistekstareita, sisarus vedetään mukaan ja hän menee vanhempien puolelle, ja se sisaruskin soittaa ja raivoaa. Ja mut suljetaan sitten pois kaikesta.
Tuota hullunmyllyä ja haukutuksi tulemista en kestä. Mua siis haukutaan, nimitellään törkeästi, kiristetään, uhkaillaan. Lopuksi sitten minulle kostetaan ostamalla jotain erityisen kallista siaarukselle, vaikka uusi auto. Ihan vaan näyttääkseen mulle taas paikkani, että tästäpä saat kun olet niin hankala. Ap
Et se sinäkään kovin terve voi olla, jos
A) et puolusta itseäsi. Jos tulee 3. maailmansota, laita itse 4. alulle!
B) hyväksyt tuollaisen ja jatkat yhteydenpitoa kaiken jälkeen
C) siedät etkä välejä kaikesta huolimatta
D) et taida sen kummempi olla kuin perheesi, niiden jatke ja samaa sakkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
No ei se kyllä yleistä ole! Olen 55 vuotias ja tunnen tai tiedän pari tapausta koko elämäni aikana, jossa yhtä sisarusta on suosittu. Normaalit vanhemmat pyrkivät pääasiassa aina olemaan tasapuolisia. Sitten on jokunen kieroutunut perhe, jossa yksi saa kaiken. Mutta onneksi nämä ovat pieni vähemmistö.
Et sinä kyllä paljon taida tietää, anteeksi vaan! Mietihän ihan rauhassa esim kuinka monessa perheessä talo metsineen on jäänyt pojalle vaikkei hän sinne peräkylään ole jäänytkään.
Sitten on niitä kun suosikki lapsi tarvitsee takaajan lainoilleen ja bisnekset menee nurin.
Ja niitä pienempiä eriä tuhatlappusista ei edes kannata alkaa luettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on ja tulee olemaan vanhempien elämän loppuun. Senkin jälkeen asia varmaan kaivelee ja vaivaa. Että miksi koskaan ei ollut sen vertaa rakas ja tärkeä, että vanhemmat olisi kohdelleet oikeudenmukaisesti.
Ei tolle voi tehdä mitään.
Surullista. Jos sulla omia lapsia, voit tämän kokemuksen käyttää niin ettet jatka vanhempiesi kamalaa toimintaa. Tsemppiä.
Onko tämä joku naisten juttu odottaa jatkuvaa taloudellista ja materiaalista tukea vanhemmiltaan? Onhan epistä joo ja lapsena pitäisi olla tasapuolinen, mutta aikuisena työssäkäyvänä ihmisenä en ole ikinä olettanut/odottanut saavani vanhemmiltani mitään, vaan mitä tarvin hankin omalla työllä ansaitulla rahalla. Veljellä sama homma. Meidän molempien vaimoilla taas tuntuu olevan joku juttu omien vanhempiensa, erityisesti äitiensä kanssa että kuka heidän sisaruksistaan on saanut enemmän huomiota/lahjoja/lastenhoitoapua ym. En vaan pysty käsittämään sitä että aikuiset ihmiset kyttäävät mitä omat vanhemmat omilla rahoillaan tekevät.
Itse olin jo lapsena ettei mikään ole ilmaista ja sen kun sisäistää niin elämä helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sanoi, että minä olen huonoin lapsi, moukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku naisten juttu odottaa jatkuvaa taloudellista ja materiaalista tukea vanhemmiltaan? Onhan epistä joo ja lapsena pitäisi olla tasapuolinen, mutta aikuisena työssäkäyvänä ihmisenä en ole ikinä olettanut/odottanut saavani vanhemmiltani mitään, vaan mitä tarvin hankin omalla työllä ansaitulla rahalla. Veljellä sama homma. Meidän molempien vaimoilla taas tuntuu olevan joku juttu omien vanhempiensa, erityisesti äitiensä kanssa että kuka heidän sisaruksistaan on saanut enemmän huomiota/lahjoja/lastenhoitoapua ym. En vaan pysty käsittämään sitä että aikuiset ihmiset kyttäävät mitä omat vanhemmat omilla rahoillaan tekevät.
