Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Oletko varma, että isäsi on biologinen isäsi ja äitisi biologinen äitisi? Tämä tuli ekana mieleen. Että et olekaan oikeasti varakkaamman vanhempasi lapsi ja hän "rankaisee" sinua ja toista vanhempaasi näin.
Mutta vastaus kysymykseesi, tiedän tunteen. Meillä ei ole noin räikeää, mutta silti valvon öitä asian vuoksi. Olen 40 v., kaikki on hyvin, enkä varsinaisesti vanhempiani mihinkään tarvitsisi. Mutta olisi kiva, että joskus vaikka soittaisivat ja kysyisivät mitä kuuluu. Itse soitan heille kerran viikossa, kun heistä ei mitään muuten kuulu. Keskustelut menevät aina siihen, miten vaikeaa siskollani on (ei oikeasti ole, on vain passattu aikuinen kersa, joka on mennyt naimisiin nysvärin kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tuossa käy todennäköisesti niin että kun tuota on jatkunut lapsesta lähtien niin myös sisaresi on jo sekaisin. Vaikka vanhemmat tulisi järkiinsä, toinen vanhempi alkaisi katua ja testamenttaisi sinulla mummun vanhan Arabian astiaston josta kovasti pidät niin voi olla että sisaruksen mielestä edes se ei kuulu sinulle ja alkaa tuo haukkuminen, uhkailu ja muu että sinä et saisi MITÄÄN. Jos vanhemmat on siinä vaiheessa jo vanhoja eivätkä uskalla enää kaataa luomaansa hirviötä niin sillekään ei voi mitään enää. Muuta kun jälleen kerran pitää astiasto kiinni tai katkoa välit jos ei halua että kuvio jatkuu sukupolvesta toiseen.
Olet oikeassa. Mutta sisarukselle tämä on normaalia, ei hän näe asiassa mitään outoa, koska näin on ollut jo lapsena. Hänkin on oppinut sen että kaikki kuuluu hänelle ja minut jätetään ilman. Siinä ei ole hänellä todennäköisesti loukkaamisen tarvetta tai tahallisuutta minua kohtaan, vaan tuo on jotain nii itsestäänselvää, siis kuten päivää seuraa yö, tai on ilmaa jota hengittää, niin tämä asia nyt vain menee noin.
Todennäköisesti vanhempien kuolema ei muuta hänen ajstuksia asiasta. Ap
Kyllä normaalijärjellä varustetun ihmisen pitäisi ymmärtää, jos näistä epäkohdista hänelle sanot. Syyllistämättä pitää kuitenkin lähestyä, koska eiväthän vanhempien valinnat hänen vikansa ole.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että isäsi on biologinen isäsi ja äitisi biologinen äitisi? Tämä tuli ekana mieleen. Että et olekaan oikeasti varakkaamman vanhempasi lapsi ja hän "rankaisee" sinua ja toista vanhempaasi näin.
Mutta vastaus kysymykseesi, tiedän tunteen. Meillä ei ole noin räikeää, mutta silti valvon öitä asian vuoksi. Olen 40 v., kaikki on hyvin, enkä varsinaisesti vanhempiani mihinkään tarvitsisi. Mutta olisi kiva, että joskus vaikka soittaisivat ja kysyisivät mitä kuuluu. Itse soitan heille kerran viikossa, kun heistä ei mitään muuten kuulu. Keskustelut menevät aina siihen, miten vaikeaa siskollani on (ei oikeasti ole, on vain passattu aikuinen kersa, joka on mennyt naimisiin nysvärin kanssa).
Miksi soitat heille? Lopettaisin jos olisin sinä.
Olen ainoa lapsi, ja vanhempani erosivat kun olin 11-vuotias. Sen jälkeen asuin isälläni. Isä löysi pian uuden naisen itselleen, ja sen jälkeen olen asunut isän luona, mutta pitänyt huolen omista asioistani. Kun olin 17, muutin pois, ja isä muutti naisensa kanssa yhteen muutaman kuukauden päästä.
