Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Tuntuu tosi pahalta puolestasi. Eihän tuo ole millään tavalla normaalia. Kiusaamista vanhempien osalta. Epäreiluuden multihuipentuma. Välit jäihin. Aivan kuin äitisi olisi tarvinnut jonkun jota piikitellä. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä kanssasi, väitän että soittaessaan sinulle lukuisista hankinnoistaan, he ovat tieten tahtoen ilkeitä. Kyllä he tiedostavat, että sisaruksesi saa enemmän kuin sinä ja varmasti he tiedostavat ne syytkin sille. Valitettavasti sinä et asialle voi tehdä muuta kuin tyytyä osaasi ja katsella tuota sivusta tai sitten katkaista suhteet. Ihmettelen miksi et ole tehnyt sitä jo?
Eikö sisaresi huomaa epäreilua kohtelua ja tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kanssasi, väitän että soittaessaan sinulle lukuisista hankinnoistaan, he ovat tieten tahtoen ilkeitä. Kyllä he tiedostavat, että sisaruksesi saa enemmän kuin sinä ja varmasti he tiedostavat ne syytkin sille. Valitettavasti sinä et asialle voi tehdä muuta kuin tyytyä osaasi ja katsella tuota sivusta tai sitten katkaista suhteet. Ihmettelen miksi et ole tehnyt sitä jo?
Olen vähän ehkä... no, jarkyttynyt ajatuksesta että tuo on tahallista. Ehkä se sitten on. Ja jos joku kertoisi mulle häntä kohdeltavan noin niin varmaan sanoisin että sua kiusataan.
Mutta tää kuvio on ollut AINA. Jo lapsuudessa. Mitä ne kiusaavat vanhemmat saa itselleen tästä että polkevat toista lastaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö sisaresi huomaa epäreilua kohtelua ja tilannetta?
Ei. Hän on tottunut tähän jo lapsena. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa on meillä. Siskolle ostetaan pesukoneita, telkkareita (lapsille) tai uusia talvirenkaita.
Minulta ei koskaan edes kysytä, että tarvitsenko jotain.
Kerran sitä perusteltiin vanhempien puolelta sillä, että kun siskolla on lapsia (minulla ei) niin se perhe tarvitsee kaikkea enemmän.
Siskon perheelle ovat vanhemmat maksaneet mm. 2 viikon lomareissun Dubaihin. Minulle on toivotettu vain hyvää matkaa, jos olen jossain käynyt.
Väärinhän tuo on eikä mitään pienistä kitinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa on meillä. Siskolle ostetaan pesukoneita, telkkareita (lapsille) tai uusia talvirenkaita.
Minulta ei koskaan edes kysytä, että tarvitsenko jotain.
Kerran sitä perusteltiin vanhempien puolelta sillä, että kun siskolla on lapsia (minulla ei) niin se perhe tarvitsee kaikkea enemmän.
Siskon perheelle ovat vanhemmat maksaneet mm. 2 viikon lomareissun Dubaihin. Minulle on toivotettu vain hyvää matkaa, jos olen jossain käynyt.
Meillä on niinpäin että mulla on lapsia (joista vanhempani ei välitä) ja sisaruksella ei. Ap
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tai ei lapsia, ei se ole se syy. Suosivat pskapäävanhemmat aina keksii jonkun tekosyyn.
Vierailija kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
En saa perinnönjaossa mitään, on jo tehty testamentti jossa kaikki menee sisarukselle. Lakiosaa voin tapella, en tiedä jääkö sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
Miksi sitä inhokkilasta pitää silti kiusata ja oikein hieroa naamaan että mepäs tykätään vain suosikista?
No, muista tämä sitten kun vanhemmat tarvitsevat apua kaupassa käynnissä ynnä muussa jokapäiväisessä askareessa. Kylä se vanhuus tulee pikkuhiljaa jokaiselle eikä sitten pärjääkään enää niin hyvin. Sen takia lasten kanssa kannattaisi olla hyvissä väleissä ja kohdella tasapuolisesti, jotta saisi apua kun vanhuus iskee.