Itse olin jo lapsena ettei mikään ole ilmaista ja sen kun sisäistää niin elämä helpottaa kummasti.
Kyllä minun miestäni on aina loukannut se, että hänen vanhempansa ovat lapsesta saakka suosineet hänen pikkusiskoaan. Kyse ei ole siitä, että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, vaan siitä, että toiselle osoitetaan rakkautta ja välittämistä ja toiselle ei. Kyllä se rikkoo ihmistä, sukupuolesta riippumatta.
Avun, tuen, lahjojen ja rahan antaminen vain yhdelle, samalla toisen jäädessä ilman kaikkea, kertoo rakkaudesta. Eli siitä että vain yhtä lasta vanhemmat rakastaa, toinen on ihan se ja sama onko edes elossa. Siitä tässä on kyse. Ei mistään sellaisesta että odotetaan vanhempien elättävän. En tajua miten tyhmiä jotkut on kun eivät tajua tämän ilmiön oikeaa taustaa. Tausta on siis se että vanhemmat oikein alleviivaa ja hieroo naamaan että rakastamme vain yhtä lasta, sinä olet ei-rakastettu ja ei-toivottu emmekä välitä sinusta paskan vertaa.
Psykopatti on se, jota tällainen kohtelu ei loukkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku naisten juttu odottaa jatkuvaa taloudellista ja materiaalista tukea vanhemmiltaan? Onhan epistä joo ja lapsena pitäisi olla tasapuolinen, mutta aikuisena työssäkäyvänä ihmisenä en ole ikinä olettanut/odottanut saavani vanhemmiltani mitään, vaan mitä tarvin hankin omalla työllä ansaitulla rahalla. Veljellä sama homma. Meidän molempien vaimoilla taas tuntuu olevan joku juttu omien vanhempiensa, erityisesti äitiensä kanssa että kuka heidän sisaruksistaan on saanut enemmän huomiota/lahjoja/lastenhoitoapua ym. En vaan pysty käsittämään sitä että aikuiset ihmiset kyttäävät mitä omat vanhemmat omilla rahoillaan tekevät.
Itse olin jo lapsena ettei mikään ole ilmaista ja sen kun sisäistää niin elämä helpottaa kummasti.
Kyllä minun miestäni on aina loukannut se, että hänen vanhempansa ovat lapsesta saakka suosineet hänen pikkusiskoaan. Kyse ei ole siitä, että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, vaan siitä, että toiselle osoitetaan rakkautta ja välittämistä ja toiselle ei. Kyllä se rikkoo ihmistä, sukupuolesta riippumatta.
Kyllä, miehet myös loukkaantuu. Ei ole naisten ”juttu”.
Mun miehelle on omat vanhemmat päin näköä sanoneet että mieheni lapset ei tunnu oikeilta lapsenlapsilta ja vain tyttären lapset ovat rakkaita oikeita lapsenlapsia. Samoin että mieheni ei ole niin rakas kuin sisarensa, sisaren perhe on heille tärkein ja siksi he auttavat vain tytärtään, poika pärjätköön omineen ja ilman apuja.
Kyllä tämä päin naamaa sanottu todella paha loukkaus viilensi välit siihen malliin että mieheni ei ole vuosiin ollut missään tekemissä vanhempiensa kanssa. Eivätkä ole ne vanhemmatkaan olleet sen vertaa kiinnostuneita että olisivat edes joskus soittaneet.
Tyttärelleen ostavat kyllä asuntoa ja etelänmatkaa tuon tuosta.