Tämän jälkeen tärkeysjärjestyksessä on olleet isän naisen (myöhemmin vaimon, en ollut häissä, koska sain kutsun muutamaa päivää ennen) lapset, sitten isän naisen sukulaiset, sitten isän sukulaiset ja sitten ehkä minä, ellei tyyliin naapurilla ole ollut jotain asiaa. He viettivät paljon aikaa "äitipuoleni" lasten kanssa, ja muun muassa jouluja ja uusia vuosia. En saanut koskaan kutsua, sillä juhlat juhlittiin aina jomman kumman lapsen luona ja he saivat itse päättää, ketä kutsutaan.
Kun sain omia lapsia, isä hetken aikaa oli meidän elämässä enemmän mukana, mutta luisui sitten taas pois, kun äitipuolen lapset saivat lapsia. Nykyään en isää näe, enkä hänestä juuri mitään kuulekaan. Tuntuu joskus tosi katkeralta.
Äitiä ei elämäni myöskään kiinnosta, joten olen aika orpo nykyään.
Minä olen taas vuorostani se, jota on suosittu ja kun sen tajusin olen kieltäytynyt paljosta ja palauttanut mm. koruja. Olen mm. jo etukäteen kieltäytynyt perinnöstä, jos se ei ole tasapuolinen. Todennäköisesti se menee seurakunalle ja saamme siskoni kanssa vain lakiosan, mutta samapa sille. Mun sisko sairastaa skitsofreniaa johon yhtenä syynä vanhempiemme laspuusaikainen perseily, johon myös minä osallistuin lapsuudessa, kunnes tajusin.
Inhoan epäoikeudenmukaisuutta. Anteeksi, rakas sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että isäsi on biologinen isäsi ja äitisi biologinen äitisi? Tämä tuli ekana mieleen. Että et olekaan oikeasti varakkaamman vanhempasi lapsi ja hän "rankaisee" sinua ja toista vanhempaasi näin.
Mutta vastaus kysymykseesi, tiedän tunteen. Meillä ei ole noin räikeää, mutta silti valvon öitä asian vuoksi. Olen 40 v., kaikki on hyvin, enkä varsinaisesti vanhempiani mihinkään tarvitsisi. Mutta olisi kiva, että joskus vaikka soittaisivat ja kysyisivät mitä kuuluu. Itse soitan heille kerran viikossa, kun heistä ei mitään muuten kuulu. Keskustelut menevät aina siihen, miten vaikeaa siskollani on (ei oikeasti ole, on vain passattu aikuinen kersa, joka on mennyt naimisiin nysvärin kanssa).
Joo minäkin olen liki 40 enkä siis mitään sinällään ole vanhemmilta vailla, mutta kyse onkin siis reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisinta olisi että kumpikaan ei saa tai sitten molemmat saa, jollain lailla kohtuullista olisi että minä saisin edes joskus (kun sisarus saa usein ja aina) tai että saisin edes jotain edullista (kun sisarus saa kallista).
Mutta niin se vaan aina on mennyt että kaikki sisarukselle, mulle ei mitään. Ja ne muutaman kerran kun sitten tästä epäreiluudesta huomautin, niin mut haukuttiin ja karjuttiim puhelimessa ja kostettiin tämä ostamalla heti perään sisarukselle kallis lahja (esim 30ke uusi auto). Tän takia en enää ole sitten huomautellut asiasta. Mutta tosiaan etäisyyttä nyt olen ottamassa kun tän ketjun myötä ymmärrän että tuo ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen taas vuorostani se, jota on suosittu ja kun sen tajusin olen kieltäytynyt paljosta ja palauttanut mm. koruja. Olen mm. jo etukäteen kieltäytynyt perinnöstä, jos se ei ole tasapuolinen. Todennäköisesti se menee seurakunalle ja saamme siskoni kanssa vain lakiosan, mutta samapa sille. Mun sisko sairastaa skitsofreniaa johon yhtenä syynä vanhempiemme laspuusaikainen perseily, johon myös minä osallistuin lapsuudessa, kunnes tajusin.
Inhoan epäoikeudenmukaisuutta. Anteeksi, rakas sisko.
Hienoa että tajuat kuvion. Mun sisarus ei tajua. Sillä ei kellot soi edes mistään uusista autoista tai kalliista asunnosta. Sen mielestä vaan asian kuuluu mennä niin että hänelle ostetaan kaikkea kallista ja minä en ansaitse mitään. Tietenkin syy on lapsuudessa josta hän tän ajattelin oppi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että isäsi on biologinen isäsi ja äitisi biologinen äitisi? Tämä tuli ekana mieleen. Että et olekaan oikeasti varakkaamman vanhempasi lapsi ja hän "rankaisee" sinua ja toista vanhempaasi näin.