Mulla on vähän samansuuntainen tilanne.
Kannattaa jo etukäteen selvittää vaikuttaako nuo asuntojen ostamiset ym. jollain tavalla perintöön. Toisin sanoen, jos kahdesta perijästä toinen on saanut jatkuvasti hyödykkeitä, onko se silloin ennakkoperinnöksi luettavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, muista tämä sitten kun vanhemmat tarvitsevat apua kaupassa käynnissä ynnä muussa jokapäiväisessä askareessa. Kylä se vanhuus tulee pikkuhiljaa jokaiselle eikä sitten pärjääkään enää niin hyvin. Sen takia lasten kanssa kannattaisi olla hyvissä väleissä ja kohdella tasapuolisesti, jotta saisi apua kun vanhuus iskee.
Mulla on vähän samansuuntainen tilanne.
Kannattaa jo etukäteen selvittää vaikuttaako nuo asuntojen ostamiset ym. jollain tavalla perintöön. Toisin sanoen, jos kahdesta perijästä toinen on saanut jatkuvasti hyödykkeitä, onko se silloin ennakkoperinnöksi luettavaa...
Vanhemmat ovat ovelia ja asunnot ym on annettu sisarukselle lahjakirjalla jossa lukee ”tämä ei ole ennakkoperintöä”. Sitä en tiedä onko lahjavero maksettu, vähän epäilen että ei. Ap
Mitä sinä saat siitä, että pidät tuota omituista suhdetta yllä? Onko siinä mitään hyviä puolia, vai pelkkää mielipahaa?
Vanhemmista irtautuminen tekee kipeää, tiedän kokemuksesta. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
En saa perinnönjaossa mitään, on jo tehty testamentti jossa kaikki menee sisarukselle. Lakiosaa voin tapella, en tiedä jääkö sitä. Ap
Siitä ei tarvitse tapella, sen takia se on se lakiosa.
No huh huh. Tuo nyt ei ole enää tyhjästä kitisyä tai olettamista. Olen pahoillani!
Sinuna katkaisin välit. En olisi yhteydessä, en kävisi. Kun soitetaan ja kehutaan, mitä toiselle hankittu, niin kohteliaasti lopettaisin puhelun.
Ota onni omiin käsiisi! Usein välinpitämättömyys on paras väline, osoittaa ajatuksensa.
Ja jos joskus vanhempasi vanhenevat ja tarvitsevat apua, niin muista, että sinä et ole se joka auttaa - se on sisaresi. Sitä kutsutaan vastavuoroisuudeksi.
Perinnönjaossa voit yrittää vedota, että sisar saanut ennakkoperintöä. Ei välttämättä mene läpi, mutta yrittää voit.
Ja en ole sitä mieltä, että kenenkään kuuluisi lapsilleen rahaa/muuta vastaavaa antaa. Ja olen myös sitä mieltä, että jokainen saa päättää, että kenelle antaa tai ei, MUTTA antaminen tai antamatta jättäminen on aina tietoinen valinta - ja sinä voit siihen reagoida teon ansaitsemalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
Miksi sitä inhokkilasta pitää silti kiusata ja oikein hieroa naamaan että mepäs tykätään vain suosikista?
Koska 99% ihmisistä on kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä saat siitä, että pidät tuota omituista suhdetta yllä? Onko siinä mitään hyviä puolia, vai pelkkää mielipahaa?
Vanhemmista irtautuminen tekee kipeää, tiedän kokemuksesta. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.
Niin, mulle se ei ole omituinen kun asia on aina ollut näin. Mutta pahalta toki tuntuu. Kai haluan että lapsillani olisi edes jotain sukulaisia, omat ilkeät vanemmat ovat ainoat isovanhemmat. Eivät kylläkään auta mitenkään lasten kanssa tai kutsu kylään tai halua nähdä, mutta sentään on jotkut sukulaiset.
Sen verran lisäys että olemme melkein saman ikäisiä, vain reilu 1,5v ikäero eli ei ole tilannetta jossa minä olisin selväsri vanhempi ja sisarus vasta aikuiselämän alussa. Ap