TässKIN tapauksessa mieheni on se ”ahkerampi ja tunnollisempi” lapsista. Sellainen tuppaa jäämään sorsituksi ja tallotuksi lapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku naisten juttu odottaa jatkuvaa taloudellista ja materiaalista tukea vanhemmiltaan? Onhan epistä joo ja lapsena pitäisi olla tasapuolinen, mutta aikuisena työssäkäyvänä ihmisenä en ole ikinä olettanut/odottanut saavani vanhemmiltani mitään, vaan mitä tarvin hankin omalla työllä ansaitulla rahalla. Veljellä sama homma. Meidän molempien vaimoilla taas tuntuu olevan joku juttu omien vanhempiensa, erityisesti äitiensä kanssa että kuka heidän sisaruksistaan on saanut enemmän huomiota/lahjoja/lastenhoitoapua ym. En vaan pysty käsittämään sitä että aikuiset ihmiset kyttäävät mitä omat vanhemmat omilla rahoillaan tekevät.
Itse olin jo lapsena ettei mikään ole ilmaista ja sen kun sisäistää niin elämä helpottaa kummasti.
Eiköhän kuule me sorsitut ja hylätyt lapset tiedetä sinuakin paremmin että mikään ei ole ilmaista maailmassa. Itse kun piti työtä tehden maksaa lukion kirjat ja muut opinnot itse. Samalla kun sisarukselle maksettiin kaikki ja ostettiin asuntokin lahjaksi. Me olemme säästäneet asuntoihin ja ottaneet lainaa autoihin ja taloihin, samalla kun nämäkin on annettu ilmaiseksi sisarukselle. Et ilmeisesti viitsinyt lukea aloitusta edes. Tai et ymmärrä lukemaasi.
Kai nuo autot ja asunnot ja muut on kirjattu ylös niin että niistä on velkakirjat ja ne ovat ennakkoperintöä? Sisaruksesi tulee maksamaan kunnon rahat verottajalle kun perintöä jaetaan, jos ei ole maksanut velkojaan takaisin.
Äiti ja sisaruksensa ottivat kaikki ennakkoperintöä vanhemmiltaan, ja niistä tehtiin asianmukaiset velkakirjat yhtä lellikkilasta lukuun ottamatta. Tuo poika oli aina ollut se joka sai kaiken, koko muu perhe sai häntä väistää. Ja kun perunkirjoituksesa muut näyttivät paperit että paljonko on vielä ennakkoperintöä maksamatta, tämä yksi vain oli hiljaa ja myhäili. Hän tosiaan oli saanut asunnot, autot, talon, jne. eikä niistä ollut missään mustaa valkoisella. Hän ei siis maksanut ennakkoperintöveroa ollenkaan, vaikka oli saanut rahaa enemmän kuin kolme muuta sisarusta yhteensä.
Käräytä hänet siis verottajalle. Lahjaveron joutuu ainakin maksamaan jo nyt. Kolmessa vuodessa saa siis antaa alle , ellei ole kirjattu että saadut rahat ja tavarat ovat ennakkoperintöä. Älä jätä asiaa tuohon :)
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
En saa perinnönjaossa mitään, on jo tehty testamentti jossa kaikki menee sisarukselle. Lakiosaa voin tapella, en tiedä jääkö sitä. Ap
Koita jotenkin todistaa, että on saanut jo ennakkoon paljon rahaa. Tosin lahjoittaahan saa verovapaasti tiettyjä summia kenelle haluaa vuosittain vai oliko jonkin vuoden välein. Itselle tokaistiin talviasuttavasta lomahuvista, että se jää siskolle, sillä on perhe. Itse ole käyttänyt pari kertaa kesässä toista ns. vanhaa kylmä mökkiä, millä ei ole kuin "homemökin arvo " eli ei mitään arvoa, saatikaan että voisi käyttää.
No ei se kyllä yleistä ole! Olen 55 vuotias ja tunnen tai tiedän pari tapausta koko elämäni aikana, jossa yhtä sisarusta on suosittu. Normaalit vanhemmat pyrkivät pääasiassa aina olemaan tasapuolisia. Sitten on jokunen kieroutunut perhe, jossa yksi saa kaiken. Mutta onneksi nämä ovat pieni vähemmistö.