Mutta vastaus kysymykseesi, tiedän tunteen. Meillä ei ole noin räikeää, mutta silti valvon öitä asian vuoksi. Olen 40 v., kaikki on hyvin, enkä varsinaisesti vanhempiani mihinkään tarvitsisi. Mutta olisi kiva, että joskus vaikka soittaisivat ja kysyisivät mitä kuuluu. Itse soitan heille kerran viikossa, kun heistä ei mitään muuten kuulu. Keskustelut menevät aina siihen, miten vaikeaa siskollani on (ei oikeasti ole, on vain passattu aikuinen kersa, joka on mennyt naimisiin nysvärin kanssa).
Joo minäkin olen liki 40 enkä siis mitään sinällään ole vanhemmilta vailla, mutta kyse onkin siis reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisinta olisi että kumpikaan ei saa tai sitten molemmat saa, jollain lailla kohtuullista olisi että minä saisin edes joskus (kun sisarus saa usein ja aina) tai että saisin edes jotain edullista (kun sisarus saa kallista).
Mutta niin se vaan aina on mennyt että kaikki sisarukselle, mulle ei mitään. Ja ne muutaman kerran kun sitten tästä epäreiluudesta huomautin, niin mut haukuttiin ja karjuttiim puhelimessa ja kostettiin tämä ostamalla heti perään sisarukselle kallis lahja (esim 30ke uusi auto). Tän takia en enää ole sitten huomautellut asiasta. Mutta tosiaan etäisyyttä nyt olen ottamassa kun tän ketjun myötä ymmärrän että tuo ei muutu.
Tämä oli siis ap myös
Sama täällä, yritin joskus ottaa asian puheeksi mutta sain kuulla olevani huono veli kun olen kateellinen. Itse olen saanut kaiken taistella töitä tehden kun veli on saaanut kaiken ilmaiseksi asuntoa myöten. Se jatkuva stressi minkä sai kestää vuosia kurjassa työssä tietäen että jos murtuu niin kukaan ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt kyykkypissalla sun vanhempien okt-talon yläkerran syrjänurkassa ja ihastelet remonttia.
Joo se tieto siitä että edes hädässä vanhemmat ei auta mitenkään, on musertava. Samalla suosikkisisarus saa jatkuvasti apua ja kalliita hankintoja jatkuvalla syötöllä. Mulle jos tulee vastoinkäymistä vanhemmat ilkkuu ja pilkkaa ja v*ttuilee, eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap, tämä oli kuin omasta elämästäni. Siskoni ollut aina se suosikki ja hän saanut kaiken, minä olen se joka jäänyt ilman. Kaikki lähti jo kouluttautumisesta. Sisko sai opintojen aikaan rahaa, minä käbin töissä ja maksoin itse kaiken. Ikäero 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, tämä oli kuin omasta elämästäni. Siskoni ollut aina se suosikki ja hän saanut kaiken, minä olen se joka jäänyt ilman. Kaikki lähti jo kouluttautumisesta. Sisko sai opintojen aikaan rahaa, minä käbin töissä ja maksoin itse kaiken. Ikäero 2 vuotta.
Tavallaan lohduttavaa kuulla että on kohtalotovereita. Tuo opiskelun maksaminen toiselle on tuttua täälläkin. Minä jouduin tekemään opintojen aikana kahta ero työtä ja silti ottamaan lainaa (jota maksoin vuosia). Sisarus sai kaikkeen rahat vanhemmilta, sai kuukausirahaa, ja hänelle ostettiin oma asunto lahjaksi. Selitys oli että ”kun se sisar tarvitsee opiskelurauhaa niin paljon”. Minä asuin sitten meluisassa solussa kun ei niistä mun opinnoista väliä...
Vaikka olemme molemmat ns samantasoisessa työssä, on se sisaruksen varallisuus päässyt kasvamaan vanhempien ansiosta isoksi. Mulla meni 8v aika siihen että säästin vuokranmaksun ohella rahaa siihen että saisin omarahoitusosuuden asuntoon. Vanhemmat ei taanneet mun lainaa. Kun sain ekan asuntoni, niin siihen mennessä sisarukselle oli vanhemmat ostaneet jo 2 asuntoa. Eli hänelle on jäänyt aina palkka ”käteen” siinä missä minä olen maksellut opintolainoja ja asuntolainoja.
Edelleenkään en tarkoita sitä että vanhempien pitäisi maksaa mulle kaikki. Mutta nyt kun tarkastelen taaksepäin kaikkea tapahtunutta, niin en voi välttyä ajatukselta että koko ajan, kaiken aikaa, vanhempani ovat tieten tahtoen halunneet loukata, alistaa, nöyryyttä ja kiusata minua.
En vieläkään tajua miksi. Olen aina ollut kohtelias, kiltti, ahkera, tunnollinen ja auttanut heitä paljon. Sisarus on ollut kiukkuinen, tiuskiva, ilkeä vanhemmille, sanonut niille monesti tosi rumasti. Ja SILTI saa kaiken rakkauden ja tuen.
Tätä minä en ymmärrä. En ollenkaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään tuota samaa ja äitini on mestari noissa oikeutuspuheluissa.
Hänen bravuuri on ”sinähän et tarvitse”. Siis nopeasti selittää mitä veljelle on ostettu ja tunkee nuo sanat siihen, sillälailla evää multa keinot väittää vastaan. Eli
- sinähän kun et ole niin matkustamisen perään, niin maksettiin just veljelle 2 viikon matka kreikkaan, että pääsee reissuun kun niin tykkää reissata!
- sinähän kun et tarvi just uusia kodinkoneita, just ostettiin veljelle uusi pesutorni kun sen on niin vaikea kuivattaa vaatteita.
-sinähän kun et ole mökki-ihminen niin aiotaan tosiaan siirtää mökki veljen nimiin, se kun on niin tärkeä sille
- sinähän kun et tarvi raha-apua, niin just tuossa veljelle annettiin 10 000e asunnon käsirahaksi, pitäähän sen saada laina järjestymään ja siksi pitää olla sitä käsirahaa!
Noihin en sit pysty sanaan mitään. Kiukku ja raivo valtaa mielen ja pyrin vain piilottamaan tunteeno, vaikka miten v*tuttaa. Vanhemmat tekee tuota kaikessa, jatkuvasti, ei siis ole vain sillointällöin vaan ihan vakiintunut tapa.
Ap taitaa olla ihan lapatossu! Miksi ihmeessä et sano äidillesi tuollaisen toteamuksen jälkeen: miksi et kysynyt tarvitsenko vai en! Ja sitten olet ihan hiljaa vaikka tunnin ja odotat mitä se mutsi sanoo. Ja kun sanoo jotain älykästä niin sano, että tarvitsen pikaisesti 10.000€ hammashoitoon, uuden auton ostoon tms
Kiinnostaa tietää kuinka pian synnyit vanhempiesi hääpäivästä. Siitä voi päätellä jotain tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään tuota samaa ja äitini on mestari noissa oikeutuspuheluissa.
Hänen bravuuri on ”sinähän et tarvitse”. Siis nopeasti selittää mitä veljelle on ostettu ja tunkee nuo sanat siihen, sillälailla evää multa keinot väittää vastaan. Eli
- sinähän kun et ole niin matkustamisen perään, niin maksettiin just veljelle 2 viikon matka kreikkaan, että pääsee reissuun kun niin tykkää reissata!
- sinähän kun et tarvi just uusia kodinkoneita, just ostettiin veljelle uusi pesutorni kun sen on niin vaikea kuivattaa vaatteita.
-sinähän kun et ole mökki-ihminen niin aiotaan tosiaan siirtää mökki veljen nimiin, se kun on niin tärkeä sille
- sinähän kun et tarvi raha-apua, niin just tuossa veljelle annettiin 10 000e asunnon käsirahaksi, pitäähän sen saada laina järjestymään ja siksi pitää olla sitä käsirahaa!
Noihin en sit pysty sanaan mitään. Kiukku ja raivo valtaa mielen ja pyrin vain piilottamaan tunteeno, vaikka miten v*tuttaa. Vanhemmat tekee tuota kaikessa, jatkuvasti, ei siis ole vain sillointällöin vaan ihan vakiintunut tapa.Ap taitaa olla ihan lapatossu! Miksi ihmeessä et sano äidillesi tuollaisen toteamuksen jälkeen: miksi et kysynyt tarvitsenko vai en! Ja sitten olet ihan hiljaa vaikka tunnin ja odotat mitä se mutsi sanoo. Ja kun sanoo jotain älykästä niin sano, että tarvitsen pikaisesti 10.000€ hammashoitoon, uuden auton ostoon tms
Kiinnostaa tietää kuinka pian synnyit vanhempiesi hääpäivästä. Siitä voi päätellä jotain tai sitten ei.
Ketjussa on kuvattu pariinkin kertaan mitä tapahtui jos asiasta vastaan sanoi tai nosti äläkän. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään tuota samaa ja äitini on mestari noissa oikeutuspuheluissa.
Hänen bravuuri on ”sinähän et tarvitse”. Siis nopeasti selittää mitä veljelle on ostettu ja tunkee nuo sanat siihen, sillälailla evää multa keinot väittää vastaan. Eli
- sinähän kun et ole niin matkustamisen perään, niin maksettiin just veljelle 2 viikon matka kreikkaan, että pääsee reissuun kun niin tykkää reissata!
- sinähän kun et tarvi just uusia kodinkoneita, just ostettiin veljelle uusi pesutorni kun sen on niin vaikea kuivattaa vaatteita.
-sinähän kun et ole mökki-ihminen niin aiotaan tosiaan siirtää mökki veljen nimiin, se kun on niin tärkeä sille
- sinähän kun et tarvi raha-apua, niin just tuossa veljelle annettiin 10 000e asunnon käsirahaksi, pitäähän sen saada laina järjestymään ja siksi pitää olla sitä käsirahaa!
Noihin en sit pysty sanaan mitään. Kiukku ja raivo valtaa mielen ja pyrin vain piilottamaan tunteeno, vaikka miten v*tuttaa. Vanhemmat tekee tuota kaikessa, jatkuvasti, ei siis ole vain sillointällöin vaan ihan vakiintunut tapa.Ap taitaa olla ihan lapatossu! Miksi ihmeessä et sano äidillesi tuollaisen toteamuksen jälkeen: miksi et kysynyt tarvitsenko vai en! Ja sitten olet ihan hiljaa vaikka tunnin ja odotat mitä se mutsi sanoo. Ja kun sanoo jotain älykästä niin sano, että tarvitsen pikaisesti 10.000€ hammashoitoon, uuden auton ostoon tms
Kiinnostaa tietää kuinka pian synnyit vanhempiesi hääpäivästä. Siitä voi päätellä jotain tai sitten ei.
Ei sairaassa perheessä osata keskustella, ja kun kuvio on ollut lapsesta asti niin ei ap voi vaan sanoa äidilleen että minäkin haluan! Et ymmärrä yhtään millainen sairas vuorovaikutus tuollaisissa perheissä on. Sulla on varmasti hyvät vanhemmat ja voit sanoa heille suoraan jos sua kohtaan perseillään. Dysfunktionaalisessa perheessä ei voi. Se kiusattu lapsi palautetaan väkivalloin ruotuun ja pakotetaan olemaan se alistettu aina. Pari sivua taaksepäin oli hienosti kuvattu tämä kiusaavien vanhempien toiminta ja ajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut että vanhempani jotenkin nauttivat tästä. Kokeilevat aina vaan törkeämpiä sisaruksen suosimisen muotoja ja selvästi sellaisell passiivis-aggressiivisen omahyväisellä tavalla. Huomaan että kun vanhempani kertovat siitä mitä sisarukselle ovat ostaneet, he ovat jotenkin... voitonriemuisia ja sellaisia voimantunteessa uhkuvia. En tajua mikä tuossa on takana. Miksi saa sellaisesta riemua että satuttaa omaa lastaan? Että pahoittaa syvästi lapsen mielen ja loukkaa tätä julmasti? Mikä saa tällaisen käytöksen aikaan?
Suvun perimä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut että vanhempani jotenkin nauttivat tästä. Kokeilevat aina vaan törkeämpiä sisaruksen suosimisen muotoja ja selvästi sellaisell passiivis-aggressiivisen omahyväisellä tavalla. Huomaan että kun vanhempani kertovat siitä mitä sisarukselle ovat ostaneet, he ovat jotenkin... voitonriemuisia ja sellaisia voimantunteessa uhkuvia. En tajua mikä tuossa on takana. Miksi saa sellaisesta riemua että satuttaa omaa lastaan? Että pahoittaa syvästi lapsen mielen ja loukkaa tätä julmasti? Mikä saa tällaisen käytöksen aikaan?
Suvun perimä!
En usko tähän. Esim isovanhempani olivat lempeät ja kiltit, ja minäkin olen omille lapsilleni reilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään tuota samaa ja äitini on mestari noissa oikeutuspuheluissa.
Hänen bravuuri on ”sinähän et tarvitse”. Siis nopeasti selittää mitä veljelle on ostettu ja tunkee nuo sanat siihen, sillälailla evää multa keinot väittää vastaan. Eli
- sinähän kun et ole niin matkustamisen perään, niin maksettiin just veljelle 2 viikon matka kreikkaan, että pääsee reissuun kun niin tykkää reissata!
- sinähän kun et tarvi just uusia kodinkoneita, just ostettiin veljelle uusi pesutorni kun sen on niin vaikea kuivattaa vaatteita.
-sinähän kun et ole mökki-ihminen niin aiotaan tosiaan siirtää mökki veljen nimiin, se kun on niin tärkeä sille
- sinähän kun et tarvi raha-apua, niin just tuossa veljelle annettiin 10 000e asunnon käsirahaksi, pitäähän sen saada laina järjestymään ja siksi pitää olla sitä käsirahaa!
Noihin en sit pysty sanaan mitään. Kiukku ja raivo valtaa mielen ja pyrin vain piilottamaan tunteeno, vaikka miten v*tuttaa. Vanhemmat tekee tuota kaikessa, jatkuvasti, ei siis ole vain sillointällöin vaan ihan vakiintunut tapa.Ap taitaa olla ihan lapatossu! Miksi ihmeessä et sano äidillesi tuollaisen toteamuksen jälkeen: miksi et kysynyt tarvitsenko vai en! Ja sitten olet ihan hiljaa vaikka tunnin ja odotat mitä se mutsi sanoo. Ja kun sanoo jotain älykästä niin sano, että tarvitsen pikaisesti 10.000€ hammashoitoon, uuden auton ostoon tms
Kiinnostaa tietää kuinka pian synnyit vanhempiesi hääpäivästä. Siitä voi päätellä jotain tai sitten ei.
Ei sairaassa perheessä osata keskustella, ja kun kuvio on ollut lapsesta asti niin ei ap voi vaan sanoa äidilleen että minäkin haluan! Et ymmärrä yhtään millainen sairas vuorovaikutus tuollaisissa perheissä on. Sulla on varmasti hyvät vanhemmat ja voit sanoa heille suoraan jos sua kohtaan perseillään. Dysfunktionaalisessa perheessä ei voi. Se kiusattu lapsi palautetaan väkivalloin ruotuun ja pakotetaan olemaan se alistettu aina. Pari sivua taaksepäin oli hienosti kuvattu tämä kiusaavien vanhempien toiminta ja ajattelu.
Höpsis, ymmärrän oikein hyvin, jopa erittäin hyvin! Tulonsiirtoa harrastettiin meidänkin perheessä esikoisen ja kuopuksen hyväksi, ei ehkä ihan noin räikeästi kuitenkaan tai mistä minä tiedän.
Joka tapauksessa on tärkeää uskaltaa asettaa väärinteko kyseenalaiseksi, koska nyt ap uhriutuu ja se kyllä vaikuttaa kaikkeen hänen toiminnassaan. Lisäksi hän näyttää mallin omille lapsilleen uhriutumisesta kun hän voisi näyttää hyvää mallia asioihin tarttumisesta. Lapset ymmärtävät tosi paljon ja heillä on mielipaha äitinsä puolesta, lisäksi tuosta seuraa se huonommuuden tunto verrattuina serkkuihin ym ym
Henkistä väkivaltaa. Toi tapa dehumanisoi.